Puheenavaaja
Viime kaudella naisten SM-sarjan pirtein ryhmä oli vantaalaisjoukkue Pussihukat. Puhu pelasi valmentajansa Markus Makkosen johdolla hyvää koripalloa ja pystyi taistelemaan mitaleista kauden loppuun saakka. Joukkue oli sarjan positiivisimpia yllättäjiä.
Tulevaan kauteen PuHu lähtee joukkueella, joka on muuttunut vain vähän viime kaudesta. Avainpaikoilla on nähty muutoksia kun tehokaksikko Kausaite - Roukanoja on vaihtunut ulkomaalaispelaajiin. Uusina kotimaisina ryhmään liittyivät Minna Raatikka, Maria Huitti ja Heidi Lönnberg. Näillä eväillä Puhun joukkue on kilpailukykyinen ja valmis sarjaan.
Montana Westernin NAIA-tason yliopistosta saapuu puolustuspään lukko Katherine Sunwall. Sunwall valittiin nelivuotisella yliopistourallaan kolmesti konferenssin parhaaksi puolustajaksi, mikä kertoo pelaajasta paljon. Heikkotasoisesta koulusta tuleva urheilullinen pelaaja on rohkea valinta. Ensi kommenttien perusteella Sunwallissa on aineista hyväksi SM-sarjan pelaajaksi, sillä puolustustaidon lisäksi sentteihin mahtuu myös korintekovoimaa.
Pitkän huiskea Whitney Connolly on Hukkien toinen vahvistus. Connolly tulee Montana Statesta mukanaan keskinkertaiset tilastomerkinnät ja yllättävän alhaiset peliminuutit. Sentterinä pelannut Connolly heittää kohtalaisen hyvin, mutta on taipuvainen pallonmenetyksiin. Myönteisistä lausunnoista huolimatta olen epäileväinen kuinka paljon Connollylla on annettavaa Pusareille.
Pitkien vahvistusten valloittaessa avausviisikon nelos- ja viitospaikat jää loppu kotimaisiin käsiin. Viime kaudella harppauksin kehittynyt Heidi Kilponen on joukkueen itseoikeutettu pelintekijä. Aloitusviisikkoon raivannee tiensä myös Venlakaisa Hölttä, joka teki onnistuneen paluun koripallon huipulle rikkonaisten kausien jälkeen.
Aloitusviisikon viides pelaaja jää Avaajalle arvoitukseksi. Nouseeko viisikkoon erittäin rutinoitunut Johanna Lautala, toinen pitkän linjan pelaaja Heidi Lönnberg, Silja Paavola tai Alli Arppe. Tai sitten joku ihan muu.
Pussihukkien joukkueen suurin vahvuus on sen riveistä löytyvä pelikokemus. Edellämainitut Lautala ja Lönnberg ovat kykynsä osoittaneita hyviä kotimaisia vetureita. Ailahteleva Alli Arppe on hänkin nähnyt paljon kotimaiseksi naispelaajaksi. Kaikki pystyvät tekemään isoja asioita sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Puhu pystyy tarvittaessa pelaamaan kovaa ja nämä konkarit ovat tärkeä lenkki kovassa pelissä.
Ryhmästä löytyy myös pituutta oikein mukavasti. Vahva Minna Raatikka on kehittynyt pelaajana jatkuvasti ja pystyy pelaamaan kelvollista sisäpeliä kovassakin sarjassa nyt kun joukkue on löytynyt. Silja Paavola tuo tärkeitä senttejä joukkueelle tälläkin kaudella. Todennäköisesti vaihtopenkille juuttuva Mirka Erander on niin ikään pitkä kotimainen pelaaja. Raatikka, Paavola eikä Erander ole sateentekijöitä, mutta tärkeitä lenkkejä rosterissa silloin kun penkiltä tarvitaan pelikykyisiä naisia.
Nuorisoketjussa ei ole enää takavuosien malliin nippua junnupelaajia. Nyt nuorisoketju koostuu kahtakymmentä ikävuotta lähestyvistä pelaajista. Joukkueen ainoa oma kasvatti Essi Liljama tuo tempoa ja ratkaisuvoimaa hukkalaumaan. Tasaisesti kehittynyt Elina Nummi hakee paikkaansa edustusryhmästä ja on valmis esittämään korinaluspeliään Honsua ja Forssaa vastaan. Aino Wirtanen nostattaa edelleen lupauksia, tällä kaudella on lupa odottaa aiempaa kovempia näyttöjä. Torpasta siirtynyt Maria Huitti juuttunee Puhuttarien puolelle.
Joukkoa täydentää omalla panoksellaan Mikaela Kaarni. Kaarni on joukkueelle tärkeä pelaaja kentän reunalla ja ulkopuolella. Hän ei ole Hukkien voittojen avainpelaaja, mutta on tärkeä osa joukkueen koko kuvaa. Kaarnin siirto Hukkiin oli oivallus, jota pelkästään pelitaitoihin tuijottava valmentaja ei olisi tehnyt.
Kaikkein tärkein kortti Pussihukkien joukkueessa on kuitenkin joukkueen valmennus. Markus Makkonen on kenties sarjan kovin valmentaja, jonka osaaminen tuntuu harjoituksissa ja peleissä. Makkonen on juonikas, tunnollinen ja vaativa valmentaja, joka saa Puhusta lähes maksimitehot irti. Makkosen tärkeänä tukena on kaikkien rakastama Jere Linja-Aho. Jere pitää joukkueen hyvässä vireessä, siitä Puhulle myös plussaa.
Hyvän valmennuksen ansiosta Puhu tulee yllättämään vastustajiaan puolustusvalinnoilla. Luvassa on makeita voittoja ja isoja tuuletuksia. Pari tekuakin saattaa tulla sekaan.
Pussihukkien ongelmaksi muodostuu kuitenkin heittovoima. Jos tulivoiman puutteen voisi korvata senteillä, olisi joukkue finaaliainesta. Nykykokoonpanon peli on kuitenkin eliminoitavissa, sillä kovia heittäjiä on auttamatta liian vähän. Makkosen kannattaisikin jututtaa Ilpo Rantasta ja tarjota Nokialle pituutta vaihtokaupassa heittäjään.
Veikkaus kaudelle: Puhu aloittaa sarjan häikäisevästi ja keikkuu terävimmissä kärjessä joulukuun alkuun saakka. Vaikeudet alkavat joulutauon jälkeen; pudotuspelipaikka ei kuitenkaan tuota vaikeuksia. Mitalipeleihin pääsy on todella pienestä kiinni. Tällä kertaa se on kiinni heittovoimasta. Viides sija voi tuntua jopa pieneltä pettymykseltä kun kokoonpano on kuitenkin kohtuullisen hyvä.
Tulevaan kauteen PuHu lähtee joukkueella, joka on muuttunut vain vähän viime kaudesta. Avainpaikoilla on nähty muutoksia kun tehokaksikko Kausaite - Roukanoja on vaihtunut ulkomaalaispelaajiin. Uusina kotimaisina ryhmään liittyivät Minna Raatikka, Maria Huitti ja Heidi Lönnberg. Näillä eväillä Puhun joukkue on kilpailukykyinen ja valmis sarjaan.
Montana Westernin NAIA-tason yliopistosta saapuu puolustuspään lukko Katherine Sunwall. Sunwall valittiin nelivuotisella yliopistourallaan kolmesti konferenssin parhaaksi puolustajaksi, mikä kertoo pelaajasta paljon. Heikkotasoisesta koulusta tuleva urheilullinen pelaaja on rohkea valinta. Ensi kommenttien perusteella Sunwallissa on aineista hyväksi SM-sarjan pelaajaksi, sillä puolustustaidon lisäksi sentteihin mahtuu myös korintekovoimaa.
Pitkän huiskea Whitney Connolly on Hukkien toinen vahvistus. Connolly tulee Montana Statesta mukanaan keskinkertaiset tilastomerkinnät ja yllättävän alhaiset peliminuutit. Sentterinä pelannut Connolly heittää kohtalaisen hyvin, mutta on taipuvainen pallonmenetyksiin. Myönteisistä lausunnoista huolimatta olen epäileväinen kuinka paljon Connollylla on annettavaa Pusareille.
Pitkien vahvistusten valloittaessa avausviisikon nelos- ja viitospaikat jää loppu kotimaisiin käsiin. Viime kaudella harppauksin kehittynyt Heidi Kilponen on joukkueen itseoikeutettu pelintekijä. Aloitusviisikkoon raivannee tiensä myös Venlakaisa Hölttä, joka teki onnistuneen paluun koripallon huipulle rikkonaisten kausien jälkeen.
Aloitusviisikon viides pelaaja jää Avaajalle arvoitukseksi. Nouseeko viisikkoon erittäin rutinoitunut Johanna Lautala, toinen pitkän linjan pelaaja Heidi Lönnberg, Silja Paavola tai Alli Arppe. Tai sitten joku ihan muu.
Pussihukkien joukkueen suurin vahvuus on sen riveistä löytyvä pelikokemus. Edellämainitut Lautala ja Lönnberg ovat kykynsä osoittaneita hyviä kotimaisia vetureita. Ailahteleva Alli Arppe on hänkin nähnyt paljon kotimaiseksi naispelaajaksi. Kaikki pystyvät tekemään isoja asioita sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Puhu pystyy tarvittaessa pelaamaan kovaa ja nämä konkarit ovat tärkeä lenkki kovassa pelissä.
Ryhmästä löytyy myös pituutta oikein mukavasti. Vahva Minna Raatikka on kehittynyt pelaajana jatkuvasti ja pystyy pelaamaan kelvollista sisäpeliä kovassakin sarjassa nyt kun joukkue on löytynyt. Silja Paavola tuo tärkeitä senttejä joukkueelle tälläkin kaudella. Todennäköisesti vaihtopenkille juuttuva Mirka Erander on niin ikään pitkä kotimainen pelaaja. Raatikka, Paavola eikä Erander ole sateentekijöitä, mutta tärkeitä lenkkejä rosterissa silloin kun penkiltä tarvitaan pelikykyisiä naisia.
Nuorisoketjussa ei ole enää takavuosien malliin nippua junnupelaajia. Nyt nuorisoketju koostuu kahtakymmentä ikävuotta lähestyvistä pelaajista. Joukkueen ainoa oma kasvatti Essi Liljama tuo tempoa ja ratkaisuvoimaa hukkalaumaan. Tasaisesti kehittynyt Elina Nummi hakee paikkaansa edustusryhmästä ja on valmis esittämään korinaluspeliään Honsua ja Forssaa vastaan. Aino Wirtanen nostattaa edelleen lupauksia, tällä kaudella on lupa odottaa aiempaa kovempia näyttöjä. Torpasta siirtynyt Maria Huitti juuttunee Puhuttarien puolelle.
Joukkoa täydentää omalla panoksellaan Mikaela Kaarni. Kaarni on joukkueelle tärkeä pelaaja kentän reunalla ja ulkopuolella. Hän ei ole Hukkien voittojen avainpelaaja, mutta on tärkeä osa joukkueen koko kuvaa. Kaarnin siirto Hukkiin oli oivallus, jota pelkästään pelitaitoihin tuijottava valmentaja ei olisi tehnyt.
Kaikkein tärkein kortti Pussihukkien joukkueessa on kuitenkin joukkueen valmennus. Markus Makkonen on kenties sarjan kovin valmentaja, jonka osaaminen tuntuu harjoituksissa ja peleissä. Makkonen on juonikas, tunnollinen ja vaativa valmentaja, joka saa Puhusta lähes maksimitehot irti. Makkosen tärkeänä tukena on kaikkien rakastama Jere Linja-Aho. Jere pitää joukkueen hyvässä vireessä, siitä Puhulle myös plussaa.
Hyvän valmennuksen ansiosta Puhu tulee yllättämään vastustajiaan puolustusvalinnoilla. Luvassa on makeita voittoja ja isoja tuuletuksia. Pari tekuakin saattaa tulla sekaan.
Pussihukkien ongelmaksi muodostuu kuitenkin heittovoima. Jos tulivoiman puutteen voisi korvata senteillä, olisi joukkue finaaliainesta. Nykykokoonpanon peli on kuitenkin eliminoitavissa, sillä kovia heittäjiä on auttamatta liian vähän. Makkosen kannattaisikin jututtaa Ilpo Rantasta ja tarjota Nokialle pituutta vaihtokaupassa heittäjään.
Veikkaus kaudelle: Puhu aloittaa sarjan häikäisevästi ja keikkuu terävimmissä kärjessä joulukuun alkuun saakka. Vaikeudet alkavat joulutauon jälkeen; pudotuspelipaikka ei kuitenkaan tuota vaikeuksia. Mitalipeleihin pääsy on todella pienestä kiinni. Tällä kertaa se on kiinni heittovoimasta. Viides sija voi tuntua jopa pieneltä pettymykseltä kun kokoonpano on kuitenkin kohtuullisen hyvä.