Ei ole minusta kovin mielenkiintoista pohtia, kuka on suurin floppaaja, nillittäjä tai sikailija. Nähdäkseni kaikkiin näihin kategorioihin toki löytyy jokaisesta joukkueesta esimerkkejä, myös Salosta ja Kauhajoelta.
Oleellisempaa olisi vähän katsella ja pohtia, miten joukkueet pelaavat yleisesti, toisiaan vastaan, ja miten pelaaja pelaajalta sopivat finaalivastustajan pelitapaan.
Kun katsoo pudotuspelejä, Karhun peleissä tuntuu löytyvän peli peliltä joku, joka painaa jopa 30 pinnaa sukkaan, plus avausviisikossa runsaasti adjutantteja hieman pienemmällä pistemäärällä. Se "joku" on vaihdellut peli peliltä, ollen kahdesti Rougeau, Lewis ja Sarcevic, kerran Maxwell ja Mangano. Onko tämä sitten seurausta vastustajan valmennuksellisista valinnoista vai ihan kulloisenkin päivän kunnosta? Varmaan molempia, mutta tämän voisi arvella aiheuttavan Iisalollekin päänvaivaa. Ainakin jos on uskominen kaikkien valmentajien viljelemää fraasia, että kaikkia vahvuuksia ei voi ottaa pois.
Kauden keskinäiset ovat näillä finalisteilla päättyneet kaikki kotivoittoihin. Karhun voittaessa Maxwell on ollut molemmilla kerroilla isossa roolissa, tosin Jones oli poissa siitä ensimmäisestä, jolloin Maxwell pääsi vapaammin puskemaan korin alla. Mutta kokoonpanot ovat muutenkin muuttuneet melkoisesti, joten ihan turha perustella että "just silloin oli sitä ja tällöin tätä". Niillä mennään ketä on. On ollut Jordania ja Allenia, Rannikkoa ja Fuguan Edwiniä näissä peleissä. Mielenkiintoinen yksityiskohta keskinäisissä on mm., että Flenard Whitfield pärjäsi syksyllä, toistaiseksi ainoassa pelissään Vilpasta vastaan, ihan hyvin 15 pisteellään ja joukkueen parhaalla plus-miinus -saldolla. Toisaalta nyt poissaoleva Vanttaja on ollut Saloa vastaan kolmessa pelissä suorastaan liekeissä yli 10 pinnan keskiarvollaan.
Karhun hävitessä Salossa on pistetehtailu saatu tyrehtymään ja lingot jäätymään alle 20 pisteeseen, myös Karhun piste-keskiarvon jäädessä kauas jopa kauden vieraskeskiarvosta (77/83). Syksyn ensimmäisestä on Karhulla tosin vahvistuksista jäljellä ainoastaan Maxwell (ja Whitfield), Salolla Jones, Carberry ja Hawkings.
Kevään korvalla Karhusta on kuin onkin kuoriutunut myös kohtuullinen kaukoheittojoukkue. Mangano on vähän tuulella käyvä tässä suhteessa, mutta Sarcen, Lewisin, Lehtorannan viime pelit ovat omiaan aiheuttamaan lisää päänvaivaa Iisalolle. Ja veikkaan, ettei Kantonenkaan kauaa heittele kolmosia saldoilla 0/4. Salolla kolmosuhka on koko ajan ollut kova, mutta niinhän oli Nokiallakin.
Hyökkäyksellä voitetaan pelejä, puolustuksella mestaruuksia. Koska en osaa analysoida puolustuskonsepteja juurikaan, toivon että joku asiantuntevampi tekisi vähän sitä. Henkilökohtaiset ominaisuudet tietysti ratkaisevat sielläkin, ja molemmilla joukkueilla on myös hyviä puolustussuunnan pelaajia. Match-upit kertovat sitten jo enemmänkin, niistä olisi mukava lukea vähän lisää spekulaatiota? Joka tapauksessa on vaikea nähdä, että Pyrinnön ja Nokian ajoittaisesta prässistä (joka kyllä tuottikin suuria vaikeuksia Karhulle) voisi Salo panna enää paljoa pahemmaksi. Omaan silmään lisäksi (anteeksi Pyrsän ja Nokian fanit...) sekä Pyrintö että Nokia pelaavat ikävällä tavalla koko ajan jonkinlaista ns. pikkusikaa, johon Salo ei (ehkä sitä Neposta lukuun ottamatta) juurikaan alennu. Enkä sano, että Karhukaan olisi tuosta täysin vapaa, mutta tältä osin uskon että finaalipelien luonne on erilainen väli-, ja puolivälieriin verrattuna. Kovaa, mutta rehdisti on minun toiveeni ja odotukseni. Ja lopuksi tässä suhteessa vielä siihen Sarceen; on minusta aika eri asia purnata 50-50 -tuomioista as such, kuin vaikka repiä paidasta tai antaa kynärpäätä ja sitten levitellä käsiään saadessaan tuomion. Näitä jälkimmäisiä on meinaan paljon tässä sarjassa.