- Viestejä
- 240
Vs: Eteläinen II-divari
Kelohonka-WB 72-77 (16-24, 14-22, 18-17, 24-14)
Alkuasetelma ottelussa näytti liiankin hyvältä kotijoukkueen kannalta. Kymmenisen minuuttia ennen ottelun alkua vierasjoukkueen päässä on yksinäinen Rautiainen heittelemässä siinä missä kotijoukkueen junioripitoinen kymmenen miehen rosteri lämmitteli jo hyvissä ajoin puoli tuntia ennen ottelua. Forsströmin auto pakattuna neljällä matkustajalla löysi lopulta paikalle sopivasti ja niinpä kuusimiehisen Wartin rosteri, mukaanlukien forumilla hehkuteltu Hassinenkin, oli lopulta kasassa ennen aloitusvihellystä.
Vähämiehinen Wartti aloitti ottelun pelaten pakkipäässä ( yllätys, yllätys) paikkaa. Aivan ottelun alussa Teemu "Salonen" Sulonen hyödynsi paikkapuolustuksen suomat heittomahdollisuudet ja säkitti nopeasa tahdissa kahdeksan pistettä. Wartti ei tullut rosterin vajavuudesta huolimatta höntsäämään. Kokenut ja hyväkuntoinen (?) viisikko (erityisesti Rautiainen ja Fritze) kusetti Kelojunnuja vasemmalta ja oikealta, takaovista ja etuovista, ja nosteli helppoja kuppeja ajoista ja korin alta. Hassinen hassutti puolestaan Zittingiä korin alla. Alun hyvän kolmosputken jälkeen, ja ehkä siitä johtuen, Kelohongan hyökkäys muuttui pallon syöttelyksi kaarella. Pallon toimittaminen paikan väliin ja taakse unohtui ja kaarella jauhetut syötöt päätyivät usein warttilaisten käsiin ja nopean hyökkäyksen kautta omaan koriin.
Tätä samaa juonta mentiin oikeastaan ensimmäisen erän puolesta välistä kolmannen erän puoleen väliin asti. Kolmannessa erässä vierasjoukkueen johto lähenteli parhaimmillaan 30 pistettä. Kotijoukkueen usko pelin kääntymiseen ei kuitenkaan horjunut. Koko pelin ajan painotettu aktiivinen miespuolustus, joka toki tuotti myös useita helppoja takaovikuppeja vierasjoukkueelle, alkoi lopulta näkymään kolmannessa erässä Wartin heikompana osumatarkkuutena hyökkäyksessä. Kolmannen erän lopulla kotijoukkue kiri parin minuutin jaksossa lähes 30 pisteen takamatkasta vielä mahdolliseen 15 pisteen tappioasemaan neljännen erän alkuun. Neljännessä erässä sitten jännättiin riittääkö aika ottelun voittamiseen. Wartin johtoasema suli vääjämättä ottelun loppua kohden siten, että ottelun kahden viimeisen minuttin alkaessa eroa oli enää neljä pistettä. Rautiaisen takaovikupin jälkeen Teemu Sulonen kuittasi toisessa päässä andone layupilla eroa kolme pistettä. Fritzen pujottelukorin jälkeen Saarela upotti kolmosen, eroa kaksi pistettä. Päätyrajan jälkeisestä syötöstä Fritze juoksi helposti läpi kentän ja nosti vierasjoukkueen taas neljän pisteen johtoon. Saarelan vaparien jälkeen ero kolme pistettä. Wartin hyökkäyksen jälkeen pallo vielä kerran Kelohongalle ja Saarela yrittää kolmosella tasoittaa ottelun, ohi. Lopulta Wartti saa pallon. Fritzeä rikotaan vielä loppusummerin soidessa ja hän kuittaa lopullisen eron viiteen. (huom. tämä on loppuminuuttien tulkinta pöytäkirjan ja oman hataran muistin pohjalta, ei välttämättä kuvasta tapahtumia täysin todenmukaisesti)
Pisteet:
Kelohonka: Leo Tarjanne 4, Oscar Andersen 5, Heikki Zitting 3, Miikka Mikkonen 6, Valtter Kortelainen 6, Lauri Saarela 14, Tuomas Ebeling 6, Teemu Sulonen 20 (emvuipii), Henri Ventoniemi 0, Eemeli Karell 8
Wartti Basket: Fritze 20(emvuipii), Forsström K. 10, Hassinen 18, Rousku 7, Forsström J. 0, Rautiainen 21
Wartin asennetta on pakko kehua. Moni joukkue lähtisi pelaamaan aika eri meiningeillä jos rosterissa on kuusi miestä ja ainoastaan yksi sisäpelaaja. Emvuipiiksi olisi voinut valita kumman tahansa Rautiaisen tai Fritzen, mutta Fritzen panos loppuminuuteilla ratkaisi tällä kertaa. Pelin virhejakauma heijastelee varmaankin jonkin verran joukkueiden puolustusmuotoja ja pelaajamääriä, mutta silti kotijoukkueen 26 virhettä vierasjoukkueen 13 vastaan tuntuu aika kovalta lukemalta. Voiko sitten sanoa pelin ratkennen tuomareihin...edeltävän lauseen analyysin jälkeen tuntuu tyhmältä sanoa ei. Joka tapauksessa Kelohongan olisi pitänyt pystyä eliminoimaan paremmin Wartin liukkaat laiturit siinä vaiheessa kun oma hyökkäys oli tukossa. Tällöin takamatka ei olisi muodostunut liian suureksi.
Joka tapauksessa kautta on vielä jäljellä kaksi ottelua ja näissä on vielä panoksena kauden saattaminen kunnialla päätökseen, siitä huolimatta, että kilpailukykyisen rosterin jalkeille saaminen voi olla melkoisen hankalaa johtuen seurasiirron takarajasta, APSM-otteluista ja Keloveteraanien keväkiireistä.
Kelohonka-WB 72-77 (16-24, 14-22, 18-17, 24-14)
Alkuasetelma ottelussa näytti liiankin hyvältä kotijoukkueen kannalta. Kymmenisen minuuttia ennen ottelun alkua vierasjoukkueen päässä on yksinäinen Rautiainen heittelemässä siinä missä kotijoukkueen junioripitoinen kymmenen miehen rosteri lämmitteli jo hyvissä ajoin puoli tuntia ennen ottelua. Forsströmin auto pakattuna neljällä matkustajalla löysi lopulta paikalle sopivasti ja niinpä kuusimiehisen Wartin rosteri, mukaanlukien forumilla hehkuteltu Hassinenkin, oli lopulta kasassa ennen aloitusvihellystä.
Vähämiehinen Wartti aloitti ottelun pelaten pakkipäässä ( yllätys, yllätys) paikkaa. Aivan ottelun alussa Teemu "Salonen" Sulonen hyödynsi paikkapuolustuksen suomat heittomahdollisuudet ja säkitti nopeasa tahdissa kahdeksan pistettä. Wartti ei tullut rosterin vajavuudesta huolimatta höntsäämään. Kokenut ja hyväkuntoinen (?) viisikko (erityisesti Rautiainen ja Fritze) kusetti Kelojunnuja vasemmalta ja oikealta, takaovista ja etuovista, ja nosteli helppoja kuppeja ajoista ja korin alta. Hassinen hassutti puolestaan Zittingiä korin alla. Alun hyvän kolmosputken jälkeen, ja ehkä siitä johtuen, Kelohongan hyökkäys muuttui pallon syöttelyksi kaarella. Pallon toimittaminen paikan väliin ja taakse unohtui ja kaarella jauhetut syötöt päätyivät usein warttilaisten käsiin ja nopean hyökkäyksen kautta omaan koriin.
Tätä samaa juonta mentiin oikeastaan ensimmäisen erän puolesta välistä kolmannen erän puoleen väliin asti. Kolmannessa erässä vierasjoukkueen johto lähenteli parhaimmillaan 30 pistettä. Kotijoukkueen usko pelin kääntymiseen ei kuitenkaan horjunut. Koko pelin ajan painotettu aktiivinen miespuolustus, joka toki tuotti myös useita helppoja takaovikuppeja vierasjoukkueelle, alkoi lopulta näkymään kolmannessa erässä Wartin heikompana osumatarkkuutena hyökkäyksessä. Kolmannen erän lopulla kotijoukkue kiri parin minuutin jaksossa lähes 30 pisteen takamatkasta vielä mahdolliseen 15 pisteen tappioasemaan neljännen erän alkuun. Neljännessä erässä sitten jännättiin riittääkö aika ottelun voittamiseen. Wartin johtoasema suli vääjämättä ottelun loppua kohden siten, että ottelun kahden viimeisen minuttin alkaessa eroa oli enää neljä pistettä. Rautiaisen takaovikupin jälkeen Teemu Sulonen kuittasi toisessa päässä andone layupilla eroa kolme pistettä. Fritzen pujottelukorin jälkeen Saarela upotti kolmosen, eroa kaksi pistettä. Päätyrajan jälkeisestä syötöstä Fritze juoksi helposti läpi kentän ja nosti vierasjoukkueen taas neljän pisteen johtoon. Saarelan vaparien jälkeen ero kolme pistettä. Wartin hyökkäyksen jälkeen pallo vielä kerran Kelohongalle ja Saarela yrittää kolmosella tasoittaa ottelun, ohi. Lopulta Wartti saa pallon. Fritzeä rikotaan vielä loppusummerin soidessa ja hän kuittaa lopullisen eron viiteen. (huom. tämä on loppuminuuttien tulkinta pöytäkirjan ja oman hataran muistin pohjalta, ei välttämättä kuvasta tapahtumia täysin todenmukaisesti)
Pisteet:
Kelohonka: Leo Tarjanne 4, Oscar Andersen 5, Heikki Zitting 3, Miikka Mikkonen 6, Valtter Kortelainen 6, Lauri Saarela 14, Tuomas Ebeling 6, Teemu Sulonen 20 (emvuipii), Henri Ventoniemi 0, Eemeli Karell 8
Wartti Basket: Fritze 20(emvuipii), Forsström K. 10, Hassinen 18, Rousku 7, Forsström J. 0, Rautiainen 21
Wartin asennetta on pakko kehua. Moni joukkue lähtisi pelaamaan aika eri meiningeillä jos rosterissa on kuusi miestä ja ainoastaan yksi sisäpelaaja. Emvuipiiksi olisi voinut valita kumman tahansa Rautiaisen tai Fritzen, mutta Fritzen panos loppuminuuteilla ratkaisi tällä kertaa. Pelin virhejakauma heijastelee varmaankin jonkin verran joukkueiden puolustusmuotoja ja pelaajamääriä, mutta silti kotijoukkueen 26 virhettä vierasjoukkueen 13 vastaan tuntuu aika kovalta lukemalta. Voiko sitten sanoa pelin ratkennen tuomareihin...edeltävän lauseen analyysin jälkeen tuntuu tyhmältä sanoa ei. Joka tapauksessa Kelohongan olisi pitänyt pystyä eliminoimaan paremmin Wartin liukkaat laiturit siinä vaiheessa kun oma hyökkäys oli tukossa. Tällöin takamatka ei olisi muodostunut liian suureksi.
Joka tapauksessa kautta on vielä jäljellä kaksi ottelua ja näissä on vielä panoksena kauden saattaminen kunnialla päätökseen, siitä huolimatta, että kilpailukykyisen rosterin jalkeille saaminen voi olla melkoisen hankalaa johtuen seurasiirron takarajasta, APSM-otteluista ja Keloveteraanien keväkiireistä.