Kun en tiedä näistä nuorista mitään, niin olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon avainpelaajia oli sivussa, ja ovatko koko kesän sivussa?
Eikös noissa nuorten kouluturnauksissa ole ollut ihan menestystä jne?
Vai pärjätäänkö vasta kun runko on reenattu HBA:ssa?
Mihin Koskelainen viittasi sanoessaan, ettei aina mene niin kuin haluaisi? Etteivät pelaajat pelkällä halulla pärjää? Vai ettei valmentajalla ole kaikkia työkaluja käytettävissään? Tai ettei pelaajia ole harjoitettu seuroissa oikealla tavalla?
Vika kun ei voi olla yksittäisissä pelaajissa, sillä he ovat juuri niin hyviä kuin tällä hetkellä ovat. Tulevaan voi junnu vaikuttaa, eniten omalla panoksellaan. Ikävuosien 15-20 (+-) aikana voi omalla päätöksellä joko kasvaa ammattikoripalloilijaksi tai sitten ryhtyä keskittymään johonkin muuhun. Tai olla keskittymättä ja siirtää itsensä tulevien suurten ajattelijoiden joukkoon
Näin se on muissakin taito- ja taidelajeissa.
Voisi kuvitella että maju-valmentajilla on susipolun varrella kaikki tarvitsemansa käytettävissään, eli siitä ei voi olla kysymys. Valmentaja voi itse toki olla väärällä pallilla.
Jos susipeli on nyt muuttumassa, ja moderni pelitapa vaatii sekä paljon henkilökohtaista, yksilöllisten taitojen hiomista että joukkueen yhteenhioutumista, suuri vastuu suomalaisen koripalloilijan kasvattamisesta on seuroilla, joissa nämä u16:t ovat kasvaneet. Onko yhteinen, suomalainen tapa pelata koripalloa oikeasti yhteinen, vrt. esim. Liettua, Slovenia tai vaikkapa Islanti? Miten se voisi olla, tai miten siitä voisi tulla sellainen?
Äkkiseltään voisi kuvitella, että johdossa (lopulta Dettmannissa) pitäisi olla niin kirkas visio, että se säteilisi kentälle jumalaista valoa ja ohjaisi oikeaoppisuuteen. Näin ei kuitenkaan yleensä käy (eikä pidä demokratiassa käydäkään), vaan se yhteinen näkemys ja valaistuminen pitää löytyä sieltä kentältä, juniorivalmentajien ja seuraihmisten syvistä riveistä.
Miten se voi(si) sieltä löytyä? Näkemyksiä?
Esitän täkyn: paras tapa kehittää itseään, ajatteluaan ja kommunikaatiokykyään on kuunteleminen. Pätee erityisesti johtamiseen.
PS. Ja Dettmann tuntuisi esittävän itse, että tästä hänen filosofiassaan on kysymyskin. Pääseekö filosofian viesti ja tarkoitus läpi syvien rivien?