Greg Gibsonilla on Suomen valmennusurallaan tilillään kolme mestaruutta, kahden joukkueen nostaminen Korisliigaan ja korkea pino voittoja. Kaiken tämän jälkeen kaksi vuosikymmentä Suomessa valmentanut ja ensi kertaa maahan pelaajana viime vuosituhannella tullut valmentajavelho kokee tämän kauden BC Nokian ryhmän parhaana ja hauskimpana joukkueenaan – sekä suosikkinaan.

BC Nokian kausi on saanut osakseen ansaittuja ylisanoja niin joukkueen sisältä kuin sen ulkopuolelta. Kun jalkeilla on kolminkertainen mestarivalmentaja ja hyviksi jätkiksi tämän tästä kehuttu pelaajamateriaali, kumman ansiota menestys on enemmän?

– Sanoisin, että se on paljon kiinni pelaajista. Pelaajien täytyy suoriutua, mutta tietysti meidän täytyy saada heidät oikeille paikoilleen. Ehkä se on yhdistelmä, sanailee Näätien päävalmentaja Greg Gibson.

– Yhtä kaikki olemme siitä onnekkaita, että meillä on juuri nämä pelaajat tänä vuonna. He ovat koripalloilullisesti fiksuja, älykkäitä kavereita joka ikinen ykkösestä viiteentoista; jätkiä, jotka ymmärtävät, miten pelataan. Se tekee valmennuksen työstä helppoa.

Invaasiopallopelien historia tuntee lukuisia runkosarjan tähdenlentoja, jotka eivät lopulta kanna pudotuspeleissä avauskierrosta pidemmälle. BC Nokia on toista maata: tasaisen hyvin pelanneet yksilöt ovat vain kiristäneet runkosarjan kakkossijaan oikeuttanutta tahtiaan pudotuspeleissä. Yhtälö ei ole helppo – siinä onnistuminen sitäkin komeampaa.

– Kyse on harjoittelusta. Emme tee harjoittelussamme mitään, mikä ei olisi kilpailullista. Se asettaa nuotin myös peleihin etenkin tähän aikaan vuodesta. Me olemme tottuneet kilpailemaan, joka ikinen meistä: ei ole väliä, oletko yksi nuorista jätkistä, jotka eivät pelaa paljon.

– Jokaiselta odotetaan kilpailemista ja tilanteiden voittamista harjoituksissa. Minusta se on kantanut peleihin hyvin, Gibson kertoo.

Tasaisen laadukkaan materiaalin kääntöpuolena on kapea rotaatio. Seitsemän runkopelaajan jälkeen Hugo Bomanille ja Antti Ahoselle on tavannut olla tarjolla vain jämäminuutteja.

Riittääkö teillä kestävyys, jos kausi jatkuu pitkään?

– Ehdottomasti! Meillä on jätkiä, jotka ovat osoittaneet potentiaalia. Pudotuspeleissä rotaatio tapaa supistua hieman, mutta meillä on etuoikeutenamme hyvät match-upit sisään heitettäväksi. Hugo Bomanin isoin asia on tasaisuus, ja Antti Ahosen paluu rotaatioon vaikean vuoden jäljiltä on meille suuri ilo. Hän on vasta matkalla tuntumansa kanssa, mutta hän on arvokas palanen: ei väliä, pelaako hän kaksi vai kymmenen minuuttia. Hän tulee mukaan ja tuo energiaa, Gibson sanoo ja jatkaa:

– Meillä voi olla lyhyempi rotaatio, tai tarvittaessa voimme mennä syvemmälle. Kun pudotuspeleistä tulee tiiviimpiä ja lepopäivät vähenevät, peleissä on varmasti laajennettava rotaatiota.

Kataja-välieräsarjassa Nokialla oli vapunpäivänä ensimmäinen katkaisun paikka kotonaan. Se jäi hyödyntämättä hallinnasta huolimatta. Karjalaisilta etenkin Richaud Pack oli pitelemätön ja nakutti historiallisen kovat pudotuspelipisteet. Packin saaminen kontrolliin ei kuitenkaan Gibsonin yöunia vie.

– Pari peliä sitten hän teki 36, emmekä juuri huolehtineet hänestä, koska hän ei ole kovin kiinnostunut pitämään muita mukanaan. Jos hän olisi keskiviikkona tehnyt 43, olisimme silti voittaneet pelin, Gibson sanoo.

Kataja kuitenkin venyi Näätien ohi ja Pack yhteensä 47 pisteeseen. Joensuulaisten voiton myötä Nokian johto sarjassa kapeni 3–2:een ja sarja jatkuu vähintään kuudenteen otteluun perjantaina.

– Mutta hän on todella hyvä pelaaja, ei pidä ymmärtää väärin. Meidän pitää rajoittaa hänen paint touchejaan. Hänen oli vain hyvin helppoa kääntyä kulmasta ja päästä paintille. Ei ole väliä ketä vartioit: olet ongelmissa, jos joudut tuollaisiin syviin rotaatioihin. Hän on kyvykäs kääntymään kulmissa ja voi olla todella hyvä: siihen hän pystyi viime pelissä.

”Hauskin kauteni koskaan”

Liigaan jo juurtuneen, mutta alempaan keskikastiin jääneen seuran nostaminen runkosarjan kakkoseksi ja finaalien kynnykselle on työnäyte, joka kelpaa taatusti seurajohdolle kuin seurajohdolle. Gibson ja Näädät tiedottivatkin viikko sitten jatkosta, tosin vain vuoden mittaisesta sellaisesta.

– Se oli monen asian summa. Päätimme, että jatkamme vuoden kerrallaan: se on tavallaan 1+2- tai 1+1-malli. Olen kiitollinen jokaisesta vuodesta, jonka saan, mutta valehtelisin, ellen sanoisi haluavani olla täällä pitkään.

– Olen aina sanonut johtoportaalle uskovani Nokiaan, mutta jos he haluavat vain vuoden, meidän täytyy tehdä hyvää jälkeä tänä vuonna ja luoda hyvä toimintasuunnitelma ensi vuodelle, Gibson sanoo.

Hän kuitenkin lisää, ettei juuri enää ajattele sopimusasioita yhtä paljon kuin aiemmin urallaan.

– Tunnen arvoni, ja kun tulee aika jolloin Nokia ei enää halua minua, olen valmis seuraavaan haasteeseen, missä se onkin. Mutta toivon sen olevan vaikkapa viidentoista vuoden päässä, Gibson tokaisee.

Lukuun ottamatta vuoden visiittiä belgialaisen Limburg Unitedin peräsimessä Gibson on valmentanut koko uransa Suomessa. Pohjois-Carolinassa kasvanut ja Etelä-Carolinan yliopiston käynyt mies tuskin ajatteli vuosituhannen vaihteessa Kauhajoelle pelaamaan siirtyessään, että Suomessa hän olisi tuleva luomaan parinkymmenen vuoden valmentajauran.

– Ehkei. Olen aina ollut jätkä, joka haluaa olla lojaali. Jos katsoo uraani, olen ollut monissa joukkueissa useita vuosia. Olen aina uskonut lojaaliuteen, parhaansa tekemiseen ja joukkueen auttamiseen.

Gibson on nokialaisten puikoissa nyt viidettä vuottaan. Ensimmäisiä vuosia sävytti koronapandemia lieveilmiöineen, mutta kokenut Gibson näki Nokialla itävän jotakin lupaavaa.

– Lupasin, että sopisin tänne ja tulisimme kääntämään tämän. Nyt voimme olle hyvillämme tästä eteenpäin siirtyvästä sapluunasta.

– Monet valmentajat maailmalla ymmärtävät, kuinka hyvä liiga tämä on. Pelaajat tekevät täällä hyviä ja isoja juttuja, siitä ei ole epäilystäkään.

Luonnollisesti Suomeen juurtumista on helpottanut myös oma perhe: supisuomalainen vaimo sekä lapset.

– Se ei toki tarkoita, etten olisi kiinnostunut ulkomaista, mutta pari viime vuosikymmentä olen ollut täällä. Menestymisellä on myös iso osansa siinä, miten mukavaa täällä on ollut.

Nokian kovin koripallosaavutus on pronssimitali keväältä 2016. Sen jälkeen pronssiotteluun on ylletty kerran. Selvää on, että nyt ulottuvilla on jotakin nokialaisittain täysin ainutlaatuista.

Gibsonilla itsellään on aiemmalta uraltaan jo kiitettävästi memorabiliaa palkintokaapissa. Paljon nähneen miehen omassa kirjanpidossa tämänvuotinen ryhmä on kuitenkin vilpittömästi erityislaatuinen.

– Minulle henkilökohtaisesti tämä on ollut hauskin kauteni koskaan. Tämä porukka on paras ryhmä, joka minulla on koskaan ollut – perustuen siihen, kuinka lujaa nämä kaverit tekevät töitä. Ei sitä joka vuosi saa kokoon viittätoista jätkää, joilla on sama asenne. Tämä on yksi niistä vuosista, ja se on tehnyt tästä vuodesta todella erityisen.

Riippumatta siitä, mitä lopulta tapahtuu, Gibson täsmentää.

– Valmentajilla ei ikinä pitäisi olla suosikkijoukkueita, mutta tämä on ehkäpä yksi erityisimmistä joukkueista, joita minulla on ollut. Se tulee koheesiosta, työnteosta ja keskinäisestä välittämisestä.

BC Nokian ja Katajan välieräsarjan kuudes ottelu pelataan perjantaina Joensuussa klo 18.30.