Vs: Eteläinen II-divari
KaHe-FC Passe 109-86 (56-43)
Lähtöaskeleet: Normaalisti KaHen kaverit ottavat iisisti ainakin ennen kotipelejä, mutta Passe-peliin valmistautumista oli varjostanut perjantai-iltainen Poroputaan karonkka. Tiedustaeltaessa krabbiksen tasoa alkulämmittelyssä Herr Doktor vastasi: ”No, laattasin himassa ennen kuin lähdin tänne.”
Ilmeisesti muut herrat selvisivät kuitenkin helpommalla kuin itse juhlakalu. Passella oli EBT-voiton ja muiden suoritusten perusteella puolestaan sama meininki kuin edeltävinä kausina: aivan täysin päivästä kiinni.
Matsi: Ennen ottelua pukukopissa Herrat sopivat, että vastustajalla on vain 7 jannua mestoilla ja vain 1 pelintekijä, jokai paluun M2D-palloon tehnyt Nilvis-Riikonen. Päätettiin, että yritetään juosta sen verran, mihin kahelaiset ylipäänsä pystyvät, koska nynykoripallossa noin kapealla rosterilla tulee joka tapauksessa noutaja. Keskiviikkonakin oli ollut "ihan ok" -treenit.
Toisinaan koko ottelun lopputuleman pystyy ennustamaan ottelun ensimmäisen suorituksen perusteella, ja niin kävi nytkin. Aloitushypyn jälkeen pallo pomppi kunnonmoisen flipperin ja Heikkilän otsan kautta Airakselle, joka syötti saman tien Hämäläiselle aivan vapaan kolmosen: 3-0. Itse huusin jo tuossa vaiheessa: "Näinhän sen pitääkin mennä!"
Passe aloitti suhteellisen tehokkaasti, kun Hiltunen pääsi nostelemaan korin alta ja nakuttamaan taaksepäin nojaavia hypäreitään. Avausneljänneksellä Passe käväisi melkein 10 pinnan johdossakin, kunnes kentälle tullut pöytätennispelaajan näköinen Mano Olli käänsi ottelun suunnan. Olli väänsi ensimmäiseen vaihtoon 11 pistettä, mikä aiheutti Presidentinkin toteamaan vaihtopenkillä: ”Ei s**tana – eihän tota voi ottaa vaihtoon tuolta!”
Lopulta Mano joutui itse pyytämään vaihtoa.
Passen puolustuspeli oli jo toisella neljänneksellä niin uskomattoman löysää, että KaHen penkillä joku huudahti: ”Tältä vastustajista normaalisti tuntuu, kun ne pelaavat meitä vastaan!”
Toisen neljänneksen loppuun KaHe pääsi venyttämään johdon jo yli 10 pisteeseen, kun puolustuslevyjen jälkeen kotijoukkue pääsi juoksemaan ilmaisia puolinopeita. Erityisen tärkeä merkitys oli kello viiden sängellä pelanneen Vilkan kolmonen, joka vei KaHen jo 47-38-johtoon.
Ottelun suurin onnenkantamoinen oli kuitenkin Urpolan kolmonen, joka lähti Passen omasta päätyrajasta reilut kaksi sekuntia ennen ensimmäisen puoliajan päättymistä. Parviainen antoi pitkän syötön, joka osui matkalla Eerikinheimon käteen ja pomppi Urpolalle, joka heitti kääntyessään ympäri metrin uudesta kolkista levyn kautta mukiin: ei kuitenkaan ollut todistettavasti ensimmäinen kolmonen koko kaudella.
Toisen puoliajan alussa ero kasvoi entisestään, eikä voittajasta ollut enää epäselvyyttä. KaHe pääsi surffailemaan, ja nauttimaan onnistumisista laajalla sektorilla. Peli oli niin nautinnollista katsottavaa, ettei edes H. Hämäläinen suuttunut kertaakaan: ilmeisesti moista ei ole tapahtunut sitten C-junnuvuosien.
Yleisen mielipiteen mukaan koripalloa pitäisi pelata siten kuin Olki ja Ketomaa edelleen pelaavat, mutta valitettavasti aisaparin jälkimmäinen puolisko istui katsomossa siviilit päällä sen sijaan, että olisi ollut kentällä. Olki vei puolestaan herroja kaarella ja korin alla jatkuvasti kouluun ja nakutti näkymättömästi kentän korkeimman pistemäärän.
Ja vaikka Airas jäi alle tyypillisen pistemääränsä, kaula tuntui kasvavan juuri silloin kun KaHen pelin dynamo oli kentällä.
KaHe nakkasi yhteensä 11 kolmosta, joista Billy Harjula ja Mikko Juhani Wulff naulasivat kolme kumpikin. Olisin itse asiassa myöntänyt MVP-palkinnon Billylle, mutta hänen kaksoispoikansa huutelivat niin kovaa katsomossa, että päreet paloivat useaan otteeseen.
Lopullinen voitonsikari oli Laihon kolmonen vajaa kymmenen sekuntia ennen loppua, mikä aiheutti myös suurimmat suosionosoitukset koko ottelun aikana. Tuomarikaksikko Toivonen-Grujic selviytyivät varsin kelvollisesti eikä teknisiä virheitä jaettu yhtäkään.
Monesti jos joukkue pelaa loistavasti ja itse pelaa huonosti (vaparit 1/4) olo on kuin ennenaikaisen ejakulaation jälkeen: fiilis on raukea, mutta hieman hävettää.
Raumalla kuulemma sanotaan: ”Multa tuli, tuliks sulta, missä mun kengät on?”
Muutoinkin kun 12 hengen KaHe-rosterista kaikki onnistuivat pisteidenteossa oli pakko todeta samaa kuin mitä blondit sanovat hyvän seksin jälkeen: ”Kiitos koko joukkueelle!”
Pisteet:
KaHe: H. Hämäläinen 18, Olli 17 (MVP), Heikkilä 15, Harjula 11, Kohila 10, Vilke 9, Airas 9, Hirvonsalo 8, Poropudas 4, Venhola 4, Laiho 3, Anhava 1.
FC Passe: Olki 26 (MVP), Hiltunen 14, Urpola 13, Eerikinheimo 10, Parviainen 9, Keane 8, Riikonen 6.
Entä sitten: Jos KaHe saa jatkossakin 12 pelaajaa kokoonpanoon, joukkue pystyy roikkumaan melkeinpä minkä tahansa vastustajan kyydissä. Seuraava koitos on edessä jo torstaina Järveenpäässä, jonne Mano ei toivottavasti ole tulossa julkisilla.
Entisiä liigapelaajia vilisevän Passen osalta pätee sama viisaus kuin edeltävinä kausina: joukkueessa on enemmän taitoa kuin sarjan muissa joukkueissa, mutta joskus pitäisi edes vähän yrittää näyttää siltä, että jalkatyö on joskus käynyt mielessä.