- Viestejä
- 287
Pientä valontuiketta oli tänään nähtävissä isäntien otteissa , kun jumbofinaalissa kohtasivat PuHu ja Pyrintö. Tamperelaiset ovat yleensä pelanneet iloista hyökkäysvoittoista peliä, niin tänäänkin. Kovin harvalukuinen yleisö sai seurata kamppailua, josta puuttui se suurin puristus, mutta ainakin saimme nähdä monta pirun hienoa suoritusta molemmin puolin. Nanski oli jälleen pelikunnossa ja toikin hukkien peliin vauhtia ja iloisuutta. Vaikka mies olikin vaikeuksissa James Wrightin kanssa (joka on kyllä käsittämättömän nopea), niin ainakin Pyrinnön löysän difun keskellä kaveri oli kuin kotonaan. Daniel Jansson tuurasi sen mitä tarvis vaati, Kimi oli nimittäin vaihtanut selkeään apuvalmentajan rooliin siviilit päällään.
Bonusviivan takaa yritettiin kovasti osua molemmin puolin, mutta useimmiten voittajina selvisivät areenan ilmeisen vaikeat korit. Lopussa nuokin tilastot hieman kaunistuivat, kun viimeiset kolme minuuttia pelattiin sopuisaa sosiaalipalloa ja penkkikalleillekin annettiin tilaisuus viskoa kolkkeja. Varsinainen ratkaisu tapahtui heti kolmannen jakson alussa Hukkien vetäistyä viidessä minuutissa 15 pinnan kaulan. Se oli liikaa, vaikka Pyrintö vielä lopussa yritti sotkea PuHun pasmoja jonkinsortin paikkaprässillä. Tästäkin seurasi muutaman pallonmenetyksen myötä myös muutama todella helppo kori ja illan komeimmasta suorituksesta vastasi laastari silmäkulmassaan palannut Marwan Gaines, joka tinttasi Salaamin passista melkoisen tomahawkin ja puolustamaan yrittänyt Petri Heinonen sai kerätä hetken aikaa kamojaan pelikentältä jäätyään sananmukaisesti Marwanin alle. Hukkien tehoista vastasivat Gainesin lisäksi useaan otteeseen korirautoja taivuttanut Bilal Salaam, hyvin korin alla taistellut Panu Majala sekä Will Mitchell, jonka kaukoheittopeli ei kuitenkaan toiminut alkuunkaan.
Pyrinnnön suuri yksinäinen ensimmäiset 20 minuuttia oli Eric Washington, joka naulasi peräti 17 pinnaa Pyrinnön ensimmäisistä 23 pisteestä. Tamperelaisten kannalta harmittavasti Erkki halvaantui kolmannella jaksolla muiden mukana ja osa pisteista tuli vähän kaunistellen pelin ratkettua. Kova pelaaja silti. James Wright pyöritteli muutaman kerran näyttävästi PuHun puolustuksen kaffelle, mutta apuja tuli liian vähän ja ehkä sitä palloa olisi voinut koittaa muillekin lainata? Dennis Harrison oli pettymys, samoin Mike King, joka toki otti muutaman näyttävän riban jostain korirenkaan yläpuolelta.
Jotenkin tuntuu, että nämä joukkueet saattaisivat kohdata vielä tänä vuonna. Enkä tarkoita pleijareita.
Bonusviivan takaa yritettiin kovasti osua molemmin puolin, mutta useimmiten voittajina selvisivät areenan ilmeisen vaikeat korit. Lopussa nuokin tilastot hieman kaunistuivat, kun viimeiset kolme minuuttia pelattiin sopuisaa sosiaalipalloa ja penkkikalleillekin annettiin tilaisuus viskoa kolkkeja. Varsinainen ratkaisu tapahtui heti kolmannen jakson alussa Hukkien vetäistyä viidessä minuutissa 15 pinnan kaulan. Se oli liikaa, vaikka Pyrintö vielä lopussa yritti sotkea PuHun pasmoja jonkinsortin paikkaprässillä. Tästäkin seurasi muutaman pallonmenetyksen myötä myös muutama todella helppo kori ja illan komeimmasta suorituksesta vastasi laastari silmäkulmassaan palannut Marwan Gaines, joka tinttasi Salaamin passista melkoisen tomahawkin ja puolustamaan yrittänyt Petri Heinonen sai kerätä hetken aikaa kamojaan pelikentältä jäätyään sananmukaisesti Marwanin alle. Hukkien tehoista vastasivat Gainesin lisäksi useaan otteeseen korirautoja taivuttanut Bilal Salaam, hyvin korin alla taistellut Panu Majala sekä Will Mitchell, jonka kaukoheittopeli ei kuitenkaan toiminut alkuunkaan.
Pyrinnnön suuri yksinäinen ensimmäiset 20 minuuttia oli Eric Washington, joka naulasi peräti 17 pinnaa Pyrinnön ensimmäisistä 23 pisteestä. Tamperelaisten kannalta harmittavasti Erkki halvaantui kolmannella jaksolla muiden mukana ja osa pisteista tuli vähän kaunistellen pelin ratkettua. Kova pelaaja silti. James Wright pyöritteli muutaman kerran näyttävästi PuHun puolustuksen kaffelle, mutta apuja tuli liian vähän ja ehkä sitä palloa olisi voinut koittaa muillekin lainata? Dennis Harrison oli pettymys, samoin Mike King, joka toki otti muutaman näyttävän riban jostain korirenkaan yläpuolelta.
Jotenkin tuntuu, että nämä joukkueet saattaisivat kohdata vielä tänä vuonna. Enkä tarkoita pleijareita.
Kävellen pujotteli pyrinnön pelaajien ohi korille, ja kiirettä pitämättä hissukseen yleensä silti ehti tilanteisiin ajoissa.