- Viestejä
- 2 534
Voiko junioripelaajan tavoitteiden asettamiseen jotenkin vaikuttaa vai pitäisikö kärsivällisesti odottaa, että pelaaja asettaa ne itse? Asetettujen tavoitteiden avulla on helppo perustella miksi joku asia on tärkeää. Sitoutuminen on helpompaa, jos asioiden tärkeys on pystytty perustelemaan.
Millä keinoin voisi yrittää innostaa junioripelaajia kiinnostumaan enemmän koripalloasioista? Miten voisi herättää pelaajien uteliaisuutta? Oletko esimerkiksi vienyt junnujoukkueita katsomaan koripallo-otteluita?
Miten suhtaudut, jos pelaaja haastaa valmentajaa ja on kriittinen tehtyjä päätöksiä kohtaan? Kumpi on hedelmällisempää tästä tilanteessa kannustaminen vai lannistaminen? Mikäli pelaaja pystyy esittämään paremman ratkaisun ongelmaan kuin valmentaja niin onko se osoitus pelaajan mielenkiinnosta koripalloa kohtaan ja että pelaaja on jo etukäteen miettinyt sitä asiaa?
Kuinka nuorten (ikä) pelaajien antaisit suunnitella joukkueharjoitusten sisältöjä ja junnupelaajien itse ohjata harjoitteiden läpivientiä? Onko valmentajan ihan hyvä välillä istahtaa (valmentamansa joukkueen) harjoituksissa penkille ja seurata sivusta hiljaa mitä oman joukkueen harjoituksissa tapahtuu? Miten paljon itseohjautuvuutta sallisit valmentamassasi junnujoukkueessa?
Mikäli junioripelaajat haluavat esimerkiksi piirtää omat kuviot aikalisillä niin pitäisikö se sallia? Kumpi on tärkeämpää oma-aloitteisuuteen rohkaiseminen vai pelattujen kuvioiden laatu? Miten käsite "itsemääräämisen tarve" voisi liittyä edellä esittämääni ongelmaan? Maslow muotoili tämän asian eri tavalla ....
Pitäisikö huolestua jos pelaajat kyselevät muista omalla asuinalueellaan toimivista joukkueista ja pohtivat seuran vaihtoa? Onko pelkästään positiivista, jos pelaajat ovat jo hyvin nuoressa iässä kunnianhimoisia ja määrätietoisia? Mikäli pelaajat pohtivat lajin vaihtoa koripallosta toiseen lajiin niin pitäisikö sekin tulkita mielenkiinnon osoituksena urheilijaelämää kohtaan?
Junnuvalmentaja joutuu tekemään arvovalinnan minkälaisia pelaajia hän aikoo kasvattaa koripallopeliin. Olisiko hyvä saada enemmän koripalloilijoita, jotka ovat "kilttejä sotilaita vai olisiko parempi jos ne olisivat "hirviöitä"?
Onko valmentaja kaiken toiminnan ja motivoinnin keskiössä? Onko asia sittenkin toisin päin, että valmentaja on tekijä, joka voidaan poistaa kokonaan yhtälöstä? Jääkö loppujen lopuksi valmentajan rooliksi avata salin ovet ja kysyä välillä pelaajilta kuinka voin auttaa? Hitsautuvatko pelaajat ajan myötä joukkueeksi ja motivoivat toinen toisiaan eteenpäin?
Millä keinoin voisi yrittää innostaa junioripelaajia kiinnostumaan enemmän koripalloasioista? Miten voisi herättää pelaajien uteliaisuutta? Oletko esimerkiksi vienyt junnujoukkueita katsomaan koripallo-otteluita?
Miten suhtaudut, jos pelaaja haastaa valmentajaa ja on kriittinen tehtyjä päätöksiä kohtaan? Kumpi on hedelmällisempää tästä tilanteessa kannustaminen vai lannistaminen? Mikäli pelaaja pystyy esittämään paremman ratkaisun ongelmaan kuin valmentaja niin onko se osoitus pelaajan mielenkiinnosta koripalloa kohtaan ja että pelaaja on jo etukäteen miettinyt sitä asiaa?
Kuinka nuorten (ikä) pelaajien antaisit suunnitella joukkueharjoitusten sisältöjä ja junnupelaajien itse ohjata harjoitteiden läpivientiä? Onko valmentajan ihan hyvä välillä istahtaa (valmentamansa joukkueen) harjoituksissa penkille ja seurata sivusta hiljaa mitä oman joukkueen harjoituksissa tapahtuu? Miten paljon itseohjautuvuutta sallisit valmentamassasi junnujoukkueessa?
Mikäli junioripelaajat haluavat esimerkiksi piirtää omat kuviot aikalisillä niin pitäisikö se sallia? Kumpi on tärkeämpää oma-aloitteisuuteen rohkaiseminen vai pelattujen kuvioiden laatu? Miten käsite "itsemääräämisen tarve" voisi liittyä edellä esittämääni ongelmaan? Maslow muotoili tämän asian eri tavalla ....
Pitäisikö huolestua jos pelaajat kyselevät muista omalla asuinalueellaan toimivista joukkueista ja pohtivat seuran vaihtoa? Onko pelkästään positiivista, jos pelaajat ovat jo hyvin nuoressa iässä kunnianhimoisia ja määrätietoisia? Mikäli pelaajat pohtivat lajin vaihtoa koripallosta toiseen lajiin niin pitäisikö sekin tulkita mielenkiinnon osoituksena urheilijaelämää kohtaan?
Junnuvalmentaja joutuu tekemään arvovalinnan minkälaisia pelaajia hän aikoo kasvattaa koripallopeliin. Olisiko hyvä saada enemmän koripalloilijoita, jotka ovat "kilttejä sotilaita vai olisiko parempi jos ne olisivat "hirviöitä"?
Onko valmentaja kaiken toiminnan ja motivoinnin keskiössä? Onko asia sittenkin toisin päin, että valmentaja on tekijä, joka voidaan poistaa kokonaan yhtälöstä? Jääkö loppujen lopuksi valmentajan rooliksi avata salin ovet ja kysyä välillä pelaajilta kuinka voin auttaa? Hitsautuvatko pelaajat ajan myötä joukkueeksi ja motivoivat toinen toisiaan eteenpäin?
Viimeksi muokattu: