Koripallo.com

Susijengi EM-kisoissa 2022

Viestejä
876
Jaaha, että oikein mollasin Jantusta. Talven ja kevään MM-karsinnoissa Jantunen oli loistava, mietin vain syitä, miksi EM-kisat sujuivat vaisusti.

Mun mielestä nää oli Jantuselta ihan hyvät kisat. Antaisin arvosanaksi myös sen 7.5-8 väliltä. Jantunen laitettiin hankalaan rooliin kun isoja miehiä ei ollut paljon. Ei tullut hirveästi lepoa penkillä ja niin edelleen. Jantunen oli yllättäen isommassa roolissa kuin Madsen näissä kisoissa, koska Madsen oli se jolta meni kisat enemmän alakanttiin verrattuna Jantuseen. Nkamhouan mukana olo olisi auttanut molempia. En kuitenkaan syytä Nkamhouaa siitä ettei ollut kisoissa, koska kuten totesin edellisesssä Nkamhouaa koskevassa postauksessani, niin Nkamhoua saattaa haluta käydä sen polun loppuun minkä aloitti yliopistossa ja NCAA:ssa ja sitten sen jälkeen onkin todella monta vuotta aikaa tehdä asiat koripalloammattilaisen ehdoin. Se on todella positiivinen asia että meillä on Nkamhoua tulevissa arvokisoissa.

En syytä ketään tästä kolmikosta, että olisi ollut heidän vikansa etteivät he pystyneet suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Voiko edes valmennusta syyttää ettei valittu yhtä isoa, suhteellisen taitavaa pelaajaa kiloilla varustettuna Nkamhouan tilalle kun Suomella ei sellaista ole. Siihen päälle vielä Pöllän loukkaantuminen (joka ei ole kovinkaan taitava iso). Itse olisin tosin ottanut Palmin tilalle Raitasen, koska Raitanen olisi saanut enemmän minuutteja kuin Palmi ja Raitanen olisi voinut edes vähän yrittää paikata isoa osastoa.
 
Viestejä
2 534
...Itse olisin tosin ottanut Palmin tilalle Raitasen, koska Raitanen olisi saanut enemmän minuutteja kuin Palmi ja Raitanen olisi voinut edes vähän yrittää paikata isoa osastoa.
Tämä viimeinen lause on asian ytimessä. Olen yrittänyt kohdentaa krittiikkiäni niihin oletettuihin perusteluihin miten 12. pelaaja valittiin. Sorkkarauta pohdiskeli vaihtoehtoa, jossa Palmi olisi ollut se 12. pelaaja, mutta se olisi voinut myös olla joku muu valitusta kokoonpanosta.

Kritisoin sitä, jos on ollut lista pelaajista paremmuusjärjestyksessä. Tyyliin Palmi on ylipäätään parempi pelaaja kuin Raitanen. Valitaan Palmi, koska hän ansaitsee paikan kokoonpanossa.

Sorkkarauta totesi, että Raitasta olisi todennäköisesti peluutettu enemmän kuin Palmia. Raitanen olisi tuonut pituutta sekä heitontorjunta- että levypallovoimaa. Nyt valittiin takamies, kun tarvittiin isoon päähän pelaaja.

Voi olla, että Raitanen tai kukaan mukaan ei ollut sopiva siihen hommaan näitä kisoja silmällä pitäen. Tämä on kuitenkin asia mistä pitää jatkossa kantaa huolta. En ole Tuovin sanallakaan kuullut puhuvan tästä asiasta. Dettmann puhui tästä asiasta jatkuvasti.

Näiden kisojen alla useat perustelivat, että Suomen ei tarvitse murehtia pitkästä päästä, koska Suomelle riittää ihan hyvin pari tai kolme voittoa alkulohkosta, jolloin tavoitteet on saavutettu. Tämä on 20/80 ajattelua pahimmillaan eli keskitytään siihen, että voidaan mahdollisimman vähällä työllä saavuttaa kohtuullinen tulos.

Nyt Espanja-ottelun jälkeen olen nähnyt kirjoituksia mitalin voittamisesta. Silloin vaatimustaso nousee. Pitää pystyä löytämään keinot pärjätä niitä maita vastaan, joilla on niitä isoja korinaluspelaajia.
 
Viestejä
1 434
Nyt alkaa lähteä mopo käsistä tässä Nkamhoua-keskustelussa. Pari faktaa:

1) NBA:han on monia reittejä. Oliverin tapaiselle, neljä vuotta collegessa viettäneelle kohtuullisen nimettömälle off ball -roolipelaajalle suoraan draftin kautta meneminen on yksi epätodennäköisimmistä.

2) Mitään NBA-unelmaa ei olisi tarvinnut "haudata",vaikka kaveri olisi heiluttanut heipat Tennesseelle ennen alkava kautta. EM-kisat ovat saaneet starojen mukanaolon myötä jopa Amerikassa poikkeuksellisen paljon huomiota, ja hyvä esitys isossa roolissa olisi nostanut Nkamhouan esiin aivan toisella tavalla kuin college-jengin harmaassa massassa pelailu vielä seniorikauden ajan (mikä on jo yksinään usein ns. red flag NBA-joukkueiden näkökulmasta - pelaajan katsotaan draftissa olevan liian vanha, ilman sitä kuuluisaa upsidea).

3) Suomessa on kummallisen vääristynyt käsitys ammattilaisurheilijan ikävaiheista. 23-vuotiasta miestä kohdellaan "nuorena lupauksena", joka vasta untuvikkona aloittelee uraansa. Sasu Salin sanoi jossain haastattelussa asian suoraan - Salinin mukaan hän lähti ammattilaiseksi kovaan balkanilaiseen kouluun "silloin kun sinne pitikin mennä" eli alle parikymppisenä. Tämän seurauksena Salinin ammattilaisura saattaa venyä jopa viitisen vuotta pitemmäksi kuin vaikka Nkamhouan, millä on aivan massiivinen rahallinen merkitys jos pääsee hyville palkoille. Puhumattakaan siitä kovuudesta ja kokemuksesta, jota ehtii aikaisin aloitetulla pro-uralla kerätä.

Suomen parhaiden nuorten kykyjen katoaminen Amerikkaan pelaamaan ilmaiseksi kapeassa roolissa jopa neljän vuoden ajan juuri siinä vaiheessa, kun pitäisi ottaa ammattilaisuran ensimmäisiä askeleita, on edelleen käsittämätön "polku" ja tulee sitä olemaan jatkossakin.
 
Viestejä
902
Nyt joukkueen valinnassa varauduttiin loukkaantumisiin takamiesten (Seppälä) ja laitureiden (Palmi) kohdalla. Pitkien pelaajien tilanne oli huomattavasti hankalampi, kun Pöllä oli jo loukkaantunut aiemmin ja Nkamhouan pois jäänti selvisi hyvin lähellä kisoja. Olisiko leirityksessä pitänyt roikottaa vielä Dolencia varmuuden vuoksi? Ja vastaavalla logiikalla vielä yhtä lisätakamiestä ja -laituria? Siis niin, että joka pelipaikalle olisi ollut varalla kaksi pelaajaa, joiden kisoihin pääseminen olisi ollut varsin epätodennäköistä.

Jälkiviisaana on helppo sanoa, että Palmin tilalle olisi voinut valita hyvin Raitasenkin. Olisiko se lopulta vaikuttanut mihinkään positiivisesti, jää arvoitukseksi. Valmennus kuitenkin valitsi Palmin, ja hyvä niin. Itse olen joukkueeseen, sen kokoonpanoon ja valmennukseen erittäin tyytyväinen.

Tiivistettynä:
Suomella oli kisoissa 11 parasta pelaajaa. Seppälää ei voinut jättää pois, koska kolmella pointilla mukana olo olisi ollut silkkaa itsemurhaa loukkaantumisen sattuessa. Palmin potentiaali tunnettiin ennakkoon hyvin, Raitasen näyttöpaikat ovat olleet rajalliset. Aidosti isoja ja osaavia pelaajia ei ollut käytössä yhtään enempää.
 
Viestejä
1 678
Keskustelua on mukava seurata kun on niin varmoja mielipiteitä Asioiden Oikeasta Tilasta. Tässä pari Elämän Opettamaa Faktaa:

Ihmiset kehittyvät eri tahtiin niin fyysisten kuin psyykkisten ominaisuuksiensa kanssa. Yksi saattaa olla 19-vuotiaana valmis ammattilaiseksi ammattilaisten rinnalle, toinen on päässyt siihen pisteeseen vasta 24-vuotiaana.

Koriksessa usein on niin, että pienillä fysiikka on mallillaan aiemmin kuin isoilla, jotka tarvitsevat omilla pelipaikoillaan enemmän voimaa ja massaa. Tässä suhteessa Jantunen on musta malliesimerkki: voi hyvin olla, että pari vuotta lisää miehekkyyttä on se ratkaiseva asia, joka vielä puuttuu Euroopan huipputasolta. Henkiset ominaisuudethan hänellä ovat olleet erinomaiset jo teininä (bbiq, pelirohkeus, asenne jne.).

Sen sijaan Nkamhoua voi hyvin tarvita pakettiinsa vielä sen yhden oppivuoden Tennesseestä. Viime vuosi oli aivan huikean kasvun vuosi hänelle, ja kun se prosessi olisi taas raiteillaan (ikävän loukin jälkeen), niin hölmö hän olisi ellei katsoisi sitä korttia loppuun. Enkä puhu nyt vain NBA:sta, enkä toisaalta siitä tutkinnostakaan. Keskustelua siitä kuinka paljon kisat olisivat antaneet on toki kiva seurata, mutta vaakakupissa parin viikon vs. kokonaisen vuoden työ ja kehittymismahdollisuudet…? On aivan mahdollista sitä paitsi ettei herraa itseään kiinnosta tässä yhteydessä rahapuoli niin paljon kuin meitä pitkällä työiässä olevia ;)
Pöljiä tietenkin ovat kun komensivat koulun penkille - Olli olisi voinut saada molemmat kokemukset. Loukkaantuahan voi koska vain, vaikka lämmittelyssä.

Pienistäkin vaikkapa nyt Petsku, Sasu, Miro ja vaikka Blomgren ovat samaten kaikki erilaisia tapauksia. Petsku ja Sasu erottuivat jo 18-vuotiaina fysiikan lisäksi erityistaidoillaan, joista tietty kypsyys oli yksi, vaikkeivat täysin valmiita tietty olleetkaan. Petskun ne veivät NBA:n porteille, Sassuli olisi kymmenen senttiä pidempänä noilla ominaisuuksillaan siellä jo (hyvinkin) kymmenen vuotta ollutkin. Miron paketti vaikuttaisi olevan yhtäaikaa sekä laajempi ja lupaavampi että enemmän levällään kuin noilla kahdella, ja pääasia on että pääsi kehittymään ympäristöön, jossa pelaajat ovat nopeampia ja ulottuvampia kuin Suomen divarissa. Euroopassa ois ollut ottajia, mutta on muistettava että puoliksi amerikkalaisena hänellä itsellään on ollut yliopistounelma. Oma motivaatio on kehityksen kannalta se kaikkein tärkein asia, ja juuri Miron kohdalla ratkaisu lähteä Atlantin yli on hyvinkin ymmärrettävä ja perusteltukin.

Mistä päästään Blomgreniin. Hyvin lupaava kaveri monilla mittareilla, onko Vilpas tässä kohtaa oikea ratkaisu? Ehkäpä, Teemun oppi tekee varmasti hyvää. Kovaa motivaatiota jos on, niin kehitystä tapahtuu.
 
Viestejä
2 534
Nyt joukkueen valinnassa varauduttiin loukkaantumisiin takamiesten (Seppälä) ja laitureiden (Palmi) kohdalla. Pitkien pelaajien tilanne oli huomattavasti hankalampi, kun Pöllä oli jo loukkaantunut aiemmin ja Nkamhouan pois jäänti selvisi hyvin lähellä kisoja. Olisiko leirityksessä pitänyt roikottaa vielä Dolencia varmuuden vuoksi? Ja vastaavalla logiikalla vielä yhtä lisätakamiestä ja -laituria? Siis niin, että joka pelipaikalle olisi ollut varalla kaksi pelaajaa, joiden kisoihin pääseminen olisi ollut varsin epätodennäköistä.

Jälkiviisaana on helppo sanoa, että Palmin tilalle olisi voinut valita hyvin Raitasenkin. Olisiko se lopulta vaikuttanut mihinkään positiivisesti, jää arvoitukseksi. Valmennus kuitenkin valitsi Palmin, ja hyvä niin. Itse olen joukkueeseen, sen kokoonpanoon ja valmennukseen erittäin tyytyväinen.

Tiivistettynä:
Suomella oli kisoissa 11 parasta pelaajaa. Seppälää ei voinut jättää pois, koska kolmella pointilla mukana olo olisi ollut silkkaa itsemurhaa loukkaantumisen sattuessa. Palmin potentiaali tunnettiin ennakkoon hyvin, Raitasen näyttöpaikat ovat olleet rajalliset. Aidosti isoja ja osaavia pelaajia ei ollut käytössä yhtään enempää.
Stone totesi, että "aidosti isoja ja osaavia pelaajia ei ollut käytössä yhtään enempää". Mikäli tämä on todellisuus tarvitaan Tuovilta johtavaa esimerkkiä tilanteen korjaamiseksi. Hän on tähän mennessä ollut asian suhteen joko välinpitämätön tai liian passiivinen. Tiivistettynä hän on keskittynyt muihin asioihin.

Mikäli Suomen isojen pelaajien tilanne on niin karu, että muita kun Pöllä ei ole eikä tule niin asiaan pitäisi reagoida. Silloin Pöllästä pitää saada kaikki mahdollinen irti. Suomen pitää pyristellä irti "not my job" -asenteesta.

Toivoisin Tuovilta kommenttia, että isoille pelaajille ei ole pysyvää porttikieltoa maajoukkueeseen. Haluaisin kuulla, että isoille pelaajille olisi joku kehistysongelma. Se mitä en halua kuulla olisi, että Huff hoitaa nelospaikan seuraavissa MM-kisoissa.
 

3PO

Viestejä
134
Hävittiin just siihen mitä pelkäsinkin jos eniten peliälyä omaava ja vähiten menetyksiä harrastava takuri pidetään JUURI tänään penkillä.

Oli myös Tuovin eka peli, jossa miestä oikeesti mitattiin. Joukkuetta ei voi kritisoida.. Tähän asti ”pelikuvioLateMarkkanen” on hallinnut yksin ja silloin lähes sama kuka palloa tuo; tänään sillä oliskin ollut merkitystä. Täällä Seppälää kritisoivat eivät tilastoja ilmeisesti oikeasti osaakaan lukkee… Edonin viittä menetystä vastaan katsos tehdään noin yleisesti ottaen koreja :) samoin jos 18v otetaan kentälle ei silloin voi sanoa että hienoa että ”nuori” pääsee näyttämään. Ei siitäkään puhuta että hienoa kun ”vanha” se tuolla kirmasee lähes nuoren lailla; siellä täytetään aina yhden pelaajan paikka. Ei Littlen aika olisi vielä ollut pelata edes noita minuutteja! Ja tässä se moka valkkupenkin puolelta tuli! Menetyksiä äärettömän merkityksellisissä paikoissa sekä Edonille että Littlelle. Kombo Seppälä-Kantonen olisi ollut kova sana ja taatusti ainakin parempi kuin tänään harrastetut. Lukiopeleihin Jenkkeihin menevä Little on siellä ihan hyvässä tasonsa mukaisessa porukassa toistaiseksi, ja täällä kun kritisoidaan Jenkkilän yliopistotasoakin…

Ja kannattaa katsoa takureidemme pelitilastoja pidemmältäkin ajalta, sekä ulkomaisia sellaisia, jotta kokonaiskuva harha”näkymistä” selkenee, suosittelen.
Näyttävät ajot eleet ja ilmeet herättää toki katsojan, ja saa ehkä jotain harhaakin aikaan,
mutta eleetön duuni hyvien syöttöjen välillä .. sen huomaa aidosti ja analyyttisesti pelejä seuraamaan pystyvä!

19 menetystä joista 33 pistettä kaverille, siinä tänään pelaavien takureiden rakentaman pelin saldoa.

Malttia ei meikäläiselläkään tänään ihan riittänyt; ja nyt poistun taas tältä tantereelta
Hyvvää syksyn jatkoa asiantuntijoille täällä

Näihin on jo pakko ottaa kantaa. Joka väittää Seppälän olevan parempi kuin Maxhuni, niin ei tiedä valitettavasti koripallosta mitään... tai ei ainakaan kauhean syvällisesti. Maxhunin taito luoda tilanteita itselleen tai muille, sekä rytmittää peliä on ihan eri tasoa, kuin vaikka jäätyvällä Seppälällä. Monet eivät näe sitä pientä eroa siinä, mistä jokin tilanne lähtee kentällä. Ulkopuoliselle ei välttämättä näy kuin pisteet (korit) tai sitten levypallot. Koripallo on paljon muutakin.
Hyvänä esimerkkinä nostettakoon Chris Paul, Draymond Green, Patrick Beverly... eri tyyppisiä pelaajia, hiukan eri paikoilla, ei kauheasti välttämättä pisteitä... mutta se mitä he tekevät joukkueelle. HUHHUH. Pitää pystyä näkemään älykkyys pelin sisällä.

Kisojen arvosanat:

LAURI MARKKANEN 9,5
Kun puhutaan "fiilispelaajista", ajatellaan yleensä räjähteleviä tuittupäitä, joiden suoritustaso heittelee minuutista minuuttiin. Mutta on toisenlaisiakin fiilispelaajia, sellaisia kuin Lauri Markkanen. Kun ympärillä on tuttuja pelikavereita, selkänojana valmentajan ehdoton tuki ja hallussa "virallinen", kenenkään kyseenalaistamaton status joukkueen kärkioptiona, Lauri muuttuu täysin toiseksi pelaajaksi. Se on nähty kv-peleissä, Arizonassa, jossain määrin Bullssissa kakkoskaudella. Tämä turnaus oli asiasta toistaiseksi selkein osoitus. Markkanen teki kaiken sen mitä pyydettiin ja ylikin ja oli joukkueen kaikki kaikessa. Loistavat kisat.

Valitettavasti veikkaan em. seikoista johtuen, että "samoja otteita ensi kaudella Utahissa" kaipaavat joutuvat jälleen pettymään. Liigassa ei ole tarjolla tällaista pumpuliympäristöä, jossa Laurille on tarjolla vain rakkautta joka suunnasta, vaan oma tila otetaan siellä puoliväkisin. Se ei ole koskaan ollut Markkaselle helppoa, ja tuskin on jatkossakaan. Pelaaja ei juuri henkisesti enää muutu tässä vaiheessa uraa.

Laurinkin bensa alkoi loppua Espanja-pelissä juuri ratkaisevalla hetkellä, mihin johtaneista syistä (pelaajavalinnat, taktiikka) voidaan keskustella vielä kauan. Ja puolikas piste lähtee pois täydestä kympistä siksi, että välillä Markkasen pallollinen puolustus oli melko heikkoa.

MIKAEL JANTUNEN 6
Pelaavan kokoonpanon pahin pettymys. Kun nopeus, voima ja taito loppuvat yhtä aikaa kesken, jälki on aika surullista. Jantusen täydellinen kyvyttömyys hyökkäyspään pallollisissa tilanteissa tuli ainakin allekirjoittaneelle melkoisena shokkina, kun ei edes pelattu mitään superatleetteja vastaan. Ajo laidalta kohti päätyä, tie tukossa, pivot keskelle, tie tukossa, pallo käteen ja sitten olikin jo hätä. Tämä nähtiin uudestaan ja uudestaan. Puolustuksessa Jantunen jäi jatkuvasti pieneksi, mikä ei tosin ole hänen vikansa.

Kokonaan toinen ongelma on sitten se, ettei jalkanopeus edes riitä näillä kv-kentillä kaarelle. Maajoukkueessa mies onkin tällä hetkellä juuri sellainen hankala tweeneri, jolla puutteet määrittelevät roolin, eivät vahvuudet. Utahissa Jantunen pelasi hyökkäyspäässä usein puolustuksen keskellä eräänlaisessa hub-roolissa, pallon siirtelijänä, mutta tässä joukkueessa sellaista roolia ei ollut eikä ole tarjolla. Lisää aseita on pakko kehittää.

SASU SALIN 9
On ihan oikeutettua moittia Salinia suoritustason heittelystä ja katoamisista kriittisillä hetkillä, mutta kyllä mies oli silti taas Markkasen ohella joukkueen pelillinen ja henkinen tukiranka ja veti kokonaisuutena hyvät kisat. Suomen joukkueessa on edelleen niin vähän kv-tasoista taitoa, röyhkeyttä ja pelottomuutta, että Sasun poistuminen kentältä näkyi useimmiten välittömästi jengin yleisilmeessä. Puolustuspäässä jalka ei enää liiku samalla lailla kuin vielä viisi vuotta sitten, mutta vielä toistaiseksi tuo korvautuu hyvin kokemuksella, oveluudella ja ennakoinnilla. Mutta kuka Salinin tilalle kakkospaikalle kun maajoukkueura vähitellen hiipuu kohti auringonlaskua? Tämä on pelottava ajatus.

PETTERI KOPONEN 10
Täysin käsittämätön suoritus invaliditasoisilla lonkilla. En olisi koskaan uskonut, että Petsku pystyy pelaamaan tällaisia minuutteja ja nousee vielä ratkaiseviin rooleihin tärkeissä peleissä. Heitto putosi paremmin kuin koskaan aiemmin maajoukkueessa, ja paikkojakin tuli liukuhihnalta, pitkälti Markkasen "gravityn" ansiosta. Vaikka mies ei enää taivu mihinkään suuntaan ja jalka ei liiku, Koposen pallovarmuus ja rauhallisuus oli (surullista kyllä) edelleen omaa luokkaansa Suomen takakentällä. Tältä se näyttää kun pelaaja tietää, että se on nyt tässä, ja päättää tyhjentää bensatankin viimeistä pisaraa myöten. Paras mahdollinen lopetus hienolle uralle.

SHAWN HUFF 9
Myös Huff ylitti kaikki odotukseni (niitä ei ollut paljon) moninkertaisesti. Mies pelasi yllättävän isossa roolissa rauhallisemmin ja fiksummin kuin koskaan ennen, kaikki sähellys ja huonot riskiratkaisut olivat kuin poispyyhittyjä. Olen aina ollut sitä mieltä, että joillekin atleettisille pelaajille jalkojen hidastuminen uran loppuvaiheessa voi olla jopa siunaus, kun ennakoinnin ja maltin merkitys alkaa väkisinkin korostua. Jantusen lailla Huff joutui puolustamaan aivan liikaa isoja joukkueen koostumuksen takia, mutta selvisi mallikkaasti. Hyvät kisat ja hieno ura.

ELIAS VALTONEN 6,5
Mysteeriin kääritty arvoitus. Valtosen peli-ilme muistutti koko kisojen ajan peuraa ajovaloissa. Tuskaisen turhautuneisuuden ja epävarmuuden yhdistelmä loisti naamalta ja näkyi liikkeessä kentällä. Jos tässä joukkueessa on joku, jolta olisi näissä kisoissa kaivattu ns. break outia, se on Valtonen. Nyt sitä ei tullut, ja syitä voidaan vain arvailla. Toisin kuin suuri osa joukkueesta, Elias sai pelata luontaisella pelipaikallaan, puolustaen niitä pelaajia joita hänen kuuluukin puolustaa, mutta... ei se kokonaisuutena kovin hyvin mennyt. Valtonen väläytteli toki ajoittain, mutta hän ei ole enää Littlen tapainen nuori lupaus, jonka suoritustaso voi heitellä villisti. Mies on 23-vuotias aikuinen, ammattilainen, ja hänen pitäisi nopeasti ottaa vastuuta ja paikkansa Susijengin peruspilarina.

Eniten ihmetytti, mitä on tapahtunut Valtosen jaloille. Näissä kesän maju-peleissä on nähty aivan liikaa sitä, että hänet jätetään puolustuksessa kaarella kuin täi tervaan. Sivuttaisliike on todella onnetonta atleettisena tunnetulle tyypille. En tiedä onko lihasta sitten taas kerran bulkattu liikaa, mutta tämä on aika fataali juttu - Valtosen kun pitäisi jatkossa olla Susijengissä se, joka puolustaa nopeita ja kimmoisia laitureita. Hyökkäyspäässä Valtonen pääsi usein miehestään ohi pallon kanssa, mutta sitten loppuivat aseet tai rohkeus, ja alettiin katsella viime hetken hätäsyöttöjä. Ikävä kyllä tässä saattaa näkyä surkean NCAA-uran ja nykyisen ammattilaisroolin yhteisvaikutus, mutta ei niistä tässä nyt enempää.

MIRO LITTLE 7
Miro oli vielä väärässä paikassa, mutta ei nuorta poikaa voi siitä syyttää. Väläytteli hyökkäyspäässä yllättäviä ja röyhkeitäkin ratkaisuja, mutta valitettavasti koripallon perusasioissa on vielä todella paljon parannettavaa, varsinkin pelinrakentajan roolia ajatellen. Jokainen pallon ylöstuonti kevyttäkin painetta vastaan oli täysi seikkailu ja sai kylmän hien katsojan otsalle. Little myös lopettaa kuljetuksensa takakentän alimpana miehenä aivan liian herkästi, tuota ominaisuutta ei viimeistään Baylorissa katsella hetkeäkään.

Suomi on tweenereiden joukkue, ja itselleni Mirokin on valumassa siihen samaan kategoriaan. En vain näe kaverissa kv-tason pelinrakentajan siemeniä, saati NBA-tason. Esimerkiksi Rannikosta tämä näkyi jo selvästi nuorempana kuin Little on nyt. Toivottavasti lähivuodet näyttävät että olin täysin väärässä. Mutta mikä Miro sitten on, jos ei ykkönen? En tiedä. Kaukoheitto on kaukana SG-tasosta. Saattaa olla, että poika päätyy vielä hieman alimittaiseksi kolmoseksi, mutta siinäkin roolissa olisi pakko osua kaarelta säännöllisesti. Aika näyttää, ja Baylor.

ILARI SEPPÄLÄ 6
Seppälän kisoista ei ole paljon sanottavaa. Mies oli aivan väärässä sarjassa, hermostunut ja epävarma esitys. Suomen muiden takamiesten lailla kasapäin aivan käsittämättömiä, minipoikamaisia syöttöhasseja takakentällä, kun pakotettiin palloa ylipuolustetulle pelaajalle. Seppälällä on paikkansa kevyemmän sarjan maaotteluissa, mutta toivottavasti tämä jäi miehen viimeiseksi näinkin isoksi arvokisarooliksi.

EDON MAXHUNI 9
Kokonaisuutena iloinen yllätys, varsinkin hyökkäyspään osalta. Maxhuni oli Salinin ohella ainoa pelottomasti heittänyt (ja myös osunut) takamies, ja pystyi koostaan huolimatta säilyttämään yllättävän hyvin myös ajo- ja syöttöuhan. Puolustuspää oli sitä mitä saattoi odottaakin - ohi mentiin kuin liukuhihnalta, ja vastustajat vaihtoivat jatkuvasti Maxhunia puolustamaan postissa isompia pelaajia. Kuten Seppälä ja Little, myös Maxhuni kärsi aivan liikaa ns. brain freeze -kohtauksista tuotuaan pallon ylös ja yrittäessään sitten syöttää vastaan tuleville omille. Kaikesta tästä huolimatta Edon otti paikkansa Suomen ykköspointtina toistaiseksi, ja en näe kuin Kantosen voivan häntä siitä lähivuosina syrjäyttää.

HENRI KANTONEN 8
Vähän sitä sun tätä. Kantosella on ykköspaikalle kokoa mutta ei kv-tasoista nopeutta, minkä mies toki tietää, ja pelaa enimmäkseen fiksusti vahvuutensa ymmärtäen. Pallovarmuus Susijengissä eliittiä, mutta aseet loppuvat hyökkäyspäässä, minkä vuoksi on helppo ymmärtää Maxhunin olevan ensimmäinen vaihtoehto kun halutaan skoraavaa pointtia.

ALEXANDER MADSEN 6,5
Jantusen ohella pelaavan kokoonpanon suurin pettymys. Aivan liikaa typerääkin typerämpiä hyökkäyspään virheitä, laiskaa jalkapuolustusta, tuomareille urputtamista ja nukahduksia. Vastapainoksi toki komeita blokkeja ja donkkeja, ja osui mies ajoittain kaareltakin. Mutta Madsen on 27-vuotias kokenut ja uransa prime-vaiheessa oleva ammattilainen, jonka fyysinen profiili - yhtenä harvoista maajoukkuepelaajista - riittää vaikeuksitta kv-kentille. Siksi onkin äärimmäisen turhauttavaa katsella miehen hajamielistä surffailua kentällä, kun Suomi olisi tarvinnut Markkasen rinnalle toisen pitkän pään tukipilarin vastuuta kantamaan. Nyt Madsen vajosi harmaaseen massaan, mihin Susijengillä ei Nkamhouan poisjäännin jälkeen todellakaan olisi ollut varaa.

ERIKOISMAININTA: OLIVER NKAMHOUA 4
Kaveri valitsi mieluummin merkityksettömän off season -höntsäilyn Amerikassa kuin ison roolin ehkä kaikkien aikojen kovatasoisimmissa EM-kisoissa. Tätä on aivan turha yrittää silotella ja puhua muuksi kuin mitä se oli. Iso tahra koko Nkamhouan uralle ja järkyttävä esimerkki tuleville "Susipolkua" seuraaville lahjakkuuksille. Myös Suomen valmennusjohto on päästetty toistaiseksi aivan liian helpolla tämän fiaskon selvittelyssä, ja se likapyykki on vielä pestävä. Toivottavasti mitään tällaista ei tarvitse nähdä koskaan enää.

Ehdoton kunniamaininta. En olisi itse arvostellut oikeastaan kuin Jantusen ja Valtosen arvosanat toistepäin ja Laurille se 10. Muuten 100% samaa mieltä. Kantonen oli loistava siinä roolissaan, kuin häneltä odotettiin (jopa ylitti), Miron sisäänajaminen ja ennakkoluulottomuus alun jälkeen huippu juttu. Maxhunin taidokkuus luoda joukkueelle etua ja tilaa on todella hienoa ja vielä omiin ratkaisuihin pystyminen. Pallovarmuus varmuudella paranee tuosta.
Tätä voisi jatkaa pitkään... vaan loisto kirjoitus ja arviointi. Kiitos.
 

Ylläpito

Ylläpidon jäsen
Viestejä
3 397
Toivoisin Tuovilta kommenttia, että isoille pelaajille ei ole pysyvää porttikieltoa maajoukkueeseen.
Tämä näkökulma on nyt kuultu, toistuvasti, kymmenien ja kymmenien viestien voimin. Eiköhän se ala riittää. Kaikki uudet näkökulmat ovat tervetulleita ja kaikenlaiset näkemykset sallittuja, mutta yhden ja saman asian jankuttaminen viikkotolkulla voinee tulla päätökseensä.
 
Viestejä
7 282
Mielestäni tuota tulkintaa ei missään nimessä tulisi vähätellä kutsumalla sitä salaliittoteoriaksi.

Faktaa on, että koripallo on pitkien pelaajien laji ja pitkät pelaajat pysyvät pitkinä koko ajan pienempien hyppiessä ympärillä. Lyhyiden pelaajien lyhyys siis korostuu niillä hetkillä, kun heidän jalkansa koskettavat maata!

On täysin käsittämätöntä, miten yksi maajoukkueen päävalmentaja voi käyttää kaiken aikansa ja energiansa vain kaivaakseen maata pitkien pelaajien alta. Maajoukkueen päävalmentajan tehtävä on kuitenkin hyvin palkattu täysipäiväinen työ, johon olisi varmasti muitakin tarjolla. Luulisi edes yhden noista tarjokkaista ymmärtävän hieman mittanauhojen ja antropometrian päälle.

Faktaa on myös, että Hannes Pöllä on kookkain suomalainen koripallolupaus, mutta nyt hänelle ei annettu edes mahdollisuutta kokeilla, miten loukkaantunut jalka kestää painit eurooppalaisia huippupelaajia vastaan. Ja mikä pahinta, Pöllän tilalle joukkueeseen otettiin pelaaja, joka ei ollut yhtä pitkä!

Loppujen lopuksi on kuitenkin ihan sama, mitä siellä kentällä tapahtuu, jos siellä ei ole pitkiä pelaajia. Näissäkään kisoissa Suomi ei päässyt mitaleille, vaikka hyppivät ja säntäilevät pikkukaverit kuinka koettivat säestää pitkää Markkasta.
 

3PO

Viestejä
134
Mielestäni tuota tulkintaa ei missään nimessä tulisi vähätellä kutsumalla sitä salaliittoteoriaksi.

Faktaa on, että koripallo on pitkien pelaajien laji ja pitkät pelaajat pysyvät pitkinä koko ajan pienempien hyppiessä ympärillä. Lyhyiden pelaajien lyhyys siis korostuu niillä hetkillä, kun heidän jalkansa koskettavat maata!

On täysin käsittämätöntä, miten yksi maajoukkueen päävalmentaja voi käyttää kaiken aikansa ja energiansa vain kaivaakseen maata pitkien pelaajien alta. Maajoukkueen päävalmentajan tehtävä on kuitenkin hyvin palkattu täysipäiväinen työ, johon olisi varmasti muitakin tarjolla. Luulisi edes yhden noista tarjokkaista ymmärtävän hieman mittanauhojen ja antropometrian päälle.

Faktaa on myös, että Hannes Pöllä on kookkain suomalainen koripallolupaus, mutta nyt hänelle ei annettu edes mahdollisuutta kokeilla, miten loukkaantunut jalka kestää painit eurooppalaisia huippupelaajia vastaan. Ja mikä pahinta, Pöllän tilalle joukkueeseen otettiin pelaaja, joka ei ollut yhtä pitkä!

Loppujen lopuksi on kuitenkin ihan sama, mitä siellä kentällä tapahtuu, jos siellä ei ole pitkiä pelaajia. Näissäkään kisoissa Suomi ei päässyt mitaleille, vaikka hyppivät ja säntäilevät pikkukaverit kuinka koettivat säestää pitkää Markkasta.

Noniin... terve vain :D:):D:)o_O
 
Viestejä
112
Jaahas täälläkin on menossa tämä ikuinen vääntäminen kuin lentopallon puolella, eli pelaajien pituudesta vääntäminen.
 
Viestejä
31
Jos toinen kotimainen taittuu, voi oheisesta linkistä kuunnella ruotsalaisten koripallospekuttajien hienoisen kateellista ihailua Suomen ja Markkasen EM-menestyksestä. Äänessä muun muassa SVT:n "lajiasiantuntija" Rajacic.

 
Viestejä
876
Nyt alkaa lähteä mopo käsistä tässä Nkamhoua-keskustelussa. Pari faktaa:

1) NBA:han on monia reittejä. Oliverin tapaiselle, neljä vuotta collegessa viettäneelle kohtuullisen nimettömälle off ball -roolipelaajalle suoraan draftin kautta meneminen on yksi epätodennäköisimmistä.

2) Mitään NBA-unelmaa ei olisi tarvinnut "haudata",vaikka kaveri olisi heiluttanut heipat Tennesseelle ennen alkava kautta. EM-kisat ovat saaneet starojen mukanaolon myötä jopa Amerikassa poikkeuksellisen paljon huomiota, ja hyvä esitys isossa roolissa olisi nostanut Nkamhouan esiin aivan toisella tavalla kuin college-jengin harmaassa massassa pelailu vielä seniorikauden ajan (mikä on jo yksinään usein ns. red flag NBA-joukkueiden näkökulmasta - pelaajan katsotaan draftissa olevan liian vanha, ilman sitä kuuluisaa upsidea).

3) Suomessa on kummallisen vääristynyt käsitys ammattilaisurheilijan ikävaiheista. 23-vuotiasta miestä kohdellaan "nuorena lupauksena", joka vasta untuvikkona aloittelee uraansa. Sasu Salin sanoi jossain haastattelussa asian suoraan - Salinin mukaan hän lähti ammattilaiseksi kovaan balkanilaiseen kouluun "silloin kun sinne pitikin mennä" eli alle parikymppisenä. Tämän seurauksena Salinin ammattilaisura saattaa venyä jopa viitisen vuotta pitemmäksi kuin vaikka Nkamhouan, millä on aivan massiivinen rahallinen merkitys jos pääsee hyville palkoille. Puhumattakaan siitä kovuudesta ja kokemuksesta, jota ehtii aikaisin aloitetulla pro-uralla kerätä.

Suomen parhaiden nuorten kykyjen katoaminen Amerikkaan pelaamaan ilmaiseksi kapeassa roolissa jopa neljän vuoden ajan juuri siinä vaiheessa, kun pitäisi ottaa ammattilaisuran ensimmäisiä askeleita, on edelleen käsittämätön "polku" ja tulee sitä olemaan jatkossakin.

No en tiedä keneen viittaat, mutta mä puhuin lähinnä siitä mihin Nkamhoua sattaa itse uskoa. Yritän miettiä sitä niin että jos itse olisin hänen asemassaan ja sen ikäisenä en välttämättä tietäisi kaikkea kaikesta. Nkamhoua luultavasti uskoo tapahtuneen olevan paras ratkaisu hänen itsensä kannaltaan ja hänen tulevaisuudelleen tai sitten hänet pakotettiin siihen ratkaisuun vanhempien tai NCAA-joukkueen toimesta. Niin kuin täällä jo joku sanoikin niin pitää kunnioittaa sitä että Nkamhoua varmaankin uskoo unelmaansa. Ehkä se on NBA-varaus. En ole varma sen ajatuksen realistisuudesta, mutta jos Nkamhoua siihen itse uskoo niin ei siinä mitään. Nkamhoua ehkä uskoo vetävänsä sellaisen tykkikauden että ei mitään rajaa. Seinä ja realismi varmaankin tulee vastaan jossain vaiheessa kautta, mutta sitten tulee. Ainakin hän yritti sitä, eikä tarvitse jossitella jälkeenpäin. Luulen että kesän hyvät otteet maajoukkueessa voi ainakin varmistaa sen että Tennesseen NCAA-joukkue antaa hänelle ison roolin. Rooli edellisvuodesta ei ainakaan pienene. Loppu on sitten Ollista itsestään kiinni.

Ihan hyviä pointteja muuten Pyynikin Toivottomalta ja olen samaa mieltä monesta asiasta, mutta jos Nkamhoua haluaa käydä NCAA-polun ja koulunsa loppuun, kun ne on muutenkin jo loppusuoralla ja uskoo enemmän siihen reittiin, niin mä ainakin kunnioitan sitä päätöstä. Tää tuli Nkamhoualle varmaankin aika isona yllätyksenä että hän olisi näin nopeasti näin tärkeä pelaaja Suomelle. Ehkä Nkamhoua ei vieläkään ymmärrä tärkeyttään joukkueelle. Meillä olisi ollut kyllä todellinen unelmajengi tähän kohtaan jos Nkamhoua olisi valinnut toisin, mutta ei voi mitään. Mitali saattoi mennä siinä, mutta uskon että joskus tulevaisuudessa Suomi voi olla koriksen huippumaa ja niitä mitaleja tulee sitten myöhemmin.
 
Viestejä
2 495
Kun tätä Puola-Ranskaa nyt vilkaisee, niin kyllähän tässä väistämättä tulee mieleen se, että Suomi olisi hyvin todennäköisesti ottanut mitalin näistä kisoista, jos vaan Susijengi olisi hoitanut Espanjan. Vaikka pronssiotteluun oltaisiinkin luultavasti päädytty, niin Puola olisi kyllä ollut aika suotuisa vastus. Pientä jossittelua vaan. Mutta jatketaan ja suunnataan katse eteenpäin.
 
Viestejä
876
Kun tätä Puola-Ranskaa nyt vilkaisee, niin kyllähän tässä väistämättä tulee mieleen se, että Suomi olisi hyvin todennäköisesti ottanut mitalin näistä kisoista, jos vaan Susijengi olisi hoitanut Espanjan. Vaikka pronssiotteluun oltaisiinkin luultavasti päädytty, niin Puola olisi kyllä ollut aika suotuisa vastus. Pientä jossittelua vaan. Mutta jatketaan ja suunnataan katse eteenpäin.

Oon samaa mieltä ja Espanja ei myöskään kuulu mitalipeleihin ilman Lorenzo Brownia. Ihan sama jäikö Rubio ja kumppanit pois. Se ei ole mikään tekosyy ottaa pelaajaa joukkueeseen jolla ei ole minkäänlaisia yhteyksiä Espanjaan ja joka on ollut melkein joka pelissä Espanjan paras pelaaja. Toisaalta silloin Suomi-Liettua olisi luultavasti tapahtunut ja en tiedä olisiko Suomi voittanut sitäkään peliä. Ehkä Espanja Lorenzo Brownilla oli se helpompi vastus. Väitän että näissä kisoissa kaksi tyylillisesti vaikeinta vastusta Suomelle olisi ollut Liettua ja Serbia. Italia seuraavana mahdollisesti.

Oon aika varma että tota Lorenzo Brownia ei palkattu ainoastaan Eurobasketin takia vaan myös siksi, jotta Espanja varmasti selviytyy MM-karsinnoista World Cuppiin. Sitten ne Espanjalaiset pelaajat joita ei nyt pelit kiinnostaneet kuten Rubio, Ibaka, Marc Gasol ja Euroopasta vaikka Mirotic pääsevät kisoihin ilmaiseksi. Tosin en muista oliko Espanja käyttänyt Miroticiin tai Ibakaan sen yhden sallitun ulkomaalaisen säännön, vai olivatko he jo muutenkin Espanjan kansalaisia kun junioreina asuivat Espanjassa. Siinä tapauksessahan vain yksi siitä kolmikoska voitaisin valita kisoihin. Oli miten oli niin koko homma on kansainvälisen koripallon kannalta huono asia.
 
Viestejä
2 280
Sinänsä mielenkiintoista, että EM-kisojen yhdeksi tärkeimmäksi pelaajaksi paljastuu NBA:n kakkoskierroksen 52. pick vuodelta 2013, joka on pelannut NBA:ssa viisi vajaata kautta (yhteensä 103 peliä kausilla 2013-2019) pelaten osan kausista G-liigassa tai Kiinassa. Eivätkä NBA-statsit ole kovin kummoisia: vajaata kymmentä minuuttia ja kahta pinnaa per peli.

Näemmä siis Euroopassakin voi kehittyä, vieläpä nuorisovuosien jälkeen - Brown on nyt 32-vuotias ja pelannut viimeiset kolme kautta Euroliigaa eri jengeissä joka vuosi - ja siirtyy uuteen (Maccabi Tel Aviv) taas ensi kaudeksi. Espanjalaiset seurathan eivät miehen CV:hen kuulu.
 
Viestejä
876
Sinänsä mielenkiintoista, että EM-kisojen yhdeksi tärkeimmäksi pelaajaksi paljastuu NBA:n kakkoskierroksen 52. pick vuodelta 2013, joka on pelannut NBA:ssa viisi vajaata kautta (yhteensä 103 peliä kausilla 2013-2019) pelaten osan kausista G-liigassa tai Kiinassa. Eivätkä NBA-statsit ole kovin kummoisia: vajaata kymmentä minuuttia ja kahta pinnaa per peli.

Näemmä siis Euroopassakin voi kehittyä, vieläpä nuorisovuosien jälkeen - Brown on nyt 32-vuotias ja pelannut viimeiset kolme kautta Euroliigaa eri jengeissä joka vuosi - ja siirtyy uuteen (Maccabi Tel Aviv) taas ensi kaudeksi. Espanjalaiset seurathan eivät miehen CV:hen kuulu.

Semmosta se on kun säännöt sallii huijaamisen. Olisi edes jokin yhteys edustamaansa maahan, vaikka edes yksi kausi sen maan korisliigassa tai vaikka vaimo siitä maasta, mutta ei yhtään mitään niin ei siinä ole mitään järkeä. Ihan yhtä ison edun siitä saa kuin annettaisiin jonkun pelaajan käyttää dopingia. Senkin voisi kai sitten saman tien sallia. FIBA voisi tehdä jotain asialle.
 
Viestejä
82
Kun tätä Puola-Ranskaa nyt vilkaisee, niin kyllähän tässä väistämättä tulee mieleen se, että Suomi olisi hyvin todennäköisesti ottanut mitalin näistä kisoista, jos vaan Susijengi olisi hoitanut Espanjan. Vaikka pronssiotteluun oltaisiinkin luultavasti päädytty, niin Puola olisi kyllä ollut aika suotuisa vastus. Pientä jossittelua vaan. Mutta jatketaan ja suunnataan katse eteenpäin.

Joo..vähän on tunne et pronssi ois voinu olla mahdollinen,siks toi Espanja-tappio kyrsii!
 
Viestejä
7 495
Ei Suomi huonolle hävinnyt. Vielä tarvitaan yksi askel, että ollaa Euroopan huipulla yksittäisellä joukkueella. Korismaana pitkällä tähtäimellä ehkä 2-3askelta, niin pysyvää olotilaa huipulle voisi haaveilla.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös