BC Nokian riveissä tulokaskauttaan ammattikentillä pelaava Tucker Richardson on ollut nappihankinta Näädille. Ensimmäinen vuosi Nokialla on tarjonnut Richardsonille pelkästään positiivisia kokemuksia.

Nokialta puhelimeen vastaa hyväntuulinen nuorukainen, positiivinen realisti. Hän on ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelaava Tucker Richardson, 24. Ei jää epäselväksi, kuinka hän on nauttinut olostaan Nokialla.

– On ollut hienoa! Tämä kausi on todella ylittänyt odotukseni. En tiennyt mitä odottaa, mutta olen ollut onnekas päästessäni näin hyvään seuraan. Joukkueessa on hauskaa ja valmentajat ovat hyviä. Ei ole paljon valittamista! Se, että pelaamme yhä, on kuin kirsikka kakun päälle, Richardson kehaisee.

Näätäpaitaan Richardson päätyi viiden vuoden mittaiseksi venyneen yliopistotaipaleen päätteeksi. Koko yliopistoura sujui samassa koulussa, Colgatessa New Yorkissa, joka tunnetaan paremmin akateemisista kuin koripalloilullisista meriiteistään.

Akateemiset hyveet eivät kuitenkaan ohjanneet kouluvalintaa määräänsä enempää. Vaihtoehdot eivät olleet rajattomat: Richardsonia ei ollut järin mittavasti scoutannut.

– Kovin moni koulu ei halunnut minua, mutta Colgate oli minusta kovimmin kiinnostunut. Sain luonnollisesti hyvän koulutuksen, ja tutkinnon saaminen juuri sieltä oli hyvin tärkeää. Siellä oli toki myös hyvin valmennettu ja nouseva koripallo-ohjelma. Tämä kokonaisuus sopi minun yliopistoajalleni loistavasti.

Richardsonin lukema tutkinto on sosiologian ja koulutuksen alalta. Akateemisten tavoitteiden lisäksi koripalloilulliset tavoitteet alkoivat siintää kaiken aikaa lähempänä.

– Olin aina halunnut pelata ammattilaisena, ja yliopistomenestykseni ansiosta se vaikutti päivä päivältä mahdollisemmalta. Ajattelin olla vaivaamatta sillä päätäni koulun ajan, ja viimeisen pelini jälkeen aloin keskittyä tähän prosessiin muun muassa hankkimalla agentin. Aina se on ollut tavoitteenani, Richardson sanoo.

New Yorkista Nokialle on pitkä matka myös henkisesti. Myös tässä taitekohdassa Richardsonin valintoja ohjasi ennen muuta realismi.

– Ensimmäisen vuoden pelaajana on vaikea saada mahdollisuutta. Kävin pienen yliopiston, joten maineeni ei ollut samanlainen kuin monen muun ammattilaiseksi tähtäävän.

Omanlaisensa apu päätöksen syntymisessä oli uuden eurooppalaisjoukkueen amerikkalainen päävalmentaja. Greg Gibsonin kykyä nivoa kahta eri kulttuuria yhteen on kehunut myös joukkueen kapteeni Niko Mattila.

– Puhuin hänelle ja tutustuin siihen, mitä hän halusi tehdä joukkueen kanssa tänä vuonna. Korisliiga on tietysti hyvä liiga ja Suomi hyvä paikka elää: se tuntui oikealta mahdollisuudeltani ensimmäiseksi pestikseni, Richardson tuumii.

Näädät nauttii prosessista ja matkasta

Sensaatio-Nokian joukkuehenkeä ja asennetta on hehkutettu hehkuttamasta päästyään. Richardson kuitenkin jopa toppuuttelee näitä puheita.

– Ei se minusta ole mitään ihmeellistä, me vain tulemme tosi hyvin toimeen keskenämme ja pidämme hauskaa, Richardson tokaisee.

Mitäpä sitä sen monimutkaisemmaksi vääntämään, hauskaahan se voittaminen keskimäärin on. Kahta hauskempaa se on, mitä vähemmän mahdollisuuksia ennakkoon on annettu.

– Osansa on sillä, että olemme nuori joukkue, jolta ei odotettu paljon mitään. Kyse on prosessista ja matkasta: siitä nauttimisesta, mihin olemme jo päässeet. Olemme jo osoittaneet monen olevan väärässä. Minun osani on olla positiivinen ja nostattaa muita, olla olematta ongelma kentällä tai joukkueen jäsenenä, Richardson sanoo.

Juuri yhteen hiileen puhaltaminen on tehnyt vuodesta niin hauskan kuin se on ollut, Richardson näkee.

– Koskaan ei voi tietää, mihin ammattilaisjoukkueen kanssa päätyy, kun uusia palasia tuodaan joukkueeseen joka vuosi. Jotenkin tämä joukkue on vain hitsautunut todella hyvin yhteen.

Kotijoukot takana täysin voimin

Tukea uuteen asettumisessa on saanut myös kotipuolesta. Richardsonin vanhemmat ovat parasta aikaa Nokialla poikansa pelien perässä. Äiti kävi käymässä jo aiemmin kauden aikana.

– Se on todella tärkeää. Olen onnekas, kun vanhemmillani on mahdollisuus tulla tänne. Myös yliopistossa he kävivät katsomassa kaikki pelini, joihin suinkin pääsivät. Perheeni on uskomattoman tärkeä minulle ja myös uralleni, en todellakaan olisi täällä ilman heidän tukeaan, Richardson kertoo äänensävy vilpittömyyttä tulvillaan.

Perhe elää peleissä mukana myös kotona Yhdysvalloissa ollessaan – tavalla, joka kysyy todellista sitoutumista.

– He katsovat kaikki pelit aikaerosta huolimatta ja ovat todella kannustavia, Richardson suitsuttaa.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Monenlaisia vaiheita sisällään pitänyt finaalisarja on jo ehtoopuolella. Tiistain pelissä Nokialla ja Richardsonilla on jo selkä seinää vasten.

– Sarja on ollut todella mielenkiintoinen, on menty edestakaisin. Ensin me voitimme kaksi, ja nyt olemme hävinneet kolme peräkkäin. Tiistaina meidän on tultava luukuista ulos ja päästävä todella parhaaseemme.

Loppuottelusarjassa Richardson on jäänyt 13 pisteen ottelukeskiarvoon, mikä on matalampi kuin miehen saldo niin runkosarjassa kuin aiemmin pudotuspeleissä. Tosin odotetusti vähäkorisemmissa finaaleissa BC Nokia on tehnyt keskimäärin 72 pistettä, kun runkosarjan saldo oli 88 pistettä per ottelu.

Näin ollen Richardson on kantanut vähintäänkin oman kortensa Näätien kekoon, mutta Seagullsin tiukentunut puolustus on iso syy nokialaisten pienentyneissä pistelukemissa. Siitä mies antaakin tunnustusta myös vastustajalleen.

– He ovat tehneet hyvää työtä noustessaan takaisin voittojemme jäljiltä, ja nyt me olemme yrittäneet sopeutua, tosin heikommalla menestyksellä, Richardson sanoo, mutta lisää:

– Olemme silti luottavaisia: uskomme voivamme voittaa tiistaina ja viedä sarjan seitsemänteen peliin. On hienoa saada vielä mahdollisuus voittaa kotona ja jatkaa sarjaa perjantaille.

BC Nokian ja Seagullsin kuudes loppuottelu pelataan tiistaina Nokian Harjuniityn liikuntahallissa kello 18.30.