Koripallo.com

Suosikkijoukkueesi kaikkien aikojen ulkomaalainen ALL STARS-viisikko

Viestejä
977
Korisliigassa ulkomalaisten laadulla on suuri merkitys menestykseen, joten ajattelin avata viestiketjun ulkomaalaisille ALL STARS-viisikoille.

Idea olisi se, että keräisit oman kannattamasi kaupungin/seuran kaikista ulkomaalaisista niin sanotun tähtiviisikon (sentteri, iso laitahyökkääjä, pieni laitahyökkääjä, heittävä takamies ja pelintekijä). Toivottavasti myös saamme ketjuun pieniä perusteluja valintoihin liittyen!

________________________________________________________________________________________________________________________________



Tässä oma Kataja Basketin ulkomaalainen ALL STARS-viisikkoni


SENTTERI
:

1625414753174.png
(viestin kuvat Katajan historia osion arkistoista)
Stephen Rich, 208 cm/109 kg (kausi 04-05, päävalmentaja Timo Heinonen)

  • 17,1 pistettä/10,2 levypalloa/ 1,4 syöttöä/1,9 torjuntaa
  • Stephen Rich saapui Joensuuhun vuodenvaihteessa sateentekijäksi, kun pahoin loukkaantumisista kärsinyt Kataja oli sillä hetkellä pudotuspeliviivan alapuolella. Vaikeuksien kautta tämä valkotukkainen pörröpää johdatti kuin johdattikin Katajan pudotuspeleihin ja lopulta aina pronssimitaliin asti. Tarkkaa tietoa ei ole mutta todennäköisesti Rich on Katajan seurahistorian kalleimpia jenkkihankintoja ja oli myös hintansa arvoinen mielestäni ehdottomasti 2000-luvun paras ulkomaalainen sentterimme, joka todellakin oli näkemisen arvoinen kentällä. Hallitsi isoa aluetta puolustuspäässä ja dominoi hyökkäyksessä pehmeine käsineen. Leon Huffia ja Stephen Richiä en pysty vertailemaan, koska Leksan pelejä en ole nähnyt, joten Katajan kaikkien aikojen sentteriksi valinta on ansaitusti Stephen Rich!


ISO LAITAHYÖKKÄÄJÄ:

1625414855869.png

Ken Horton, 198 cm/ 93 kg (kausi 14-15, päävalmentaja Pekka Salminen)

  • 16,1 pistettä/ 8,6 levypalloa/ 1,5 syöttöä
  • Oli elintärkeässä roolissa, kun Kataja Basket voitti seurahistoriansa ensimmäisen Suomen mestaruuden. Ken Horton häikäisi Katajassa monipuolisuudellaan viimeistellen milloin korin alta, milloin kaaren takaa ja toisinaan hän rankaisi tarkalla keskimatkan kakkosella ja mikä tärkeintä Ken oli luontevan hyvä levypallopelaaja ja hyvä puolustaja. Tehnyt Katajan jälkeen merkittävän uran Euroopan kentillä pelaten mm. Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan pääsarjoissa.


PIENI LAITAHYÖKKÄÄJÄ:

1625414925897.png

Thomas Scrubb, 198 cm/ 91kg (kausi 15-16, päävalmentaja Jukka Toijala)

  • 14,2 pistettä/ 7,5 levypalloa/ 1,9 syöttöä
  • Nostan pienen laitahyökkääjän paikalle todellisen puolustuksen erikoismiehen ja nöyrän joukkuepelaajan Thomas Scrubbin, joka aloitti ammattilaisuransa Katajassa, miehen urakehitys Katajan jälkeen on ollut myös hieno. Scrubb jos joku oli pelaaja jolle joukkueen menestyminen oli omia tilastoja tärkeämpää. Kataja voitti Scrubbin kaudella runkosarjan ylivoimaisesti, ja oli vahvin mestarisuosikki. Joukkue kärsi kuitenkin shokkitappion pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Nokialle, kun Teemu Rannikko pelasi loukkaantumisen rasittamana ja Petri Virtanen oli loukkaantuneena pois kokoonpanosta. Thomas Scrubb oli kuitenkin liekeissä pudotuspeleissä ja olisi voinut hyvinkin johdattaa Katajan välieriin jos viimeiset hyökkäykset Nokialla olisi pelattu käsikuumana olleelle Scrubbille kaikki kolmoset kivittäneen Lamayn Wilsonin sijaan.


HEITTÄVÄ TAKAMIES:

1625415018254.png

Rion Brown, 198 cm/ 91 kg (kausi 16-17, päävalmentaja Greg Gibson)

  • 17,3 pistettä/ 6,4 levypalloa/ 3,1 syöttöä
  • Rion Brown oli Katajan toisen mestaruuden takuumiehiä. Tämä heittokone osaa heittää omasta kuljetuksesta ja suoraan syötöstä, lisäksi mies ajaa vahvasti korille ja lyö palloa alaspäin. Todella atleettinen pelaaja jonka otteita oli ilo seurata Kataja paidassa. Erityisesti Rion Brownin loistavista suorituksista jäi mieleen voitettu Mestareiden liigan ottelu Israelissa, missä mies tykitti 40 pistettä.


PELINTEKIJÄ:

1625415058504.png

Shawn Swords, 192 cm/ 88 kg (kausi 03-04, päävalmentaja Timo Heinonen)

  • 13,3 pistettä/ 9,2 levypalloa/ 4,5 syöttöä/ 3,0 riistoa
  • Pelintekijäksi nostan Shawn ”Miekkamies” Swordsin, tätä duracell pupua oli kyllä mahtava seurata kauden mittaan. Shawn riisti palloa todella energisesti ja haki levypalloja huippu ajoituksella pitkien miesten keskeltä, lähenteli useamman kerran triplatuplaa peleissä mutta ei siinä kuitenkaan onnistunut. Heittäjänä mies ei ollut parhaimmillaan mutta muut osa-alueet olivat ensiluokkaisia. Teki muuten pelaajamateriaaliltaan kapeasta Katajasta jopa varteenotettavan välieräjoukkueen lopulta Namika Lahti oli kuitenkin puolivälierissä niukasti parempi. Erikoista Shawnissa oli se, että hän oli huomattavasti parempi kotiotteluissa kuin vierasparketilla.
 
Viestejä
1 974
Määrittäkää mitä tarkoitetaan tässä tapauksessa ulkomaalaisella? Kaikkiein aikojen paras puolustaja lienee Greg Joyner, mutta onko hän kuitenkin suomalainen? Toisaalta hän on pelannut myös ulkomaalaisen statuksella.
 
Viestejä
950
Määrittäkää mitä tarkoitetaan tässä tapauksessa ulkomaalaisella? Kaikkiein aikojen paras puolustaja lienee Greg Joyner, mutta onko hän kuitenkin suomalainen? Toisaalta hän on pelannut myös ulkomaalaisen statuksella.
Tarviiko tämän nyt niin mahdottoman tarkkaa ja virallista olla. :rolleyes:

Jos Joyner pelasi Suomessa ulkomaalaisvahvistuksena niin eikö hän sitten tähän aiheeseen kuulu.
 
Viestejä
273
Bisons Loimaa:

PG: Jeb Ivey (17,3p/4,9s)
- Kahteen mestaruuteen loimaalaiset johdattanut Ivey on ehdottomasti paras pointti mitä Loimaalla on ikinä nähty. Ilmiömäinen heittäjä ja johtaja.

SG: Anthony Hilliard (16,8p/5,7l)
- 2015 valitettavasti hopeaan päättyneellä kaudella joukkueen ehdoton ykköspyssy. Meritoitunut euro-veteraani, joka oli Bisonsin aikana uransa huipulla ja eli koripalloilijana parhaita vuosiaan.

SF: Martin Zeno (19,7p/8,2l)
- Varmasti yksi nopeimmista pelaajista jota ikinä Suomessa nähty. Kahden mestaruuden takuumies. Äärimmäisen varma, hyvä viimeistelemään ja voitonjanoinen pelaaja.

PF: Ian Hummer (14,3p/6,6l)
- Moni ei varmaan kyseistä herraa muista, koska suoritukset eivät olleet juuri koskaan highlight-tasoa. Äärimmäisen työteliäs joukkuepelaaja, hyvä levypallopelaaja, sekä erinomainen viimeistelijä korin läheisyydessä.

C: Ryan McDade (11,7p/10,2l)
- Kaksi mestaruutta voittanut sentteri joka oli pelannut Suomessa jo ennen Loimaalle tuloaan. Vakuuttava puolustuspään lukko, aliarvostettu syöttäjä, sekä aivan uskomattoman huono vapaaheittäjä (42,7%!). Tästä huolimatta valloitti loimaalaisten sydämet periksiantamattomalla asenteellaan sekä suomalaisella olemuksellaan.
 

SC

Viestejä
1 260
Vilpas

PG: Tim Kisner
SG: Chris Cameron
SF: Javontae Hawkins
PF: Jeremiah Wood
C: Aron Jones
 
Viestejä
209
Rannikkoa ei saanut valita niin mennään näillä:)

Kataja:

Pg Reggie Arnold
Sg Daniel Mullings
Sf Rion Brown
Pf Ken Horton
C Mike Morrison
 
Viestejä
837
Kataja

Ongelmana on, ettei Katajassa ole ollut yhtään oikeasti hyvää ulkolaista pointtia. Rannikko veisi ekat neljä sijaa, sen jälkeenkin mahdollisesti Wilson, Lehtonen tai Toijala.

PG: Shawn Swords (Ivey, Blair, Ogungbemi-Jackson)
-Swords oli omana aikanaan monipuolinen pelaaja, mm. lähes kymmenen levypalloa/peli

SG: Reggie Arnold (Trevis Simpson, Mullings)
-Arnold pelasi parhaan kautensa Katajassa (Pete Virtasen mukaan), uskomaton kausi

SF: Rion Brown (Wesby, Conley, Flowers, Newson, Hollis-Jefferson)
-Brown jatkossa mm. Euroliigaa

PF: Ken Horton (Scrugg, Foreman)
-mittava euroura Katajan jälkeen

C: Kervin Bristol (Rich, Wood)
-finaalien yksi ratkaisijoista, vaikkei tilastollisesti Richin ja Woodin veroinen

Tuottoisimman uran on tehnyt Darren Fells, mutta eipä mahdu senttereissä listalle. Newson ja Hollis-Jefferson ovat ehkä hieman kurisioteetteja, ehjinä ollessaan olivat hyviä. Ivey, Conley, Wood eikä ehkä Foremankaan pelanneet parhaita Korisliiga-kausiaan Katajassa. Painotin valinnoissa myös menestystä, mestarit muistetaan.
 
Viestejä
1 471
Kataja-jonnet ei muista:
-Louis Hinnat: piti pointtina Katajan sarjassa joukkueella, jossa muut jenkit olivat täyttä tuubaa ja Kinnaslampi oli kovin kotimainen Lehtorannan ollessa loukkaantuneena suuren osan kautta.
-Leksa Huff (SF/PF): Legenda niin kaupungin pelikentillä kuin yöelämässäkin.
-Chayenne Jones (C): pääsarjan kori- ja levypallokuningas aikanaan.
 
Viestejä
58
KTP All-Imports All-Stars

PG | Sharaud Curry | 2013-14 | 16.1 ppg | 6.1 apg

curry.png


Kotkassa ei oltu vielä totuttu mikrokokoisiin pelintekijöihin, kun paksuilla pohjallisilla 178-senttiseksi mitattu Morris Sharaud Curry saapui KTP:n kapellimestariksi.

Saman kokoluokan Herman Favors oli neljä vuotta aiemmin saanut pakata laukkunsa vain viiden ottelun (16.4 ppg) jälkeen, ja moni ounasteli samaa kohtaloa, kun Curry tyytyi kahdessa ensimmäisessä sarjaottelussaan keskimäärin 11 pisteen ja kolmen syötön rooliin.

Kolmannen ottelun jälkeen puheet hiljenivät, kun Curry ampui kovilla prosenteilla 28 pistettä ja osoitti pelinäkemystään kahdeksan syötön muodossa.

Kevätkaudella Curry kirjautti Hongan kustannuksella triplatuplan (21/11/16). Syöttömäärä on edelleen KTP:n seuraennätys. Samalla viikolla Curry heitti Bisonsia vastaan 39 pistettä.

Uroteot jatkuivat EuroChallengessa, jossa KTP eteni komeasti 16 parhaan joukkoon. Curry voitti koko sarjan pistetilaston (20.1 ppg) ja oli syöttötilaston kakkonen (6.7 apg).

Korisliigassa peräti 44.1 –prosenttisesti kolmosensa osunut Curry kärsi loppukaudesta loukkaantumisesta. Voitokkaan puolivälieräsarjan Kauhajokea vastaan Curry vielä linkutti läpi, mutta ratkaisevat välieräottelut Pyrintöä vastaan Curry oli sivussa ja odotuksia nostattanut kausi päättyi pettymykseen.

Curry jäi mieleen yhtenä parhaana kaukoheittäjänä, mutta ennen kaikkea erinomaisena syöttäjänä. En muista Samuli Vanttajaa koskaan niin vaarallisena korintekijänä, kuin tuolloin Euroopan kentillä Curryn ruokkimana.

SG | Darrin Fowlkes | 1992-94, 1996-97 | 30.6 ppg (92-93) | 8.2 rpg (92-93)

fowlkes.png


1990-luvulla moni valmentaja kävi paikan päällä Yhdysvalloissa etsimässä sopivaa amerikkalaispelaajaa joukkueelleen. Näin toimi vuonna 1992 myös Kari Liimo, jonka silmiin Darrin Fowlkes osui välittömästi Chicagon leirillä.

Siipiään jo Islannissa ammattilaisena kokeillut Fowlkes ei ollut saanut ammattilaisuraansa lentoon, ja mies oli jo päättynyt lyödä tossut naulaan. Hän päätti yrittää kuitenkin vielä kerran Chicagon leirillä, ja kiitteli myöhemmin Liimon nostaneen hänet jotakuinkin katuojasta.

Loppu on kotkalaista koripallohistoriaa: Suomen mestaruudet 1993 ja 1994, korikuninkuus 1993 ja KTP:n yhden ottelun seuraennätys (62 pistettä).

Karhuvuoressa totuttiin katselemaan KTP:n kuviota, jossa muut levittävät laitoihin, ja Fowlkes tekee yksi vastaan yksi –pelissä ”joka kerta” korin.

Fowlkes oli omana aikanaan poikkeuksellinen amerikkalainen, sillä hyökkäysdominanssinsa lisäksi 198-senttinen laituri oli erittäin puolustusorientoitunut. Tuohon aikaan täysin pitelemätön ToPon Kari-Pekka Klingakin joutui toteamaan kymmenen senttiä pidemmän Fowlkesin puolustustaidot moneen kertaan.

ToPo-finaalien (3-0 ja 3-2) ohella mieleen on jäänyt kevään 1993 välieräsarja UU:ta vastaan, jossa Fowlkes nosteli yli 40 pisteen keskiarvon, ja ratkaisi finaalipaikan neljännen ottelun viime sekunnin heitolla.

Jos minulta kysytään, niin Fowlkes on kaikkien aikojen paras amerikkalaispelaaja Kotkassa, ja koko sarjan historian TOP 3 –amerikkalainen.

SF | Tim Blue | 2011-12 | 23.2 ppg | 10.4 rpg

blue.png


Löntystelevästi liikkunut Tim Blue vaikutti kauden 2011-12 alla ensinäkemältä yhdeltä epäonnistuneelta jenkkivalinnalta Greg Washingtonin, Terrel Bellin ja Bennett Davisin jatkoksi.

Lars Ekströmin valmentama KTP olikin alkukaudesta surkea ja jouluun mennessä saldona oli vain neljä voittoa 17:stä ottelusta. Sami Toiviaisen nostaminen päävalmentajaksi ja sittemmin Euroliigapelaajaksi asti kehittynyt Tony Crocker käänsivät kuitenkin kurssin ja KTP nousi loppukauden 14-9 –rekordilla kuudenneksi.

Puolivälieräsarja Pyrintöä vastaan jäi vahvasti mieleen ja varsinkin sen neljäs ottelu Karhuvuoressa. Blue ja Damon Williams ottivat toisistaan kunnolla mittaa ja paiskoivat vuorotellen toinen toistaan kovempia kolmosia sukkaan. Blue teki lopulta 38, ja Williams 37 pistettä, kun KTP siirsi jatkoaikavoitolla ratkaisun viidenteen otteluun Tampereelle. Ilman Jukka Matista pelannut KTP taipui kuitenkin lopulta Pyynikillä.

Blue voitti sarjan pistetilaston (23.2) ja hän on edelleen KTP:n ainoa korikuningas lähes 30:een vuoteen. Blue oli kärkinimiä lähes jokaisessa tilastokategoriassa Hän heitti hyvin läheltä ja kaukaa – kolmosetkin yli 40:n prosentin tarkkuudella. Blue voitti myös sarjan tehotilaston.

Sittemmin muun muassa Ranskan ProA:n pistekolmonen (16.4 ppg, Antibes 2015-16) osoitti, että ensivaikutelma ei todellakaan pidä aina paikkaansa.

PF | Jerald Fields | 2006-07, 2010-11 | 19.2 ppg (06-07) | 9.7 rpg (06-07)

fields.png


KTP oli jäänyt edelliskaudella kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle ja kaupungissa oli haikailtu kovasta amerikkalaissentteristä aina Larry Poundsin ajoista asti.

Sellainen löytyi vihdoin syksyllä 2006, kun järkälemäinen Jerald Fields siirtyi Espanjan kakkossarjasta Kotkaan.

Pallo postiin, ja Fields murjoo fyysisyydellään korin. Siinä KTP:n tehokkain hyökkäyskuvio, joka riitti runkosarjassa kolmossijalle asti. Puolivälierissä LrNMKY jyrättiin samalla reseptillä kesälomille (3-0).

Välieräsarjassa KTP oli hakea Hongalta heti kotiedun Fieldsin 29:n pisteen iltana, mutta Honka piti pintansa, vaikka oli tappiolla vielä viisi minuuttia ennen loppua. Karhuvuoressa KTP tasoitti sarjan Fieldsin nostellessa 34 pistettä.

Kolmannessa ottelussa Fields sai sormivamman, joka vei KTP:n syömähampaan pelikyvyn lähes täysin. Neljännen ottelun KTP voitti kotonaan ilman Fieldsiä, mutta ratkaisevassa viidennessä ottelussa lopulta mestariksi asti edennyt Honka oli jo ylivoimainen. Jossittelulle jäi sinä keväänä kuitenkin harvinaisen paljon sijaa.

Fields siirtyi seuraavaksi kaudeksi ToPoon, jossa pesti päättyi kannabiskohun jälkeen potkuihin. Kotkaan Fields palasi vielä kaudeksi 2010-11, ja KTP olikin runkosarjan kakkonen kovalla jenkkikolmikolla Fields-Sefton Barrett-Jeb Ivey.

Välierissä Kataja oli kuitenkin selvästi parempi (3-1), ja Fieldsin ratkaisuottelun viisi pistettä (season-low) jätti jälleen ilmaan kysymysmerkkejä pelikunnosta.

Kerran vielä Suomeen ja Katajaan (2012-13) palannut Fields oli varsinkin Suomen tulokaskaudellaan häikäisevän hyvä. Miehen fyysinen preesens jätti muistikuvan parhaimmillaan pysäyttämättömästä korinalusjyrästä.

C | Larry Pounds | 1976-77, 1982-87 (suomalaisena 1987-94) | 37,2 ppg (76-77) | 13,4 rbg (76-77)

pounds.png


Joulukuussa 1987, vuosien vääntämisen jälkeen, presidentti Mauno Koivisto myönsi vihdoin Larry Poundsille Suomen kansalaisuuden. Se allekirjoitus muutti ikuiseksi kakkoseksi tuomitun KTP:n seuraavat vuodet kultaisiksi.

KTP sai ottaa amerikkalaisvahvistuksen Poundsin rinnalle, ja KTP voitti neljä Suomen mestaruutta vuosina 1988-94.

Nelinkertainen Suomen mestari, seitsenkertainen CUP-mestari, nelinkertainen korikuningas, kolminkertainen Vuoden koripalloilija, vuoden pelaaja…

Lista Poundsin meriiteistä on loputtoman pitkä. KTP:n koripallon ruumiillistuma ja varmasti historian tunnetuin pelaaja. Työskentelee edelleen Karhuvuoren urheilutalon vahtimestarina ja vieläkin jokainen KTP:n amerikkalaisvahvistus saa tärkeitä isällisiä neuvoja paikallislegendalta.

203-senttinen Pounds pystyi heittämään kaikilta etäisyyksiltä ja varsinkin ratkaisuhetkillä valmentaja Liimo halusi pallon aina Poundsille. Muutaman metrin kääntöhyppyheitto tippui silloinkin käsittämättömän usein sukkaan.

Muun muassa Fowlkes, Jarkko Tuomala, Pertti Marttila, Roope Mäkelä ja ennen kaikkea Pounds tekivät KTP:sta yhden kaikkien aikojen joukkueista Suomen pääsarjassa.

Pounds oli tehokkaimmillaan amerikkalaisena, mutta kaikki Suomen mestaruutensa hän voitti suomalaisena. Jos Fowlkes on sivullekirjoittaneen mielestä KTP:n kaikkien aikojen amerikkalaispelaaja, niin Pounds on kiistattomasti kaikkien aikojen KTP-pelaaja.

Runner-ups:

Fowlkesin kahden mestaruuden lisäksi amerikkalaisena KTP:n ovat mestariksi johtaneet vain Bob Steppes (1988) ja Donald Petties (1991). Varsinkin Pettiesin paluu Kotkaan kevään 1990 UU-pettymyksen jälkeen ja KTP:n nostaminen seuraavan kevään mestariksi, oli kova temppu. Vahvarunkoinen takamies voitti myös korikuninkuuden molemmilla täysillä kausillaan (1990 ja 1991). Petties palasi Kotkaan monta kertaa, jopa divarijoukkue TeePeen avuksi.

Steppes puolestaan oli päättämässä KTP:n yli 20:n vuoden kuivaa kautta kaudella 1987-88, kun joukkue sai ottaa amerikkalaispelaajan suomalaistuneen Poundsin rinnalle. Oman aikansa virtuoosi hänkin (21.7 ppg), mutta KTP:ta johti tuolloin vielä Pounds.

Myös Brandon Jefferson voisi yhtä hyvin kuulua kokoonpanoon. 175-senttinen Jefferson hurmasi back-up -kolmosillaan ja lukemattomine game-winnereineen kaudella 2014-15. Tuolla kaudella KTP oli monien mielestä lähempänä himoittua mestaruutta kuin koskaan sitten 90-luvun kultavuosien. Runkosarjan ensimmäisen kerran voittanut KTP joutui luopumaan kotiedustaan Jukka Matisen lisenssigaten takia, ja taipui lopulta välierissä Bisonsille voitoin 3-2. Jefferson pelaa tällä hetkellä Ranskan ProA:ssa ja on ollut kahdella viime kaudella sarjan kovimpia pistelinkoja.

Varteenotettavia heittäviä takamiehiä ei kokoonpanoon ole tyrkyllä, mutta pelintekijäehdokkaaksi voisi nostaa vielä kauden 2010-11 pronssijoukkuetta johtaneen Jeb Iveyn. Todelliselle champion-tasolleen Ivey nousi kuitenkin vasta seuraavilla kausilla Bisonsissa.

2010-luvulla peräti neljään otteeseen KTP:ta edustanut Sefton Barrett kuuluu ehdottomasti mukaan keskusteluun. Ajoittain pitelemätön "Air Canada" kärsi kuitenkin jatkuvasti loukkaantumisista. Kaudella 2012-13 Barrett johdatti KTP:n finaaleihin asti yhdessä Devonne Gilesin ja Antwine Williamsin kanssa.

Poundsin, Pettiesin, Fowlkesin ja Bluen lisäksi KTP:n historiasta löytyy vielä viides korikuningas. Hiljattain menehtynyt Larry Rogers heitti kaudella 1980-81 keskimäärin 35.5 pistettä, mutta KTP jäi tuolloin(kin) runkosarjavoitosta huolimatta pronssille.


Siinä oma viisikkoni - saa olla eri mieltä. Mukava välillä muistella historiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
153
Kobrien all-time all-stars:

Kobrien liigataival ollut vasta 10 kauden mittainen eikä menestystä olla pahemmin niitetty, mutta kovia ja viihdyttäviä jenkkejä täällä on ainakin ollut. Alla oma viisikko, joka on aika Arizona-painotteinen :)

PG Lamont "Momo" Jones, 20,2p/2,5lp/3,8s, kaudelle 15-16 Momo saapui kovalla CV:llä. Pelasi 20 ottelua, jonka jälkeen matka jatkui Montenegroon kesken kauden. Olisi itse asiassa lähtenyt Kobrista NBA:n, mutta loukkaantuminen pilasi diilin. Sittemmin pelannu myös Saksassa hyviä kausia, mm. Champions liigaa. Viimeiseksi voitti Turkin kakkosen pistetilaston ylivoimaisesti.
SG Kyle Fogg, 27p/6,4lp/4,6s, Denverin NBA-ringistä tipahtanut Fogg tuli Lapualle ihastuttamaan kesken kauden kaudella 13-14. Äärimmäisen kovalla intensiteetillä ja fysiikalla varustetusta "Sumumiehestä" ei voi edes puhua samassa lauseessa muiden kanssa. Ehkä yksi kovimpia pelaajia korisliigassa koskaan? Kobrien jälkeen kausi Belgiassa, Bundesliigan pistekuninkuus, kausi Malagassa ja sen jälkeen isolla rahalla kiinaan, jossa useampi kaussi huipputilastoilla. Saisi NBA-diilin halutessaan, ehkä Kiinassa kuitenkin voi nostaa enemmän.
SF Jamal Jones, 21,5p/5,6lp/1,8s, kaudella 16-17 Kobrissa "lentänyt" Jamal Jones oli sukunimikaimansa Momon kanssa hieman tuittupäinen kaveri. Erittäin lahjakas ja urheilullinen Jamal upotti kolmoset 40 prosentilla, ajoi korille ja donkkasi ilmavasti. Yksi näyttävimpiä jenkkejä Kobrissa koskaan. Kobrien jälkeen ura jatkui Italiassa, Kreikan PAOKissa ja Ionikosissa ja pari kautta Turkin pääsarjassa. Pelannut isossa roolissa myös Europe Cuppia usealla kaudella.
PF Paul Carter, 19,6p/12,9lp/2,45s, Carterin ura lähti nousuun Kobrissa vuosina 14-15. Erittäin ulottuva ja monipuolinen Carter pystyi pelaamaan pelipaikkoja 1-4. Kobrien jälkeen useampi kausi Ranskan pääsarjassa. Piti palata Kobriin tulevalle kaudelle, taisi signata kuitenkin Ranskaan.
C Jesse Perry, 18p/10lp/1,1s, kovalla Arizona-taustalla Kobriin Liettuan kautta päätynyt Jesse Perry oli ehkä mielenkiintoisin sentterisignaus Kobriin koskaan. Rastapää, kun sai postiin pallon ja laittoi "tukan heilumaan" niin tuloksena oli kori tai virhe, usein myös askeleet. Ura ei kummempaan lentoon tainnut koskaan lähteä vaikka potentiaalia olisi ollut.

Mielenkiintoisena lisäyksenä jos puntaroidaan uraa Kobrien jälkeen, viisikkoon olisi ehdottomasti mahtunut muuan Trae Golden. Golden oli Kobrien huippulöytö suoraan yliopistosta. Harmittavasti saapui Kobriin "lihapullakunnossa" ja potentiaali jäi piiloon, laitettiin matkoihin kahden ottelun jälkeen ja tilalle taidettiin hankkia Austen Rowland, joka ei ollut huono hänkään. Goldenista olisi ehkä kuitenkin ollut enemmän iloa. Golden on nimittäin Kobrien jälkeen takonut hurjia tilastokeskiarvoja: Kyproksella 22p/7s, Ranskan pääsarjassa 16p/4,9s, VTB-liigassa 18,5p/8,3s, Turkin pääsarjassa 23p/7,8s, kolme kautta Europe Cupia 15-20p/4,4-8,5s ja viimeisimpänä Kiinan pääsarjaa 30 pinnan ja 8 syötön keskiarvolla. Joukkueen menestymistä ei tullut tarkistettua, mutta poikkeuksellisen hurjia tilastoja. Luoja tietää millaista jälkeä olisi Korisliigassa tehnyt kuntoon päästessään.

1625576349005.png
 

Jev

Viestejä
2
Vilpas

PG Tim Kisner
SG Tobin Carberry
SF Javontae Hawkings
PF Aaron Jones
C Jeremiah Wood
 
Viestejä
142
Karhu Basketin top-5 imports

C) Jeremiah Wood. Oli pitämässä takaisin noussutta Karhua liigassa. Karhu vuosinaan liigan dominoivin sisäpelaaja, parhaimpia syöttäjiä ja levypallopelaajia.
PF) Greg Mangano. Kahden mestaruuden takuumiehiä. Halutessaan hyvä blokkaamaan, moderni iso pelaaja jolla heittouhkaa kolmosen takaakin. Finaaleissa pisti isoja heittoja sisään. Oppi hallitsemaan hermojaan paremmin vuosien edetessä.
SF) Rene Rougeau. Mestaruuksien yksi takuumies. Monipuolinen pelaaja kentän molemmissa päissä. Liigan parhaita apupuolustajia.
SG) Cameron Jones. Luotettava comboguard joka loisti toisessa mestaruusjoukkueessa. Hyvä puolustaja, mutta myös kova hyökkäyspään ratkaisija.
PG) Clevin Hannah. Nopea väkkärä takamies. Tehnyt kovimman uran Euroopassa Karhussa pelanneista jenkeistä. Viisi kautta Espanjan liigassa, kaksi kautta Ranskassa, yksi kausi Turkin liigaa ja yksi kausi Liettuassa.

Muuta: Bojan on seuraikoni, mutta tässä laitoin puhtaasti jenkkistatuksella olleita vahvistuksia listaan, siksi hän ei ole listalla. Sf tontilla pelannut Austin Hollins on tehnyt kovaa uraa Euroopassa, Bundesliigaa ja Venäjän liigaa.
 
Viestejä
1 185
Hyviä tarinoita, toivottavasti joku lahtelainen tekisi Namikasta vastaavan. Muitakin jo poistuneita seuroja olisi mukava kerrata pitkästä aikaa...
 
Viestejä
243
Uudenkaupungin Urheilijat / Korihait All-Import team

Kun 40 vuotta sitten on pelattu ensimmäinen liigapeli ja ensimmäinen jenkkivahvistus hankittu jo alemmille sarjatasoille 1977, niin pelaajia joista valita riittää…

Ennen kuin mennään listaan, niin muutama kommentti. Legenda Gerald Lee jää ulkopuolelle siitä syystä, että on koko Uudessakaupungissa pelaamansa uran ollut kotimaisen statuksella (olisi muuten ollut ilmiselvä valinta).
Kaikki listalle päätyneet on pelanneet useampia vuosia Suomessa, mutta listaukseen on oikeuttanut ensimmäinen kausi Uudessakaupungissa.

PG Glenn Stokes (07’-08’) 19,6p, 3,4lp, 2,7s
Jyri Lehtosen ensimmäinen kokonainen kausi valmentajana ja mies hankki takamieheksi 170 senttisen entisen korikuninkaan Stokesin. Erittäin viihdyttävää koripalloa ja paikka pudotuspeleihin, vaikka edellisellä kaudella oltiin karsinnoissa. Stokes oli pelillinen johtaja ja erittäin kova skoraaja ja tarkka heittäjä. Pelillisten ansioiden lisäksi opasti kaudella rookie-jenkki Kyle Shilohia ja nuorta Bojan Sarcevicia.

SG Nigel Moore (10’-11’) 15,0p, 7,0lp, 2,4s, 2,0r
Kukaan ei odottanut Korihailta mitään, mutta joukkue päätyi neljänneksi. Moore oli johtaja ja kova puolustaja. Tilastollisesti tasaista tekemistä kaikilla osa-alueilla.

SF Dondrell Whitmore (00’-01’) 25,9p, 7,7lp, 2,4r
Tilastollisesti oli pisteissä ja riistoissa sarjan kakkonen ja tehokkuudessa neljäs. Ray Ailuksen tehtävänä oli johtaa peliä, Luke Lloydin tehtävä oli ottaa levyrit ja Whitmoren tehtävä oli skorata. Korihaiden rosteri oli kapea, mutta loppusijoitus silti viides. Paljolti Whitmoren ansiosta.

PF William McFarlan (03’-04’) 24,5p, 14,3lp, 3,3s, 2,4r
Korihait oli noussut divarista takaisin liigaan ja alkukauden saldon 2 voittoa ja 14 tappiota perusteella oli menossa saman tien takaisin divariin. Jenkki pistettiin vaihtoon ja tilalle saatiin BJ McFarlan, joka käytännössä omilla suorituksillaan nosti Korihaiden loppukauden saldoksi 12 voittoa ja 10 tappiota. Suora paikka sarjassa säilyi ja McFarlan oli sarjan paras pelaaja tuon loppukauden ajan.

C Gregory Cook (86’-87’) 26,7p, 13,1lp, 2,0r
NCAA final four ja NBA draftaus sijalla 40. Siitä sitten muutaman vuoden päästä Uuteenkaupunkiin ja tuloksena Cup-mestaruus sekä SM-pronssi. Cook oli iso pelote korin alla ja kuitenkin omasi myös pehmeät kädet eli heitto upposi myös kauempaa. Kovin sentteri joka Ukissa on pelannut.

Muita mainittavia
Ronald
(Jerryn veli) Lee (87’-88’) NBA draftissä sijalla 10. Phoenixiin ja 1977 NBA All-rookie team -valinta. Huikea pallorosvo kuten veljensäkin ja älyttömän kova puolustaja.
Willie Bland (90’-91’) hankittiin eurocup-jenkiksi, mutta ehti pelata myös runkosarjan avausottelun tilastoilla 49p ja 15lp, jonka jälkeen lähti Houston Rocketsin leirille (ei kuitenkaan koskaan saavuttanut tavoittelemaansa NBA-paikkaa).
Baskerville Holmes (89’-90’) 23,4p ja 12,7lp tilastoilla mestaruuskauden jenkki. McFarlan ajoi kuitenkin omalla listallani ohi PF-paikalla.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
927
PG Wayne Bernard (Chris Sandy)
SG D.J. Richardson (Phil Jones)
SF Ajene Moye (Jeremy Morgan)
PF Marcus Grant
C Mr. Gipson
 
Viestejä
2 226
Olipa mukavia tekstejä osin aikojenkin takaa. Kiitos näistä.

Mutta kuten Pornokuningaskin huomautti, ainakin Kataja-faneilla tuntuu olevan kovin lyhyt muisti. Leon Huff kuulunee All-Star jengiin itsestäänselvästi, mutta niin kuuluu varmaan myös yksi dominoivimmista jenkeistä Suomessa ikinä, eli Carl Bird (1978-1979).

Piti ihan tsekata: Birdin pistekeskiarvo (siis keskiarvo!) oli 48,5 pistettä peliä kohden! Oli toki 4x12 minuuttia silloin, mutta on siinäkin ajassa kohtuuttoman kova suoritus).

bird.jpg


~*~

Seagullsin ekalla Korisliigakaudella pelannutta Melsahn Basabea pidettiin jostakin syystä yleisesti vähän honkkelina ja hentoisena sentterin paikalle, mutta kas kummaa, kaveri oli sarjan toiseksi tehokkain pelaaja. Pidin itsekin kyllä Wayne Martinin pelistä, mutta vaihtiaisin kyllä top-kokoonpanossa Basabeen.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
272
Lahdessa ollut pääsarjassa Lahden NMKY ja Namika Lahti. Nyt Lahti Basketball.
Kovia jenkkejä on mahtunut kokoonpanoihin vuosien saatossa. Pelipaikkoja en tarkasti muista mutta tulee mieleen toki mestaruus vuonna 2000 Grant ja Bond.
Ricky Hickman joka nostaa tällä hetkellä miljoonapalkkaa Euroliigassa.
Pomppuihme Alex Coles - 90 luvulla. Gerald Lee jonka kaikki muistavat...
Monte Cummings, kaikkien tykkäämä pomppu kone.
Joe Spinks oli takuuvarma vahvistus - 90 luvulla...
Jason Conley,Ray Nixon mestaruus 2009,.. Reggie Arnold,
Emmanuel Holloway, Andre Foreman...
Laba Jerald Fields...
Onhan näitä... laittakaahan lisää lahtelaiset...
 
Viimeksi muokattu:
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös