Tämä on juuri se osa-alue, jossa Susiladiesilla (ja myös valmennuksella ja staffilla) on paljon parannettavaa. Ja lähtee mun mielestä aika pitkälti siitä, että osaako päävalmentaja keskustella kaikkien pelaajien kanssa ja saamaan heidät motivoituneiksi tuomaan sen oman panoksensa Susiladiesin käyttöön? Ja jos ei pysty amatöörinä/opiskelijana satsaamaan koko kesää, niin millä tavalla voi auttaa/satsata?
Saadaanko Susiladies sellaiseksi ryhmäksi, jossa ensisijaisesti tehdään ryhmän eteen hommia ja sen myötä saadaan ne henkilökohtaiset palkinnot (näyteikkuna, ammattilaissopimukset, tms)?
Ero tässä asiassa on häikäisevan suuri, jos verrataan vaikkapa susijengiin. Enpä ole pitkään aikaan kuullut sieltä suunnasta, että joku ei halua/viitsi tulla leirille tai, että jotkut pelaajat valittaisivat siitä, ettei heitä ole kutsuttu/heille kommunikoitu.
Ja kun menestysresepti on noin lähellä, niin miksi siitä ei oteta opiksi?