Koripallo.com

Junioripelaajat aikuisten sarjoissa

Viestejä
1 168
Tämä viestiketju on avattu erilaiselle keskustelulle joka koskee nuorten, juniori-ikäisten pelaajien pelaamista aikuisten naisten sarjoissa.

Aihetta on käsitelty mm naisten liigaa ja naisten divaria koskevissa ketjuissa eri näkökulmista. Keskustelun fokus voi olla esimerkiksi siinä milloin juniori on valmis pelaamaan aikuisten sarjoja, onko aikuisten sarjoissa liikaa junnuja, montako sarjaa juniori-ikäisten tulisi pelata ym ym.

Sana on vapaa, ei muuta kuin avoimin mielin ajatuksia vaihtamaan.
 
Viestejä
1 168
Jatkoksi naisten divariketjussa alkaneeseen keskusteluun. Muutama huomio pelaajien ottelumääristä esimerkkien kautta:

  • naisten aikuinen liigapelaaja joka pelaa vain liigaa: 27 ottelua runkosarjaa + jokunen playoffspeli kun melkein kaikki pääset pleijareihin
  • naisten aikuinen divaripelaaja joka pelaa vain divaria: 18 ottelua runkosarjaa ja mahdollisesti playoffseja
  • molempia sarjoja pelaava aikuinen: 45 ottelua runkosarjaa, joista osa jää väliin huilin tai muun syyn takia
  • junioripelaaja joka pelaa naisten liigassa ja junnumaajoukkueessa: 27 + jokunen playoffspeli + 10 mj-peliä
  • junioripelaaja joka pelaa naisten divaria ja yhtä junnusarjaa ja junnumj:ssä: 18 peliä + 18 peliä ja ehkä jokin playoffs + 10 mj-peliä. Kukaan tuskin pelaa tätä kaikkea vaan huilaa osan.
  • junioripelaaja joka pelaa naisten divaria ja 2 junnusarjaa ja junnumj:ssä: 18 peliä + 18 peliä + 18 peliä ja ehkä jokin playoffs + 10 mj-peliä Kukaan tuskin pelaa tätä kaikkea vaan huilaa osan.
Muitakin yhdistelmiä löytyy, tuohon on valittu muutama esimerkki. Lisäksi päälle voi tulla erilaisia koulujoukkueiden pelejä, EGBL-matseja tai muuta.

Vertailun vuoksi miesten korisliigan runkosarjassa 44 peliä ja siihen tulevat pleijarit päälle. Korisliigavalmentajat ovat jokseenkin yksimielisiä siitä että ottelumäärä on liian korkea. Näin runsas pelaaminen haittaa harjoittelua ja lisää jonkin verran loukkaantumisriskiä.

Naisten ja tyttöjen puolella voisi väittää että vain yhtä sarjaa pelaavilla aikuisilla ottelumäärät ovat kohtuullisia, pelkästään naisten divaria pelaavilla pelaajilla jopa liian alhaiset. Sen sijaan useampaa sarjaa tahkoava junioripelaaja saattaa helposti ylittää ottelumäärässä miesten korisliigaa pelaavan ammattiurheilijan tason.
 
Viestejä
405
Mielestäni juniori-ikäiselle riittäisi hyvin se, että hän voi pelata korkeintaan KAHTA sarjaa kerrallaan. Nämä kaksi sarjaa voisivat sitten olla mitä vaan junnu- tai aikuissarjoja pelaajan valinnan mukaan. Tämä voisi hyvin olla karanteeniton, kuten nytkin, ja voisi olla jopa niin, että voi syyskauden jälkeen vaihtaa sarjaa/sarjoja kevätkaudeksi. Näin juniori-ikäinen pelaaja saisi sitten tarpeellisen määrän (mutta ei liikaa) otteluita ja pystyisi pelaamaan halutessaan sekä oman ikäisten että aikuisten kanssa => palvelisi varmaan kehittymistä plus antaisi aikaa harjoitella ja palautuakin.

Aikuis-ikäisillä tuo nykysysteemi on täysin käsittämätön => suurin osa korisliigan pelaajista voi pelata täysin vapaasti kahta valtakunnallista aikuisten sarjaa yhtäaikaa ilman karanteenia. On tietenkin paljon syitä, miksi aikuispelaajan pitäisi saada välillä pelata ylemmällä/alemmalla sarjatasolla tilanteesta riippuen. Mutta jos näissä siirtymisissä olisi edes jonkinlainen karenssi (esim. 7 päivää) kahden joukkueen välillä, niin systeemi mahdollistaisi joustavan siirtymisen/pelaamisen kahdessa sarjassa, mutta ei mahdollistaisi sitä, että pelaa lähes kaikki/kaikki valitsemansa pelit molemmissa sarjoissa.

Ja vielä: Milloin junioripelaaja on valmis aikuisten sarjaan? Minun vastaukseni tähän on se, että heti kun pärjää siellä vähintään keskinkertaisesti verrattuna muihin pelaajiin, niin on syytä ainakin kokeilla. Toki fyysinen kehitys myöskin määrittää sitä, että koska kannattaa mennä sinne yli 30 kg painavampien mörssärien sekaan painimaan.
 
  • Tykkää
Reaktiot: 42
Viestejä
1 040
Mielestäni juniori-ikäiselle riittäisi hyvin se, että hän voi pelata korkeintaan KAHTA sarjaa kerrallaan. Nämä kaksi sarjaa voisivat sitten olla mitä vaan junnu- tai aikuissarjoja pelaajan valinnan mukaan. clip clip-

Ajatus voisi olla hyvä mutta mutta ... Onko joku erityinen syy rajata osallistuminen vain kahteen sarjaan kerrallaan? Eihän se kokonaisrasituksessa välttämättä kerro. Nythän voi pelata naisten liigassa, naisten 1 divarissa ja nuorempien (vaikka 19v) SM-sarjaa. Ajatus kuormituksen rajoituksesta on hyvä mutta toteutuuko se rajaamalla vain kahteen sarjaan. Epäilen ettei kukaan pelaa täyttä sarjaa liigassa, divarissa ja sm-sarjassa vaan pelaa jossakin noista vain satunnaisena vierailijana. Ja vaikka rajattaisiin vain kahteen sarjaan, niin mj-pelejä voi vuodessa tulla yli 20 peliä, EYBL:ssä 20 peliä, ja siihen päälle seuran osallistuminen turnauksiin koti- ja ulkomailla. EYBL-peleissä peliaika on lyhyempi mutta toisaalta tahti tiukka: viisi peliä kolmeen päivään kertaa neljä viikonloppua. Tässä yhden kotimaisen pelaajan sarja viime vuodelta: 9 + 15 + 20 + 21 = 65 mutta ei näitä montaa tällaista pelisarjaa ole. Tästä luvusta puuttuvat vielä koti- ja ulkomaiset turnauspelit (about10). Kova leiritys ja harjoittelu, jotka eivät näy kokonaispelimäärissä, lisäävät myös kuormitusta.

Rajaaminen vain kahteen sarjaan ei mielestäni ratkaise nuoren kuormitusongelmaa. Ratkaisun avaimet on valmentajilla, jotta he yhdessä keskustelemalla keskenään ja pelaajan kanssa katsovat sopivan kuormituksen määrän.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
405
Tässä yhden kotimaisen pelaajan sarja viime vuodelta: 9 + 15 + 20 + 21 = 65 mutta ei näitä montaa tällaista pelisarjaa ole. Tästä luvusta puuttuvat vielä koti- ja ulkomaiset turnauspelit (about10). Kova leiritys ja harjoittelu, jotka eivät näy kokonaispelimäärissä, lisäävät myös kuormitusta.

Vaikka tuo esimerkki onkin varmasti ääriesimerkki, niin eihän noissa pelimäärissä (yhteensä n. 75 peliä) juniori-ikäisellä tytöllä ole mitään järkeä. Ja varmasti on osaavassa valmenuksessa, jos pelaa samaan aikaan sekä liigaa, divaria, jotakin junnu sm-sarjaa ja maajoukkuepelejä. Max 2 sarjaa olisi tästäkin yhtälöstä poistanut ehkä 10-15 peliä => olisiko ollut hirveesti haitaksi? Vai mahdollisesti jopa hyödyksi?
 
Viestejä
1 040
Vaikka tuo esimerkki onkin varmasti ääriesimerkki, niin eihän noissa pelimäärissä (yhteensä n. 75 peliä) juniori-ikäisellä tytöllä ole mitään järkeä. Ja varmasti on osaavassa valmenuksessa, jos pelaa samaan aikaan sekä liigaa, divaria, jotakin junnu sm-sarjaa ja maajoukkuepelejä. Max 2 sarjaa olisi tästäkin yhtälöstä poistanut ehkä 10-15 peliä => olisiko ollut hirveesti haitaksi? Vai mahdollisesti jopa hyödyksi?
Tuossa on se max kaksi sarjaa, luvuissa ei ole kolmatta sarjaa. Jutun juoni oli osoittaa että kuormitus voi tulla muusta kuin kaksi plus yksi sarjoista Esimerkiksi mj- ja ulkomaisista sarjapeleistä kahden sarjan ohella. Tässä tapauksessa rajaaminen kahteen sarjaan ei olisi muuttanut tilannetta ellei olisi samalla vähennetty noita muita pelejä.
 
Viestejä
1 168
Osuvia ajatuksia sekä Ohiheitolta että Malakiakselta. Hyvää rajoitusta ei ole helppo määrittää.

Jotain tässä tilanteessa on erikoista. Meiltä löytyy jonkun verran sellaisia nuoria naispelaajia jotka pelaavat yli 44 peliä runkosarjakaudessa (jota pidetään siis miesten liigassa isona ottelumääränä). Lukuun on turha takertua yksittäisenä totuutena sillä miesten harjoituskaudella ja pleijareissa tulee helposti lisäpelejä ja todellinen ottelumäärä on korkeampi. Mutta joka tapauksessa runkosarjakauden 44 ottelua on jonkin sortin arvio sille mikä on paljon pelejä.

Näitä paljon pelaavia löytyy U19-sarjan pelaajista, jopa hieman nuoremmista. Lisäksi vielä 22-vuotiaat loikkivat vapaasti. Samaan aikaan meillä on hyvin pieni rajattu joukko naispelaajia joita koskee hieman tiukempi rajoitus joukkueiden välillä hyppimisessä. Kovin tiukka sekään rajoitus ei ole, mutta kuitenkin tiukempi kuin muilla.

Itseäni tässä määrittelyssä etenkin kalvaa se että nykysäännöstö on tehty niin voimakkaasti pelaajien etua ajaen, että se samalla sotkee sarjojen kilpailullista aspektia. Esimerkiksi naisten divarissa on nähty tällä kaudella muutaman kerran kirjavia kokoonpanoja jotka vaikuttavat yksittäisten pelien tuloksiin ja sitä kautta tasaisissa sarjatilanteissa sarjataulukkoon turhan voimakkaasti. Ymmärrän, että pelaajien etu on tärkeä mutta kilpaurheilua ei tehdä pelkästään pelaajille.
 
Viestejä
405
Itseäni tässä määrittelyssä etenkin kalvaa se että nykysäännöstö on tehty niin voimakkaasti pelaajien etua ajaen, että se samalla sotkee sarjojen kilpailullista aspektia. Esimerkiksi naisten divarissa on nähty tällä kaudella muutaman kerran kirjavia kokoonpanoja jotka vaikuttavat yksittäisten pelien tuloksiin ja sitä kautta tasaisissa sarjatilanteissa sarjataulukkoon turhan voimakkaasti. Ymmärrän, että pelaajien etu on tärkeä mutta kilpaurheilua ei tehdä pelkästään pelaajille.

Tästä ei voi kuin olla samaa mieltä.
Tärkeä pointti tämäkin.
Eikä koske pelkästään naisten divaria => myös A-tyttöjen sm-sarjasta on tullut Lotto-sarja (ja samalla sarjan arvostus ja taso on laskenut), kun kokoonpanot voivat vaihdella erittäin paljon. Toki ovat aina vaihdelleet, mutta nyt tuntuu siltä, että vaihtelee entistä enemmän, kun merkittävä osa A-tyttöikäisistä pelaa kolmea sarjaa ja lähes kaikki kahta sarjaa.
 
Viestejä
131
Rajaaminen vain kahteen sarjaan ei mielestäni ratkaise nuoren kuormitusongelmaa. Ratkaisun avaimet on valmentajilla, jotta he yhdessä keskustelemalla keskenään ja pelaajan kanssa katsovat sopivan kuormituksen määrän.

Pitäisi saada myös pelaajat ymmärtämään paremmin miksi joskus on hyvä levätä eikä pelata tuplaviikonloppuja. Monelle harrastuksen pointti on nimenomaan ne pelit ja mieluusti jättää sitten harjoituksia väliin, kunhan saa osallistua kaikkiin mahdollisiin otteluihin mihin kerkeää. Harjoittelun merkitys kehittymisessä tuntuu välillä unohtuvan, tuijotetaan vaan miten kovien sarjojen rostereihin kukin pelaaja saa nimensä.

Itseäni tässä määrittelyssä etenkin kalvaa se että nykysäännöstö on tehty niin voimakkaasti pelaajien etua ajaen, että se samalla sotkee sarjojen kilpailullista aspektia. Esimerkiksi naisten divarissa on nähty tällä kaudella muutaman kerran kirjavia kokoonpanoja jotka vaikuttavat yksittäisten pelien tuloksiin ja sitä kautta tasaisissa sarjatilanteissa sarjataulukkoon turhan voimakkaasti. Ymmärrän, että pelaajien etu on tärkeä mutta kilpaurheilua ei tehdä pelkästään pelaajille.

Minun mielestä on myös aika mielenkiintoista seurata miten vähän pelaajat loppujen lopuksi siitä useassa sarjassa hyppimisestä hyötyvät kehittymisen näkökulmasta. "Pelaajien etu" ei näistä peluutussäännöistä huolimatta useinkaan toteudu. Liigassa pelaaja istuu penkillä, divarissa pelaa ihan OK minuutteja mutta ei pääse tai joudu tekemään sellaisia asioita mitkä auttaisivat saamaan isompaa roolia liigassa, junnusarjat ovat surullista lätkyttelyä... Punainen lanka tuntuu puuttuvan ja pelaaja on kaikista saamista mahdollisuuksistaan huolimatta hyvin todennäköisesti vain keskiverto aikuispelaaja muutaman vuoden kuluttua.

Kirjavista kokoonpanoista olen samaa mieltä. Ei varmaan ole helppoa valmistautua otteluihin, kun ei voi koskaan tietää ketkä tulevat vastaan. Sarjassa on tällä hetkellä neljä joukkuetta tasapisteissä ja niistä kahdella on mahdollisuus tuoda iso osa liigarosterista paikalle. Lisäksi Nokian pelaamisen kannalta on merkittävää onko se yksi ainoa liigapelaaja paikalla pussittamassa 25 pistettä vai ei. Timo ja Kosonen lienevät näitä muutamia aikuispelaajia, joiden rinnakkaislisenssillä pelaamiselle on vaikea löytää hyvää perustelua. He saavat pelata Catzissa aloitusviisikon pelaajina yli 25 min per matsi kumpainenkin. Se on kuitenkin mielenkiintoista, että sarjan viimeisenä majaileva Catz Kakkone ei tunnu saavan merkittävää etua Kososen ja Tulkin lisäämisestä rosteriin.
 
Viestejä
1 040
Monelle harrastuksen pointti on nimenomaan ne pelit ja mieluusti jättää sitten harjoituksia väliin, kunhan saa osallistua kaikkiin mahdollisiin otteluihin mihin kerkeää.

*** Olisin eri mieltä. Otokseni on suppea mutta en tunnista tuollaisia pelaajia

Liigassa pelaaja istuu penkillä, divarissa pelaa ihan OK minuutteja mutta ei pääse tai joudu tekemään sellaisia asioita mitkä auttaisivat saamaan isompaa roolia liigassa, junnusarjat ovat surullista lätkyttelyä...

*** Että mitä? Olisko sitten parempi ettei pelaisi liigaa lainkaan, siinäkö kehittymistie? Olenkohan jättänyt jotakin ymmärtämättä?

pelaaja on kaikista saamista mahdollisuuksistaan huolimatta hyvin todennäköisesti vain keskiverto aikuispelaaja muutaman vuoden kuluttua.

*** Ihan luonnollista sillä huippuja kasvaa vain muutamista harvoista pelaajista, siis niistä jotka jaksavat tahkoa palloa vielä aikuisenakin.

Ei varmaan ole helppoa valmistautua otteluihin, kun ei voi koskaan tietää ketkä tulevat vastaan.

***Puhutko nyt valmentajasta vai pelaajasta. Tätäkään en tunnista ainakaan pelaajista, eikö pelaaja lähde jokainen peliin voittamaan tai ainakin yrittämään 105%:sti. Aika erikoista jos pelimotivaatiota ei saa kasaan jos ei tiedä vastustajan rosteria, ymmärsinkö tähän nyt väärin? Valmentajan valmistautumisesta en osaa sanoa.

***Lopusta voisin olla samaakin mieltä mutta sitten ollaankin sääntökirjan reunassa kiinni. Ja se on vähän isompi juttu.

***Summa summarum - en maallikkofanina näe näitä asioita ihan noin negatiivisesti
 
Viestejä
131

Ei tarvitse nähdä asioita negatiivisesti, vaan tehdä erilaisia havaintoja. Tiedän monia nuoria tyttöpelaajia, joille pelaaminen on juuri se juttu ja harjoittelu ei kiinnosta ollenkaan niin paljon. Ovat pärjänneet ihan hyvinkin eri sarjoissa kunnes pelkällä "lahjakkuudella" ei enää selviä. Mielestäni pikkujunnuissa tärkeintä olisi opettaa pelaajat rakastamaan lajia ja nimenomaan sen harjoittelua.

Siihen en varsinaisesti ota kantaa mikä on se paras sarjataso kenellekin, mutta näkisin että pelkästään eri sarjoissa mukana olemalla ei kehity. Pitää olla selkeä punainen lanka eri toimijoiden välillä mihin suuntaan pelaajaa halutaan kehittää eli minkälaisia asioita hänen pitäisi siellä alemmissa sarjoissa harjoitella pärjätäkseen ylemmillä sarjatasoilla paremmin. Olettamus tässä tietenkin on se, että pelaaja haluaa isompaan rooliin esimerkiksi liigassa ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Usein tuntuu, että pelaajan kehittymistä ei kukaan ohjaa mihinkään suuntaan. Oletetaan, että pelkät peliminuutit jossain sarjassa takaavat kehityksen ja näinhän se ei ole. Peli on paras opettaja (kun harjoituksissa on tehty taustatyö hyvin) ja siihen on hyvä olla selkeät speksit minkä tyyppisiin tilanteisiin kehittyvän pelaajan olisi tärkeintä päästä juuri nyt oppiakseen oleellisia asioita.

Nykysysteemissä on puolensa etenkin silloin, kun eri seurojen välisellä yhteistyöllä pystytään takaamaan motivoituneelle pelaajalle mahdollisuus kehittyä laadukkaammassa ympäristössä. Muutama liigaminuutti silloin tällöin voi kasvattaa kipinää entisestään, mutta en toisaalta näe miksi motivoitunut pelaaja ei voisi aivan yhtä hyvin kehittyä isoin harppauksin panostamalla pelkästään naisten divariin. WU19SM ei valitettavasti valmista pelaajia kohti aikuisten korista, koska sarjan taso on aiempia vuosia heikompi, mutta johonkin eri seuran divarijoukkueeseen hyppäämällä nuori pelaaja voi saada tarpeellista lisähaastetta.

Tarkoitus oli myös sanoa se, että vaikka jollekin antaisi kuinka paljon mahdollisuuksia sääntöjen puitteissa pelata erilaisia sarjoja, niin se ei takaa menestystä tulevaisuudessa ollenkaan. Oleellista on se mitä harjoitellaan ja missä ympäristössä. Siksi en näkisi sitä niin isona ongelmana, jos mahdollisia pelattavia sarjoja rajattaisiin tai jos vaikka rinnakkaislisenssioikeuden ikärajaa laskettaisiin. Parhaiten harjoittelevat pelaajat kehittyvät vuosien saatossa eniten. Nykyisen systeemin tarjoamat mahdollisuudet saisi oikeasti hyödynnettyä vasta sitten, kun kaikilla organisaatioilla ja valmentajilla olisi sama tavoite eli pitkäjänteinen pelaajakehitys.

Mistä olettamus, että pelaajien olisi vaikea motivoitua, jos ei tiedä vastustajan rosterista mitään? Eihän tässä varsinaisesti siitä puhuttu. Kilpapelaajaa ei kiinnosta millä rosterilla vastustaja tulee. Korkeintaan etukäteen voi mietityttää onko vastustajalla yhtään sopivaa match upia itselle. Tällä tarkoitan esimerkiksi sarjan korinaluspelaajia, jotka eivät jalalla pärjää pienemmille ja siten voivat olla yllättävän pienessä roolissa, jos vastustaja ei tuo paikalle tiettyjä pelaajia. Muuten näkisin, että pelaajat eivät kamalasti mieti rostereita. Valmentajille tilanne on varmasti kaikista vaikein, koska ei voi etukäteen tietää minkä tyyppinen ottelu on luvassa. Esimerkiksi joku nuorempi pelaaja olisi kiva ottaa kokeilemaan divaria, jos vastassa olisi ne Hongan hieman heikommat junnut, mutta ei viitsi ottaa ketään penkille istumaan jos vastassa onkin liigarosteri. Toisaalta kilpailuasetelmiin se vaikuttaa etenkin playoffeja ajatellen, mutta uskoisin sinne päätyvän ne neljä parasta joukkuetta kuitenkin.
 
Viestejä
1 168
Nykysysteemissä on puolensa etenkin silloin, kun eri seurojen välisellä yhteistyöllä pystytään takaamaan motivoituneelle pelaajalle mahdollisuus kehittyä laadukkaammassa ympäristössä. Muutama liigaminuutti silloin tällöin voi kasvattaa kipinää entisestään, mutta en toisaalta näe miksi motivoitunut pelaaja ei voisi aivan yhtä hyvin kehittyä isoin harppauksin panostamalla pelkästään naisten divariin. WU19SM ei valitettavasti valmista pelaajia kohti aikuisten korista, koska sarjan taso on aiempia vuosia heikompi, mutta johonkin eri seuran divarijoukkueeseen hyppäämällä nuori pelaaja voi saada tarpeellista lisähaastetta.

Taas tärkeä kohta pitkän viestin sisuksissa. WU19SM on tänä vuonna minun silmissäni valitettavan heikkotasoinen. Joukkueissa pelaa pelaajia, jotka ovat osaamiseltaan liian kaukana siitä tasosta jota WU19-sarjassa on totuttu näkemään. Ei ole sopivaa listata tarkemmin kenestä on kyse, totean vain että yllättävän iso osa 01 ja 02 ikäluokkien parhaimmistosta pelaa pääsääntöisesti jossain muualla. Sen johdosta tämän sarjan joukkueita täytetään tasoltaan heikommilla pelaajilla. Ketä tämä sitten kehittää?

Maan parhaiden U19-pelaajien pitää toki pelatakin muualla kuin ikäluokkansa SM-sarjassa. Heidän pitää olla naisten peleissä pärjääviä ikäluokan huippuja. Nyt näyttää siltä että tämä ainakin osittain muualla pelaavien joukko kasvaa.

Tämä on yksi sivujuonne keskustelussa siitä missä kenenkin pitäisi pelata ja kuinka paljon. Tyttöjunioreiden puolella ollaan ajauduttu pelilliseen yltäkylläisyyteen jossa sarjoja ja otteluita on liikaa ja pelaajia liian vähän.

Kun olen puhunut aiheesta poikapuolen kanssa, siellä tilanne on olennaisesti erilainen. Pojat kehittyvät hitaammin ja tarvitsevat nimenomaan junioripelejä, siirtyminen aikuisten peleihin on työläämpää. Siellä myös pelaajia on enemmän joten samat pelaajat eivät joudu raatamaan liikaa.
 
Viestejä
131
Kun olen puhunut aiheesta poikapuolen kanssa, siellä tilanne on olennaisesti erilainen. Pojat kehittyvät hitaammin ja tarvitsevat nimenomaan junioripelejä, siirtyminen aikuisten peleihin on työläämpää. Siellä myös pelaajia on enemmän joten samat pelaajat eivät joudu raatamaan liikaa.

Naisten puolella voisi suosiolla typistää liigan kahdeksan joukkueen sarjaksi. Divarissa sitten 12 jengiä, niin kuin kahden vuoden säteellä tuleekin olemaan. Voisi jäädä muutamia junnuja pelaamaan silloin niitä oman ikäisten sarjojakin noiden aikuisten matsien ohella.
 
Viestejä
1 040
-clip clip-
Tiedän monia nuoria tyttöpelaajia, joille pelaaminen on juuri se juttu ja harjoittelu ei kiinnosta ollenkaan niin paljon. Ovat pärjänneet ihan hyvinkin eri sarjoissa kunnes pelkällä "lahjakkuudella" ei enää selviä. Mielestäni pikkujunnuissa tärkeintä olisi opettaa pelaajat rakastamaan lajia ja nimenomaan sen harjoittelua.
-clip clip-

Tähän jo vanhaan säikeeseen vielä viitaten näin kauden lopulla minulla on aika erilainen tuntuma jos nuorilla tyttöpelaajilla tarkoitetaan nyt alle 18v pelureita. Niissä muutamassa seurassa joita seuraan aika läheltä, on kova harjoittelukulttuuri vaikka pelimäärät voivat ollakin suuria. "Jos ei harjootella, nin sitten ei pelatahan" - PM:n pohjanmaalaisella asenteella. Eli suomeksi: valmentajat edellyttävät harkoissa käyntiä säännöllisesti ja tytöillä ei ole pienintäkään ajatusta olla harkoista pois kuin aivan pakottavista syistä - motivaatio on kovaa luokkaa. Tyttöjen pelatessa eri valmentajien johdolla on minulla se käsitys, että valmentajien välinen koordinaatio toimii hyvin ja siten pyritään välttämään liiallista kuormitusta. Näin minun päässä - olenko sitten seurannut tässä suhteessa poikkeavia seuroja ja niiden pelureita. Ehkä tuo TT:n kuvaama ongelma koskee nuorempia pelaajia.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1 168
Varmaan on paikallaan korostaa sitä että seurojen välinen kirjo on laaja. Honka, Namika ja Pyrintö taiteilevat jonkin verran erilaisten vahvuuksien ja haasteiden kanssa kuin vaikkapa Feeniks, Riento tai Catz. Puhumattakaan niistä seuroista joilla oma juniorikone tuottaa hyvin niukasti pelaajia (esim Kataja).

Joissakin seuroissa jokainen yksittäinen pelaaja on kullanarvoinen. Joillekin isojen pelaajamassojen hallinta on ihan oikea haaste.
 
Viestejä
131
Varmaan on paikallaan korostaa sitä että seurojen välinen kirjo on laaja. Honka, Namika ja Pyrintö taiteilevat jonkin verran erilaisten vahvuuksien ja haasteiden kanssa kuin vaikkapa Feeniks, Riento tai Catz. Puhumattakaan niistä seuroista joilla oma juniorikone tuottaa hyvin niukasti pelaajia (esim Kataja).

Tämä juuri on se haaste. Todella isoja massoja pyörittävissä seuroissa valmentaja voi sanoa, että jos ei käy treeneissä, niin turha kuvitellakaan pelaavansa. Pienessä seurassa jokaisen pelaajan mukana olo merkitsee niin paljon enemmän ja joudutaan väistämättä joustamaan hienolta kuulostavista periaatteista. Ideaalitilanteessa tietenkin kaikkialla voitaisiin edellyttää harjoittelemista vähintään neljä kertaa viikossa, mielellään enemmänkin.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös