- Viestejä
- 178
Uutena sivusta seuraajana en ota mitään kantaa 16/18 tasoon ja valintoihin. Kun sen tiedän mihin oma lapsi urheilijana pystyy ja miten tiukalla hän oli susi leirien esitestien karsinnoissa en kertakaikkiaan voi uskoa, että kaikki leireille valitut olisivat testeista suoriutuneet. Eli joko esitestien suorittamisen kanssa ei ole niin nuukaa tai sitten meidän korisuralle pyrkivät ovat erinomaisia urheilijoita. Jotenkin veikkailen enemmän tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.
Omien lajieni perusteella sanoisin, että esim. suunnistuksessa meillä on suomessa korkeintaan kymmenkunta vakavasti huipulle tähtäävää aikuisurheilijaa. Kahdenneksikymmenenneksi paras on jo tyypillisesti urallaan merkittäviä kompromissejä tehnyt ja kahdenneksisadanneksi paras on jo ihan kuntoilija/harrastaja. Jos lasketaan että jääkiekkojoukkueessa on parikymmentä nimeä ja liigassa toistakymmentä joukkuetta, niin SM liigan huonoin kiekkoilija on korkeintaan suomen kahdenneksisadanneksi paras pelaaja ja se tuskin enää tarkoittaa merkittävää urheilijaa.
Kun kaikki lajit ynnätään yhteen, niin tuskin koripallo tästä mitenkään poikkeaa vaan oikeasti huippuja ei ikäluokassaan montaa ole ja häntäpää valituissakin on jo sitten heikompaa. Tämä nyt on vain armoton fakta Suomen kokoisessa maassa, eikä siinä meidän keskustelupalstoilla kannata "huvittua". Näin se menee ja toivotaan, että valmennusjärjestelmä pystyy auttamaan niitä, jotka sinne huipulle tosissaan pyrkivät. Toisaalta maajoukkueesta karsiutuminenkin voi tarkoittaa ihan kelvollista korisuraa ja hyviä kokemuksia lajin parissa. Liikunnalla on ehdottomasti arvo kaikilla tasoilla huippu-urheilusta sauvakävelyyn, mutta samaan aikaan pitää olla realisti ja todeta, etteivät kaikki (nuoriso)maajoukkuepelaajat voi mitenkään olla huippu-urheilijoita. Massa ei kertakaikkiaan tässä maassa riitä siihen.
Loputtoman lasten kehumisen saldoa niitämme nyt TV:n kykykilpailuissa, joiden katsominen aiheuttaa ajoittain kyllä myötähäpeää. Esimerkiksi se Israelin Euroviisujen voittokappale, oli oikeasti ihan onneton räpellys, jossa jonkun ammattilaisen olisi matkalla pitänyt torpata ennen sen päästäminen julkisuuteen. Se on juuri sitä, kun kaikille annetaan mahdollisuus ja kehutaan matkan varrella vaikka aihetta ei olisi. Tai jos katsoitte Hesarin jutun, jossa oli Suomen presidenttien viralliset muotokuvat, niin ei voi kuin todeta, että taidemaalarit ovat viimeisen sadan vuoden aikana kyllä tulleet paljon huonommaksi.
Kehua saa ja kannustaa saa, mutta toisaalta pitää olla realisti. Monelle se paikka nuorisomaajoukkueleirillä tulee kumminkin olemaan se uran huippuhetki ja sillä on arvo sinänsä. Toki pitää aina muistaa, että etukäteen emme tiedä kuka siitä joukosta nousee sinne huipulle, koska lahjakkuus työntekoon on tärkeä lahjakkuus, joka voi vielä 16 sarjan jälkeen muutta voimasuhteita rajustikkin.
Minusta 16/18 valinnat ovat siis hyviä, jos ne on tehty liitossa parhaan kyvun mukaan kovasti maajoukkueen ja huippu-urheilun tulevaisuutta pohtien. Jos ne on tehnyt joku seuravalmentaja omien halujensa mukaan hihasta ravistaen, niin sitten ne ovat huonoja. Eli toivon, että liitolla on tässä asiassa arvot ja prosessit kunnossa ja jos näin on niin sitten valinta on niin hyvä, kuin näistä lähtökohdista se voi olla. Ainoa asia, johon me seuratasonkorisihmiset voimme oikeasti vaikuttaa on tekemällä työmme niin hyvin kuin osaamme ja vaikuttamalla seurojen kautta liittoon, että liitto tekisi meidän makuumme oikeita arvojemme mukaisia valintoja. Eli ne liiton (ja seurojen) kokoukset ovat oikeasti niitä ainoita paikkoja, jossa suuntaa/aroja/toimintatapoja voi muuttaa ja siksi ne ovat tylsyydestään huolimatta erittäin tärkeitä tapahtumia. Ne ovat jopa parempia teitä vaikuttaa kuin koripallo.com palstoilla valinnoista valittaminen.....toki kaikkein paras tie on aina paikallislehden tekstaripalsta. Sitä parempaa vaikuttamisfoorumia ei maailmassa ole vielä keksitty.
Omien lajieni perusteella sanoisin, että esim. suunnistuksessa meillä on suomessa korkeintaan kymmenkunta vakavasti huipulle tähtäävää aikuisurheilijaa. Kahdenneksikymmenenneksi paras on jo tyypillisesti urallaan merkittäviä kompromissejä tehnyt ja kahdenneksisadanneksi paras on jo ihan kuntoilija/harrastaja. Jos lasketaan että jääkiekkojoukkueessa on parikymmentä nimeä ja liigassa toistakymmentä joukkuetta, niin SM liigan huonoin kiekkoilija on korkeintaan suomen kahdenneksisadanneksi paras pelaaja ja se tuskin enää tarkoittaa merkittävää urheilijaa.
Kun kaikki lajit ynnätään yhteen, niin tuskin koripallo tästä mitenkään poikkeaa vaan oikeasti huippuja ei ikäluokassaan montaa ole ja häntäpää valituissakin on jo sitten heikompaa. Tämä nyt on vain armoton fakta Suomen kokoisessa maassa, eikä siinä meidän keskustelupalstoilla kannata "huvittua". Näin se menee ja toivotaan, että valmennusjärjestelmä pystyy auttamaan niitä, jotka sinne huipulle tosissaan pyrkivät. Toisaalta maajoukkueesta karsiutuminenkin voi tarkoittaa ihan kelvollista korisuraa ja hyviä kokemuksia lajin parissa. Liikunnalla on ehdottomasti arvo kaikilla tasoilla huippu-urheilusta sauvakävelyyn, mutta samaan aikaan pitää olla realisti ja todeta, etteivät kaikki (nuoriso)maajoukkuepelaajat voi mitenkään olla huippu-urheilijoita. Massa ei kertakaikkiaan tässä maassa riitä siihen.
Loputtoman lasten kehumisen saldoa niitämme nyt TV:n kykykilpailuissa, joiden katsominen aiheuttaa ajoittain kyllä myötähäpeää. Esimerkiksi se Israelin Euroviisujen voittokappale, oli oikeasti ihan onneton räpellys, jossa jonkun ammattilaisen olisi matkalla pitänyt torpata ennen sen päästäminen julkisuuteen. Se on juuri sitä, kun kaikille annetaan mahdollisuus ja kehutaan matkan varrella vaikka aihetta ei olisi. Tai jos katsoitte Hesarin jutun, jossa oli Suomen presidenttien viralliset muotokuvat, niin ei voi kuin todeta, että taidemaalarit ovat viimeisen sadan vuoden aikana kyllä tulleet paljon huonommaksi.
Kehua saa ja kannustaa saa, mutta toisaalta pitää olla realisti. Monelle se paikka nuorisomaajoukkueleirillä tulee kumminkin olemaan se uran huippuhetki ja sillä on arvo sinänsä. Toki pitää aina muistaa, että etukäteen emme tiedä kuka siitä joukosta nousee sinne huipulle, koska lahjakkuus työntekoon on tärkeä lahjakkuus, joka voi vielä 16 sarjan jälkeen muutta voimasuhteita rajustikkin.
Minusta 16/18 valinnat ovat siis hyviä, jos ne on tehty liitossa parhaan kyvun mukaan kovasti maajoukkueen ja huippu-urheilun tulevaisuutta pohtien. Jos ne on tehnyt joku seuravalmentaja omien halujensa mukaan hihasta ravistaen, niin sitten ne ovat huonoja. Eli toivon, että liitolla on tässä asiassa arvot ja prosessit kunnossa ja jos näin on niin sitten valinta on niin hyvä, kuin näistä lähtökohdista se voi olla. Ainoa asia, johon me seuratasonkorisihmiset voimme oikeasti vaikuttaa on tekemällä työmme niin hyvin kuin osaamme ja vaikuttamalla seurojen kautta liittoon, että liitto tekisi meidän makuumme oikeita arvojemme mukaisia valintoja. Eli ne liiton (ja seurojen) kokoukset ovat oikeasti niitä ainoita paikkoja, jossa suuntaa/aroja/toimintatapoja voi muuttaa ja siksi ne ovat tylsyydestään huolimatta erittäin tärkeitä tapahtumia. Ne ovat jopa parempia teitä vaikuttaa kuin koripallo.com palstoilla valinnoista valittaminen.....toki kaikkein paras tie on aina paikallislehden tekstaripalsta. Sitä parempaa vaikuttamisfoorumia ei maailmassa ole vielä keksitty.