Vs: Joensuun Kataja 2012-2013
(Rohkaisevien kommenttien jälkeen uskallan vielä lähteä toiseenkin hurjaan pseudoanalyysiin, joka perustuu hyvin pitkälti VeikkausTV:n tarjontaan, kun menneisyydessä huonosti valittu lokaatio yhdistettynä epäonnistuneisiin lottoriveihin estää tehokkaasti aktiivisen seuraamisen. (Eli myönnettäköön, en ole "tosifani".))
Tarvitsevatko Katajan suomalaiset ajouhkaa? Jos nyt oletetaan seurajohdon toimivan niin fiksusti että jenkit hankitaan suomalaisiin pohjautuen ja Batmanin viittaamana olettaen, että Steniin ei voi liikaa luottaa. Sitä paitsi en nyt näe siinä suurtakaan ongelmaa, vaikka kentällä olisikin lyhyin hetkin kaksi melko puhdasta pelintekijää, Sten nyt tuskin kuitenkaan niin suuria minuutteja missään nimessä pelaa että ruuhkaksi asti näitä pomputtelijoita olisi.
Katajan kotimaiset runkopelaajat ovat luonteeltaan hyvin heittäjäprofiloituneita, jotka eivät ole mitenkään erinomaisia luomaan itselleen omia paikkoja, Virtasta lukuunottamatta. Tämä ei kuitenkaan itsessään ole ongelma, kun kuitenkin tiedetään miten hyviä nämä heittäjät ovat sen enemmän tai vähemmän vapaan paikan saadessaan. Finaaleissahan ongelmaksi vain muodostui se, ettei tarpeeksi helppoja paikkoja pystytty luomaan näille pelaajille. (Muun muassa) Zenon ajot loivat huomattavan usein tilaa Matti Nuutiselle, jolla välillä putosi, välillä ei. Kysymys ei kuitenkaan ole välttämättä vain siitä, että tarvittaisiin hyvin 1 vs. 1 -ajoja suorittavia yksilöitä, vaan kuitenkin nämä paikat on helpompi luoda joukkuepelillä. Hyvin pelatut screen-pelit, joita Kataja yritti kyllä ansiokkaalla volyymilla mutta kehnohkoin tuloksin, luovat usein helppoja heittopaikkoja, varsinkin jos pelintekijällä on kyky nähdä nämä vapaat paikat. (1. jenkki.) Erinomainen 1 vs. 1 -pelaaja, korille hanakasti ajava kolmonen à la Newson parhaimmillaan luo myös näitä paikkoja, mutta haavoittuvuus on suuri, kuten finaaleissa niin mainiosti se nähtiin: kun yksilöllä on vaivaa ja ongelmia tai erinomainen puolustaja, tämä optio sulkeutuu. Ajouhka on aina hyödyllinen pelaajalle, mutta jossain mennään vikaan jos perushyökkäys perustuu yhden pelaajan ajolle ja muut odottavat syöttöä. Toki taasen joka joukkueeseen tarvitaan tällainen yksilö, jos peli jostain syystä puuroutuu ja viidessä sekunnissa ennen heittokellon loppumista täytyy saada jonkinlainen yritys aikaiseksi. (2. jenkki.)
Kolmas keino luoda tilaa ulos ja helppoja heittoja on pelata pallo sisälle, josta sitten oman uhan ja puolustajan mahdollisen avun jälkeen löydetään vapaa pelaaja. Lehtoranta ja Price eivät loppujen lopuksi käyttäneet tätä optiota kovinkaan aktiivisesti, tosin kun tuloskin oli harmillisen usein Lehtorannan hasardisyöttö vastustajan käsiin, niin se on ymmärrettävää. Totuushan nyt vain taitaa olla se, että jos Kataja näillä suomalaisilla haluaa menestyä ja myös pelata heidän kauttaan, niin ison sentterin täytyy kyetä haastamaan omaa puolustajaa tarpeeksi aktiivisesti pelatakseen pallon ulos, missä Kanervo-Virtanen-Nenonen & Co. odottaa heittoa. (3. jenkki.)
Kaikessa epäselvyydessään: Katajan suomalaispelaajien profiilien vuoksi on täysin turhaa lähteä pelaamaan tavoitteenaan nbamainen oman pelaajan 1-1-päihittäminen ja sitä myöten luotu oma ajouhka. Korit syntyvät helpoilla tai puolihelpoilla heitoilla, ja nämä mahdollistuvat pallon ja/tai pelaajien hyvällä ja tehokkaalla liikkeellä. Käytännössä voisi sanoa, että Katajan peli on onnistunutta, jos joukkue on liigan koriin johtaneiden syöttöjen tilaston kärjessä. (Toisaalta, tietenkin paljon, ellei kaikki, yllämainittua pätee suurimpaan osaan muitakin Korisliiga-joukkueita. Mutta ei kerrota sitä niille.)
