Vs: 18 U-maajoukkue

Onkohan peleistä live kuvaa / stats jotain kautta?

Vs: 18 U-maajoukkue

Pituudet sanoi:

Näköjään osa u18-pelaajista on kokenut äkillisen kasvunpyrähdyksen tai sitten sentit on varastettu u16-joukkueelta.

Laajenna klikkaamalla

Omasta mielestäni puolet joukkueesta on vieläkin "kääpiöitä" pelaamaan koripalloa huipputasolla. No, nämä junnukisat eivät sellaista vielä ole ja toisaalta pituuskasvua toivottavasti vielä tulee pojille. Onnea matkaan.

Vs: 18 U-maajoukkue

kasvuneuvos sanoi:

Omasta mielestäni puolet joukkueesta on vieläkin "kääpiöitä" pelaamaan koripalloa huipputasolla.

Laajenna klikkaamalla

Intissä miesten keskimitta lienee 183cm. Siis puolet alle. Varmaan 90% suomalaisista nuorista miehistä alle 190cm. Kannattaako korikseen ylipäätään viedä koulun aloittavaa kääpiöennusteista (alle 190cm) lasta?

Vs: 18 U-maajoukkue

lajiuskottavuus sanoi:

Intissä miesten keskimitta lienee 183cm. Siis puolet alle. Varmaan 90% suomalaisista nuorista miehistä alle 190cm. Kannattaako korikseen ylipäätään viedä koulun aloittavaa kääpiöennusteista (alle 190cm) lasta?

Laajenna klikkaamalla

Kannattaa. Eihän niitä sinne harrastukseen sen takia viedä, että niistä tulisi isän iloksi ammattiurheilijoita vaan, että saavat terveellisen hyvän harrastuksen. Ja kyllähän takamiehenä huipputasollakin on ollut noita "kääpiöitä".

Vs: 18 U-maajoukkue

Suomen kovimmat ammattikorintekijät lienevät tällä hetkellä juuri noita kääpiöitä. Koponen, Salin ja Wilson. Näistä toki Koponen jo pidemmästä päästä 194 cm:nä. Rannikon voisi varmaan tohon nippuun nostaa vaikka nykyään jo Suomessa pelaakin. Koriskentillä on erittäin paljon tehokkaita pieniä pelaajia. Silti juuri pituuden takia tosi moni lapsi varmaan jätetään viemättä lajin pariin. Lätkää ihannoi lähes kaikki ekaluokkalaiset niin se vie. Ja tietenkin isät mukana kun se on tunnetusti se lyhin tie urheilumiljonääriksi.

Vs: 18 U-maajoukkue

lajiuskottavuus sanoi:

Intissä miesten keskimitta lienee 183cm. Siis puolet alle. Varmaan 90% suomalaisista nuorista miehistä alle 190cm. Kannattaako korikseen ylipäätään viedä koulun aloittavaa kääpiöennusteista (alle 190cm) lasta?

Laajenna klikkaamalla

Olen ollut jo vuosikymmeniä huolissaan, että koripalloihmiset eivät hahmota kokonaisuutta. Mäkihyppyä voisi verrata esimerkiksi koripalloon. Mäkihypyssä panostettiin kaikki pelimerkit huippuyksilöihin ja toivottiin menestyksen tuovan sponsorirahaa ja kaikki muu toiminta ajettiin tarpeettomana alas. Mäkihypyssä on enää muutama sata harrastajaa, niukasti suorituspaikkoja ja talkooväki alkaa käymään vähiin. Mäkihyppy on tunnistanut ongelmakseen B-maajoukkue toiminnan puuttumisen ja harrastajien määrän putoamisen lähelle kriittistä alarajaa. Koripallon kannattaisi ottaa oppia mäkihypyn virheistä eikä tappaa talkootoimintaa ja sulkea ovia lajin pariin pyrkiviltä harrastajilta. Mitä enemmän lajin parissa on harrastajia niin sitä enemmän on katsojia ja suorituspaikkoja. :'(

Vs: 18 U-maajoukkue

Missä ja kuka on sulkenut ovia koripallon pariin pyrkiviltä harrastajilta ???

Vs: 18 U-maajoukkue

manzu sanoi:

??????????????? ??? Suomeni maa on pitkä ja paljon metsää ja muutama järvikin, mut kyllä koripalloilia lahjakkuuksiakin on vielä kasvamassa, niin metsässä kun järvenikin rannalla, jos mahdollisuuksia annetaan. On väärin sanoa et lahjakkuudet löydetäään jo 14-15 vuotiaana ja niillä sitten mennään kohti naisten tai miesten maajoukkuetta. Ei täysin totta, mut jokus ei kaukanakaan, vai ???

Laajenna klikkaamalla

Lainaan vapaasti muokaten U17-kisojen alla kirjoittamaani mielipideanalyysia myös tällä U18-foorumilla, koska sama keskustelu nuorten miesten kohdalla näyttää jatkuvan edelleen.

Kuten aina ennen MJ-turnauksia tai arvokisoja valmennusjohto on leireillyt pelaajien kanssa ja siltä pohjalta kasannut nyt BSBC ryhmään 12 pelaajaa. BSBC-turnauksessa perinteisesti katsastetaan pelaajia ja heidän kykyään toimia MJ-ryhmässä ennen kauden pääkoitoksia PM- ja EM-kisoja. Valmennusjohdon haasteena on aina roolitusten löytäminen saumattoman yhteispelin aikaansaamiseksi. Valmentaja kutsuu oman näkemyksensä mukaisesti leirille noin 20-30 sopivinta pelaajaa ja yrittää siitä ryhmästä rakentaa joukkueen, joka pelaa hyvin yhteen ja menestyy turnauksessa. Vain 12 mahtuu kokoonpanoon mukaan. Loput jäävät rannalle. Ensimmäiset karsiutuvat jo ennen leiritystä, viimeiset pari pelaajaa putoavat ryhmästä varapelaajiksi vasta vähän ennen kisoja. Mukaan lähtevät ovat tietysti intoa täynnä, kun kotiin jääneitä syö rotan lailla. Klassinen tilanne, jonka taitava valmentaja kuitenkin osaa hoitaa niin, että menestymisen nälkä kasvaa jatkossa kaikilla osapuolilla. Paino sanalla ’taitava’.

Unohdetaan hetkeksi BSBC ja keskitytään tulevaan. Vaikka aina korostetaan joukkueen laajaan materiaalin ja tasaisuuden tärkeyttä, niin junnujen PM-, EM- ja MM-kisoissakin ottelut pelataan käytännössä seitsemällä pelaajalla. Nämä seitsemän, juuri sen hetken kuumimmat pelaajat, ovat valmennusjohdon silmäterä, ainakin niin kauan kun tehoja löytyy. Osa pelaavasta seitsikosta tuleekin menemään pitkälle pelaajaurallaan, jos kova työ ja kehitys vain jatkuvat, eikä loukkaantumiset vaivaa. Osa taas saattaa elää juuri nyt uransa huippua. Junnuvuosien erot tasoittuvat, kun mennään kohti aikuisikää. Nälkäisiä haastajia nousee koko ajan lisää mukaan taistelemaan vähistä edustuspaikoista.

Näiden seitsemän avainpelaajan lisäksi yleensä kaksi roolipelaajaa saa kisoissa pelata tärkeitä minuutteja tähtikaartin virhevaikeuksista, epäonnistumisista tai loukkaantumisista riippuen. Kolme muuta pelaajaa taas pääsääntöisesti istuu ja kannustaa kisat läpi, käy hajaminuuteilla kentällä lepuuttamaan tähtikaartia tai saa mahdollisuuden, kun peli on jo ratkennut.

Valmentajien valitsemilla luottopelaajilla on isoin rooli ja kovin kuorma. Vaihtopelaajille voi hyvin löytyä turnauksen edetessä alkua isompi rooli, jos luottopelaajat toistuvasti alisuorittavat tai loukkaantuvat. Monesti näin. Turnaus on yleensä pitkä. Penkkiryhmän tehtävä on kuitenkin epäkiitollinen. Istut ensin pari erää. Hyppäät kentälle lopussa hajaminuuteille. Vedät aivan täysillä. Jos mokaat, istut lisää. Raastava paikka pelaajalle, joka on tottunut omassa seurajoukkueessa ottamaan vastuuta ja pelaamaan ratkaisijan roolissa. Mutta näin se menee näissä kutsunnoissa. Penkkiroolissa pitää tehdä parhaansa, jos haluaa olla mukana.

Joukkueeseen ei siis yksinkertaisesti voi valita ikäluokan 12 parasta pelaajaa, vaan on valittava optimaalisin kokoonpano roolituksen, pelipaikan ja päivän kunnon mukaan. Tähtikaartin osaamista, kokemusta ja itsetuntoa rakennetaan entisestään, kun taas nämä aikaisemmassa kirjoittelussa mainitut ns. "pimentoon" jäävät viisi muuta pelaajaa, samoin kun ne jo leireiltä pois pudotetut pelaajat, saavatkin sitten paljon viileämpää kyytiä. Tämä on kilpaurheilua, ja näin se usein menee. Massa uhrataan talenttien eteen. Ja sen uskotaan toimivan, ja toimiikin, paitsi jos nojataan liian pieneen määrään talentteja ja samalla sammutetaan muitten potentiaalisten tulevaisuuden pelaajien into ja unelmat kasaan liian aikaisin. Joukkueesta putoaminen tai penkillä istuminen on myrkkyä pelaajalle. Motivaatio kärsii ja itseluottamus romahtaa, jos taitava valmentaja ei ole pelaajasta kiinnostunut, eikä saa pelaajan päätä pysymään kasassa. Ja taas paino sanalla ’taitava’.

Suomessa on vain vähän yli 18000 lisenssipelaajaa. Meillä ei ole yhtään liikaa tosissaan harjoittelevia pelaajia. Meillä ei ole ollenkaan tarpeeksi huippuvalmentajaresursseja. Meillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tämän takia Suomella ei ole vakiona U17 ja U19 sarjoja ja maajoukkueita. On siis ollut pakko tehdä valintoja ja keskittää resurssit pieneen piiriin. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, jos jo nuorena valittujen talenttien ura katkeaa loukkaantumiseen, motivaatio loppuu, pää hajoaa tai kehitys vain pysähtyy. Sen vuoksi jokainen potentiaalinen tulevaisuuden pelaaja, joka yrittää parhaansa ja harjoittelee tavoitteellisesti kovaa, hyvällä asenteella, kannattaisi myös liiton valmentajien puolesta pitää hyvin motivoituneena, intoa ja unelmia pullollaan. Jos into ja motivaatio tapetaan, jatkaminen käy raskaaksi. Jokainen tämän takia lajin lopettava junioripelaaja on selvä epäonnistuminen valmennukselta.

Valmennusjohdolta vaaditaan siis tässä paljon. Pitää olla lajiosaamisen lisäksi kykyä kommunikoida viisaasti nuorten, eri kehitysvaiheessa olevien, pelaajien kanssa. Kannustaa, kuunnella, neuvoa, ohjata, korjata ja rakentaa niin huipputalenttien kuin yhtä lailla "pimentoon" jääneitten osaamista ja itsetuntoa. Toiset kehittyvät nopeammin, toiset vasta vuosien päästä. Jotkut menevät jo Jenkkeihin yliopistoon, toiset pelaavat miesten sarjoja, kun toiset vielä vetävät kotimaista junnusarjaa. Pitää kuitenkin olla melkoinen ennustaja, jos jo 15-17 vuoden ikäisistä pelaajista pystyy tuomitsemaan lopullisesti muutaman pelaajan tähdeksi ja loput massaksi. Pelaajan kulta-aika on vasta 25 vuotiaana (+/- 3v. riippuen monesta tekijästä). Kuinka monelle Suomessa luodaan mahdollisuus menestyä, oikeasti?

Seurajoukkueet, maajoukkue ja HBA ohjelmat ovat tehneet kiistatta lajin eteen hyvää työtä, mikä näkyy menestyksenä kansainvälisellä tasolla. Onko kuitenkin niin, että jos nuori pelaaja on ikäluokkansa maajoukkueryhmän tähtikaartissa tai HBA ohjelmassa, niin kuuluu sisäpiiriin, jonka kanssa touhutaan korkealla tasolla, muut jäävät omilleen, varsinkin maakunnissa? Jos tekeminen esim. heikon suorittamisen tai loukkaantumiskierteen vuoksi HBA ohjelmassa tai maajoukkueessa ei miellytä, niin nuori pelaaja siirretään sivuun ilman selittelyjä, ja itsetunto sekä unelmat voidaan pahimmillaan murskata ilman oikeaa kommunikaatiota, osaamattomuuden kautta? Vaikka en itse ole pelaaja, käsitän, että vaatii teininuorelta kovaa työtä ja tunteen paloa nousta sisäpiirin ulkopuolelta tähtiryhmän haastajaksi, jos on jo tuomittu auktoriteettien taholta massapelaajaksi ilman, että on osoitettu kehityskohteita ja annettu rohkaisevasti evästystä kehittymisen tielle. Näyttää vahvasti siltä, että maajoukkueissa ja maajoukkueiden esiharjoitusryhmä HBA:ssa talentit valitaan jo nuorena. Loput pelaajat juoksevat mukana tukemassa talenttien kehittymistä, kunnes muutamat talentit siirtyvät isommille areenoille ja muut siivotaan sivuun.

Onko näin pienellä maalla varaa tähän? Eikö nuorten potentiaalisten pelaajien valmennusryhmiin löydy sellaisia taitavia päävalmentajia, jotka kykenevät käyttämään hyödyksi myös niitä taitoja, joita ei itseltä omasta työkalupakista löydy? Ja vielä kerran paino sanalla ’taitava’.

Valmentajat ovat toki tavallisia ihmisiä ja on varsin inhimillistä, työtä sekä valintoja tehdessä, käyttää intuitiota ja henkilökohtaisia mieltymyksiä. Aivomme ovat ensisijaisesti intuitiiviset. Analyyttinen päättely tulee perässä, jos tulee. Ei kuitenkaan riitä, että osataan taktiikka ja keskitytään muutaman talentin kehittämiseen. Taitava valmentaja on terveellä tavalla kiinnostunut laajasti ikäluokan pelaajista ihmisinä, heidän kehityskaaresta, tavoitteistaan, unelmistaan, huolistaan sekä elämästään, ja rakentaa mahdollisimman laajaa tulevaisuuden ryhmää. Taitava valmentaja myös kunnioittaa pelaajia, ja ansaitsee itse pelaajien kunnioituksen. "It isn't what you do, but how you do it" -John Woodenin lausuma toimii oikein hyvin monesta katsantokulmasta.

Psykologinen valmennus nuorten urheilijoitten kanssa pitäisi olla nykyistä paljon korkeammalla tasolla. Tahtoa ja asennetta pystyy aivan hyvin kehittämään samoin kuten heittotarkkuutta, ponnistusvoimaa tai nopeutta. Peliäly ja pelikäsitys on enemmän synnynnäinen ominaisuus, jota on jo haastavampaa harjoitella. Sekin onnistuu kyllä jossain määrin kurinalaisella toiminnalla. Resurssit ja raha ovat toki haastena, mutta eivät voi toimia tekosyynä. Psyykkinen osaaminen on valmennuksessa oleellista. Huipputulosta ei synny, jos urheilijan pääkoppa ei ole järjestyksessä. Toivottavasti nykymenestyksen myötä liitolta löytyy tulevaisuudessa lisää resursseja panostaa myös junioritasolla kokonaisvaltaiseen kehitykseen mukaan lukien henkinen valmennus. Hyvistä pelaajista tehdään erinomaisia kun fysiikan lisäksi psyyke on kunnossa. Nyt jo käytetään maajoukkueissa menestyksellä fysiikkavalmentajia, lääkäreitä, fysioterapeutteja, trainereita ja osteopaatteja. Jos valmennustiimeissä ei psykologista osaamista löydy, on alan ammattilaisia olemassa myös tälle puolelle.

Onnea matkaan U18 joukkueelle BSBC-areenalle. Onnittelut ovat paikallaan kisajoukkueeseen valituille pelaajille - ja valmentajille. Onnistumisen hetkiä kaikille, niin tähtipelaajille kuin vaihtopelaajille. Valmentajille voimia nähdä kokonaisuus ja kannustaa kaikkia pelaajia parhaimpaansa. Taisteluvoimaa myös kaikille ikäluokan pimennossa oleville pelaajille, jotka vielä eivät mahdu tähtiryhmään. "Hard work beats talent when talent doesn't work hard" -Tim Notke.

Kisakatsomossa nähdään.

Vs: 18 U-maajoukkue

Koris on pop sanoi:

Onkohan peleistä live kuvaa / stats jotain kautta?

Laajenna klikkaamalla

Tuolta näyttäis pelit tulevan livenä https://new.babahh.com/bsbc

Vs: 18 U-maajoukkue

Kaikille niille maajoukkueringissä oleville nuorille, jotka ovat kokeneet leirityksestä tai lopullisesta joukkueesta putoamisen, rohkaisuksi yksi hyvä esimerkki: Tuukka Kotti.

Tuukka on Suomen kaikkien aikojen eniten miesten maaotteluita pelannut pelaaja. Susijengin puolustuksen lukko, joka on kotimaankenttien lisäksi pelannut koripalloa myös maailmalla, niin USA:n yliopistossa kuin ammattilaisena Euroopassa.

Tuukka ei kuitenkaan mahtunut yhteenkään ikäkausimaajoukkueeseen ennen 20-vuotiaiden maaotteluita. Jäi muun muassa rannalle 16-vuotaiden joukkueesta loppumetreillä. Tuukka osasi selvästikin ottaa nämä takaiskut oikeanlaisena motivaationa harjoitteluun ja kehittymiseen. Ohessa Tuukalta hyvä haastattelu, jossa tästäkin mainitaan: http://yle.fi/urheilu/3-9063174

Kisaturistin hyvään analyysiin lisäisin, että Suomen koripallon kannalta olisi ideaalia, jos yläaste- ja lukioikäisten akatemiatoimintaan saadaan lisää resursseja ympäri Suomen. Siinä iässä on harvoin mahdollista, eikä usein kannatakaan, muuttaa pois kotoa kovin pitkälle, joten koulun ja urheilun yhdistämistä olisi hyvä mahdollistaa ympäri koripalloilevan Suomen. HBA-toiminta on oivallinen malli miten kuviota olisi hyvä rakentaa, vaikkei ihan samoja resursseja joka paikassa saadakaan aikaiseksi.

Eli jos HBA:ssa hoidetaan asiat loistavasti erinomaisin resurssein, ja saadaan kehitettyä pelaajia huipulle, niin ei kai Suomen koripallon etu voi olla, että lopetetaan tällainen toiminta, jotta saadaan puntit tasattua muun Suomen kanssa ja/tai seuratoiminnan kanssa? Päinvastoin. Ollaan iloisia, että resursseja on tässä vaiheessa saatu näinkin hienosti edes Helsinkiin, ja että mukaan on saatu hyvällä motivaatiolla toimivia nuoria koripalloillijoita. Tästä hyötyy koko Suomen koripallo. (Tämä viimeinen kappale suunnattu siis tällä palstalla välillä esiintyvään HBA-kritiikkiin, ei kenellekään erityisesti.)

Vs: 18 U-maajoukkue

Susijengi-fani sanoi:

Kaikille niille maajoukkueringissä oleville nuorille, jotka ovat kokeneet leirityksestä tai lopullisesta joukkueesta putoamisen, rohkaisuksi yksi hyvä esimerkki: Tuukka Kotti.

Tuukka on Suomen kaikkien aikojen eniten miesten maaotteluita pelannut pelaaja. Susijengin puolustuksen lukko, joka on kotimaankenttien lisäksi pelannut koripalloa myös maailmalla, niin USA:n yliopistossa kuin ammattilaisena Euroopassa.

Tuukka ei kuitenkaan mahtunut yhteenkään ikäkausimaajoukkueeseen ennen 20-vuotiaiden maaotteluita. Jäi muun muassa rannalle 16-vuotaiden joukkueesta loppumetreillä. Tuukka osasi selvästikin ottaa nämä takaiskut oikeanlaisena motivaationa harjoitteluun ja kehittymiseen. Ohessa Tuukalta hyvä haastattelu, jossa tästäkin mainitaan: http://yle.fi/urheilu/3-9063174

Kisaturistin hyvään analyysiin lisäisin, että Suomen koripallon kannalta olisi ideaalia, jos yläaste- ja lukioikäisten akatemiatoimintaan saadaan lisää resursseja ympäri Suomen. Siinä iässä on harvoin mahdollista, eikä usein kannatakaan, muuttaa pois kotoa kovin pitkälle, joten koulun ja urheilun yhdistämistä olisi hyvä mahdollistaa ympäri koripalloilevan Suomen. HBA-toiminta on oivallinen malli miten kuviota olisi hyvä rakentaa, vaikkei ihan samoja resursseja joka paikassa saadakaan aikaiseksi.

Eli jos HBA:ssa hoidetaan asiat loistavasti erinomaisin resurssein, ja saadaan kehitettyä pelaajia huipulle, niin ei kai Suomen koripallon etu voi olla, että lopetetaan tällainen toiminta, jotta saadaan puntit tasattua muun Suomen kanssa ja/tai seuratoiminnan kanssa? Päinvastoin. Ollaan iloisia, että resursseja on tässä vaiheessa saatu näinkin hienosti edes Helsinkiin, ja että mukaan on saatu hyvällä motivaatiolla toimivia nuoria koripalloillijoita. Tästä hyötyy koko Suomen koripallo. (Tämä viimeinen kappale suunnattu siis tällä palstalla välillä esiintyvään HBA-kritiikkiin, ei kenellekään erityisesti.)

Laajenna klikkaamalla

Tuukka Kotin kanssa hyvin samanlaisen uran teki Antti Nikkilä. Muistaakseni myös Antti taisi tehdä ensiesiintymisensä nuorisomaajoukkueissa vasta A-junioreista päästyään.
Aika usein nämä pitkät suomipojat kehittyvät hieman hitaammin kuin pienemmät ikätoverinsa, siksi noita pitkiä poikia kehittyy usein maaeudun pienemmissä jengeissä joissa saavat kehittyä rauhassa ja touhuta monipuolisesti. Kottikin pelasi mielestäni junnuna jopa takamiestä, samoin kaiketi Lauri Markkanenkin.
Ei nuorten maajoukkueesta putoamisen tarvitse merkitä uran loppumista, pääasia että pelaajan halu kehittyä jatkuu ja into jatkaa kovaa harjoittelua vain kasvaa.

Vs: 18 U-maajoukkue

Kun vielä muistetaan, että tietyt valmentajat lobbaavat voimallisesti aina omia pelaajiaan maajoukkuevalmentajille ja kulisseissa jaetaan käytännössä paikkoja jo ennen leirejä, ei tosiaan kannata lyödä hanskoja tiskiin jos joku "säätäjä" ei joukkueeseen sillä kertaa satu valitsemaankaan. Jopa ensimmäisistä all-stars leireistä alkaen jatkoon on valittu pelaajia, jotka on poistuneet ensimmäisen ruokailun jälkeen. Sama jatkuu tietysti vanhempana ja ainahan jokaisella valmentajalla on omat suosikkipelaajansa. Luin jostain, että esim. jääkiekossa 20v maajoukkue on yli 90% eri joukkue kun 15v joukkue oli. Luultavasti kaikissa palloilulajeissa on samankaltainen ilmiö.

Vs: 18 U-maajoukkue

Nyt valitussa U18-maajoukkueessa ei yhtään pelaajaa Helsingin ulkopuolelta. Pihlajamäki ainoa jonka tiedän varmuudella edes aloittaneensa uransa kaukana Espoon puolella. Poikkeus vai tulevaisuudessa pikemminkin sääntö? Parhaat joukkueethan tulleet Uudeltamaalta jo kauan.

Vs: 18 U-maajoukkue

No jos katsoo U16-maajoukkueen (puolet pelaajista muualta kuin PK-seudulta) nimilistaa, niin näyttäisi olevan pikemminkin poikkeus.

Vs: 18 U-maajoukkue

KeegoMesh sanoi:

Olen ollut jo vuosikymmeniä huolissaan, että koripalloihmiset eivät hahmota kokonaisuutta. Mäkihyppyä voisi verrata esimerkiksi koripalloon. Mäkihypyssä panostettiin kaikki pelimerkit huippuyksilöihin ja toivottiin menestyksen tuovan sponsorirahaa ja kaikki muu toiminta ajettiin tarpeettomana alas. Mäkihypyssä on enää muutama sata harrastajaa, niukasti suorituspaikkoja ja talkooväki alkaa käymään vähiin. Mäkihyppy on tunnistanut ongelmakseen B-maajoukkue toiminnan puuttumisen ja harrastajien määrän putoamisen lähelle kriittistä alarajaa. Koripallon kannattaisi ottaa oppia mäkihypyn virheistä eikä tappaa talkootoimintaa ja sulkea ovia lajin pariin pyrkiviltä harrastajilta. Mitä enemmän lajin parissa on harrastajia niin sitä enemmän on katsojia ja suorituspaikkoja. :'(

Laajenna klikkaamalla

Hyvä kirjoitus!
NMJ toiminanssa näyttää sitä et koripallo on vain teläisellä alueella tapahtuvaa toimintaa. Tiedän et leirillä oli ehdolla muun Suomenkin pelaajia ainakin paperilla.

Vs: 18 U-maajoukkue

Kyllähän niitä yksilöitä ja hyviä joukkueita löytyy muualtakin. Se missä menee hyvän joukkueen ja hyvän yksilön raja on sitten toinen juttu. Hyvä joukkue voi olla monellakin tapaa hyvä, menestys (SM-mitali) ei ole siitä ainoa mittari.

Koripalloliitto tunnustaa kyllä, että muuallakin Suomessa tehdään hyvää junioritoimintaa. Kartoitusleireille kutsutaan hurjajoukko pelaajia, jotta saadaan rahoitettua tulevaa maajoukkuetoimintaa sekä kartoitettua pelaajia. Monelle pelaajalle on ensisijaisen tärkeää osallistua kyseisille leireille, koska se saattaa olla ainut mahdollisuus edes tavata oman ikäluokan maajoukkuevalmentajia ja pelaajia. Leireille kannattaa siis osallistua, jos oikeasti tavoite on maajoukkueessa sekä kehittymisessä. Koripallouralla on monenlaisia tavoitteita, niitä kaikkia tulee kunnioittaa. Koripallo lajina antaa paljon eväitä elämälle yleensä.

Koripalloliiton maajoukkuevalmentajien pelaajavalinnat ovat selkeä suuntaus "helsinkiläisyyteen". Jos haluat olla maajoukkueessa, kannattaa tulla Helsinkiin. Toisaalta täytyy myös tunnustaa, että nyt valitut 18U-joukkueen pelaajat ovat loistavia yksilöitä ja tulevat kaikki hyvästä valmennuksesta. Olen seurannut heidän taivalta maajoukkuepeleissä nyt parin vuoden ajan. Muuten en tunnu heitä.
Hyviä yksilöitä on muuallakin, vaikkei kaikki ole mahtuneet tähän ryhmään. Toisaalta se kertoo myös kyseisen ikäluokan hyvästä suomalaisesta laajasta tasosta. Se, kuinka sillä pärjätään kansainvälisesti on taas sitten toinen juttu. Aika näyttää ja toivotaan parasta.

Vs: 18 U-maajoukkue

Juuge sanoi:

Kyllähän niitä yksilöitä ja hyviä joukkueita löytyy muualtakin. Se missä menee hyvän joukkueen ja hyvän yksilön raja on sitten toinen juttu. Hyvä joukkue voi olla monellakin tapaa hyvä, menestys (SM-mitali) ei ole siitä ainoa mittari.

Koripalloliitto tunnustaa kyllä, että muuallakin Suomessa tehdään hyvää junioritoimintaa. Kartoitusleireille kutsutaan hurjajoukko pelaajia, jotta saadaan rahoitettua tulevaa maajoukkuetoimintaa sekä kartoitettua pelaajia. Monelle pelaajalle on ensisijaisen tärkeää osallistua kyseisille leireille, koska se saattaa olla ainut mahdollisuus edes tavata oman ikäluokan maajoukkuevalmentajia ja pelaajia. Leireille kannattaa siis osallistua, jos oikeasti tavoite on maajoukkueessa sekä kehittymisessä. Koripallouralla on monenlaisia tavoitteita, niitä kaikkia tulee kunnioittaa. Koripallo lajina antaa paljon eväitä elämälle yleensä.

Koripalloliiton maajoukkuevalmentajien pelaajavalinnat ovat selkeä suuntaus "helsinkiläisyyteen". Jos haluat olla maajoukkueessa, kannattaa tulla Helsinkiin. Toisaalta täytyy myös tunnustaa, että nyt valitut 18U-joukkueen pelaajat ovat loistavia yksilöitä ja tulevat kaikki hyvästä valmennuksesta. Olen seurannut heidän taivalta maajoukkuepeleissä nyt parin vuoden ajan. Muuten en tunnu heitä.
Hyviä yksilöitä on muuallakin, vaikkei kaikki ole mahtuneet tähän ryhmään. Toisaalta se kertoo myös kyseisen ikäluokan hyvästä suomalaisesta laajasta tasosta. Se, kuinka sillä pärjätään kansainvälisesti on taas sitten toinen juttu. Aika näyttää ja toivotaan parasta.

Laajenna klikkaamalla

UNOHDIN KEHUA TUOTA KIRJOITUSTA, MISSÄ VERRATTIIN KORIPALLOA JA MÄKIHYPPYÄ. OLI LOISTAVA VERTAUS JA KANNATAN MM. B-MAAJOUKKUETOIMINNAN MUKAAN OTTOA. Loistava huomio!

Vs: 18 U-maajoukkue

Jotenkin olen tullut siihen käsitykseen, että sinne halutaan valita jo Susi-Allstar leireistä lähtien tietty määrä sopivaa 'massaa', josta muokataan sitten tiukasti Susi-pelitapaan sopivia joukkueita. Valitut yksilöt on ensisijaisesti sellaisia, jotka on pelaajatyypiltään Susi-puolustukseen mahdollisimman hyvin sopivia tai sitten pituuspotentiaalia omaavia. Vaikea tuonne tietysti on myöhemmin hyvienkään uusien pelaajien sisään päästä jos pelikonsepti varsinkin puolustuspäässä on se kaiken A ja O, mitä hierotaan ajan kanssa leirityksessä ja sitä nyt ei millään ihan heti opi. Tuollainen B-maajoukkuetoiminta olisi kyllä kieltämättä hyvä, mutta kuka maksaisi sen toiminnan? Tulisi aika kalliksi niille B-joukkueen pelaajille jos/kun liitto ei pystyisi maksaamaan samassa mitassa kuin nyt.

Vs: 18 U-maajoukkue

Mistä löytyy PM-kisojen otteluohjelma 2017?

Vs: 18 U-maajoukkue

Eräät koripalloliigavalmentajat ovat tuskailleet, että kotimaiset pelaajat eivät korisliigassa pärjää. Riittävän hyviä kotimaisia pelaajia ei ole tarpeeksi. Parhaat pelaajat pelaavat ensin NCAA-yliopistokoripalloa ja katoavat sen jälkeen NBA:han, euroliigaan ja mitä nyt näitä erilaisia sarjoja onkaan...
Voisiko tuollainen B-maajoukkue toiminta tuottaa (riittävän hyviä) B-luokan pelaajia kotimaan korisliigan tarpeisiin? Auttaisiko tuollainen panostus liigaa tulevaisuudessa jopa laajenemaan? Ajaako ykkösdivari saman asian pelaajien kasvattajana kuin mahdollinen B-maajoukkue? Kumpi motivoisi pelaajia enemmän? Onko B-maajoukkue toiminnalle sittenkään tarvetta tai edes kysyntää?