Kun Pyrintö hävisi Karhubasketille puolivälierissä, jäi joukkueen kaudesta 2017-2018 varsin tasapaksu maku, ja nälkä tulevaisuuden menestykselle kasvoi. Mutta miltä Pyrintö tulee näyttämään ensi kaudella, entä tamperelaisen huippukoripallon olosuhteet tulevan vuosikymmenen aikana?

Pyrinnön kokoonpano tulevalle kaudelle

Antero Lehto, Petri Heinonen ja Osku Heinonen (ei edelliselle sukua). Tämä OG-kolmikko muodostaa Pyrinnölle jo olemassa olevan suomalaispelaajien sopimusrungon tulevalle kaudelle.

Kaikilla kolmella on joukkueessa käyttökelpoinen funktio, ja he tulevat varmasti saamaan peliaikaa myös ensi kaudella. Lehto jatkaa nousuaan Korisliigan kaikkien aikojen tilastoissa. Petri Heinonen on hyökkäyspäässä kovien käsien rajoittama, mutta kelpo puolustuspelaaja. Osku Heinonen puolestaan on alkanut saada jalkoihinsa mukavasti liikettä erinomaiseksi tiedetyn kaukoheittonsa rinnalle.

Myös valmentajakaksikko Sami Toiviainen ja Ilpo Rantanen jatkavat, mikä luo Pyrinnölle pysyvyyttä ja linjaa tulevaisuuteen.

Lassi Kilpinen, Topias Palmi ja Joonas Cavén ovat mahdollisesti mukana myös ensi kauden pyrintöläiskuvioissa. Palmi on hiipinyt Pyrinnön kaikkien aikojen listoilla jo useassa kategoriassa kärkikymmenikön paikkeille ja on hyvin käyttökelpoinen työkalu.

Cavén on pitkäaikaisen loukkaantumisensa ja ailahtelevuutensa puolesta kysymysmerkki, mutta kehittyisi todennäköisesti Pyrinnössä kovalla työnteolla potentiaaliselle tasolleen. Cavén olisi Pyrinnölle riskisijoitus mutta omavaraisuutta kunnioittavalle seuralle harvinainen lisä pitkään päähän.

Kilpisen jatkosopimusta vastaan kenelläkään tuskin lienee sanottavaa: divisioonassa vastuuseen kovisteltu takamies yllätti lähes kaikki ennakkoluulottomilla ja monipuolisilla peliesityksillään. Työtä riittää, mutta Kilpisellä olisi Pyrinnön rotaatiossa täydellinen kehittymisen paikka Lehdon ja ulkomaalaistakamiehen mentoroimana.

Manigault jatkaa, menevätkö muut jenkit vaihtoon

Ulkomaalaispelaajista Devonne Giles väläytteli kauden aikana heittotaitoaan keskimatkalta ja viivan takaa, mikä oli Pyrinnön heittoarsenaaliin mainio lisäase. Kuitenkin hän ja korin läheisyydessä taitavasti kauden aikana veivaillut Brian Asbury jättivät kauden ratkaisuhetkillä varsin vaisuhkon kuvan itsestään.

Giles on periaatteessa potentiaalinen Pyrinnössä jatkaja myös ensi kaudella pitkän yhteisen samitoiviais-historiansa vuoksi, mutta onko hän nähdyn perusteella enää tarpeeksi hyvä mitalitason sentteriksi, jollaisen Pyrintö varmasti haluaa?

Kauden aikana päävalmentaja Toiviainen kertoi julkisuudessa mahdollisesti kiinnostuneensa takamies Juan’ya Greenin jatkosopimuksesta. Green ja Lehto olivatkin ajoittain kauden aikana melkoinen tandem, mutta kokoonpanomuutosten ja nousevien palkkakustannusten lisävaikutuksesta Greenin näkeminen Pyynikillä ensi vuonna lienee epätodennäköistä.

Laituri Kenneth Manigault oli teholukemaltaan Pyrinnön kauden toiseksi paras pelaaja korikone Asburyn jälkeen. Manigault osoittautui yllättävän monipuoliseksi pelaajaksi niin korinteossa kuin etenkin puolustuksessa, ja ainakin kirjoittajalle jäi Charlestonin monitoimikoneen tanssikuvioista positiivinen maku.

Alun perin tässä yhteydessä oli tarkoitus leikitellä ajatuksella Manigaultin jatkosopimuksesta, mutta uutinen ehti ensin, ja lopulta spekuloitavaa ei jäänyt: Manigault on Pyrinnön mukana ensi kaudellakin tavoittelemassa turhan pitkään komerossa levännyttä Kenny Lowen kulttimanttelia ylleen.

Kotimainen takamies hakusessa?

Sitten se kiinnostavin tiedonmuru: valmentaja Toiviainen kertoi Aamulehdessä, että Pyrintö saattaa havitella vapaata pelaajaa Tampereen ulkopuolelta toiseksi ratkaisupelaajaksi Lehdon rinnalle. Jos kyseessä olisi takamies, tämä liike lisäisi skeptisyyttä Greenin jatkosopimuksesta.

Potentiaaliset takamiesehdokkaat ovat suhteellisen harvalukuiset: kyseeseen voisi tulla esimerkiksi Antto Nikkarinen, josta muun muassa myös hänen loppukauden seuransa KTP lienee kiinnostunut.

Muista kotimaisista takamiestähtinimistä Ilari Seppälällä ja Bojan Sarcevicilla on ensi vuodelle voimassa oleva sopimus, ja ulkomailla pelaavien tulo Suomeen on hyvin epätodennäköistä.

Ison pään pelaajista vapailla markkinoilla lienevät muun muassa Matias Ojala, Carl Lindbom ja Alex Murphy. Yliopistosarjoista palaavat suomalaispelaajat tuskin täyttävät Toiviaisen vaatimuksia ratkaisupelaajasta.

Voi siis olla, että Pyrinnön on vielä ensi kaudella ”tyydyttävä” todennäköisesti halvempaan ulkomaalaispelaajaan ja valmistauduttava palkkatarjoustaisteluun kaudelle 2019 ̶ 2020, jotta joukkue kykenisi entistä voimakkaammin taistelemaan kapteeni Lehdolle ainakin yhden SM-mitalin lisää.

Kasvattajaseuran omat pojat

Pyrintö on pääkaupunkiseudun ulkopuolisista seuroista suurin junioriseura, mikä täytyy muistaa myös kokoonpanokeskusteluissa. Tällä vuosikymmenellä Pyrintö on pystynyt jalostamaan reservijoukkueensa kautta liigatasolle ainakin Palmin ja Kilpisen.

Olettaen, että joukkueen koostumus pysyy suunnilleen samana, näyttää ensi kauden tilanne rauhalliselta: takamiehistä Kristian Rasinaho ja Joonas Pentti kykenisivät pelaamaan hajaminuutteja, mutta ovat reservijoukkueille tärkeitä.

Samoin Tuomas Sukasen, konkari Juho Hietasen ja Antti Keski-Koukkarin peliaika tullee jatkossa pääasiassa Pyrintö II:sta. Suurin potentiaali liigatasolle lähivuosina lienee ykköspaikan pelaajilla, Reda Bellagnaoui ja Eerik Harju ensimmäisinä jonossa, mutta heidän kehitysaskeleensa jäävät nähtäviksi.

Lisäksi Lehdon ja Kilpisen olemassaolo siirtäisi uuden rotaatiopelaajan tarpeen combo-guard-/kakkospaikalle. Ison pään junioreista Mikko Nurmi tarvitsee lisää pelirohkeutta ja divisioonassa lisää vastuuta kouliintuakseen. Nähtäväksi jää, milloin Damon Williams pelaa viimeisen ottelunsa Pyrinnössä, ja pelaako legenda edustusjoukkueessa uno más.

Pyrinnössä on usein nähty paluumuuttajia. Edustusjoukkueeseen heitä tuskin on ensi kaudella tulossa, sillä Kilpinen näyttää kykenevän kehittymään taidoissaan Helsingissä pysyvän Alex Vaenerbergin ohi, divisioonassa dominoivaa Mikael Sandbergia tarvitaan Turun koripallon messiaaksi, ja Justus Kilpisen rooli monipuolisena työmyyränä löytynee liigatasolla tällä hetkellä luontevimmin Korihaiden ja Kobrien kaltaisista joukkueista.

Muista Pyrintö-kasvateista Tommi Rasi on tahkonnut viimeiset kolme kautta hyvin tilastolukemin M1DB:tä eli potentiaaliinsa nähden mutasarjassa. Olisiko hänessä motivaatiota haastaa Pyrinnön organisaation takamieskokelasjoukko ja napata paikkansa valokeilassa kasvattajaseurassaan?

Artikkelin toisessa osassa keskitymme Pyrinnön ottelutapahtumien kehittymiseen ja Tampereen palloiluhallihankkeisiin. Toinen osa julkaistaan maanantai-iltana.

Antti Lehonoksa
antti@koripallo.com