Eri yhteyksissä on ollut puhettä siitä miten paljon nuoret voivat harjoitella ja pelata kauden aikana eli mikä on liikaa ja mikä ei.
Omasta mielestäni pelejä on liian vähän ja harjoittelun kannalta laatu ei vastaa määrää.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

Tässä pieni täky liittyen harjoittelu määrään eräästä artikkelista.
Tyypillisesti huippu-urheilu-ura kestää noin 15-vuotiaasta noin 30-vuotiaaksi, aloitus- ja rakennusvaiheen kautta huippuvaiheeseen. Viikossa harjoitellaan minimissään 18-20 tuntia, esimerkiksi 6 x 3 tuntia. Vuositasolla harjoitus-/kilpailuviikkoja on noin 50. Harjoitus- ja kilpailutunteja 15 vuoden aikana kertyy em. luvuilla 13500. Parhaiten lahjakkaista pärjää se, joka tekee nuo tunnit laadukkaimmin.
Tästä sitten voi lähteä laskemaan alaspäin miten kukin joukkue ja yksilö harjoittelee eli mille tasolle se oma tekeminen sijoittuu. Voipi olla että tuo 13500h on vielä noussut tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

Pelien ja harjoitusten määrään on vaikea kommentoida... Laatua voi aina parantaa ja miksei pelejäkin voisi olla enemmän.

Jos joukkueharjoituksia on esimerkiksi 3-4 kertaa viikossa, niin tuo jäljelle jäävä omatoiminen fyysinen harjoittelu ja sen laatu korostuu äärimmilleen. Tässä on monissa korisseuroissa puutteita: ei osata ja pystytä tarjoamaan riittävää ja oikeanlaista URHEILIJAN harjoittelua. "Käy puntilla" ei tietenkään riitä.

Toinen kriittinen osa on kesäharjoittelu ja pelaajan oma pallon kanssa oleminen. Joku susijengiläinen taisi joskus todeta, että kesällä ne oikeat koripalloilijat tehdään.

Tästä varmaan on jossain toisaalla jo keskustelua.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

Tuossa tuuliviirin artikkelissa puhutaan ikäkausista 15 - 30 vuotta. Ennen tätä ollaan noissa pelien määrissä samojen kysymysten äärellä, mikä on ok ja mikä liian vähän / paljon. Alueellissa sarjoissa pelejä saattaa helpostikin tulla liian vähän, jotkut niitä sitten lisäävät eri turnauksissa, toiset eivät. Tässä on kuitenkin niin monta muuttujaa huomioon otettavaksi, että vastaan: pelejä on liian vähän (jos poikkeukset a-ö unohdetaan).

Harjoittelun ja harjoituksen laadussa on varmasti parantamisen varaa ja siihen pitää panostaa enemmän. Satunnaisen tarkkailijan kommentti on kaiken kaikkiaan hyvä tähän aihealueeseen liittyen; peukku sille, ja mäkin nostan tuota kesäharjoittelua esille.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

Jotkut lapset ja nuoret harrastavat jotain asiaa ihan älyttömät määrät (olkoon se sitten koris, kitaran soitto tai tietokoneohjelmointi) sen takia kun se sattuu heistä olemaan siistinä hommaa mitä ylipäätään voi tehdä.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

Satunnainen tarkkailija sanoi:

Jos joukkueharjoituksia on esimerkiksi 3-4 kertaa viikossa, niin tuo jäljelle jäävä omatoiminen fyysinen harjoittelu ja sen laatu korostuu äärimmilleen.

Laajenna klikkaamalla

15-vuotiaat tai päälle ymmärtääkseni usein harjoittelee useammin, kuin 3-4kertaa viikossa, mikäli on huipulle pyrkivä joukkue. Kuitenkin omatoiminen harjoittelu ei välttämättä ole pelkästään fyysistä harjoittelua, riippuen toki mahdollisuuksista.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

Erittäin suuri ongelma Suomessa on se, ettei ole paikkoja missä harjoitella (lajia).

Jos ajatellaan esimerkiksi Helsinkiä, niin ei ole oikeastaan yhtään kenttää missä pääsisi harjoittelemaan itsenäisesti. Nojoo, ehkä Kisahallissa kello 8-15, mutta silloin nuoret ovat koulussa. Tuon jälkeen kentät ovat varattuina alle 85-vuotiaden ikämiesjoukkueille yms...
Toinen paikka, jossa saattaa päästä harjoittelemaan, ainakin muutama vuosi sitten, on Malmin palloiluhalli, mutta harvemmin sielläkään vapaata on. Nykytilanteesta en täysin ole kartalla.

Espoossa ehkä Honkahalli?

Itse lopetin muutamia vuosia sitten, joten en tiedä onko tilanne parantunut, mutta epäilen.

On kuitenkin erittäin vaikea kehittyä huipulle, kun koko pääkaupunkiseudulla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia itsenäiseen lajiharjoitteluun.

Pienemmillä paikkakunnilla pääsee ehkä koulun saleihin, jos tuntee oikeat ihmiset.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

Mä luulisin, että kolme treeniä / tapahtumaa viikossa on jo mikroilla, tai ainakin pitäisi olla. Eli onko ne about 8-9 vuotiaita. Ja näissäkin pitää olla koko ajan laatua mukana, ei joku 12 vee junnu vetämässä yksin kolmellekymmenelle naskalille seinään nojaten leijjappia neljällä askeleella ja joka heitto ohi.

Viimeistään C-junnuissa treenejä neljä viikossa ja yksi matsi voisi olla hyvä, laatu on ollut mukana pienestä pitäen ja ollaan menty eteenpäin.

Vanha ohjenuorahan lajeissa on, että seuran parhaat valmentajat pitäisi olla ihan pienissä harrastajissa, mutta toteutuuko tämä esim. koriksessa kuinka hyvin, en tiedä. Tuskinpa, paljon on varmasti noita aloittelevia nuoria vetämässä treenejä ja resurssipulassa siihen päälle pari mammaa tai iskää ilman lajitaustaa.

Suomessa on koriksessa hyödyntämättä toinenkin voimavara, vanhemmat valmentajat tai entiset pelaajat. Monissa maissa treeniä vetää harmaahiuksisia veteraaneja hyvin tuloksin ja jakavat kullanarvoista kokemusta eteenpäin. Täällä joku kolkyt ja risat Coach alkaa helposti olla kehäraakki ja kärrätään krematorioon kun neljäkymmentä tulee mittariin.

Useissa koripallokulttuureissa alle neljävitonen Coach saa tutustumislahjaksi paketin vaippoja ja tutin itselleen ja aapisen lajista.

Ja jos noita vanhoja pelaajia saisi enemmän mukaan vaikka vaan kerran viikossa, tai kerran joka toinen viikko, olisi sekin arvokas lisä valmennukseen.

Nämä edellä olevat on yleistyksiä, onhan esim. Möttölä mukana valmennuksessa, samoin Lehtosen Jyri, jne. Ja Manzu on yli 45, mutta ymmärtänette mun pointin. Lisää kokemuksen syvää rintaääntä kehiin, muttei toki lähetetä nuorempaa kaartiakaan takaisin lastentarhaan.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

S ja monta k:ta toi esiin myös tärkeän seikan, jossa me hävitään vaikka Välimeren seuduille. Kun ei ole sisätreenitsänssejä liiemmin, ollaan ongelmissa. Ulkona ei ole tarpeeksi kunnon kenttiä tai edes yksittäisiä koreja ja Suomen sää on mitä on.

Hyvällä tuurilla huhtikuun loppupuolelta jonnekin lokakuun alkuun, yleensä toukokuun puolelta syyskuulle voi jotain tehdä kunnolla ulkona ilman todella päättäväistä asennetta. Ja kun nykyisin on monia muita asioita kilpailemassa lapsen tai nuoren kiinnostuksesta, ollaan vaikeuksissa.

Kendossa aikoinaan joku Raimo Summanen punnersi lumihangessa junnuna itsekseen apinanraivolla ja se kantoi hedelmää siellä suunnalla. Kuka menee treenaamaan koriksen lajitaitoja ulos pimeässä, vettä tulee taivaalta ja kenttä on yhtä lätäkköä, lämpöä 7 astetta? Ei monikaan, "se ei ole kivaa". X-Box esiin ja pelaamaan.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

Tässä lainaus jääkiekkoliiton sivuilta aiheeseen liittyen. E junnu on 11v vanha jos joku sitä miettii juttua lukiessaan.
PELKÄT SEURAHARJOITUKSET EIVÄT YKSIN RIITÄ

Lapsen ja nuoren tulee urheilla paljon ja monipuolisesti. Huipulle päästäkseen tulee urheilla sekä harjoitella vähintään 18 tuntia viikossa ja täyttääkseen pelkästään terveysliikunnan suositukset, tulee lapsen liikkua vähintään 14 tuntia viikossa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Lasten vanhempien ei tarvitse palkata urheilijan aluilleen personal trainereita. Riittää kun huolehditaan, että lapset urheilevat paljon ja monipuolisesti. 11–vuotiailla ja sitä nuoremmilla tulee ¼ liikunnasta olla monipuolista harjoittelua ja loput ¾ monipuolista arkiliikkumista. Arkiliikunnalla on siis iso merkitys liikuntamäärien varmistamisessa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 11-vuotiailla ja nuoremmilla harjoittelua tulisi olla noin 4,5-5 tuntia ja monipuolista arkiliikuntaa yli 13 tuntia. Jos 7-vuotias liikkuu viikossa alle 14 –tuntia, ”luokitellaan” hänet terveysmittareiden mukaan liian vähän liikkuvaksi. Kaksitoistavuotias liikkuu terveytensä kannalta liian vähän, mikäli hänen liikuntamääränsä on alle kymmenen tuntia. Nämä luvut ovat siis terveyden kannalta riittäviä määriä ja huippu-urheiluun tähdättäessä liikuntaa pitää olla huomattavan paljon enemmän.

Lapsen urheilun tulee olla monipuolista. E-juniori-ikäiselle pelaajalle riittää ihan varmasti 3-4 lajiharjoituskertaa viikkotasolla. Tähän määrään sisältyy viikko-ohjelmaan sijoitettuna mahdollinen peli. Merkittävää on, että urheillaan monipuolisesti kehittäen hengitys- ja verenkiertoelimiä sekä tehden luuston ja lihasten kehittymistä edistävää urheilua. Pelaajan tasapaino-, ketteryys- ja nopeusominaisuuksien kehittymisestä tulee myös huolehtia. Monipuolinen liikunta sekä oheisharjoittelu jokaisen harjoituskerran yhteydessä kuuluvat olennaisena osana nykyaikaiseen lasten urheiluun. Kaiken tämän päälle pitäisi tulla vielä monipuolinen ja määrällisesti riittävä arkiliikunta kodin piirissä pelaajan vanhempien tukemana.

Vs: Nuorten harjoittelun ja pelien määrä

Kiitos luuloton, mielenkiintoinen artikkeli ja hyvä lisä tähän keskusteluun.