Vs: EM-kisat 2017
Mikään yksi tekijähän - geenit, väestöpohja, köyhyys, rahallinen panostus, koriskulttuuri, nationalismi - ei tätä varmaan selitä, vaan kyseessä on monimutkainen kokonaisuus jossa yksittäisen maan menestys koriksessa voi perustua erilaisin yhdistelmiin asioita.
koris.com sanoi:
Liettuassahan koris taitaa olla jonkinlainen osa koulua kaikille, Suomessa sellaiseen on aika pitkä matka.
Tää on musta mielenkiintoinen pointti josta harvemmin puhutaan - varsinkin jos tätä vähän lavennetaan. Jugoslavian kadottua kartalta Euroopan huipulle ilmestyi kolme luunkovaa korismaata: Serbia, Kroatia ja Slovenia - ja Montenegro sekä Bosniakin on ihan hyviä. Neuvostoliiton romahtaminen tuotti taas sellasia huippumaita kuin Venäjä, Liettua, Latvia - sekä Georgia ja Ukraina.
Todennettua tietoahan mulla ei ole, mutta jotenkin kuulostaisi uskottavalta, että koris on ollut jotenkin merkittävässä asemassa sosialistisessa koulujärjestelmässä (Titon Jugoslaviahan ei ollut virallisesti kai sosialistinen valtio, mutta käytännössä kopioi varsin paljon käytäntöjä Neukkulasta) - ja kun koulujärjestelmä on keskusjohtoinen, niin sitä samaa opetussuunnitelmaa toteutetaan joka paikassa. Sama järjestelmähän on tuottanut huikean määrän mm. shakin huippuja, vaikka "slaavit" tuskin ovat noin synnynnäisesti muita etnisiä ryhmiä skarpimpia strategisessa ja taktisessa ajattelussa - sitä vaan on opetettu koulussa jo ihan natiaisesta lähtien.
Toinen mun mielestä todella merkittävä tekijä monen maan menestyksen takana on nuorten tulevaisuudekuvien ja -mahdollisuuksien tasolla. Mustalla nuorella ei jenkeissä ole usein muita sosiaalis-taloudellisen nousun mahdollisuuksia kuin ammattisotilaaksi tai -urheilijaksi ryhtyminen, Afrikan nuorilla tie ulos köyhyydestä on jalkapallo. Kummallakin ryhmällä on läjäpäin idoleja jotka ovat saavuttaneet suuria koriksella / futiksella - ja kun pahimmillaan ei ole sen enempää tekemistä kuin rahaakaan, niin nuoren kaikki aika kuluu siellä kentällä pallon perässä. Hiukan samaa on nähtävissä Baltian ja Balkanin maissakin, ei ehkä ihan samassa mittakaavassa mutta kuitenkin: koripalloammattilaisuus on nuorelle olemassaoleva ja tunnettu reitti ylöspäin.
Mikä tuo vielä kolmanteen merkittävään seikkaan, eli henkilökohtaisen harjoittelun määrään. Mitä yhteistä on Suomen viime vuosikymmenten ehkä suurimmilla palloiluihmeillä Jari Litmasella ja Lauri Markkasella? Kumpikin on harjoitellut lapsesta asti ihan järjettömiä tuntimääriä suunnilleen nukkuenkin pallon kanssa. Se, että käy seuran treeneissä pari kertaa viikossa Audin takapenkillä matkat istuen, ei taida ihan riittää maailman huipulle vaikka vanhemmat kuinka unelmoisivat lapsensa NBA-urasta - eikä NBA:n pelaaminen pleikalla korvaa oikeata pelaamista.
Onhan näitä syitä.
Ja mitä lie Islannissa tehty... ???
