Vs: Eteläinen II-divari
Kelohonka-KaHe 82-72 (46-33)
Lähtöaskeleet: KaHe oli ottanut siipeensä viikonloppuna virkamiestyyliin pelanneelta Karkkilalta, kun taas Kelo oli kolmen ottelun tappioputkessa ja sarjataulukossa rekordilla 2-5 kunnolla pohjamudissa.
Hyisessä Tapiolan Urheiluhallissa alkulämmittelyä juoksi nippu ilmavan oloisia junioreita, jotka iskivät palloa alaspäin oikealta ja vasemmalta. Vastustajien kokeneemman kaartin täydensi takavuosien liigajyrä Nikitin, joka oli viime kaudella MYK:ssä ollut poikkeuksellisen hyvä. KaHe oli puolestaan jälleen matkassa ilman normaalisti peluutuksesta vastaavaa Laihoa, mutta Coach Vilke hoiti asian.
Matsi: KaHe aloitti hyökkäyspäässä yllättävän pirteästi, kun heti ensimmäisessä hyökkäyksessä ”Heikkilä” Heikkilä nykäisi leipäheittonsa pussiin. Valitettavasti toisessa päässä Daniel Dolenc järjesti alkuminuuteilla pahinta pyöritystä sitten lukion vanhojen tanssien, kun hän pyöritti Lammas-Venholaa kuin pässiä narussa tekemällä isäntien ensimmäisestä 12 pisteestä kymmenen.
Sittemmin Jykke ryhdistäytyi ja pelasi loppupelin molemmissa päissä aktiivisesti: pelin jälkeen autossa tilannettiin verrattiin siihen, että futiksessa veskari päästäisi maalin ensimmäisellä minuutilla kamalan syöttöhassin jälkeen, ja sen jälkeen pitäisi nollan esittämällä tukun upeita torjuntoja.
Tai oikeastaan 2-0 ja kolme minuuttia: sen verran pahalta koulutus vaihtopenkille näytti.
Ensimmäiselle tauolle mentiin hieman yllättäen rinta rinnan 18-16, kun Humphreys upotti peliajan jo päätyttyä pari vaparia säkkiin.
Läpi ensimmäisen puoliajan vierailijat pyrkivät haastamaan puolustajia 1-1-tilanteissa, kun kotijoukkueen vaihtopenkillä Coach Syrjänen huusi kaikki KaHen mahdolliset kuviot ulkomuistista (ja oli käynyt scouttaamassa etukäteen, keitä tulee kokoonpanoon). Ja yllättävän hyvin haastot ja puolinopeat toimivat ottaen huomioon, että toinen nippu on keski-ikäistyvä ja toinen pumppu täynnä eri ikäluokkien maajoukkuepelaajia.
Muutaman typerän heitonvalinnan jälkeen Kelo nykäisi reilun minuutin jakson 7-0 ja KaHe joutui ottamaan aikalisän. Tokalla kympillä kovaksi heittäjäksi tiedetty Visa Tarjanne pääsi esittelemään heittotaitoaan – yllättävän vapaasti ja 13 pisteen edestä.
Toisella jaksolla molemmat vaihtopenkit mussuttivat tuomariparille Juntunen-Helenius tasaisesti, mikä kostautui vierasjoukkueelle myöhemmin, kun missatun lay-upin ja ajon päätteeksi Anhava huudahti Heleniukselle teknisen virheen arvoisesti. Heti perään peluuttamisesta ja taktiikasta vastannut Vilke otti penkkitekun. Vaikka isännät kivittivät seuranneita vapareita, vierasjoukkueen peli meni melko lailla sekaisin.
Heti perään Sulonen naulasi kolmosen, ja kotijoukkue karkasi 40-28-johtoon. Kelo pääsi puoliajalle turvallisen tuntuisessa johdossa, eikä KaHe suostunut sekoilun jälkeen 15 minuuttia lyhyempään puoliaikaan. Keskiviikkoiltana.
No, kolmannella jaksolla KaHe tiivisti puolustustaan, ja Mano Ollin kovien yksilösuoritusten siivittämänä joukkue kutisti eroa. Jakson päätteeksi Haki Hämäläinen naulasi pari suhteellisen hankala step-back-feidaria, ja Kelon kaula kutistui yhdeksään pisteeseen.
Viimeisellä neljänneksellä ero kävi seitsemässä pisteessä, mutta typerien heitonvalintojen ja Tarjanteen kolmosen jälkeen peli alkoi näyttää menetetyltä: 74-60. Lopussa KaHelle tuli liian kiire ja heitot kolisivat rautoihin, mutta päätösneljänneksellä oma osuutensa oli Kelon erinomaisen aktiivisella puolustuksella.
Tuomaripari Juntunen-Helenius sai ehkä ensimmäisellä puoliajalla osakseen kohtuuttoman paljon kuraa, mutta hankalaksi pelaajien tilanteen teki se, että toiselle pystyi rennosti juttelemaan (Juntunen) ja pommitti teknisillä huutelun hillitsemiseksi (Helenius).
Tuomarilinjan mukaan pitää pelata, ei siinä mitään, mutta jopa arki-illan mittelöksi sallittiin paljon kontaktia. Molemmissa päissä.
Ja kaikille tuomareille, jotka sattuisivat rapsan lukemaan: salliva linja kasvattaa loukkaantumis- ja tappeluriskiä M2D:ssä.
Tehtäköön myös selväksi, että Kelo pelasi alusta loppuun järjestelmällisemmin, oli parempi joukkue ja ansaitsi voittonsa.
Kelohonka: Ville Puotila 10, Olli Nikitin 4, Valtter Kortelainen 2, Visa Tarjanne 23 (MVP), Lauri Saarela 6, Teemu Sulonen 11, Robin Nordman 0, Daniel Dolenc 20, Antti Koivisto 0, Jukka Ohtonen 6
KaHe: Harri Hämäläinen 14, Mikko Vilke 0, Mikko Heikkilä 7, Mane Anhava 6, Jirka Poropudas 6, Tuomas Venhola 5, Thomas Humphreys 6, Jussi Airas 13, Mikko Olli 15 (MVP)
(Kopion noi pisteet muuten suoraan Sorsalta. Suuret kiitokset, säästyi Excel-säätöä ainakin 10 minuuttia.)
Entä sitten: Huolestuttavin asia KaHen pelissä ei ollut tekniset virheet ja mussuttaminen, sillä peli ajoittain varsinkin puolustamisen ja puolinopeiden osalta ihan kelvolliselta. Sen sijaan keskinäisen kyräilyn sijaan kurssi pitäisi nyt kääntää kokonaan ja yrittää löytää jonkinnäköistä positiivista energiaa. Kuten Hissi sanoisi, koris on kiva peli.
Taitoerosta ei ollut keskiviikkona epäselvyyttä, Kelo on täynnä pirun taitavia ja lupaavia junnuja, jotka taitojensa puolesta pärjäävät M2D:ssä ilman ongelmia. Onkin merkillistä, että joukkueen rekordi on niinkin heikko.
Todennäköisesti suhteellisen tiukka vääntö KaHea vastaan johtui siitä, että espoolaisjunnut ovat statukseensa nähden yllättävän pehmeitä tai sitten heitä ei vain kiinnostanut pelata täysillä. Todennäköisesti molempia.
