- Viestejä
- 2 819
Olen kuluneella viikolla popittanut lähes tauotta Jontin ja Shakan maanmainiota Rata-äänite-esikoislevyä, joten en voi olla hakematta allegorioita äänitteen lyriikoista iltapäiväiseen PuHu-Honka-otteluun. Etenkin Kurssi Hakuses –biisin kertosäe kuvastaa Pussihukkien merenkäyntiä mitä sopivimmin.
”Kurssi siihen malliin hakuses ku ruoris ois kapteeni Haddock hilpeessä kuosissa." Kuten Pussihukkien valmentaja Kari Liimo myönsikin lehdistötilaisuudessa, hänen joukkueestaan puuttuu yritystä, kuntoa ja uskoa. Vaikka Honka jäi kauaksi kauden parhaastaan, espoolaiset olivat ylivoimaisia pelin joka osa-alueella.
America, f**k yeah. Pussihukkien kp.com-mesenaatti Julle on luonnehtinut Bilal Salaamia aiemmin “oikeaksi pelaajaksi väärässä joukkueessa.” Paremmassa joukkueessa Salaam olisi varmasti mitä parhain vahvistus. Vantaalaisten takeltelu sarjan jumbosijalla tekee selvästi tuhojaan Salaamin peli-iloon. Ikitsemppari Marwan Gainesin vaihtaminen heittovoimaisempiin pelaajiin ei näytä myöskään tehneen erityisen hyvää: Willie Mitchell haahuili löysänä puolustuksessa ja puski väkisin lähietäisyydeltä ohi, Trey Guidrysta ei ole iloa joukkueelle mikäli vastustaja kykenee ottamaan häneltä heiton pois ja Sanjey Noriega esitteli heittokättään vain alkulämmittelyssä ja puoliajalla.
Permanentti hakusessa. Olen nähnyt neljä Pussihukkien ottelua tällä kaudella ennen tämäniltaista ja olen ollut vakuuttunut siitä, että Kauhajoen Karhu, FoKoPo ja Turun NMKY eivät kykenisi liigakarsinnassa edes haastamaan PuHua. Pitkä kausi näyttää kuitenkin verottaneen Hukkien saalistusvainoa. Nanayaw Awuah Addae on löytänyt uuden sykkeen vuodenvaihteen jälkeen, mutta Ellu Kajanderilla ja Timo Heinosella sujuu potentiaaliin nähden alakanttiin. Panu Majalan suoritustaso näyttää puolestaan ailahtelevan melkoisesti.
Eero Lehtinen, 4min 39 sek. Hukkien entisen valmentajan Antti Papinahon luottopelaaja on jämähtänyt uuden valmentajan alaisuudessa vaihtopenkille. Syyskaudella liigan kehittyneimmän pelaajan nimityksestä taistellut Lehtinen ei ole vuodenvaihteen jälkeen päässyt yhdessäkään ottelussa yli viiden pisteen.
Keisarin uudet vaatteet. Pussihukkia vuosikaudet esimerkillään johdattanut Kimi Klingberg on vaihtanut peliasun (pysyvästi?) tyköistuvaan pukuun. Klingberg kannattaa Armaniaan tyylillä, mutta kaikki paikallaolijat allekirjoittanevat sen, että Kimin johtajuutta kentällä kaivataan ja pahasti.
Barrikadit kuntoon. Hongan valmentaja Mihailo Pavicevic kertoi soveltaneensa ottelussa muutamia täysin uusia puolustustekniikoita. Mikäli Nanski Addaen heittokäsi ei olisi käynyt tuloksellisesti, vantaalaiskatsojilla olisi ollut täysi oikeus asettaa kotijoukkue syytteeseen pahanlaatuisesta takeltelusta hyökkäyspäässä. Erityisesti espoolaisten pitkän kaluston aktiivisuus ja liikehdintä muistutti (nielaus!) ToPon tai LrNMKYn joukkuepuolustusta parhaimmillaan.
Seitsemän miehen voima. Kuten Namika Lahti –ottelussa, Honka ei ollut yhden miehen varassa. Ensimmäisellä puoliajalla Matt Williams näytti kannattelevan joukkuetaan yksin, mutta tauon jälkeen kävi tasaisemmaksi: Tim Kisner torppasi kaukoheittonsa sisään tärkeissä paikoissa, Jukka Matinen haki tasaisen huomaamattomasti 18 pistettä ja kahdeksan levypalloa, Kimmo Muurinen ryntäsi pitkine lonkeroineen jokaiseen hyökkäyslevypalloon ja vaivaannuttavan avauspuoliskon pelannut Petteri Koponen avasi kolmannen neljänneksen upottamalla kaksi kolmosta ja tarjoamalla korisyötön.
Kolme IS-tähteä tuomareille. Raahautuessani upealle Energia Areenalle kiroilin itsekseni pitkäksi venynyttä Snoop Dogg –keikkaa ja sen mukanaan tuomia sekundäärifunktioita. Jos oma oloni ei ollut kehuttava, tuomaripari Jouko Lehtola-Pekka Saros näytti rämpineen hallille suoraan Myllypuron elämänyliopiston käytännön puistokemian luennolta. Pari maukasta esimerkkiä: Honka pelasi viitisen sekuntia kuudella kenttäpelaajalla. Phil Hickeylle ei vihelletty virhettä murhayrityksestä, mutta vastustajaa päin hengittämisestä tuli kaksi. Teemu Rintala pokkasi virheen saatuaan Panu Majalan kyynärpään kasvoihinsa. Tim Kisnerin yritys vetäistä Trey Guidryn pelishortsit nilkkoihin sai koko yleisön ponnahtamaan seisaalleen, mutta jäi molemmilta tuomareilta huomioimatta.
Kahden viikon kujanjuoksu. Vantaalaisilla on kaksi viikkoa aikaa etsiä jalkeille motivoitunut ja iskukykyinen pelaajaryhmä karsintasarjaa varten. Tehtävä ei tule olemaan erityisen helppo, mutta jos jostain tulee aloittaa, yhden hyvin yhteen pelaavan viisikon löytäminen voisi olla ensiaskel. On myös tärkeää, että Panu Majala ja Bilal Salaam pääsevät jälleen alkukauden yhteisvireeseen. Tahtoessaan Majala ja Salaam eivät luovuta yhtään ainutta hyökkäyslevypalloa vastustajalle – aivan toisin kuin tänään.
Tosipelejä odotellessa. Honka pelaa tulevalla viikolla kotipelit Korihaita ja Pyrintöä vastaan. Löysäilyyn ei ole varaa, vaikka kotihallissaan Honka on selkeä ennakkosuosikki molempiin otteluihin lähdettäessä. Mielenkiintoinen, playoff-henkinen derby nähdäänkin 21. maaliskuuta Töölön Kisahallissa, kun kuusi perättäistä voittoa hakenut ToPo yrittää torpata Hongan kumoon. Hongan katseet lienevät myös tiukasti todennäköisimmissä puolivälierävastustajissa eli LrNMKYssa ja Porvoon Tarmossa.
”Kurssi siihen malliin hakuses ku ruoris ois kapteeni Haddock hilpeessä kuosissa." Kuten Pussihukkien valmentaja Kari Liimo myönsikin lehdistötilaisuudessa, hänen joukkueestaan puuttuu yritystä, kuntoa ja uskoa. Vaikka Honka jäi kauaksi kauden parhaastaan, espoolaiset olivat ylivoimaisia pelin joka osa-alueella.
America, f**k yeah. Pussihukkien kp.com-mesenaatti Julle on luonnehtinut Bilal Salaamia aiemmin “oikeaksi pelaajaksi väärässä joukkueessa.” Paremmassa joukkueessa Salaam olisi varmasti mitä parhain vahvistus. Vantaalaisten takeltelu sarjan jumbosijalla tekee selvästi tuhojaan Salaamin peli-iloon. Ikitsemppari Marwan Gainesin vaihtaminen heittovoimaisempiin pelaajiin ei näytä myöskään tehneen erityisen hyvää: Willie Mitchell haahuili löysänä puolustuksessa ja puski väkisin lähietäisyydeltä ohi, Trey Guidrysta ei ole iloa joukkueelle mikäli vastustaja kykenee ottamaan häneltä heiton pois ja Sanjey Noriega esitteli heittokättään vain alkulämmittelyssä ja puoliajalla.
Permanentti hakusessa. Olen nähnyt neljä Pussihukkien ottelua tällä kaudella ennen tämäniltaista ja olen ollut vakuuttunut siitä, että Kauhajoen Karhu, FoKoPo ja Turun NMKY eivät kykenisi liigakarsinnassa edes haastamaan PuHua. Pitkä kausi näyttää kuitenkin verottaneen Hukkien saalistusvainoa. Nanayaw Awuah Addae on löytänyt uuden sykkeen vuodenvaihteen jälkeen, mutta Ellu Kajanderilla ja Timo Heinosella sujuu potentiaaliin nähden alakanttiin. Panu Majalan suoritustaso näyttää puolestaan ailahtelevan melkoisesti.
Eero Lehtinen, 4min 39 sek. Hukkien entisen valmentajan Antti Papinahon luottopelaaja on jämähtänyt uuden valmentajan alaisuudessa vaihtopenkille. Syyskaudella liigan kehittyneimmän pelaajan nimityksestä taistellut Lehtinen ei ole vuodenvaihteen jälkeen päässyt yhdessäkään ottelussa yli viiden pisteen.
Keisarin uudet vaatteet. Pussihukkia vuosikaudet esimerkillään johdattanut Kimi Klingberg on vaihtanut peliasun (pysyvästi?) tyköistuvaan pukuun. Klingberg kannattaa Armaniaan tyylillä, mutta kaikki paikallaolijat allekirjoittanevat sen, että Kimin johtajuutta kentällä kaivataan ja pahasti.
Barrikadit kuntoon. Hongan valmentaja Mihailo Pavicevic kertoi soveltaneensa ottelussa muutamia täysin uusia puolustustekniikoita. Mikäli Nanski Addaen heittokäsi ei olisi käynyt tuloksellisesti, vantaalaiskatsojilla olisi ollut täysi oikeus asettaa kotijoukkue syytteeseen pahanlaatuisesta takeltelusta hyökkäyspäässä. Erityisesti espoolaisten pitkän kaluston aktiivisuus ja liikehdintä muistutti (nielaus!) ToPon tai LrNMKYn joukkuepuolustusta parhaimmillaan.
Seitsemän miehen voima. Kuten Namika Lahti –ottelussa, Honka ei ollut yhden miehen varassa. Ensimmäisellä puoliajalla Matt Williams näytti kannattelevan joukkuetaan yksin, mutta tauon jälkeen kävi tasaisemmaksi: Tim Kisner torppasi kaukoheittonsa sisään tärkeissä paikoissa, Jukka Matinen haki tasaisen huomaamattomasti 18 pistettä ja kahdeksan levypalloa, Kimmo Muurinen ryntäsi pitkine lonkeroineen jokaiseen hyökkäyslevypalloon ja vaivaannuttavan avauspuoliskon pelannut Petteri Koponen avasi kolmannen neljänneksen upottamalla kaksi kolmosta ja tarjoamalla korisyötön.
Kolme IS-tähteä tuomareille. Raahautuessani upealle Energia Areenalle kiroilin itsekseni pitkäksi venynyttä Snoop Dogg –keikkaa ja sen mukanaan tuomia sekundäärifunktioita. Jos oma oloni ei ollut kehuttava, tuomaripari Jouko Lehtola-Pekka Saros näytti rämpineen hallille suoraan Myllypuron elämänyliopiston käytännön puistokemian luennolta. Pari maukasta esimerkkiä: Honka pelasi viitisen sekuntia kuudella kenttäpelaajalla. Phil Hickeylle ei vihelletty virhettä murhayrityksestä, mutta vastustajaa päin hengittämisestä tuli kaksi. Teemu Rintala pokkasi virheen saatuaan Panu Majalan kyynärpään kasvoihinsa. Tim Kisnerin yritys vetäistä Trey Guidryn pelishortsit nilkkoihin sai koko yleisön ponnahtamaan seisaalleen, mutta jäi molemmilta tuomareilta huomioimatta.
Kahden viikon kujanjuoksu. Vantaalaisilla on kaksi viikkoa aikaa etsiä jalkeille motivoitunut ja iskukykyinen pelaajaryhmä karsintasarjaa varten. Tehtävä ei tule olemaan erityisen helppo, mutta jos jostain tulee aloittaa, yhden hyvin yhteen pelaavan viisikon löytäminen voisi olla ensiaskel. On myös tärkeää, että Panu Majala ja Bilal Salaam pääsevät jälleen alkukauden yhteisvireeseen. Tahtoessaan Majala ja Salaam eivät luovuta yhtään ainutta hyökkäyslevypalloa vastustajalle – aivan toisin kuin tänään.
Tosipelejä odotellessa. Honka pelaa tulevalla viikolla kotipelit Korihaita ja Pyrintöä vastaan. Löysäilyyn ei ole varaa, vaikka kotihallissaan Honka on selkeä ennakkosuosikki molempiin otteluihin lähdettäessä. Mielenkiintoinen, playoff-henkinen derby nähdäänkin 21. maaliskuuta Töölön Kisahallissa, kun kuusi perättäistä voittoa hakenut ToPo yrittää torpata Hongan kumoon. Hongan katseet lienevät myös tiukasti todennäköisimmissä puolivälierävastustajissa eli LrNMKYssa ja Porvoon Tarmossa.