Koripallo.com

Tapiolan Hongan junnutoiminta

ihmettelijä

Olen seuraillut mielenkiinnolla kahden lapseni koripalloharrastusta ja kiinnittänyt huomiota siihen, että tietyt seurat pärjäävät ikäluokasta riippumatta erinomaisesti ja napsivat mitalisijat sarjassa ja turnauksissa. Tapiolan Honka nousee ylitse muiden ainakin täällä pk-seudulla. Omien lastenikin seurassa treenataan suhteellisen kovaa ja valmentajat ovat hyviä, mutta ei heillä ole mitään jakoa Honkaa vastaan omissa ikäluokissaan. En tunne tarkemmin Hongan toimintaa, mutta mitä siellä tehdään eri tavalla kuin muissa ns. harrastelijaseuroissa, tuskin yksilöt voivat olla joka ikäluokassa muita lahjakkaampia? Onko treenejä sitten vielä enemmän kuin muilla, hakeutuvatko parhaat pelaajat jostain syystä sinne (mistä sen etukäteen edes tietää kenestä tulee hyvä), tekevätkö koulujen kanssa yhteistyöstä, pistävätkö lapset treenaaman oma-aloitteisesti vapaa-ajalla, mitä muuta? Vai kaikki nämä? Tuntuu, että tasoero vain kasvaa vuosi vuodelta. Omatkin lapset kuitenkin haluavat harrastaa muutakin ja itsekin haluan, että elämässä on muutakin kuin korista. Onko Honkalaisilla muuta elämää?
 
Viestejä
474
Eikö kenelläkään ole mitään ajatuksia?
Jos nyt sitten joitakin ajatuksia.

Kolme suurinta seuraa Namika, Honka ja Pyrintö tuottavat pääsääntöisesti joka vuosi kovia joukkueita junnusarjoihin. Mistä tämä sitten johtuu?

Ihan mutulla nyt mennään:
- pääkaupunkialueelta ja Treen seudulta löytyy riittävästi potentiaalisia pelaajia
- noissa suuremmissa seuroissa on resursseja kunnolliseen valmennukseen
- menestyksen myötä noihin seuroihin halkeutuu hyviä pelaajia ja valmentajia - lumipalloefekti
- eri seurat painottavat eri asioihin - osalla seuroista on hyvinkin tavoitteellista kilpailutoimintaa
- pääkaupunkiseudulla urheilukoulut treenaavat hyviä pelaajia lähiseuroihin, esim. PHYK:n HBA-pelaajat saavat hyvää kokemusta EYBL-sarjassa (toisin on ollut siellä muitakin suomalaisia joukkueita). Ainakin Honka ja HBA ovat olleet useana vuonna tuolla pelaamassa - kai se jotakin kokemusta pelaajlle antaa.

Tuosta PHYK/HBA:sta oli viime kauden WU16 EM-maajoukkueessa kuusi tyttöä. Pääkaupunkiseudulta on helpompi tulla junnupelaajana "nähdyksi" - luulen. Jos mennään maajoukkutasolle, niin WU16, WU18-joukkueissa alkaa harjoittelumäärät (maajoukkue, urheilukoulu ja oma seura) olla sitä luokkaa yhdistettynä lukion käyntiin että "muuta elämää" on aika rajallisesti mutta kyse onkin siitä mihin tähtää. Jollekin kilpakoripallo on tavoitteena, toiset taas ovat tyytyväisiä harrastelijatasolla - kuka mitäkin haluaa.

Jotakin tuollaista voisin miettiä. Se lienee totta että erot seurojen joukkueiden välillä kasvavat kun mennään mikro/minipelaajista vanhempiin, tosin eri vuosien ja vuosikertojen välilläkin on eroja: Honka nappasi toissa vuonna B-tytöissä 1. ja 2. SM-sijan, viime kaudella namika voitti 19v- ja 16v-tyttöjen Suomen mestaruudet, tänä vuonna Hongalla näyttää olevan kovat joukkueet 19, 17, ja 16-sarjoissa, Pyrintö on joka vuosi kärkikahinoissa mukana. Parin seuran uudelleenjärjestelyjen kautta Ringside on ihan varteenotettava vastustaja tänä vuonna, ja Helmi myös.

Helmi, Honka, Namika, Pyrintö, Ringside - pääsääntöisesti noilla mennään.

Nämä vain minun mietteitä - olkaa vapaasti toista mieltä ja täydentäkää.
 
Viimeksi muokattu:

hyviäpointteja

Hyvä pointteja tosiaankin Ohiheitolta. Itse toisin tässä myös esiin sen, että Hongassa joukkuetoiminta laitetaan pystyyn jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Käsittääkseni siis esikoulun rekrytointi on todella tehokasta ja sieltä saadaan pelaajia toimintaan mukaan ja sitä kautta oman ikäluokan joukkue myös pystyyn. Ikäluokkien pelaajamassat ovat todella isoja ja luonnollisesti kun sinulla on pelaajamassa, niin sieltä on myös helpompaa poimia ne "parhaammat" pelaajat, kun puhutaan junnusarjojen menestyksestä. Tottakai valmennus on myös laadukasta (monta päätoimista valmentajaa) ja Summahallin tulon myötä yhteisöllisyys seurassa on myös ottanut ison harppauksen eteenpäin.

Mutta mitä aikuismaailmaan tulee, niin Hongan laatuun ja massaan nähden, niin kovin kovin vähän on tullut sitten liigatason pelaajia omista junnuista. Mistä tämä sitten kertoo? Panostetaanko seurassa liikaa ns. massaan ja joukkueen menestykseen ja yksilöiden kehittäminen jää väistämättä taka-alalle? Susijengin esimerkiksi viime vuoden vajaa 30 pelaajan rosterissa oli Hongan kasvatteina Lindbom, Nenonen ja Odabasi. Näistä Nenonen jo uransa ehtoopuolella eikä Odabasistakaan taida peluria tulla. Lisäksi jos miettii ihan Korisliigan pelaajia, niin sielläkään ei kovin montaa Hongan kasvattia taida olla? Okko Järvi taisi tulla ensimmäisenä mieleen.
 

Omatkokemukset

Junnusarjoissa joukkue pärjää hyvin kun on riittävästi pelaajamassaa ja sopiva junnusarjoihin istuva pelisysteemi. Aktiivinen puolustustyyli ja vauhdin pito on iso juttu. Sitten kun tulee puperteetit ja lukioiät näkee vasta ketä homma kiinnostaa oikein kunnolla ja haluaa siihen oikeasti panostaa. Joku venähtää aikuisiän pituuteen jo 13-vuotiaana joku toinen vasta viisi vuotta myöhemmin. Mielestäni olisi hyvä, että lapsi/nuori harrastaisi liikuntaa monipuolisesti pitkään ja keskittyisi yhteen lajiin esim. vasta yläasteen loppupuolella. Monipuolisuus suojelee yksipuoliselta kuormitukselta ja kaiken maailman vammoilta, jotka yllättävän usein katkaisee koko vakavamman harrastamisen. Monta junnutähteä oon nähnyt häviävän aikuisikään mennessä ja toisaalta jonkun puhkeavan kukkaan myöhemmin. En siis välttämättä ottaisi paineita joukkueen menestymisestä kovin nuorena. Oma poika oli aikoinaan tälläisessä ns. huonommassa junnujoukkueessa, joka koskaan ei pärjännyt niille kootuille "tähtijoukkueille". Harrasti myös muita lajeja koriksen oheessa ja aina ne menot hyväksyttiin siinä omassa korisjoukkueessa. Jossain vaiheessa kun sitten keskittyi koripalloon, kehittyi harppauksin siinä niin hyväksi, että pelasi pääsarjassa menestyksellä monta vuotta. Ei kovin monta pelaajaa omasta ikäluokastaan samalle tasolle edennyt mistään seurasta. Tietysti nuorista varmasti on mukava myös menestyä junnuna ja vaikka voittaa ne juttumitallit vaikka sitten A-junnuiän jälkeen siirtyisikin harrastesarjoihin ja vaikka keskittyisi opiskeluihin. Sillä on varmasti myös arvoa. Ei ole siis yhtä oikeaa kiveen hakattua tietä.
 

DonkeyKong

Hongan toimintaa läheltä seuraten avainasioita menestykseen tuntuisi olevan isot pelaajamassat, pääosin laadukas valmennus, kilpailuhenkisyys ja Honkahallin puitteet. Jokaisella ikäryhmälle taitaa olla vähintään 1 palkattu valmentaja ja joissakin ikäryhmissä useampi. Isoon pelaajamassaan mahtuu tasokkaita pelaajia ja on jopa varaa hukata innokkaita pelureita, mikä ei ole pienemmässä seurassa mahdollista.

Sitten on vaikea sanoa kuinka paljon seurassa kilpaillaan ja ulosmitataan potentiaalia jo nuorissa. Sekä tyttö- että poikapuolella eri ulkomaan sarjat ovat honkalaisille tuttuja ja sieltä saa varmasti hieman etua kotimaan pelien tahkoamiseen verrattuna. Mutta nämä pelit voivat myös olla niitä millä ulosmitataan nuorten potentiaalia aikaisin ja sitten myöhemmin ei enää ole välttämättä samaa paloa jäljellä.

Hongalla on myös aikaisessa vaiheessa pelaajien testaamista ja perusmittaamista (pituus, paino, sylivälitnjne.), mikä johtaa myös helposti harhaan kuin puhutaan jopa alta murrosikäisistä pelaajista. Edistetään tuolloin fyysisessä kehityksessä edellä olevia ja myöhemmin kehittyvät jäävät harrasteryhmiin kunnes into loppuu kokonaan. Valmentajille tuloksenteko on tietenkin helpompaa kuin mennään fysiikka edellä ja taitotaso ei olekaan niin iso tekijä.

Hongan joukkueet ovat välillä melko samasta muotista veistettyjä niin pelaajatyyppien kuin pelityyliin suhteen ja paljon edetään joukkue edellä. Todennäköisesti pienissä seuroissa ja ei niin tiukasti koutsatuissa joukkueissa yksilölle jää enemmän tilaa niin pelissä kuin yksilöharjoittelussa ja se kasvattaa varmasti enemmän nuorten yksilöosaamista ja sitä kautta huippupelaajia kuin tiettyyn muottiin istuttaminen. Tämä voisi selittää honkalaisten pientä määrää aikuisten huipputasolla. Mutta Hongan nykypuitteet ovat melko uusi asia ja tulokset eivät vielä näy Nenosissa, Odabaseissa jne.
 
Viestejä
2 978
Hongan toimintaa läheltä seuraten avainasioita menestykseen tuntuisi olevan isot pelaajamassat, pääosin laadukas valmennus, kilpailuhenkisyys ja Honkahallin puitteet. Jokaisella ikäryhmälle taitaa olla vähintään 1 palkattu valmentaja ja joissakin ikäryhmissä useampi. Isoon pelaajamassaan mahtuu tasokkaita pelaajia ja on jopa varaa hukata innokkaita pelureita, mikä ei ole pienemmässä seurassa mahdollista.

Sitten on vaikea sanoa kuinka paljon seurassa kilpaillaan ja ulosmitataan potentiaalia jo nuorissa. Sekä tyttö- että poikapuolella eri ulkomaan sarjat ovat honkalaisille tuttuja ja sieltä saa varmasti hieman etua kotimaan pelien tahkoamiseen verrattuna. Mutta nämä pelit voivat myös olla niitä millä ulosmitataan nuorten potentiaalia aikaisin ja sitten myöhemmin ei enää ole välttämättä samaa paloa jäljellä.

Hongalla on myös aikaisessa vaiheessa pelaajien testaamista ja perusmittaamista (pituus, paino, sylivälitnjne.), mikä johtaa myös helposti harhaan kuin puhutaan jopa alta murrosikäisistä pelaajista. Edistetään tuolloin fyysisessä kehityksessä edellä olevia ja myöhemmin kehittyvät jäävät harrasteryhmiin kunnes into loppuu kokonaan. Valmentajille tuloksenteko on tietenkin helpompaa kuin mennään fysiikka edellä ja taitotaso ei olekaan niin iso tekijä.

Hongan joukkueet ovat välillä melko samasta muotista veistettyjä niin pelaajatyyppien kuin pelityyliin suhteen ja paljon edetään joukkue edellä. Todennäköisesti pienissä seuroissa ja ei niin tiukasti koutsatuissa joukkueissa yksilölle jää enemmän tilaa niin pelissä kuin yksilöharjoittelussa ja se kasvattaa varmasti enemmän nuorten yksilöosaamista ja sitä kautta huippupelaajia kuin tiettyyn muottiin istuttaminen. Tämä voisi selittää honkalaisten pientä määrää aikuisten huipputasolla. Mutta Hongan nykypuitteet ovat melko uusi asia ja tulokset eivät vielä näy Nenosissa, Odabaseissa jne.
Tähän kommentti, joka ei varsinaisesti liity Honkaan vaan yleisestikin meidän nuorisokoriksen kehitykseen. Olen ylläolevan kanssa 100% samaa mieltä, meillä hyvin valmennetut, lähinnä isommat seurat alkavat hyvin varhaisessa vaiheessa keskittyä viisikkopelaamisen hiomiseen ja saavat siitä hyvästä varmasti juniorimenestystä. Mutta matemaattisesti aivan hämmästyttävän suuri osa meidän maajoukkueemme sisäpelaajista on saanut koriskoulutuksensa näiden huippujoukkueiden ulkopuolella. Siellä näitä isoja pelaajia ei ole kahlittu jo nuorena johonkin nelosen tai vitosen rooliin. Lauri Markkanen, Tuukka Kotti ja Junnu Lee saivat junnukoriksessa luurata aika vapaasti omissa junnujoukkueissaan ja oppivat peliä paljon monipuolisemmin kuin mitä huippuseurojen nuorten viisikkopelaamisessa tehdään.
Itse asiassa ei tule viime vuosikymmeniltä mieleen kovinkaan monta maajoukkuetason sisäpelaajaa, joka olisi pelannut junnuvuotensa jossain meidän isossa, johtavassa junnuseurassa. Möttölä ,Nikkilä ja Sarkalahti taitaa olla ainoita maajoukkueviisikon sisäpelaajia viimeisen vuosikymmenien aikana, valtaosa muista isoista pelaajista on tullut, Turusta, Porista, Rovaniemeltä, Kajaanista, Leppävaarasta jne.
Vastaavasti Hongan organisaatioon (joka minunkin mielestäni on Suomen parhaita) nuorena siirtyneet Vanttaja, Suotamo ja Pete Heinonen pistettiin tiukkaan sisäpelaajan rooliin ja lupaavien nuorten miesten kehitys ei jatkunut ihan odotetunlaisena.
En mitenkään halua tuomita Hongan tai muiden arvostettujen nuorisoseurojen toimitaa, mutta todellisuudessa pienissä seuroissa voi taitoja kehittää ihan yhtä hyvin, ilman että juniorivuosilta jää taskuun mestaruuksia. Kunhan kipinä tekemiseen säilyy .
 

Ref'eree

Honka vetää isoja harrastajamääriä ja oma halli, sekä lukuisat koulujen salit tarjoavat puitteet. Siinä koko suuri salaisuus.
Alkuun ryhmiä vetävät vapaa-aikansa koripallolle antavat, pitkän linjan koripalloihmiset ja tekevät loistavaa työtä. Sitten, kun kuvaan astuu ammattivalmentaja, mies isolla "N"llä (tai jopa kahdella), näyttäytyy täysin toisenlainen Honka.
Honka puhuu itsestään perheenä ja tässä piilee myös ongelma. Liian läheiset kaverisuhteet estävät kehittymisen, eikä jämähtäneeseen kuvioon koskaan tule muutosta. Yhdelle sankarille on vuosien varrella kasautunut sanavaltaa, vaikka ei pitäisi.
Valmentajakoulutus ei aina takaa osaamista.
Itsellä kaksi lasta kävi läpi Hongan ja jäin vähän koukkuun nuorisokorikseen. Nykyään näkee tilastot ja pelejä on paljon, joten seuraamisesta on tullut harrastus.
Väittäisin, että moni seura tekee vähintään yhtä hyvää työtä, kuin Honka, mutta menestyksen avaimet ovat aina resursseissa.
 
Viestejä
273
Olen havainnut myös muissa lajeissa sitä ilmiötä, että parhaista junnuseuroista kehittyy yllättävän vähän esimerkiksi liiga- ja/tai maajoukkuetason aikuispelaajia. Isot harjoittelumäärät esim. Hongassa ja muissa seuroissa automaattisesti vähentää monipuolisuutta ja muiden lajien harrastamista. Jo pelkästään sen vuoksi, että aika ei riitä. Ja osittain siksi, että siellä on vaikea olla niin hyvä, että pystyy itse omistamaan oman urheilemisensa kokonaan ja harrastamaan niitä lajeja mitä kulloinkin haluaa.

Vaikka isoissa seuroissa hoidetaankin oheisharjoittelu (eli monipuolisuus siltä osin) hyvin, niin pääkopan sisällä ei saa riittävää vaihtelua, vaan kaikki pyörii sen yhden lajin, yhden tai kahden joukkueen, yhden tai kahden valmentajan ympärillä. Kun tähän lisätään isot ottelumäärät, junnumaajoukkueen täyttämät kesät ja kansainväliset pelit plus mahdollisesti seurajoukkueen kansainväliset pelit, niin helposti tulee liikaa ja liian nuorena.

Pienessä seurassa voit edetä enemmän omilla ehdoillasi, harjoitella ja kilpailla useammassa lajissa ja pelata aikuisten kanssa paljon nuorempana. Tästä voi hyvinkin syntyä ainakin joillekin parempi polku kehittymiseen aikuiseksi, hyväksi pelaajaksi.

Yhtä kaikki, hyvää työtä ne tekevät siellä suurissa seuroissa.
Ja tekevät myös monissa pienissä seuroissa.

Ympäristöt vaan ovat erilaisia.
 

Uusisaari

Honka vetää isoja harrastajamääriä ja oma halli, sekä lukuisat koulujen salit tarjoavat puitteet. Siinä koko suuri salaisuus.
Alkuun ryhmiä vetävät vapaa-aikansa koripallolle antavat, pitkän linjan koripalloihmiset ja tekevät loistavaa työtä. Sitten, kun kuvaan astuu ammattivalmentaja, mies isolla "N"llä (tai jopa kahdella), näyttäytyy täysin toisenlainen Honka.
Honka puhuu itsestään perheenä ja tässä piilee myös ongelma. Liian läheiset kaverisuhteet estävät kehittymisen, eikä jämähtäneeseen kuvioon koskaan tule muutosta. Yhdelle sankarille on vuosien varrella kasautunut sanavaltaa, vaikka ei pitäisi.
Valmentajakoulutus ei aina takaa osaamista.
Itsellä kaksi lasta kävi läpi Hongan ja jäin vähän koukkuun nuorisokorikseen. Nykyään näkee tilastot ja pelejä on paljon, joten seuraamisesta on tullut harrastus.
Väittäisin, että moni seura tekee vähintään yhtä hyvää työtä, kuin Honka, mutta menestyksen avaimet ovat aina resursseissa.
Komppaan tätä. Yhdestä ikäluokastaaikoinaan lopetti seitsemän(!!) poikaa, kun valmentajasuuruus tuli kaiken tietämyksensä kanssa tekemään taikojaan. Jostain syystä jotkut valmentajat uskovat, että huutaminen ja auktoriteetti ovat tärkeintä.
Saimme myös kuulla, että valmentaja osaa nähdä jo 8-9-vuotiaista, kenestä tulee pelaajia.
Kyllä!
Voitte arvata loput...
 
Viestejä
1 062
Mielestäni Suomessa ei ole oikeasti isoja junnuseuroja, ja suurimmat ikäluokat isoissakin seuroissa lienevät vain n. 40-50 pelaajan ryhmiä, eikä niitäkään joka vuosi tule. Näistäkin kelvollisen 8-9 pelaajan kokoonpanon kasaan raapiminen vaatii jotain osaamista valmentajilta jo ihan pelaajan uran alusta saakka.

En tunne Hongan junioritoimintaa kovin hyvin, mutta varmasti siellä tehdään jotain oikein kun heillä käytännössä aina on kelvollinen joukkue joka ikäluokassa. On monta isoakin seuraa, joiden ikäluokkien väliset tasoerot ovat välillä valtavia.

Sen verran olen kuitenkin kuullut, että Hongassa panostetaan nyt ihan tosissaan etenkin poikapuolella valmennukseen, ja että resursseista se ei jää kiinni. Tuloksia nähdään sitten joskus. Voisiko Honka jopa pitää omat pelaajansa, eikä heidän tarvitsisi siirtyä HBA:han?

Sinänsä en huippupelaajien puuttumista pitäisi ongelmana. Tosi harva joukkue on kuitenkaan kasvattanut montaa Korisliigan profiilipelaajaa, saati sitten maajoukkuepelaajaa. Siihen vaikuttaa kuitenkin aika moni muukin asia.
 

Mølten

Mielenkiintoinen topic ja ihmeen kauan kesti, ennenkuin tällainen tuli. Tosin hieman eri hengessä..
Minä voin antaa hyvän neuvon Hongalle:
Nyssykkä ja Perävaunu kohti uusia haasteita, parketin ja penkkien pesu ja sitten palkataan valmennuspäällikkö/suunnittelija uudistamaan.
Sihvosella oli aikoinaan hyvä konsepti, joka tuotti paitsi kilpailullista tulosta, myös poikkeuksellista yhteishenkeä vanhempia myöten.
Kaikki pelaajat otettiin mukaan , eikä chosen-one-ajattelua ollut. Tähän kai tuolla aiemmin viitattiin?
Sihvonen sai lähteä. Villi veikkaus on, että astui jonkun varpaille, mutta en tiedä. Saattoi toki lähteä omasta halustaankin, vaikka en sitä usko.

Anteeksi kaikille, joita tässä loukattiin, mutta suurseura ei saa jämähtää paikalleen. Ainakaan nykyiseen.
 

Wilson

Todellakin mielenkiintoinen topic. Hongastahan on viimeiset vuodet kaikki parhaat pelurit olleet mukana PHYK HBA joukkueessa ja saaneet kokemusta kovista kansainvälisistä peleistä (egbl) jo yläkouluvaiheessa, ainakin tyttöpuolella Tästä hyvänä todistuksena maajoukkuepelaajien tausta, joista useammalla HBA tausta PHYK:stä. Honka on selkeästi kuitenkin panostanut viime vuosina poikajoukkueisiin. Kaikilla poikajoukkueilla ammattivalmentaja, kun tytöillä vielä vanhemmissakin ikäluokissa isävalmentajia, joka ei voi olla näkymättä esim. peluutuksessa, joka välillä selkeästi tarkoitushakuista esim. tilastoja silmällä pitäen (maajoukkuevalinnat jne.). Eli tytöt ovat jääneet seurassa vähemmälle, mikä on sinänsä harmi, koska tyttöjoukkueet ovat pärjänneet Hongassa paremmin. Mutta massa on Hongan etu ja auttaa seuraa pitkälle, kun mestaruuksista mitellään.
 
Viestejä
474
Todellakin mielenkiintoinen topic. Hongastahan on viimeiset vuodet kaikki parhaat pelurit olleet mukana PHYK HBA joukkueessa ja saaneet kokemusta kovista kansainvälisistä peleistä (egbl) jo yläkouluvaiheessa, ainakin tyttöpuolella Tästä hyvänä todistuksena maajoukkuepelaajien tausta, joista useammalla HBA tausta PHYK:stä. Honka on selkeästi kuitenkin panostanut viime vuosina poikajoukkueisiin. Kaikilla poikajoukkueilla ammattivalmentaja, kun tytöillä vielä vanhemmissakin ikäluokissa isävalmentajia, joka ei voi olla näkymättä esim. peluutuksessa, joka välillä selkeästi tarkoitushakuista esim. tilastoja silmällä pitäen (maajoukkuevalinnat jne.). Eli tytöt ovat jääneet seurassa vähemmälle, mikä on sinänsä harmi, koska tyttöjoukkueet ovat pärjänneet Hongassa paremmin. Mutta massa on Hongan etu ja auttaa seuraa pitkälle, kun mestaruuksista mitellään.
Viime vuoden EM WU16-joukkueessa kuusi pelaajaa PHYK/HBA:sta (Hongasta ja Namikasta). Kyllä nuo EYGL-pelitkin ovat tuoneet pelikokemusta tytöille. Olisi kyllä aika suotavaa, että tyttöihin myös panostettaisiin kun kerran ovat menestyneet sarjoissa aika hyvin kun katsoo viime vuosien 16-19 (C-, B- ja A-tyttöjen) Suomen mestaruuksia, BSBC- ja PM-kisoja.
 
Viestejä
2 064
Hyvä ketju, itse uskon että Markkasen menestys tuo vääjäämättä uusia huippulahjakkuuksia lajiin. Toki tähän vaikuttaa useampikin asia, enkä ota kantaa esim. siihen, miten junnuissa pitäisi peluuttaa. Olihan Kotistakin kai tavoitteena tehdä takamies.

OT: Uskon kuitenkin, että usealla alueella jääkiekko (tai sähly tai futis) tulee olemaan ykkönen vielä vuosikymmeniä ja näin ollen osaavia ja innokkaita koriskoutseja ei edes ole saatavilla. Lisäksi sarjojen ja pelaajien vähyys maakunnissa viittaa siihen, että keskittäminen on jollain tavalla perusteltua. Olen tässä kyllä erittäin mielelläni väärässä.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
1 500
Todellakin mielenkiintoinen topic. Hongastahan on viimeiset vuodet kaikki parhaat pelurit olleet mukana PHYK HBA joukkueessa ja saaneet kokemusta kovista kansainvälisistä peleistä (egbl) jo yläkouluvaiheessa, ainakin tyttöpuolella Tästä hyvänä todistuksena maajoukkuepelaajien tausta, joista useammalla HBA tausta PHYK:stä. Honka on selkeästi kuitenkin panostanut viime vuosina poikajoukkueisiin. Kaikilla poikajoukkueilla ammattivalmentaja, kun tytöillä vielä vanhemmissakin ikäluokissa isävalmentajia, joka ei voi olla näkymättä esim. peluutuksessa, joka välillä selkeästi tarkoitushakuista esim. tilastoja silmällä pitäen (maajoukkuevalinnat jne.). Eli tytöt ovat jääneet seurassa vähemmälle, mikä on sinänsä harmi, koska tyttöjoukkueet ovat pärjänneet Hongassa paremmin. Mutta massa on Hongan etu ja auttaa seuraa pitkälle, kun mestaruuksista mitellään.
En usko, että tyttöjen joukkueisiin olisi satsattu vähemmän. Ainakaan omien lasteni kohdalla en ole eroa huomannut.
En myöskään allekirjoita sitä, että isävalmentajat olisivat jotenkin huonompia kuin palkkaa nauttivat (huom: en ole itse valmentaja, vaikka isä olenkin). Sekä pojillani että tyttärelläni on ollut isävalmentajia, ja he vetävät kyllä ihan samaan malliin, kuin ammattivalmentajatkin. Uskoisin, että ohjeistus tulee joka tapauksessa Hongan juniorivalmennuksen johdolta.
Koriksesta hyvin vähän ymmärtävänä olen kuitenkin huomannut, että Hongalla on valmennuksessa "punainen lanka", joka valmistaa kaikissa ikäluokissa Hongan tapaan pelata. Tällä varmistetaan, että siirtyessä tasolta tai valmentajalta toiselle pelitapa ei muutu. Olisiko tässä yksi salaisuus Hongan kiistatta loistavaan menestykseen junioripuolella.
 
Viestejä
55
En usko, että tyttöjen joukkueisiin olisi satsattu vähemmän. Ainakaan omien lasteni kohdalla en ole eroa huomannut.
En myöskään allekirjoita sitä, että isävalmentajat olisivat jotenkin huonompia kuin palkkaa nauttivat (huom: en ole itse valmentaja, vaikka isä olenkin). Sekä pojillani että tyttärelläni on ollut isävalmentajia, ja he vetävät kyllä ihan samaan malliin, kuin ammattivalmentajatkin.
Tästä olen eri mieltä - tai ainakin sitä, että isävalmentajilla on enemmän taipumusta tuloksen tavoitteluun kuin palkallisella ulkopuolisella koutsilla. Eihän tätä tietenkään voi yleistää, mutta isävalmentajalla on joukkueeseen jokin muukin suhde kuin puhtaasti urheilullinen ja silloin on todennäköisempä, että aluesarjan kakkosdivarin voitto merkkaa isävalmentajalle enemmän kuin ammattivalmentajalle. Poikkeuksia toki on suuntaan ja toiseen, mutta itse olen nähnyt isävalmentajia ja palkallisia ja kyllä niissä tuon eron tunnistaa. Palkallinen tekee sitä mitä palkanmaksaja tahtoo - isävalmentajalla voi olla muitakin intressejä. Tämähän ei ole oikeasti mikään huono asia - vain erilainen ja minulta ainakin iso peukku kaikille palkattomille isävalmentajille. Se on tärkeää työtä ja jokainen joka sitä tekee ansaitsee meidän peruskuukausimaksajien arvostuksen.

Honkaan tämä ei liity mitenkään - eikä välttämättä edes koripalloon vaan lasten joukkueurheiluun yleensä.
 

Ihanvaan

Isä-valmentajat tuolla isoissakin maissa niitä junnuja (varsinkin pienempiä) valmentaa. Kellään riitä rahaa palkata niin paljon lajitaustaisia ja intohimoisia tekijöitä..
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös