Pelipaikat?

[janoinenlohi]

Minkä ikäisinä lapset/nuoret tulee sitoa pelaamaan tiettyä pelipaikkaa? Tiedän joukkueita joissa on valittu pelaajille omat pelipaikat jopa alta 10 vuoden ikäisinä. Koska ovat nyt C-junnuja he ovat siis pelanneet samaa pelipaikkaa jo yli 2 vuotta. Valmentajan mielestä pelipaikkojen välillä poukkoileminen ei ole hyväksi koska silloin ei synny pelikäsitystä sillä pelipaikalla tarvittavista taidoista. Tietyllä pelipaikalla tulee olla tietty osaaminen! Näin olen saanut ymmärtää.

Omasta mielestäni pelaajaa auttaisi laajempi pelin ymmärrys joka saattaisi aueta nimenomaan vaihtelemalla pelipaikkaa juuri tässä iässä, en voi käsittää että lapsista tietäisi (ehkä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) jo tässä vaiheessa mille pelipaikalle hän soveltuu kasvaessaan. Onko henkilökohtaiselle kehitykselle oikeasti parempi että urautuu pelaamaan tiettyä paikkaa vai se että ymmärtää miten peliä pelataan laajemmin ja miksi/miten tiettyjä asioita tehdään ja miksi?

 

[Herbert]

Vs: Pelipaikat?

Minkä ikäisinä lapset/nuoret tulee sitoa pelaamaan tiettyä pelipaikkaa?

Maailma ei ole musta-valkoinen.

Nuoresta iästä huolimatta voi olla selvää, että jostain pelaajasta ei koskaan tule sentteriä tai takamiestä. Tällöin ei palvele kenenkään etua yrittää väkisin peluuttaa häntä tällä paikalla. Esimerkiksi voi ottaa esimerkiksi Nikkilän, Ulanderin tai Möttölän, olisiko jonkun mielestä ollut tärkeää peluuttaa heitä junioreina johtamassa joukkueensa hyökkäyspeliä? Tai olisiko Rannikon ja Virtasen pitänyt käyttää paljon energiaa post-pelin salojen oppimiseen painimalla vastustajan sentterin kanssa?

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ao. henkilöiden ole hyvä harjoituksissa treenata myös muiden pelipaikkojen yksilötaitoja. Kyllä todennäköisimmän sentterinkin on syytä tehdä kuljetusharjoitukset, harhautusharjoitukset ja niin edelleen sekä takamiesten treenata levypallojen poimimista.

Lisäksi on syytä muistaa, että suurimmasta osasta nuorista ei vielä tiedä, mitä paikkaa he tulevat aikuisena pelaamaan. Suurin osa meidän huippulaitureista on pelannut juniorivuodet joukkueen sentterinä tai takamiehenä. Kun lahjakkaita pelaajia ei koskaan ole liikaa, niin paikka muotoutuu joukkueen muiden pelaajien mukaan. Siksi jonkinmoinen rotaatio on aina tervetullutta lähtien liikkeelle kunkin pelaajan henkilökohtaisista ominaisuuksista.

 

[D.F.]

Vs: Pelipaikat?

Esimerkiksi voi ottaa esimerkiksi Nikkilän, Ulanderin tai Möttölän, olisiko jonkun mielestä ollut tärkeää peluuttaa heitä junioreina johtamassa joukkueensa hyökkäyspeliä? Tai olisiko Rannikon ja Virtasen pitänyt käyttää paljon energiaa post-pelin salojen oppimiseen painimalla vastustajan sentterin kanssa?

Mä olen ehkä jotenkin yksinkertainen, mutta en näe mitään haitallista siinä, että lahjakkaita isoja tai pieniä junioreita peluutetaan myös muilla pelipaikoilla kuin sillä "todennäköisimmällä". Tämä pätee siis C-junioreihin ja sitä nuorempiin. B-junioreissakin se voi vielä jossain määrin olla hyödyllistä esim. jossakin poikkeustilanteessa, mutta lähinnä kokisin, että siitä on eniten hyötyä hieman nuoremmille. Monipuolisuus on kuitenkin valttia myös tässä lajissa.

Ja tuskin ne virtaset ja rannikot joutuvat vastustajan senttereitä vastaan painimaan, ellei sitten oleteta junnujen pelaavan aina paikkaa. Eiköhän jokaisella pelaajalla ole about oman kokoinen puolustaja. Samalla tietenkin myös puolustuspelaamisen tulee kehittyä monipuolisemmaksi, jos minkä tahansa pelaajan voisi pistää pelaamaan mitä tahansa pelipaikkaa.

Hah, näkis vaan. Ei Suomessa ole samanlaisia jokapaikanhöyliä kuin esim. Yhdysvalloissa, koska täällä ei kilpailukaan ole niin kovaa. Harmi.

 

[tiedonjanoinen]

Vs: Pelipaikat?

Tämä on mielenkiintoinen aihe ja mielelläni herättelisin sen suhteen laajempaakin keskustelua. Kun katselee eri joukkueiden pelejä, niin huomaa että osassa joukkueita on jo mini-iässä hyvin tarkasti jaettu pelaajat tietyille pelipaikoille ja osassa taas pelipaikkoja ei ole vielä nimetty. Kummassakin tavassa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa ja sen vuoksi olisikin mielenkiintoista saada tästä aiheesta enemmän keskustelua aikaiseksi mukaanlukien se, että missä iässä peliin olisi hyvä saada mukaan enemmän systemaattista joukkuehyökkäystä.

Mitä olen itse seurannut niin mielestäni nykyään monet hyvät minipoikajoukkueet näyttävät pelaavaan hyvin pitkälle 1-1 tyyppistä joukkuepeliä mukaan lukien give&go-ajatus eikä pelipaikkoja olen sen kummemmin jaettu kunhan peli pysyy leveällä. Itse olen tämän tyyppisen ajattelun kannattaja vielä ainakin mini-ikäisillä johtuen siitä, että itse haluan painottaa pelaajien 1-1 taitoja ja henkilökohtaista tekniikkaa vielä tässä iässä ns. joukkuepelin kustannuksella. Lisäksi en itse ainakaan pysty vielä mini-ikäisten kohdalla suurimmasta osasta pelaajia sanomaan, että kenestä tulee minkäkin kokoinen. Olen nähnyt tapauksia (ja olen itsekin sen "uhri") että pelaajaa on pelautettu sentterinä pitkälle B-junnuihin vaikka pituus on enemmänkin lyhyehkön takapelaajan luokkaa.

Mutta mielenkiitoista olisi siis kuulla myös vastakkaisia mielipiteitä tästä sekä myös tämän ajatusmaailman kannattajia siitä, missä vaiheessa sitten tuoda mukaan enemmän organisoidumpaa peliä ja millaista. Lisäksi olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia siitä nähdäänkö tyttöjen ja poikien valmennuksen välillä tässä asiassa eroa?

 

[-Mickey-]

Vs: Pelipaikat?

Itse ajattelen tätä asiaa seuraavalta kantilta ja se on kyllä aika mustavalkoinen: Jos tähtäimenä on mahdollisimman hyvä joukkueen menestyminen, kannattaa pelaajat liimata pelipaikoilleen jo aikaisessa iässä. Jos halutaan kehittää menestyviä koripalloilijoita niin sitten lätkäistään pelaajat paikalleen mahdollisimman myöhään, tai ei välttäämättä ollenkaan.

Kun itse aloitin pelaamisen aikoinaan, oli kaikilla pelaajilla yleensä selkeä pelipaikka. Onneksi kuitenkin valmentajani pyrki opettamaan esim post-liikkeitä kaikille pelaajilleen ja vieläkin osaan pelata kaikkia rooleja joukkueessani 20 vuotta tuon jälkeen. Voin mennä alas pelaamaan jos vastustajana on samalainen tumppi kuin itse olen ja tehdä korin tuolta tai sitten pelata normaalia takamies-peliä leikkauksineen, heittoineen ja ajoineen.

Juniorijoukkueissa kenestäkään ei tiedä millainen pelaaja on 5 vuoden kuluttua ja jos pelaaja on pultattu sisäpelaajaksi 9 vuotiaana siksi että on joukkueensa pisin, voi hän olla 14 vuotiaana toiseksi lyhyin. Yleensä tuossa tilanteessa nykyinen sisäpelaaja on sitten pelannut vaikka laidassa koko ikänsä eikä osaa pelata alla ja tuo entinen sisäpelaaja ei sitten enää pärjääkään missään.

Jos katsoo nykyisiä kansainvälisiä pelejä (esim euroliigaa) niin siellä ne entiset automaattisesti sisälle laitetut jätkät ovat usein nykyään laidoissa ja takana pelaamassa. Tähän on johtanut se, että heille on opetettu koko koripallotaitojen skaala pienestä pitäen ja heitä on peluutettu koosta huolimatta joka paikalla kentällä. Erityisesti USA:n koripalloilussa pelaajien rankka roolittaminen jos pienestä lähtien on heijastunut viimeisen 10 vuoden aikana maan kansainväliseen menestymiseen. On surullista nähdä kun sentteri saa pallon levarista ja vain odottaa että pointti tulee hakemaan käsistä palloa sillä ei voi kuljettaa sitä palloa 3-4 pomppua ettei vain menetä sitä. Edellisissä olympialaisissa oli hienoa katsoa kun esim Liettua isot miehet ottivat pallon omasta levarista ja lähtivät itse vauhdilla nopeaan tai tulivat korin alta pois ja heittivät kolmosia. Ei tuota pahemmin 20 vuotta sitten näkynyt.

Peli pysyy mielenkiintoisena pelaajallekin kun koko ajan on uutta opittavaa. Sekoittakaa pakkaa ja laittakaa esim sisäpelaajat takakentälle. Rohkaiskaa heitä tekemään takamiesten juttuja, kuljettamaan palloa, syöttämään sitä ja liikkumaan. Pienet sisälle samaan aikaan mörssäämmään. mineissä ja c-junnuissa säännöt puoltavat tätä sillä pakollisen miespuolustuksen myötä hyökkääjä saa yleensä vastaavan kokoisen pakin vastaansa joten tuo kokoerokaan ei ole ratkaiseva tekijä.

Toisaalta tämä vaatii paljon valmennuksellisesti, sillä joukkueen tulisi pelata sellaisella taktiikalla, että jokainen pelaaja pelaa kaikkia paikkoja esim niin että paikat saattavat vaihtua täysin muutamalla leikkauksella (esim flex). Siinä laiturista voi tulla seuraavalla sekunnilla sentteri ja sentteristä takamies. Lisäksi pienempien pelaajien valmennuksessa tulee haasteeksi vielä tuo opettaminen, eli "pientä" turhautuneisuutta saattaa esiintyä alussa kun yhden liikkeen mies pamautetaan laitaan pallon kanssa ja sanotaa että tee kori. Eli motivointia, paljon pallonkäsittelyä kaikilla osa-alueilla ja kärsivällisyyttä.

Koottuna: Kaikille pelaajille kaikki taidot ja vuosi vuodelta katsotaan mihin rooliin kukin pelaaja sopii.

 

[kaikille]

Vs: Pelipaikat?

Koottuna: Kaikille pelaajille kaikki taidot ja vuosi vuodelta katsotaan mihin rooliin kukin pelaaja sopii.
[/quote]

Aivan samaa mieltä. A ikäisenä voi sitten lähinnä katsoa pelipaika kohtaisesti. On aivan liikaa, ei minkään paikantaitajia, kun ei opeteta kaikille samoja perustaitoja ja liikeitä 8)

 

[Puskajussi]

Vs: Pelipaikat?

Itse ajattelen tätä asiaa seuraavalta kantilta ja se on kyllä aika mustavalkoinen: Jos tähtäimenä on mahdollisimman hyvä joukkueen menestyminen, kannattaa pelaajat liimata pelipaikoilleen jo aikaisessa iässä. Jos halutaan kehittää menestyviä koripalloilijoita niin sitten lätkäistään pelaajat paikalleen mahdollisimman myöhään, tai ei välttäämättä ollenkaan.

Ennen kuin otan kantaa, haluaisin tietää mitä tarkoitetaan sillä että pelaajalla on pelipaikka? Minä pidän hyvänä usein nähtyä tapaa jossa pelaajilla on roolitus: Sinä tuot pallon ylös, sinä autat siinä, te juoksette sisäpelaajina eläimen lailla nopeaan hyökkäykseen ja post-paikoille ja sinä yrität saada pallon heti laitaan. Siitä lähtee sitten ruljanssi liikkelle ja syntyy peli, jossa paikat vaihtuvat skriinaamalla ja leikkaamalla. Iso pelaaja saattaa päätyä laitaan tai vaparin päälle kolmoselle ja jo seuraavasta syötöstä leikkaa taas sisälle. Peli säilyy monipuolisena mutta kuitenkin hallittuna.

En pidä siitä että pelaajille jaetaan paikat joilla sitten seistään tappiin saakka. Roolitusta tarvitaan että voidaan oppia joukkuetaitoja mutta liian tiukka roolitus tuhoaa vapauden ja laaja-alaisuuden. Jokaisen pelaajan tulee osata heittää kaukaa. Jokaisen pelaajan tulee osata kuljettaa molemmilla käsillä. Jokaisen pelaajan tulee osata pelata postissa. Jokaisen pelaajan tulee osata syöttää, leikata, skriinata, käyttää skriinejä, ...

Valmensin 8 vuotta sitten pelaajaa, joka oli ollut jopa valmentajaansa pidempi ja rotevampi minijunnuna ja oppinut siksi hakemaan pallon korin alle ja nostamaan sieltä puolustajan yli helppoja pisteitä. B-juniori-iässä pelaaja sitten olikin enää pienen/ison laidan kokoinen, mutta ei juurikaan osannut heittää kaukaa tai kuljettaa molemmilla käsillä. Liian aikainen erikoistuminen oli pilannut pelaajan kasvuiän jälkeisen korisuran. Olen myös valmentanut sentterimitoissa olevia pelaajia, joilla oli jo hyvä pohjatyö alla ja joista saatiin hyviä pelaajia myös laitaan. Pitkä, jäntevä pelaaja jolla on kolmosuhka, nopea lähtöaskel sekä pelisilmää on vaarallinen pelaaja vastustajalle: ei voi laittaa pientä puolustajaa, koska pelaaja voi postata sitä vastaan. Ei voi laittaa isoa ja hidasta puolustajaa, koska siitä ajetaan ohi tai heitetään kolmonen naamaan.

Koottuna: Kaikille pelaajille kaikki taidot ja vuosi vuodelta katsotaan mihin rooliin kukin pelaaja sopii.

Mottoni: Osaa kaikkea jotenkin ja jostakin kaikki.
Jaetaan pelaajille eri tapauksissa vähän erilaisia rooleja. "En mä osaa pelata nelosta" ei ole pelaajalle mikään syy päästä jollekin toiselle paikalle sen sijaan. Pääosin PG:tä pelaavan tulisi kokeilla myös SG:n ja SF:n paikkaa, kuten myös vastaavasti SG:n myös PG:tä ja SF:ää. SF taas myös kokeilemaan SG- ja PF-paikat (ja ehkä myös PG) ja PF ja C kokeilemaan myös kaikki SF-, PF-, C-paikat.

Pelipaikkalistaus, subjektiivinen sellainen.

Pelipaikka	Numerona	Selväkielinen nimi	Selite
PG (Point Guard)	1	Pointti, pelinrakentaja	Pelaaja, joka tuo palloa ylös, huutaa pelattavat kuviot ja johtaa peliä. Yleensä lyhyt, nopea, hyvä kuljettamaan ja syöttämään sekä myös heittämään. Hyvyyttä mitataan mm. syötöt/menetys-suhteella, riisto/menetys-suhteella pisteiden lisäksi. Esimerkkejä: Jason Kidd, Petteri Koponen
SG (Shooting Guard)	2	Heittävä takamies	Pelaaja, jonka tehtävänä on laukaista kaukoheittoja, ajaa sisään ja auttaa pallon ylöstuonnissa. Esimerkkejä: Kobe Bryant, Petri Virtanen
SF (Small Forward)	3	Pieni laita	Tyypillisesti voimakas sisäänajaja ja heittäjä, pidempi kuin heittävä takamies. Joskus slasher-tyyppinen, joka tekee vahvoista leikkauksista ja ajoista pisteensä nopeudellaan. Esimerkkejä: LeBron James, Monte Cummings
PF (Power Forward)	4	Iso laita	Iso, kuitenkin liikkuva pelaaja jolla usein on jotain kaukoheittouhkaakin. Hoitaa sentterin kanssa korinalustan levypallot. Esimerkkejä: Kevin Garnett, Hanno Möttölä
C (Center)	5	Sentteri	Joukkueen iso mörssäri, joka ideaalisesti on vahva post-pelaaja ja levypallojen ottaja. Nykyisin sentterin katsotaan kaipaavan muitakin avuja. Esimerkkejä: Shaquille O'Neal, Antti Nikkilä

http://en.wikipedia.org/wiki/Basketball_position sisältää lisää pelipaikkoja, joita tavallisesti ei luetella.

Loppuun valmentajille pyyntö, ettei tee pelaajista erikoispelaajia. Ei koripallo tarvitse pelaajaa jonka tehtävä on tehdä skriinejä muille. Jos tulee sellaisia otteluita että joukkue on selkeästi murskaamassa jo, niin pyörittää sitten vaikka vähän eri rooleissa pelaajia. Se tavallisesti kakkosena aloittava laitetaankin ykköseksi, sentteri laitaan ja iso laita sentteriksi. Pelaajat saavatkin - joskin keinotekoisesti - lisää haastetta ja vaatimustasoa ja oppivat pelaamaan uusin keinoin ja katsovat joukkuekavereitaan uusin silmin.

 

[sf]

Vs: Pelipaikat?

Hyvää ja perusteltua keskustelua täällä ollut pelipaikoista.

Itse kuulun kanssa niihin, jotka korostavat nuorien pelaajien ( ainakin c-junioreihin asti) kyseessä ollessa
monipuolisuuden ja luovuuden vapauden merkitystä. Koripallon perustaidot ja varsinkin uskallus ja kyky
ymmärtää peliä kehittyvät monipuolisten pelikokemusten kautta. On tärkeää, että lapsi saa kokeilla eri pelipaikkoja, jotta
syvempi ymmärrys pelistä kehittyy. Tällöin kyky lukea peliä ja pelitilanteita sisäistyy luonnollisella tavalla.

Joskus näkee tilanteita, jolloin joukkueen dominoivan pelaajan kautta pyritään voittamaan pelejä. Pelaaja on usein se joukkueen
pisin, jolloin saatetaan unohtaa toisten pelaajien monipuolinen kehittyminen kovan voitontahdon alle. Toisten pelaajien tärkeät kokemukset eri pelipaikoista saattavat tällöin jäädä liian vähälle huomiolle, ja toisaalta joukkueen pisin pelaaja "sidotaan" liiaksi korin alle.
Vaarana on myös, että joukkueen ja yksittäisten pelaajien luovuus, luontainen näkemys tehdä ja ratkaista peliä kärsii. Tällöin viedään lasten pelistä sen luontaisin ja tärkein ominaisuus, luovuus yhdistettynä pihapelien hauskuuteen.

Mielestäni harjoituksissa, luodaan pelinomaisia tilanteita, ja tuodaan esille kenttätasapainon merkitys pelille. Tämä on helppo lasten ymmärtää, kun se perustellaan, pysäytetään peli sen käydessä liian sumputtuneeksi. Tällöin on hyvä mahdollisuus käydä läpi tilannetta, miten kannattaisi sijoittua, mitä tarkoittaa vapaa tila kentällä- kuinka pallottoma kannattaa sijoittua. Painotetaan liikettä, ennakointia ja ennenkaikkea oman ajattelun tärkeyttä.

Vahvat henkilökohtaiset pallonkäsittelytaidot, hyvä liikkuvuus, pelitilanteiden luku ja hyvä, salliva ilmapiiri yhdessä tuottavat hyvän lopputuloksen-
näin ainakin minä sen uskon.

 

[jiijii]

Vs: Pelipaikat?

Itse valmennan mini-ikäisiä junnuja ja pelataan 4 kaarella 1 sisällä. Nimeän 2 pelaajaa tuomaan pallon ylös. Ylöstuojat toimivat takamiehinä ja kaksi muuta kaaripelaajaa laidassa. Toimii loistavasti.

 

[antsu]

Vs: Pelipaikat?

Itse valmennan mini-ikäisiä junnuja ja pelataan 4 kaarella 1 sisällä. Nimeän 2 pelaajaa tuomaan pallon ylös. Ylöstuojat toimivat takamiehinä ja kaksi muuta kaaripelaajaa laidassa. Toimii loistavasti.

Avaatko minulle vähän tätä. Pelaako sisäpelaaja pääasiassa viivalla vai miten lähtee liikkeelle ?

 

[Tuleva sentteri]

Vs: Pelipaikat?

Mitä ison pelaajan liikkeitä pitäisi hallita B-ikäisenä ja mistä aloittaisi niiden harjoittelun?

 

[Juu..]

Vs: Pelipaikat?

Mitä ison pelaajan liikkeitä pitäisi hallita B-ikäisenä ja mistä aloittaisi niiden harjoittelun?

Jos pojasta on kyse, älä rupea sitomaan pelaajaa sisäpelaajaksi ellei pituutta ole tiedossa yli 200cm, muuten saattaa tulla kovemmista kinkereissä hankalaa. Monipuolisuutta, kyllä low-post pelikin pitää hallita.

 

[mietteliäs...]

Vs: Pelipaikat?

Mun mielestä kaikkien pitäs treenata kaikkien paikkojen pelaamista, mutta mineissä voidaan jo alkaa puhumaan tietyistä pelipaikoista. Ainakin jos mineissä pitkän pelaajan vanhemmat ovat niin että isä on yli 200 cm ja äiti 190 cm, niin mä istuttaisin sellaisen pelaajan sentteriksi. Tai sit jos molemmat vanhemmat on lyhyitä, niin heidän lapsi pelaa yleensä takamiestä. Muita kokeillaan enemmän eri paikoille. Mä oon mineissä vähän jakanut pelipaikkoja ja jokaiselle paikalle olen antanut tehtäviä. Esim. Ykkönen eli takamies tuo pallon ylös, Kakkonen eli toinen laita on syöttäjä, Kolmonen tarvittaessa auttaa pallon ylöstuonnissa esim. prässiä vastaan. Nelonen ja vitonen juoksee nopeasti hyökkäykseen ja hakee vapaata paikkaa, jonne voisi mahdolliseen nopeaan saada kivan syötön. Samalla mineillä yritän saada peliä leveämmälle paikkojen avulla, mutta syötä ja liiku peli muuttaa aina sitä omaa paikkaa, eli kukaan ei pelaa samaa paikkaa koko ajan. C-junnuissa tuon jo yksinkertaisia kuvioita peliin, jotka kuitenkin perustuu edelleen syötä ja liiku periaatteeseen. Kenties jotain screeni pelejä voi tulla mukaan. Pelipaikat alkaa pikkuhiljaa löytymään kaikille pelaajille, mutta kaikkia paikkoja treenataan edelleen. B-junnuista lähtien on sitten kunnon kuviot ja pelipaikat, joissa pelataan.

 

[Vanha pelaaja]

Vs: Pelipaikat?

Kyllä kaikkien olisi hyvä opetella pelaamaan joka paikkaa. Useimmiten roolitus tapahtuu liian aikaisin ja pitkät pelaajat eivät ymmärrä mitään itse pelistä ja vastaavasti pienillä pelaajilla ei ole mitään hajua mitä tehdä postissa. Parhaan käsityksen pelistä saa kun on pelannut kaikkia paikkoja. Se, että joku suomalainen valmentaja sanoo tämän sekoittavan pakkaa on paskaa. Kuinka monta hyvää pelaajaa yksikään suomalainen valmentaja on saanut aikaiseksi? Aina ei sen pisimmän kaverin ole edes kannattavaa pelata sentteriä jos puolustaja on isompi ja vahvempi kaveri, silloin olisi hyvä osata pelata ulkona ja antaa jonkin toisen mennä sisään.

 

[.C.]

Vs: Pelipaikat?

Kyllä kaikkien olisi hyvä opetella pelaamaan joka paikkaa. Useimmiten roolitus tapahtuu liian aikaisin ja pitkät pelaajat eivät ymmärrä mitään itse pelistä ja vastaavasti pienillä pelaajilla ei ole mitään hajua mitä tehdä postissa. Parhaan käsityksen pelistä saa kun on pelannut kaikkia paikkoja. Se, että joku suomalainen valmentaja sanoo tämän sekoittavan pakkaa on paskaa. Kuinka monta hyvää pelaajaa yksikään suomalainen valmentaja on saanut aikaiseksi? Aina ei sen pisimmän kaverin ole edes kannattavaa pelata sentteriä jos puolustaja on isompi ja vahvempi kaveri, silloin olisi hyvä osata pelata ulkona ja antaa jonkin toisen mennä sisään.

Ihan muuten sen takiakin voi vanhemmissakin välillä vaihtaa pelaajien paikkaa, että saattaa esim. takamiehen käsitys muuttua pelistä kun kokeilee olla sielä postissa. Ymmärtää esim. paremmin että aina ei ole niin helppoa nostaa palloa korin alta koriin. Ja vastaavasti voi sentteri ymmärtää paremmin kun kokeilee pelata ulkona, että vaikka olisi kuinka hyvä takamies niin joskus voi olla vaikeuksia saada vaikkapa prässiä vastaan tuotua palloa ylös...

 

[kip]

Vs: Pelipaikat?

Tässä teksti, joka onnistuneesti välttää ottamasta minkäänlaista kantaa kyseiseen asiaan. ;D
"Junnu" Lee pelasi junnukautensa lähtökohtaisesti pointtina ja ihan ok sisäpelaaja siitäkin tuli. Vähän vaan meinasi olla vaikeuksia oppia sisäpeleissä tarvittavaa kovuutta. Jos olisi juniorina pelannut (enemmän) sisällä, olisi luultavasti oppinut kovuutta jo aiemmin. Toisaalta pelisilmä voisi olla huomattavasti heikompi (tai sitten ei).

 

[pelitaidot]

Vs: Pelipaikat?

Tässä teksti, joka onnistuneesti välttää ottamasta minkäänlaista kantaa kyseiseen asiaan. ;D
"Junnu" Lee pelasi junnukautensa lähtökohtaisesti pointtina ja ihan ok sisäpelaaja siitäkin tuli. Vähän vaan meinasi olla vaikeuksia oppia sisäpeleissä tarvittavaa kovuutta. Jos olisi juniorina pelannut (enemmän) sisällä, olisi luultavasti oppinut kovuutta jo aiemmin. Toisaalta pelisilmä voisi olla huomattavasti heikompi (tai sitten ei).

Myös Pau Gasol pelasi nuorempana junnuna pääasiassa pointtina. Omaa muuten ilmiömäiset liikkeet naama korille päin.

 

[GearBot]

Vs: Pelipaikat?

Pääsääntöisesti kaikki NBA:n parhaat isot miehet ovat pelanneet juniori-iässä pointtia.

 

[Pää sääntöjä]

Pääsääntöisesti NBA:n isot pelaajat ovat pelanneet junioreina sisäpelaajana.