- Viestejä
- 2 819
Tarjolla jälleen täysin subjektiivinen, robustapäissään vaahdottu katsaus loppusuoralleen kaartuvan liigakauden parhaista pelaajista.
Korostettakoon vielä, että olen aina ollut NBA:n linjoilla ja pitänyt ”kauden parhaiden” valintaa ennen kaikkea koko kauden valintoina ja olen ollut kausi toisensa jälkeen nyreissäni siitä, miten valinnoilla on tapana painottua mestarijoukkueen eduksi.
Vuoden pelaaja: Teemu Rannikko, Kataja
2) Ville Kaunisto, Kouvot
3) Tuukka Kotti, Bisons
Kataja on onnistunut tämänkin kauden aikana nappaamaan pari voittoa ilman kenraaliaan, mutta kylmä totuus on, että Kataja Teemun kanssa on pudotuspelien potentiaalinen musta hevonen ja ilman Teemua joukkue, joka pelaisi liigan tyvipäässä Vilpasta, Honkaa ja Korikobria vastaan. Liigan paras hyökkäyspelaaja ja liigan korkein koripallo-ÄO.
Kouvot kestäisi paremmin Kauniston poissaolon ja Bisons Kotin poissaolon, kun taas Lehto on tullut pykälän alaspäin viime kaudesta.
Vuoden ulkomaalaisvahvistus: Paul Carter, Lapua
2) Robert Arnold, Kataja
3) Melsahn Basabe, Seagulls
Viime kauden tapaan Korikobrilla on riveissään yksi virtuoosimainen amerikkalaispelaaja, joka on pystynyt omalla panoksellaan kääntämään otteluita joukkueelleen. Tietenkin voi olla kyseenalaista sivuuttaa Arnold, mutta Carterin vaihtaminen keskitason jenkkiin tekisi Korikobrista joukkueen, joka olisi Divari A:ssa kolmossijalla. Toivon näkeväni Carterin myös jatkossa Suomessa ja joukkueessa, joka pelaa pudotuspelien kotiedusta.
Vuoden puolustuspelaaja: Vesa Mäkäläinen, Lahti
2) Timo Heinonen, KTP
3) Tuukka Kotti, Bisons
Tämä jos jokin on retropalkinto. Allekirjoitan osittain sen, että ”Loiri” ratsasti vanhoilla meriiteillä viimeiset pari kautta, mutta paluu Laheen on tehnyt miehen ilmeelle hyvää. Namika on liigan viihdyttävintä joukkuepuolustusta pelaava joukkue ja Loiri on sen puolustuksen tukipilari. Timo Heinosen roolia KTP:n linkkuveitsenä ei sovi myöskään väheksyä. (Missä muuten on kaikki 90-luvulla syntyneet pakkipään erikoismiehet? Milloin Joni Herralasta tulee Korisliigan Patrick Beverley?)
Vuoden kehittynein pelaaja: Tommi Huolila, Kataja
2) Antti Kanervo, Karhu
3) Joonas Lehtoranta, KTP
Mitään järisyttävää läpimurtoa ei ole liigan eliittiin tällä kaudella parikymppisistä miehenaluista tullut, vaikka tasaista kehitystä näkyy monella rintamalla. Kanervolle Karhun pelitapa on selvästi tehnyt hyvää yhden heikomman kauden jälkeen, mutta kauan odottamani Tommi Huolilan nousu liigatason rouhijaksi ja rakkikoiraksi on viimein tapahtunut. Huolila on pelitavaltaan erilainen kuin Kimmo Muurinen, mutta hänestä voi kehittyä samanlainen sytyttäjä ja dynamo.
Paras kuudes pelaaja: Alexander Madsen, Kouvot
2) Roope Ahonen, Bisons
3) Petri Virtanen, Kataja
Ville Kauniston ja Jason Conleyn isällinen läsnäolo ovat saaneet MadZenin optimaaliseen tilanteeseen, jossa liigan näyttävin kotimainen pelaaja saa operoida mukavuusalueellaan. Madsen on väläyttänyt kykyjään olla painajainen vastustajille molemmissa päissä kenttää niin heittotaidollaan, ulottuvuudellaan kuin reaktiokyvylläänkin. Ensi kaudella Madsen voi olla jo potentiaalisesti liigan paras kotimainen, mutta juuri nyt hän on täydellinen kuudes mies.
Vuoden tulokas: Okko Järvi, Honka
2) Marius van Andringa, Kataja
3) Henri Niemistö, Honka
Järvi – kuten Niemistökin – tietysti olivat jo viime kaudella Hongan pelaavassa kokoonpanossa, mutta luulen, että molemmat ovat mukana vuoden tulokasta äänestettäessä, koska viime vuoden matsit jäivät kuitenkin kahteenkymmeneen ja peliminuutit vähiin.
Van Andringan nousu tyhjästä Katajan rotaatioon on ollut huikea näytös, mutta kaikkein eniten cojoneseja ja ratkaisuvalmiutta tällä kaudella on esittänyt Okko Järvi, jonka voidaan sanoa tulleen yhtä puskista kuin van Andringan. Hyvän kaukoheittopelin lisäksi Järvi on osoittanut olevansa kyvykäs ratkaisuihin myös lähempänä koria.
Vuoden valmentaja – Anton Mirolybov, KTP
2) Ilkka Palviainen, Lahti
3) Sami Toiviainen, Karhu
Oli suuri kiusaus valita Lahden duunarikoriksen mastermind Palviainen, mutta Ponttiksen työ KTP:ssa on tähän asti ollut hyvin vakuuttavaa. EuroChallengen kiireistä ja Matinen-Akpaso-Vanttaja-akselin loukkaantumista huolimatta KTP on ollut koko kauden liigan kärjessä ja tuskin enää piikkipaikkaansa luovuttaa. Lisäksi Lehtorannasta on kasvanut illasta iltaan tasainen pelaaja ja luotettava pallonkäsittelijä. Ponttis on rakentanut palapelin oikein.
Korostettakoon vielä, että olen aina ollut NBA:n linjoilla ja pitänyt ”kauden parhaiden” valintaa ennen kaikkea koko kauden valintoina ja olen ollut kausi toisensa jälkeen nyreissäni siitä, miten valinnoilla on tapana painottua mestarijoukkueen eduksi.
Vuoden pelaaja: Teemu Rannikko, Kataja
2) Ville Kaunisto, Kouvot
3) Tuukka Kotti, Bisons
Kataja on onnistunut tämänkin kauden aikana nappaamaan pari voittoa ilman kenraaliaan, mutta kylmä totuus on, että Kataja Teemun kanssa on pudotuspelien potentiaalinen musta hevonen ja ilman Teemua joukkue, joka pelaisi liigan tyvipäässä Vilpasta, Honkaa ja Korikobria vastaan. Liigan paras hyökkäyspelaaja ja liigan korkein koripallo-ÄO.
Kouvot kestäisi paremmin Kauniston poissaolon ja Bisons Kotin poissaolon, kun taas Lehto on tullut pykälän alaspäin viime kaudesta.
Vuoden ulkomaalaisvahvistus: Paul Carter, Lapua
2) Robert Arnold, Kataja
3) Melsahn Basabe, Seagulls
Viime kauden tapaan Korikobrilla on riveissään yksi virtuoosimainen amerikkalaispelaaja, joka on pystynyt omalla panoksellaan kääntämään otteluita joukkueelleen. Tietenkin voi olla kyseenalaista sivuuttaa Arnold, mutta Carterin vaihtaminen keskitason jenkkiin tekisi Korikobrista joukkueen, joka olisi Divari A:ssa kolmossijalla. Toivon näkeväni Carterin myös jatkossa Suomessa ja joukkueessa, joka pelaa pudotuspelien kotiedusta.
Vuoden puolustuspelaaja: Vesa Mäkäläinen, Lahti
2) Timo Heinonen, KTP
3) Tuukka Kotti, Bisons
Tämä jos jokin on retropalkinto. Allekirjoitan osittain sen, että ”Loiri” ratsasti vanhoilla meriiteillä viimeiset pari kautta, mutta paluu Laheen on tehnyt miehen ilmeelle hyvää. Namika on liigan viihdyttävintä joukkuepuolustusta pelaava joukkue ja Loiri on sen puolustuksen tukipilari. Timo Heinosen roolia KTP:n linkkuveitsenä ei sovi myöskään väheksyä. (Missä muuten on kaikki 90-luvulla syntyneet pakkipään erikoismiehet? Milloin Joni Herralasta tulee Korisliigan Patrick Beverley?)
Vuoden kehittynein pelaaja: Tommi Huolila, Kataja
2) Antti Kanervo, Karhu
3) Joonas Lehtoranta, KTP
Mitään järisyttävää läpimurtoa ei ole liigan eliittiin tällä kaudella parikymppisistä miehenaluista tullut, vaikka tasaista kehitystä näkyy monella rintamalla. Kanervolle Karhun pelitapa on selvästi tehnyt hyvää yhden heikomman kauden jälkeen, mutta kauan odottamani Tommi Huolilan nousu liigatason rouhijaksi ja rakkikoiraksi on viimein tapahtunut. Huolila on pelitavaltaan erilainen kuin Kimmo Muurinen, mutta hänestä voi kehittyä samanlainen sytyttäjä ja dynamo.
Paras kuudes pelaaja: Alexander Madsen, Kouvot
2) Roope Ahonen, Bisons
3) Petri Virtanen, Kataja
Ville Kauniston ja Jason Conleyn isällinen läsnäolo ovat saaneet MadZenin optimaaliseen tilanteeseen, jossa liigan näyttävin kotimainen pelaaja saa operoida mukavuusalueellaan. Madsen on väläyttänyt kykyjään olla painajainen vastustajille molemmissa päissä kenttää niin heittotaidollaan, ulottuvuudellaan kuin reaktiokyvylläänkin. Ensi kaudella Madsen voi olla jo potentiaalisesti liigan paras kotimainen, mutta juuri nyt hän on täydellinen kuudes mies.
Vuoden tulokas: Okko Järvi, Honka
2) Marius van Andringa, Kataja
3) Henri Niemistö, Honka
Järvi – kuten Niemistökin – tietysti olivat jo viime kaudella Hongan pelaavassa kokoonpanossa, mutta luulen, että molemmat ovat mukana vuoden tulokasta äänestettäessä, koska viime vuoden matsit jäivät kuitenkin kahteenkymmeneen ja peliminuutit vähiin.
Van Andringan nousu tyhjästä Katajan rotaatioon on ollut huikea näytös, mutta kaikkein eniten cojoneseja ja ratkaisuvalmiutta tällä kaudella on esittänyt Okko Järvi, jonka voidaan sanoa tulleen yhtä puskista kuin van Andringan. Hyvän kaukoheittopelin lisäksi Järvi on osoittanut olevansa kyvykäs ratkaisuihin myös lähempänä koria.
Vuoden valmentaja – Anton Mirolybov, KTP
2) Ilkka Palviainen, Lahti
3) Sami Toiviainen, Karhu
Oli suuri kiusaus valita Lahden duunarikoriksen mastermind Palviainen, mutta Ponttiksen työ KTP:ssa on tähän asti ollut hyvin vakuuttavaa. EuroChallengen kiireistä ja Matinen-Akpaso-Vanttaja-akselin loukkaantumista huolimatta KTP on ollut koko kauden liigan kärjessä ja tuskin enää piikkipaikkaansa luovuttaa. Lisäksi Lehtorannasta on kasvanut illasta iltaan tasainen pelaaja ja luotettava pallonkäsittelijä. Ponttis on rakentanut palapelin oikein.
Tosin aika odotettuja nämä valinnat varmasti olivat. :