Suomen maajoukkue aloittaa EM-kisaurakkansa keskiviikkona Ruotsia vastaan. Susijengin menestys nojaa vahvasti pelaajiston pitkään päähän, kun taas takamiesten vire on isoin huolenaihe.

Susijengin EM-kisojen avauspeli Tampereella Ruotsia vastaan kertoo ehkä jo jotain joukkueen mahdollisuuksista selvitä turnauksessa pitkälle, mutta todelliset mittarit nähdään vasta myöhemmin.

Lue myös: Näin koripallon EM-kisat 2025 pelataan

Lassi Tuovin valmentaman ryhmän neljä harjoitusottelua olivat tuloksellisesti iso menestys, kun Susijengi pisteli niin Belgiaa kuin Puolaa mennen tullen päihin ja otti otteluista suurinumeroiset voitot. EM-kisoissa vastus on keskimäärin samalla tasolla ensimmäisten kolmen ottelun ajan, mutta sitten taistot muuttuvat kovemmiksi, kun vastaan tulevat Liettua ja Saksa.

Suomella on joukkueessaan Lauri Markkanen. NBA-tähtemme on EM-kisatasolla lähes ylivoimainen peluri ja antaa Susijengille mahdollisuuden voittaa lähes kenet tahansa – ehkä Serbiaa lukuun ottamatta.

Harjoituspelien perusteella on myös selvää, että Markkasen ohella joukkueen vahvuus on sen etukentällä. Mikael Jantunen on Euroliiga-tason huippupelaaja, jolta voi EM-parketeilla odottaa korkeatasoista suorittamista illasta toiseen. Paremmin eurokoripalloon Saksan vuotensa jälkeen sopeutunut Olivier Nkamhoua oli Belgia- ja Puola-otteluissa myös erinomainen.

Vasta 18-vuotias superlupaus Miikka Muurinen tuo Susijengiin taas räväkkyyttä. Nuorukainen blokkaa, donkkaa, soittaa suutaan, rähisee vähän ja pelaa omat minuuttinsa sellaisella energialla, että se ei voi olla tarttumatta Suomen joukkueen lisäksi Nokia Areenan viimeiselle penkkirivillekin.

Alexander Madsen on taas erittäin pätevä, kokenut, kansainvälisellä tasolla koeteltu kakkossentteri, joka osaa käyttää virheensä silloin kun joukkue niitä tarvitsee. Madseniin minuutteihin Susijengi ei kaadu, vaikka hän ei näyttävästi olisi pelejä Suomelle voittamassakaan.

Kolmospaikan pelaajat taas hoitavat oman roolinsa tunnollisesti ja tasalaatuisesti. Elias Valtoselta voidaan silloin tällöin nähdä väläytyksiä muustakin, mutta pelipaikan tärkeys on pikemminkin muuta joukkuetta tukeva.

Ne haasteet, pulmat, ongelmat taas sitten ovatkin Susijengin takamiehissä. Harjoitusotteluissa oikein kukaan ryhmästä ei kyennyt mitenkään säännönmukaisesti korintekoon, pelin rakentaminenkin oli paikoin hankalaa ja puolustuksessa Suomella on vaikeuksia huipputason pisteitä tekeviä takamiehiä vastaan.

Edon Maxhuni on usein pystynyt repimään itsestään parhaansa irti tärkeissä peleissä, mutta vaikka päävastuu hyökkäyspäässä onkin nyt pitkillä pojilla, tarvitaan joukkueen ykköspointilta myös koreja. Miro Little on energinen ja yritteliäs, mutta hänen pistekeskiarvonsa EM-kisoissa tuskin ylittää viittä pistettä per ottelu.

Kapteeni Sasu Salin ampuu parhaana päivänään kuusi kolmosta säkkiin, mutta ei ole enää sillä huipputasollaan kuin esimerkiksi vielä edellisissä EM-kisoissa. Yksikään vastustaja ei suunnittele puolustustaan Salinin pysäyttämiseksi entisvuosien tapaan, mikä taas tarkoittaa, että niitä aiempaa avoimempia heittopaikkoja on enemmän tarjolla. Nyt vaan heitot pitää laittaa sisään illasta toiseen.

Puolustuksessa kippari Salin pystyy yhä tarjoamaan Susijengille paljon, vaikka ei olekaan aivan sellainen riesa ja raivostuttava maanvaiva vastustajille kuin parhaina pelivuosinaan.

Jacob Grandison on taas hieman kysymysmerkki, jolla kyllä on potentiaalia pisteidentekoon, mutta yhtä todennäköisesti jokin ottelu voi mennä nollilla ja ilman että harjaantumaton katsoja edes huomaa miehen olleen kentällä.

On siis selvää, missä Susijengin vahvuudet EM-kisoissa ovat. Markkasen johdolla nelos- ja vitospaikan pelaajat takovat pisteitä, ja Suomi on todellakin hyökkäyspelillä voittava ryhmä, ei niinkään mihinkään raudanlujaan puolustukseen ja vähäpisteisten otteluiden vääntövoittoihin luottava joukkue.

Takamiehiltä tarvitaan taas merkittävää tasonnostoa, jotta se haaveiltu kaikkien aikojen paras menestys voisi kisoista olla tuloksena. Maxhunin ja Salinin täytyy tehdä pisteitä, Littlen olla puolustuksessa todellinen rakkikoira ja Ilari Seppälän tuoda oma ripauksensa kokemusta molemmissa päissä.