Vs: Naisten SM-sarja 2007 - 2008
Naisten koripallokausi 2007/08 on nähty ja jäljellä on virallisesta osuudesta enää kauden parhaiden palkitseminen. Nyt on epävirallisten päästötodistusten aika.
1. Pelikarhut
Arvosana: 10-
Pelikarhut voitti Suomen mestaruuden ansaitusti. Suurimmilla budjetilla operoiva, materiaaliltaan paras joukkue teki sen mitä piti. Joukkue oli rakennettu tasapainoisesti ja kun loukkaantumisetkaan eivät pahemmin rasittaneet Pekaa, oli kausi vaivaton. Suuri osa otteluvoitoista tuli helposti ja runkosarjassa joukkue pelaili paikoin puolivaloilla. Voittajaluonteiset pelaajat vielä helpottivat urakkaa. Bravo!
Isot kehut: Mestareiden taustalla hoidetaan asiat erittäin hyvin, joukkueella on onnistunut toimintaympäristö ja hyvin resursseja. Tätä nähdään Suomessa turhan harvoin.
Pettymys: Jenkkisekoilut kolmannen jenkin kanssa olivat ainoa uhka mestaruudelle. Varsinkin McCracklinin kanssa tuli tehtyä virhearviointi.
2. Catz
Arvosana: 9
Mestaruusunelma muuttui ansaituksi hopeaksi Kaisa Tuuren loukkaantumisen myötä. Cup-mestaruuden ansiosta kaudesta tuli kuitenkin oikein hyvä. Heittovoiman puute nousi paikoitellen ongelmaksi ja sitä varmasti Catz pyrkii korjaamaan tulevalle kaudelle. Voimakas panostus ulkomaalaisiin herätti syystäkin keskustelua, eikä keskustelua tule lopettaa tähän.
Isot kehut: Tommi Koskinen kehitti joukkueen pelitapaa ja hyödynsi materiaaliaan mainiosti. Reshetkon ja Tuuren syöttötaidon ansiosta näimme osittain uudenlaista isojen pelaajien naiskorista.
Pettymys: Catzin hyvien juniori-ikäluokkien jäljet ovat kadonneet osin Urheilutalon ulkopuolelle. Mitä Catzin nykytoiminnasta jää suomalaisen naiskoripallon historiaan?
3. HNMKY
Arvosana: 9
Yläkanttiin menestynyt Namika kamppaili yllättävien rosteriongelmien kanssa ja veti otteluita läpi hyvin kapealla peluutuksella. Joukkueen peli ei pysynyt tasaisesti kasassa vaan hetkittäin otteet olivat hämmentävän heikkoja. Tosi paikan tullen kokemus ja johtajuus nousi esiin ja lopputulos oli hyvä.
Isot kehut: Pääsarjatasolla kokematon kaksikko Laakso - Punkkinen johti jossain määrin haasteellisen ryhmänsä tyylikkäästi pronssille. Enempään ei ollut tuolla materiaalilla aineksia.
Pettymys: HNMKY:n laajasta tyttökatraasta ei löytynyt enempää apua SM-tasolle. Miten mahtaa olla ensi vuonna?
4. Huima
Arvosana: 9-
Huiman kausi oli odotettua positiivisempi. Robinson - Erwin - Wicker muodostivat kovan runkokolmikon. Junnut nostattivat lupauksia ja antoivat uskoa tulevaan. Mervi Nurmi sai ryhmästä irti enemmän mitä oli lupa odottaa. Pitkät jatkosopimukset luovat uskoa tulevaan.
Isot kehut: Chrystal Erwin ei mielestäni saanut ansaitsemaansa huomiota kauden aikana. Erinomainen vahvistus, joka teki hyvin töitä kentän molemmissa päissä.
Pettymys: Huima jatkaa oman tiensä kulkijana. Siinä missä Honsu ja MU kehittävät yhteistyötä, ei Huima löydä luontevia yhteistyömuotoja muiden seurojen kanssa.
5. Espoo Team
Arvosana: 6+
Kovat nimet ja hyvä alkukausi murenivat kuukausien kuluessa. Muistoksi jäi pelillisesti vaatimatonta jälkeä ja kokoonpano-ongelmia. Vahvistusten hyödyntäminen epäonnistui ja kotimaisille jäi liian iso viitta kannettavaksi. Ilmassa oli aistittavissa valmennuksellisia ongelmia. Heikosti meni, ei voi muuta sanoa.
Isot kehut: Yksittäiset pelaajat (mm. Kia Ignatius, Meriem Eerikinharju) kehittyvät vahvassa orgaanisaatiossa vaikkei joukkue menestyisikään.
Pettymys: Teamin perushyökkäys oli koko sarjan hämäräperäisin. Joukkue ja sen pelitapa eivät näyttäneet kohtaavan koko kaudella.
5. BC Nokia
Arvosana: 7,5
Joukkueen kokoonpano aiheutti ongelmia Nokialla. Ensin oli ulkomaalaisia yllin kyllin, lopussa terveistä isoista pelaajista oli taas huutava pula. Pienten pelaajien ylitarjonta loi peluutusongelmia, varsinkin kun pelaajaprofiilit olivat varsin erilaisia (esim. Venla Kuusela vs Tiia Huuhka). Puolivälieräpaikka oli lopulta juuri se mihin BC Nokia pystyi ja kausi meni ihan kivasti.
Isot kehut: Moni kotimainen pelaaja pääsi kauden aikana antamaan näyttöjä.
Pettymys: Kokoonpano-ongelmia ei pystytty ratkaisemaan ajoissa ja joukkue haki itseään liian pitkään
7. Honsu
Arvosana: 8,5
Kauden ehdoton ilopilleri. Hyvät vahvistukset ja kelpo peliä suomalaisilta. "Good Job" Tupamäki selvisi urakastaan odotettua paremmin ja nuorehkon joukkueen peli oli yllättävän kypsän näköistä. Divaripaikan hankinta toi tukevaa pohjaa tulevaisuudelle. Hienoa!
Isot kehut: Takamieskaksikko Piiroinen - Viitanen pelasi tyylikkään ja tasapainoisen kauden. Kumpi on vuoden tulokas?
Pettymys: Lopussa joukkue muuttui pisteautomaatiksi ja antoi helppoja voittoja muutamille vastustajille, mikä samalla vaikutti playoffs-asetelmiin
8. Pussihukat
Arvosana: 5,5
Kahden hyvän valmentajan valmennuksessa ollut joukkue on harvoin kauden suurin pettymys. Sarjan upeimmassa salissa pelaavat Hukat olivat ihmeellisen kateissa. Pelaajia oli vaikka muille jakaa mutta toimivaa kokoonpanoa ei löytynyt. Roukanojan ja Kausaiten lisäys ei tuonut toivottua ryhtiä peliin vaan joukkue näytti sekoavan entisestään konkareiden liityttyä ryhmään. Kurki palautti uskon mutta ei enempää. Tästä on helppo parantaa.
Isot kehut: Valmentajavaihdos piristi joukkuetta. Taas kerran todiste siitä mitä muutoksella voi saada aikaiseksi.
Pettymys: Jatkuva huhumylly maksamattomista palkoista ja taustavaikeuksista joutaisi jo loppua.
9. FoA
Arvosana: 7+
Joukkueen mahdollisuudet kamppailla toiseksi viimeisestä sijasta murenivat Honsun hankittua kolmannen vahvistuksen. Kohtaloksi jäi vetää sarjakausi läpi sisulla ja sydämellä. Divarikarsinnan hapuilun jälkeen paikka SM:ssä säilyi ja katseen voi kääntää tulevaisuuteen. Viime kautta ei juuri kannata muistella.
Isot kehut: Jari Marjamäki ymmärsi että Alku ei pelaa mitaleista tai mammonasta vaan jakoi rohkeasti peliaikaa nuorille forssalaisille kritiikistä huolimatta. Hyvä Jari!
Pettymys: Joukkueen niskaan sysättiin täysin epärealistisia menestymispaineita. Koripallo on materiaalipeli myös Vorsassa. Mopolla ei Mersua voiteta.
Omasta puolestani kiitos kaikille - erityisesti pelaajille, valmentajille ja joukkueille - naisten koriskaudesta. Nähdään taas.
