Äänestys

1 - Ei kiinnosta vähää alusta, kunhan tulin vittuilemaan
2 - Kuuntelen mieluummin kynäniskojen podcasteja, menkää fossiilit wittuun
3 - Ihan jees, harmi kun tekijät ovat perseestä
4 - Ei oikein meinaa AD/HD keskittymiskyky riittää lukemiseen, mutta hyvä idea
5 - Tilausta on kyllä, mutta riittääkö tekijöiden taso?
6 - Vihdoinkin! Alkoikin ne Podcastit tulla korvista ulos
7 - Mukawahan se on aamukahvilla istua alas ja lukea laadukasta proosaa
8 - Hattua my friends, varsinainen lutuuriteko
9 - Tyhjiö elämässäni on valtava ja tämä julkaisu TULEE täyttämään sen
10 - Kik on koripalloskenen legenda, jonka matsku on aina eeppistä! Kiitos Jumala!

Kirjoittaja Aihe: NBA By Kik Jams & Co. Season 1 - Txtmuotoista Jumalten Nektariinia NBA-Faneille  (Luettu 2536 kertaa)

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?
NBA By Kik Jams & Co.




Aloha!

Merkittävä lehti NBA-kirjoittelun historiassa on kääntymässä näin Koripallo.comin keskustelupalstan ollessa siirtymävaiheessa kohti uutta ja uljaampaa huomista. Koripallolegenda ja taannoisessa suomalaisen koripalloilun merkittävimmät vaikuttajat Top100-listauksessa sijalle 47. sijoittunut Kik Jams kollegoineen on päättänyt antaa oman panoksensa suomalaisen koripalloboomin nostattamiseen. Luvassa on megalomaaninen joulukuusta aina kesäkuun ytimeen ulottuva NBA-koripalloilua käsittelevä reaktiivinen kausijulkaisu, paremmin tunnettuna nimellä NBA By Kik Jams & Co. Season 1.

Selitän tämän käänteentekevän ja vallankumouksellisen formaatin pihvin myöhemmässä vaiheessa kirjoitustani, mutta lyhyesti tiivistettynä tarjolla tulee olemaan useamman lahjakkaan kollaboraattorin NBA-aiheista tarinaa monesta eri näkökulmasta ja esitystavasta lähtien. Koko paskan kuraattorina toimii tietenkin itseoikeutetusti Koripallo.Comin yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista kirjoittelijoista, Kik Jams, jonka kynä ei ole vuosien aikana tylsistynyt millin vertaa. Päinvastoin, luvassa on ideoiden karnevaali tavoilla, joita ei tässä maassa aiemmin välttämättä olla edes nähty. Joten turvavyöt kiinni, katse eteenpäin ja valmiustaso korkealle, koska seuraavaksi esittelen julkaisumme lahjakkaat tekijät!

Kik Jams - Kik on old school koripalloentustiaatikko, jonka juuret NBA-koripallon seuraamisen osalta ulottuvat syvälle 90-luvulle saakka. Kik Jamsin ensimmäiset vahvat muistikuvat koripallosta sijoittuvat Michael Jordanin valtakauden alkuvuosiin, jolloin hän dominoi NBA-finaaleissa niin Houstonin kuin Portlandin paskanippuja vastaan. Valon Kik näki vuonna 1997, jolloin hän seurasi yhdessä silloisen parhaan kaverinsa kanssa solukämppänsä tv-ruudulta MJ:n dominointia Utahia vastaan. Tuona kesänä Kik teki lopullisen läpimurtonsa katukoriskentille, josta hän myös ammensi loppumattoman innostuksensa yksilökeskeisen koripalloideologiansa antimiksi.

Lukiovuosinaan Kik vietti kohtuuttoman paljon aikaa koulunsa ATK-luokassa pyrkien epätoivon vimmalla lataamaan tuoreita Top10-klippejä NBA.comin sivuilta. Jo hyvin varhain näiden klippien katsomisen myötä kävi selväksi, ettei Kikillä voisi olla kuin yksi esikuva mitä pelilliseen tekemiseen ja itsensä ilmaisuun individualistisella tavalla tulisi - Jason Williams aka. "White Chocolate" aka. "Crystal Meth" aka. "J-Dub". Myös PlayStationin kuraiset EA:n tekemät NBA-pelit tekivät kauppansa ja Kik iskikin omat tulostuskiintiönsä säppiin hyvissä ajoin ennen joulua printtaamalla tuoreimmat kokoonpanot ulos ESPN:n sivuilta saadakseen editoitua oman pelikokemuksensa mahdollisimman lähelle autenttista. Tosiasiassahan nuo pelit tarjosivat yhtä paljon autenttisuutta kuin italialainen ilta Rossossa, mutta vielä silloin vähäänkin osasi olla tyytyväinen.

Vuosituhannen vaihteessa Kik löysi tosirakkautensa Akronin lukiosta Ohiosta ja sen jälkeen paluuta entiseen ei enää ollut. Tietoyhteiskunnan vallankumouksen myötä myös Kik löysi tiensä yhä syvemmälle internetin valtakuntaan, upottaen itsensä koripallotietoisuuteen ja viruspohjaisten ilmaisstriimien maailmaan. Fantasypelaamista, LeBronin intohimoista kannattamista, omien koristaitojen hiomista ja NBA 2K-sarjan parissa vietettyjä lukemattomia tunteja ryydittivät prime timessaan kaikkien aikojen parhaaksi tituleeratun Bill Simmonsin koriskirjoittelun seuraaminen. Simmons tapa viihteellistää urheilukirjoittaminen ja vetää populäärikulttuuri siihen mukaan vaikutti Kikin omaan ulosantiin merkittävällä tavalla. Vain Petteri Sihvosen tuoman provokatiivisen analyysin koulukunta sai aikaan vastaavaa inspiroitumista ja lopputuloksena tästä saimme nauttia sekä "nauttia" Kikin tuotoksista niin tällä palstalla kuin omassa blogissaan (https://achillesvskingjames.wordpress.com/).

LeBronin otettua asemansa kaikkien tunnustamana ja kiistattomana Maailman Parhaana, oli Kikin myös aika katsoa kohti uusia haasteita. Nyt näiden haasteiden sekä muutosten tällä puolella koripalloileva maailma on ottanut mielenkiintoisia askeleita eteenpäin. Uudet tähdet ovat syttyneet NBA-taivaalle ja vielä useampi käsittämättömän kova pelaaja on läpimurtonsa kynnyksellä. Suomalainen koripalloilu on myös ottanut merkittävän askeleen eteenpäin Lauri Markkasen myötä. Ja ennen kaikkea - LeBron James pelaa historiallista kautta ja on nyt 32-vuotiaana uransa absoluuttisella huipputasolla. Samaan aikaan kuoleman toreissaan ollut Koripallo.com on siirtynyt uusien omistajien haltuun ja myös tällä palstalla on potentiaalia saada uutta tuulta siipiensä alle. Aika on siis äärimmäisen otollinen ja kypsä myös Kik Jamsille antaa lisänostetta niin keskustelupalstan uudelle nousulle kuin koko suomalaiselle koripallokulttuurille.

Vastuualue: Kik Jams vastaa topiciin kirjoitettavista kolumneista, postilaukuista (lukijoiden esittämiä kysymyksiä Twitteristä), ajankohtaisesta materiaalista sekä sisällön kehittämisestä, muiden sisällöntuottajien materiaalin editoimisesta sekä kuratoinnista.

PS. En ole narsisti.

Killes - En ole myöskään Killes.

Killes on palstalaisille tuttu tekijä, jonka tavaramerkit ovat olleet aukoton kyky argumentoida asian kuin asian puolesta sekä provokatiivisen materiaalin tuottaminen. Usein samalla puolella asioista olevat Kik ja Killes ovat toisiaan täydentävä tutkapari. Kun Kik on keskittynyt maalailemaan sotamaisemaa isolla pensselillä, on Killes usein lähtenyt yksittäisiin taisteluihin uskomattomalla tarmolla. Killesin maailmankuvaan ei tavallisesti mahdu liikaa harmaan sävyjä ja NBA-kirjoittelunkin osalta asenne on usein mallia "tulos tai ulos". Tähän projektiin Killes on lupautunut mukaan ainakin näin aluksi lähinnä pitkin hampain suostuteltuna, mutta annamme ajan näyttää mihin urotekoihin "Kynän Mestari" intoutuu. Yhden asian voin luvata - tätä miestä lähemmäs Suomessa ei Skip Baylessia päästä.

Vastuualue: Legendaarisen Ssukkelan vetäydyttyä NBA-vetotipsibisneksistä on Killes nähnyt velvollisuutensa astua täyttämään tuota aukkoa. Kolme viimeistä vuotta voitollista NBA-vedonlyöntiä harrastanut Killes tarjoaakin siis lukijakunnalle käyttöönsä kuumimmat ja tuoreimmat betsivihjauksensa yöllisiltä NBA-kierroksilta. Ja kyllä, voin kertoa teille hänen palautusprosenttinsa vuosien 2015-2017 ajalta. Se on 103%.

Muilta osin neuvottelut ovat vielä auki, mutta uskoisin Killeksen myös osallistuvan sisällöntuotantoon muodossa tai toisessa myös vedonlyöntivinkkiensä ulkopuolelta. Kuten suurille Taiteilijoille on tarpeen, ovat Killeksen kädet täysin vapaat.

Antto Nikkarinen - Bill Simmonsin yksi hienoista oivalluksista oli tuoda entinen NBA-pelaaja lähelle lukija- ja kuulijakuntaa hienmakuisine tarinoineen sekä pelaajavinkkelistä tehtyine analyyseineen. Suomen maajoukkuepelaaja Antto Nikkarinen on suomalaiselle koripallokirjoittelulle sitä mitä Jalen Rose oli amerikkalaiselle koripallomedialle. Koska Antto ei huippu-urheilijana kuitenkaan osaa pitää kynää kädessä, tulee hänen materiaalinsa mitä todennäköisimmin olemaan Kikin editoimaa. Anton vastuulle laitetaan lähtökohtaisesti joukkue- ja pelitapa-analyysit, jotka tulevat olemaan täyttä timangia.

Trancey - Chicagon kaupunkialueen joukkueita lajista riippumatta armottomalla pieteetillä jo 90-luvulta seurannut Trancey vastaa päivänpolttavasta osa-alueesta eli Lauri Markkasesta sekä hänen joukkueestaan Chicago Bullsista. Se asia, joka tästä joukkueesta ei ole tämän miehen tiedossa, ei ole tietämisen arvoista. Tuoreimmat kuulumiset suoraan sisäpiirin lähteistä (Trancey matkustaa säännöllisesti Chicagoon niin huvi- kuin työasioissa) ja viimeisimmät Laurin tilanteesta aina tarpeen vaatiessa. Tämä mies on niin suuri Bulls-fani, että pelaa jokaisen höntsyvuoron Evan Turnerin Philly-paidassa. 'Spect.

Kari Peitton aka. PeytonAtPrimeTime & Ossi aka. Salimarkku - Dynamic Duo. The Unpredictables. Majakka & Perävaunu.

Mitä julkaisun huumoriarvoon tulee, niin Peittonin ja Ossin deadpan comedya sekä keskinäistä nokittelua ei voi koskaan hypettää liikaa. Tässä vaiheessa tämän luonnollisen talentin siirtymistä tähän formaattiin ei voi ennustaa ja siirtymä/lämmittelyvaihe voi kostautua pitkäksi, mutta jos minä jotain lahjakkuudesta tiedän, niin tiedän näiden kahden vekkulin olevan jotain täysin muuta. Editorina ja curatorina tulen antamaan näille kavereille kaiken tukeni, jotta saamme jokaisen pisaran mustanpuhuvaa huumoria puristettua irti näistä janmpoista.

Vastuualueet: Ossin ja Pejtonin tinkimätön NBA-tietämys mahdollistaa mitä randomeimmat Top5-listaukset NBA-koriksesta ja sen liepeiltä. Näiden lisäksi Ossin vastuualueena ovat tinkimättömät pelaajaskouttaukset, joita hän on hionut yhdessä Kik Jamsin kanssa äärimmäisen objektiiviseen muotoonsa Koulukatu Kollektiivin pelaajistoa arvioiden. Pejton sen sijaan aikoo tuoda tuulahduksen menneisyydestä retrovintage-henkisellä palstallaan "Turning Back The Clock", joka käsittelee menneiden aikojen NBA-pelaajia.


Tarkoitus julkaisulla on siis tarjota ajankohtaista NBA-asiaa hyvin viihteellisellä otteella, jossa todellisia heittoprosentteja tai muita pelin äärimmäisyyksiin vietyjä taktisia nyansseja ei kohdella kuin sivuhuomautuksina. Asiapitoisuus tulee silti olemaan erinomaista luokkaa, koska tekijäporukan NBA-tietämys on tässä maassa vertaansa vailla. Julkaisutahti vaihtelee, mutta jonkinlaista sisältöä pyritään saamaan eetteriin viikottain. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Rima julkaisuun ei myöskään ole kovin korkealla, koska laadukkaisen sisältöjen lisäksi haluamme tarjota myös orgaanista, hengittävää materiaalia. Kenties jonain sunnuntai-iltana topiciin ilmestyy impromptu otteluseuranta by kollektiivi. Kenties joku lukijoistamme tahtoo kirjoittaa joskus jotain omasta inspiraatiostaan. Kenties jotain aivan muuta. Ja kuten Coach Nick sen sanoo - "tämä on keskustelu, oletko mukana?". Myös me toivomme mahdollisimman vuorovaikutteista keskustelua julkaisun sisällä. Kommentoikaa, kertokaa mielipiteenne, tarttukaa kiinni, provosoitukaa ja provosoikaa. Tehdään tästä yhdessä Suomen #1 koripallojulkaisu!

Tulen editoimaan topicin avausviestiin eri teemat omiksi sektioikseen, joihin voin lisätä linkit topicin tulevilta sivuilta. Näin tavara on aina helposti tavoitettavissa ja löydettävissä, eikä topicin selaamiseen tarvitse käyttää turhaa aikaa. Pyrimme myös aktiivisuuteen Twitter-kanavan #NBAfi puolella, joten palautetta saa antaa niin siellä kuin suoraan täälläkin.

Let's Make This Happen!



Kikin Kolumnit:

Postilaukku:

Killeksen Warmaa Rahaa:

Killeksen Kolumninurkka:

NBA Player Scouting Archives (Always by Kik & Ossi):

Pejton's Turning Back The Clock:

Ossin ja Pejton Random Top Fives:

Trancey On The Bulls:

Antton Analyysit:

Miscellaneous:
« Viimeksi muokattu: 18.12.17 23.54 kirjoittanut Kik Jams »
Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS

Poissa PeytonAtPrimeTime

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 26
Korjaus avausviestiin. MJ ei kohdannut koskaan Houstonia finaaleissa.

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?
Korjaus avausviestiin. MJ ei kohdannut koskaan Houstonia finaaleissa.

Ok!
Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?
NBA By Kik Jams: Kostopelit


Kelly Olynykin viime yönä tapahtunut väkivaltainen "REVENGE GAME"* sai myös Kik Jamsin inspiroitumaan Impromptu kolumnidebyyttiin aiheen tiimoilta. 

*

NBA lienee kaikista sarjoista se kaikkien syvimmällä pelissä oleva kostopelien osalta niiden kuuluessa erittäin olennaisena osana sarjan kulttuuriin.  Aiheesta on tuoretta pohdintaa ja kattavia Top-listoja**, joten mitään kokonaisvaltaista perkausta en tee, vaan mieluummin pohdiskelen aihetta omasta henkilökohtaisesti näkövinkkelistäni lähtien. Mikä tekee hyvän kostopelin ja mitkä ovat parhaita kostopelejä? Milloin kostopelistä tulee jotain muuta ja ovatko kaikki kostopelit oikeasti sitä?
 
**

Joskus nämä pelit, joissa entiset pelaajat iskevät normaalia pistekeskiarvoaan kovempia suoritteita taululle, kärsivät yltiöpäisen kostopeli-termin viljelyn takia inflaatiosta. NBA:ssa pelaajien liikkuvuus on niin suurta, että miltei joka yö on tulilla jonkinlainen revenge game jos niikseen halutaan. Kuten yllä oleva artikkeli määrittelee, pitää taustalla olla kuitenkin jotain sellaista minkä vuoksi pelaajalla on "lastu olkapäällä". Jos näin ei ole, niin kysymyksessä on pelkkä "onpas mukawa palata vanhaan tuttuun halliin ja pelata tuttua systeemiä sekä pelaajia vastaan, jotka ovat jo harjoituksista tuttuja kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen". Kostosta motivaattorina voi olla hyötyä näissä peleissä, mutta useimmiten paremmin pelaaminen johtuu juurikin tästä toisesta syystä eli helvetin hyvistä skouteista sekä tutusta ympäristöstä.
 
Top-listoille löytävät tiensä tavallisesti suurten tähtien pelit entisiä seurojaan vastaan heidän kotihalleissaan, mutta itse en niistä syty. Mitä ihmeellistä on nähdä LeBron, Durant tai joku muu kovan luokan pelaaja tykittämässä 30-40 pistettä taululle vanhaa joukkuettaan vastaan? Sen sijaan juuri Kelly Olynykin kaltaiset rivi- ja roolipelaajat tekemässä vastaavaa on huomattavan paljon vaikuttavampi näky. Painuinkin tilastojen maailmaan ja yritin löytää 2010-luvun kausilta tällaisia pelejä, joissa tusinajannut olisivat panneet parastaan peliin entisiä joukkueitaan vastaan, mutta eipä niitä aivan listan kärkipäästä löytynyt. Top50 eniten pisteitä kaudella tehneistä lähimpänä tätä oli Danilo Gallinarin paluu*** Madison Square Gardeniin 2012 kuuluisan Melo-treidin jälkeen. Dario niputti 37 pistettä ja varmisti voiton toisella jatkoajalla Nuggetseille.
 
***

Tietenkään ei pidä unohtaa myöskään sitä kolikon kääntöpuolta eli kostotoimenpiteiden epäonnistumista. Tuoreimmat esimerkit tästä saatiin Thunderin toimesta, kun Paul George ja Carmelo Anthony epäonnistuivat surkeasti omissa kostopeleissään. PG13 naputti säälittävät 12 pistettä 3/14 heitoilla (toki voitto tuli), Melon osuessa 5/18 samalla pistemäärällä tappiopelissä Knicksejä vastaan. Todennäköisesti koko kostopelihässäkkä on, kuten niin moni muukin "ilmiö" koripallossa, pelkkää tilastojen vääräksi osoittamaa harhaa. Voin kuvitella koston ja näyttämisenhalun auttavan ehkä ensimmäisessä pelissä, mutta normaali ihmismieli ei jaksa ammentaa tällaisesta syystä ylimääräistä motivaatiota (saati, että tuo motivaatio tulisi ulos parempina peliotteina) kovin pitkään. Tuon jälkeen taustalla täytyy olla paljon vakavampaa välirikkoa tai tietynlaista mielenlaatua (lue: Damon Williams). Tunne takaisinmaksusta on varmasti onnistuessaan huumaava, mutta kuinka paljon apua sellaisen tuottamiseen tuo ilmiö tuo, lienee vähintäänkin kyseenalainen. Joka tapauksessa hauskasta ja viihdyttävästä tulokulmasta peleihin tuossa on kyse ja kieltämättä 82 pelin runkosarja pientä suolaa välillä tarvitseekin.

Yhdelle pelaajalle kuitenkin hyväksyn kostopeli-argumentin ja hän on draftivuotenaan toisen kierroksen viimeisellä sijalla varattu Isaiah Thomas. Minun puolestani IT:n jokainen peli koko liigaa vastaan saa olla kostopeli siihen saakka kunnes hän saa sen kauan ansaitsemansa maksimisopparin jostain. Hieno mies. Toki Thomasillekin on ainakin yhdessä kostopelissä käynyt todella katalat. Tämä tapahtui viime kaudella Phoenixia vastaan vieraissa. Tuossa pelissä Thomasilla oli erinomainen tilaisuus syöttää katkeraa kalkkia ex-joukkueelleen, mutta muuan Tyler Ulis oli asiasta eri mieltä. Alamittainen pelintekijä pelasi siihen astisen elämänsä parhaan pelin ja kaikki huipentui viimeisille sekunneille IT:n puppeloidessa**** pallon Ulisin käsiin.

****

Metatasolle menevää kostoa olisi ollut tarjolla tällä kaudella Tim Hardaway Jr:n kohdatessa Atlantan vieraissa. Timppahan sai aikanaan Knicksistä monoa persuuksille mokattuaan mahdollisuutensa ottaa johtavan korintekijän viittaa harteilleen Melon taustajoukoissa. Atlantassa mies kiitti saamastaan mahdollisuudesta siinä määrin, että hänet pois potkinut Knicks oli valmis laittamaan tauluun massiivisen tarjouksen 71 miljoonaa ja 4 kautta. Tähän Atlanta ei vastannut, joten olisiko Timpan pitänyt tuntea olonsa väheksytyksi vai kuitenkin kiitolliseksi saamastaan mahdollisuudesta? Eipä peli minkäänlaisia otsikoita nostanut, joten eiköhän kaikilla osapuolilla ollut tässä tapauksessa varsin tyytyväinen olo tilanteeseen. Hyvä esimerkki siitä, ettei jokainen ottelu entistä seuraa vastaan todellakaan ole mikään erityisempi kostopeli.

Palataan vielä tuohon kaiken aloittaneeseen Kelly Olynykin suoritukseen viime yönä. Olosuhteet Olynykin kostopelille olivat hänen kannaltaan äärimmäisen otolliset. Heat kärsi pahoista loukkaantumisongelmista James Johnsonin ja Hassan Whitesiden ollessa sivussa etukentältä. Lisäksi joukkueen ykköstakamies Goran Dragic kärsi vammoista ja Dion Waiters oli syönyt huonoa pasta bolognesea ennen peliä. Joukkue kaipasi kipeästi uusia ratkaisijoita, eikä Kelly pettänyt tilaisuuden saatuaan. Otteluhan alkoi häneltä suhteellisen vaisusti, "vain" kolme pelitilannekoria ensimmäiselle puoliskolle. Toisella jaksolla mies alkoi tekemään sitä mistä hänelle maksetaan eli kiskomaan kolkkeja oikein urakalla. Luonnollisesti 32 pistettä ei ole helppo urakka pelkillä kolkeilla ja Olynyk onnistui useammankin kerran todella huomiota herättävissä suorituksissa myös kaaren sisältä.

Olen tällä kaudella kiinnittänyt miehen otteisiin enemmän huomiota, koska seuraan LeBronin aikojen johdosta vieläkin Heatia. En ollut siis laittanut merkille kuinka samaan aikaan outo ja hauska pelityyli tällä jokaiselta höntsävuorolta maailmankaikkeuden historiassa löytyvältä ATK-insinööriltä näyttävällä miehellä on. Harhautukset ja rytmitys eivät todellakaan ole mistään oppikirjasta, vaan Kelly tuntuu vetävän täysin satunnaisen spastisia liikkeitä vailla kummempaa kehokontrollia. Usein nuo yritykset jäävät onnistumatta, mutta viime yönä niillä saatiin vanhoja joukkuekavereita haletsiin oikein urakalla. Oma suosikkini oli 51-49 tilanteessa nähty ajo sisään kaarelta, jossa hän vie Jaylen Brownia kouluun herky-jerky pääliikkeellä ja pienellä heittoharhautuksella. Toki kaiken kruunaa tuo aivan järkyttävä donkkipommi Kyrien JA Jaylenin naamaan, jossa Olynyk jää pitelemään takareittään. Aamulla saattaa kolottaa, mutta suoritus oli luultavasti uhrauksen arvoinen.

Mutta oliko tuokaan lopulta kostopeli? Tuskinpa. Kelly Olynyk varmasti ymmärsi Bostonin ratkaisun viime kesänä pelaajapoliittisesta näkökulmasta katsoen, eikä voi olla kovin tyytymätön saamaansa rahamäärään tai sijoituspaikkaansa Floridan hiekkarannoilla.

Koska emme kuitenkaan halua haudata kostopelien merkitystä ja arvoa, etsitään artikkelin loppuun NBA-kauden jäljellä olevista kostopeleistä ne oikeasti herkullisimmat:

5) Jonathon Simmons @ SA 13.3.2018

Orlando sai riistettyä Simmonsin riveihinsä täysin käsittämättömällä summalla ottaen huomion miehen potentiaalin. Luulisi Jonathonilla olevan aikamoinen tarve näyttää Popolle entisellä kotiareenallaan mistä kana pissii. Simmonsin harmiksi joukkue ympärillä on niin lähellä kasaa paskaa kuin se voi olla sitä olematta, joten saattaa vaatia häneltä 50 pisteen iltaa päästä edes haistelemaan voittoa. Ja voittohan kostopelissä on kaiken A ja O.

4) Spenska Dinwiddie @ DET 21.1.2018

SVG saa maistaa omaa takalistoaan tammikuussa Detroitin hylkäämän pelintekijän saapuessa takaisin Moottorikaupunkiin. Toivottavasti D'Angelo Russell ei ole vielä silloin pukeissa, jotta saadaan totaalinen näytös. Reggie Jacksonilla vopite tulla kuumat paikat ottaen huomioon kuinka surkeasti hän on suoriutunut Detroitin virkaa tekevänä ykköspointtina. Viime kauden peli kai olisi teknisesti ollut se aito koston paikka, mutta Dinwiddie on päässyt nykyiseen rooliinsa vasta tällä kaudella, joten iskun paikka on NYT!

3) Enes Kanter @ CLE 11.4.2018

Knicks ja Cavs ovat päässeet hyvän feudin alkuun tällä kaudella LeBronin arvosteltua Phil Jacksonia vielä viimeisen kerran Dennis Smith Jr.:n valitsematta jättämisen kautta. Kanter ei Kuninkaan kiusaamista French-Frankia kohtaan katsonut hyvällä ja siemenet tulevaa myllyttelyä varten kylvettiin joukkueiden edellisessä kohtaamisessa.



Harmillisesti Kanter suattaapi olla huhtikuussa jo turkkilaisessa vankilassa suorittelemassa 4 vuoden tuomiotaan. Tai vaihtoehtoisesti tuo runkosarjan lopun doubleheader 9. ja 11.4. kärsii lepuutuksista. Cavsilla ei pitäisi tuossa vaiheessa ainakaan olla sen enempää intressiä alkaa fyysiseksi juuri pudotuspelien kynnyksellä. Ja eihän LeBron voisi mitenkään olla niin pikkumainen, että haluaisi aikaisemman biiffin johdosta pelata näissä peleissä täysillä...

2) Jimmy Buckets @ CHI 9.2.2018

Ei niinkään joukkueelle tai faneille, mutta GarPaxin kannattaa valmistautua ottamaan turpaan täydet 48 minuuttia. Ja Tom Thibödöön historian sekä valmennustyylin tuntien kyseessä on kirjaimelliset 48 minuuttia. Kylkeen vielä Taj Gibsonia sidekickiksi.

1) Jahlil Okafor @ PHI 16.3.2018

#FreeJah saapuu takaisin Phillyyn. Muutamaa päivää aiemmin Okafor pääsee jakamaan penalttia uudessa kotisalissaan, mutta tämä on tietenkin se varsinainen kostopeli. Todennäköisesti tuloksena on DNP-CD, mutta ei anneta sen häiritä hypeä.


Hei sällit oli hauskaa! Meidän pitäisi tehdä tätä useammin. Palaillaan...
« Viimeksi muokattu: 21.12.17 22.55 kirjoittanut Kik Jams »
Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?
Mahtava Follow-Up tuohon artikkeliin seuraavassa, tarjolla nimittäin maajoukkuepelaaja Antto Nikkarisen näkemykset siitä onko Revenge Game real deal vai pelkää huuhaata?

Kik Jams: Maajoukkuetähti Antto Nikkarinen, voitko kertoa lukijoillemme mielipiteesi kostopeleistä? Tosi diili vai pelkkää fuulaa?

Antto N.: Revenge gamet ehdottomasti real deal, mikään ei sytytä niin paljon kun pelata saman positionin äijää vastaan joka on jauhanut ennen peliä vähän paskaa tai viime pelin jälkeen huudellut per--

Kik Jams: Ok. No onko heittää mitään mielenkiintoista omakohtaista kokemusta pelivuosien varrelta?

Antto N.: Todellakin. Back in the day, kun Sami Ikävalko tykkäsi pitää--

Kik Jams: Joo, ei ketään kiinnosta Sami Ikävalko. Voin kertoa kuitenkin omakohtaisesti kokemuksen siitä miten nautinnollista tällainen kostopeli voi olla kohdalle sattuessaan. Tätäkin projektia mukana tekemässä oleva Kari Peitton aka. PeytonAtPrimeTime oli juuri edellisellä kaudella omalla suhmuroinnillaan saanut Koripallo.Com NBA Fantasyn tuhon partaalle. Jo tuolloin keväällä tiesin, että tulevan kesän Koulukadun peleissä Peitton saisi maistaa omaa lääkettään. Ja niinhän siinä kävi jo ensimmäisten pelikertojen aikana, että ensivaiheessa Peitton keräili kamojaan useampaan otteeseen kaukalon laidoilta Kik Jamsin fyysisen preesensin jyrätessä vastustamattomasti miehen yli kerta toisensa jälkeen.

Huipentuma kostolle tuli sitten 1v1 Summit Series peleissä Peittonin ottaessa kuokkaan puhtaasti lumierin. En muista saatiinko tuota "kylmää sotaa" koskaan maaliin asti, mutta jokainen matsi oli pelkkää ryöpytystä alusta loppuun saakka. Niin edestä, takaa, vasemmalta kuin oikealtakin. Lights Out No Doubt.


« Viimeksi muokattu: 21.12.17 23.22 kirjoittanut Kik Jams »
Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?

Mitäs meillä lippashattujanarareilla parempaakaan tekemistä jouluviikonloppuna kuin lukea palkitsevaa NBA-kirjallisuutta? Tässä artikkelissa käsittelemme lyhyesti NBA:n kenties silmiä hivelevintä aarretta, Nikola Jokicia, sekä hänen polkuaan liigan suureksi valkoiseksi toiveeksi. Tämän matkan varrelta löydämme myös lahjan, joka tuntuu jatkavan antamistaan. Kyseessä on siis tietenkin Jokicin taistelu Denverin herruudesta toista valkoista jääkaappiyhdistelmää, Jusuf Nurkicia vastaan, ja erityisesti YouTubeen hailaitteja tekevän DownToBuckin tarinat tämän taistelun inspiroimana.

Myönnän heti kärkeen, etten itse uskonut kummastakaan, Nurkicista tai Jokicista, tulevan kovan tason NBA-pelaajaa. Olen tietenkin nähnyt aikanaan Arvydas Saboniksen kuin Vlade Divacin pelaavan, ollen hyvin vaikuttunut heidän kyvystään tehdä pisteitä taidokkaasti ja luoda tilanteita muille sentteripositiosta. Löytyykö koripallosta juurikaan mitään kauniimpaa kuin sentteri, joka pystyy "tekemään sen kaiken"? Näiden mestareiden jälkeen tuolla osastolla on kuitenkin ollut hiljaisempaa ja olemme saaneet tottua valkoisten isojen miesten olevan lähinnä tylsiä "Stretch"-pelaajatyyppejä tai Timo Moskovan tyylisiä haalarismiehiä.

Mahdollisuuden saatuaan Nikola Jokic on kuitenkin tuon ennakkokäsityksen murskannut jokaisella mahdollisella tavalla. Denver Nuggets on pitkälti hänen ansiostaan yksi liigan viihdyttävimmistä joukkueista katsoa, tosin vain joukkueen ollessa pelipäällä. Vastapainona hyökkäyspään ilotulitukselle, jota "The Joker" johtaa, usein nähdään totaalisia sulamisia pelien sisällä tai pitkissä jaksoissa kauden sisällä. Tästä hyvänä esimerkkinä ottelu Minnesotaa vastaan tältä viikolta, jossa Nuggetsin parinkymmenen pisteen johto suli nopeassa tahdissa kolmannella jaksolla ja lopulta 'Sota juoksi helpohkoon voittoon. Tuossa ottelussa nähtiin myös Jokicin pelaamisen kääntöpuoli hänen tupeloitua 10 menetystä yrittäessään pakottaa omaa syöttötyöskentelyään.

Denver ylipäätään on mielenkiintoinen joukkue, joka on tuon vuosien takaisen Melo-treidin jälkeen vaikuttanut olevan täynnä talenttia, potentiaalisia nimiä ja menestyvässäkin NBA-joukkueessa roolia saavia laatuluokan roolipelaajia. Supertähti-luokan pelaajat ovat puuttuneet ja valamiehistö on edelleen ulkona siitä onko Jokicista johtamaan huipputason NBA-joukkuetta. Mutta nytkin Nuggetsin pelaajalistaa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta siitä miten tällä talenttimäärällä muka EI saataisi treidattua jotain ykköskoiraa sisään?

PG:

Emmanuelle Mudiay - Ei toimi Malonen systeemissä, mutta olisiko nuorella pelaajalla vielä myyntiarvoa?

Jamal Murray - Luultavasti miehellä on enemmän arvoa Denverille kuin muille jengeille. Jos oppisi olemaan tasaisempi eikä kuin Bitcoinin kurssi, niin olisi täydellinen fit Jokicin rinnalle. Heittävä "pelintekijä", joka tykkää juosta ympäri ämpäri kenttää, leikata ja hakea vapaata tilaa johon serbijönssi voi namupassailla syöttöjään.

SG:

Gary Harris - Denverissä ollaan erittäin korkealla Gary Harrisin potentiaalista, siitä vahvistuksena he pajauttivat pöytään nuorelle lupaukselleen lihavan parikymmentä miljoonaa per kausi sopimuksen. Harrisilla on mahdollisuus kehittyä yhdeksi liigan parhaista kahdensuunnan takureista, mutta onko hänestä 20 PPG per peli skooraajaksi Jokicin rinnalla? Itse en supertähtipotentiaalia näe, mutta erittäin hyödyllisen pelaajan voittavan joukkueen rakentamisessa. Tuskin myynnissä.

Will Barton - Ball Wirton ansaitsisi oman artikkelinsa, siinä määrin mielenkiintoinen miehen matka liigan yhdeksi parhaimmista penkkipelaajista on ollut. Will The Thrill on myös yksi omista suosikkipelaajistani, mutta hänen tiensä Denverissä saattaa tulla päätökseen tämän kauden lopuksi. Näillä statseilla ja peliotteilla luvassa on luultavasti häpeämättömän lihava sopimus jostain johtavaa pistelinkoa etsivästä alemman kerroksen joukkueesta. Onko Bartonista uudeksi James Hardeniksi OKC -> HOU tyyliin? Ei ehkä ihan, mutta hän ansaitsee avaimet käteen jossain joukkueessa. Mike Malone rakastaa Bartonia, mutta onko Denver valmis läiskäyttämään riittävästi käteistä pöytään pitääkseen luksuspelaajansa?

Malik Beasley - Vähän puhuttu pelaaja, mutta vielä hyvin nuori. Nouseeko Bartonin mahdollisen häipymisen myötä täyttämään samaa roolia?

SF:

Wilson Chandler - Arvokas roolipelaaja mille tahansa NBA-joukkueelle.

Juan Hernangomez - Sen Knicksissä pelaavan sentterin veli, jonka potentiaalia on pidetty suurena. Vielä ei Denverissä ole tilaa miehelle tullut yksittäisiä pelejä lukuunottamatta ja onkin luultavasti monien joukkueiden "miten saataisiin ryöstettyä treidissä throw-in palasena?"-suunnitelmissa.

PF:

Paul Millsap - Denver satsasi isosti linkkuveitsien aateliseen, mutta harmillinen rannevamma katkaisi kauden. Millsapin signaaminen isolla rahall indikoi joukkueen uskoa Jokiciin ykköskoirana. Harrisin ja Millsapin lisäksi ei enää maksimisopparipelaajia kovin helpolla mahduteta Jokicin kaveriksi.

Kenneth Faried - Olympiavoittaja, jonka palveluille ei enää aikoihin ole Denverissä ollut käyttöä. Ei kuitenkaan omaa treidiarvoa, koska taitopaletti ei nyky-NBA:ssa ole kovinkaan suosittu. Pelaa hyvin yhteen Jokicin kanssa, mutta puolustuspään vajavaisuus kostautunut. Denverillä voi olla hankaluuksia päästä Fariedista eroon vielä tällä kaudella, koska sopimus jatkuu 13 miljoonan arvoisena vielä ensi kauden läpi.

Trey Lyles - Ryöstikö Denver Utahin Lylesin hankkiessaan? On osoittanut viime aikoina todella potentiaalisia otteita nelospaikalla.

C:

Nikola Jokic - Isoa rahaa pukkaa ensi kaudesta lähtien. Täydet maksimidollarit on maksettava tämän miehen palveluksista.

Mason Plumlee - 14, 13 ja 14 miljoonaa tästä, seuraavasta ja sitä seuraavasta kaudesta. Ei varmaan ihmeemmin alle Plumleen arvon, mutta miehen käyttötarpeeseen nähtynä hieman kirpaiseva summa.

12 mitat täyttävää pelimiestä siis joukkueessa. Vähemmälläkin varmaan pärjättäisiin, varsinkin kun völjystä löytyy Malonen uutta lemmikkiä Torrey Craigia, veteraanipelaajia Rip Jeffersonia ja Darrell Arthuria.

Takaisin vielä Nikola Jokiciin. Mies on monipuolinen pelaaja, mutta erityisesti hänen syöttötaitonsa on jotain täysin maagista ja hekottelemaan laittavaa. Kukapa ei voisi käyttää vaikka koko pitkää ja laiskaa lauantaipäivää hänen syöttökokoelmiaan katsellen?




Nyt on aika päivän Main Eventin, eli artikkelin varsinaisen pihvin. YouTube-uploadaaja DownToBuck on tehnyt nyt jo useamman kauden ajan ansiokasta työtä saadakseen meille todellisille NBA-entustiaatikoille tarjolle matskua myös sieltä hieman tuntemattompien pelaajien joukosta. Hänen ansionsa tällä sektorilla eivät kuitenkaan rajoitu pelkkiin "hipsterhailaitteihin", vaan DTB:n erikoisalaa ovat hänen klippikuvauksistaan löytyvät lyyriset neronleimaukset. Jokaisesta videosta ei sentään mitään mininovellia löydy, mutta todella usein DTB yllättää tilaajansa mieltä laajentavilla ja hauskoilla fiktiivisillä tarinoilla, joiden ääressä aamubulsut saattavat pärskähdellä ympäri näppäimistöä.

DTB on tehnyt useampiakin jatkotarinoita pelaajien seikkailuista pelikentillä ja niiden ulkopuolella, mutta kaikkien herkullisin JA edelleen menossa oleva saaga kuvastaa Nikola Jokicin ja Jusuf Nurkicin taistelua Denverin ykkössentterin positiosta. Me kaikki tiedämme miten tuossa sodassa lopulta kävi, mutta se ei ole estänyt tarinaa jatkumasta vielä tämänkin kauden puolelle. Kulttuuritekona kaikille tarinaa lukemattomille oman elämänsä Doereille olen päättänyt kaivaa jokaisen tarinan Youtuben uumenista ja postata tämän artikkelin perään kronologisessa järjestyksessä. Alla vielä viime yön hailaitit Jokicilta hänen murhatessa jälleen kerran The Big Nurkin, tällä kertaa vieraspelissä Portlandissa. Jokic 27 pistettä ja rojut päälle. Jurkic 24 minuuttia, 10 pistettä, 4 menetystä eikä mitään muuta. Auts.



Joten muitta mutkitta, ottakaa hyvä asento nojatuoleissanne, varmistakaa munatotin ja suklaakonvehtien riittävyys. It doesn't get any better than this:

1/2 (Osa kirjoituksista omassa viestissään, koska 30 000 merkin raja)


3.1.2017:

Lainaus
"Hey Nikola," Jusuf Nurkic said, approaching his teammate in the locker room. "We need have conversation."

Nikola Jokic looked up from putting on his shoes and gave Jusuf a wary look. "Sure."

"Everybody on the team hate you," Jusuf stated bluntly, having already figured out the lie he would tell his teammate to hurt his feelings the most. "I organizing a fun party tonight with teammates but Nikola not invited because our hate for him so strong."

"That's fine," Nikola said, shrugging.

"Fun party with lots of women," Jusuf continued. "Here, I finding pictures of them on internet so you see what hot women you miss out on." He held up his phone to Nikola's face, forcing him to look at what was on the screen.

"Jusuf, that's just a porn video," Nikola said, raising his eyebrows at the risque scene playing in front of him. "I doubt you got that chick to go to your party."

Jusuf took his phone back angrily. "Actually, that chick and more will attending the party, but Nikola doesn't get to touch or see because he not invited to the fun party. We will also spend party time talking about hatred for Nikola and how he ruin team by suck at basketball."

Nikola smiled. "That's weird, because a bunch of the guys actually invited me out to some nightclub tonight, so if you're having a party tonight I'm not sure how many people are gonna make it. Were you not invited to that one?"

"Oh, uh, they cancelled the nightclub so they could hang out with me and we eat pizza and bang chicks," Jusuf replied quickly, his face turning red. "I was definitely invite to nightclub but teammates think my party more fun."

"I'll head down there anyway. Even if everybody cancelled so they could hang out with hot chicks at your party, nightclubs can be fun when you're by yourself too, and there's probably no shortage of hot chicks."

"Chicks hate you too. I asked them. They say your penis too small," Jusuf said angrily, feeling left out of the real party that he had apparently not been included in. "So now everybody in world hate you and everybody love me and wanting to hang out with me and hot chicks and pizza."

With this blistering retort, Jusuf left the locker room, wondering sadly which nightclub it was that his teammates were supposed to be going to.

12.1.2017:

Lainaus
Nikola Jokic walked to his locker and immediately noticed something was very clearly wrong: there were pieces of paper taped all over the inside and outside. He walked up to get a closer look; when he saw what was printed on the papers, his heart was filled with a mixture of sadness and disappointment.

On each sheet was a computer printout of Nikola's own face, but all of them had been defaced in various ways with a permanent marker. On some were written hurtful words such as "Go back to smelly Europe", "All girls hate Nikola and his small penis", or "I hate Nikola Jokic". On others, Nikola's face had been drawn over to give him cross-eyes, or devil horns, or a penis entering his mouth in a crude representation of fellatio.

The sadness had given way to anger. Nikola had to know which of his juvenile teammates had pulled this cruel prank on him, although he had a hunch of who it was. He ripped down the crudest drawing of them all, on which was written the caption "All Nuggets players despise Nikola Jokic", and held it up for all his teammates to see. "Hey, who drew these?" he yelled, getting the attention of teammates in various stages of packing up their belongings.

"It wasn't me. I didn't doing it," Jusuf Nurkic said immediately. "I not knowing why all looking at me with accusing faces."

"Nobody was looking at you, Jusuf," Nikola replied warily. "I was just inviting the perpetrator to give themselves up before I kick their ass. But while we're on the subject, are you sure you didn't come up with these yourself?"

Jusuf looked around in surprise as if he couldn't believe the accusations levied against him. "No way! I betting it was Danilo. Danilo very jealousy of your passings and shootings. He tell me in private that he wishes trade of Jokic."

"Don't make stuff up," retorted Danilo Gallinari. "I love Nikola. We ALL love the guy. All except one of us."

"I not liking tone," Jusuf said surlily. "Nikola, please telling Danilo to shut up mouth if he talk with such voice."

Nikola was perusing the rest of the immature drawings that were taped to his locker. "Why does this one say 'Jusuf Nurkic should be starter, not Nikola'? That seems awfully specific."

Standing up angrily and throwing up his hands, Jusuf exclaimed, "Fine! It was me, I admitting it! I print out pictures of Nikola and then writings the mean words!" He raised two middle fingers towards the targeted teammate and stormed out of the locker room.

Nikola looked sadly down at the paper in his hands, then crumpled it up. As he stood in silent contemplation, some teammates walked over and began to help tear off the rest from his locker. Outside the locker room's walls, they could hear Jusuf screaming in rage.

19.1.2017:

Lainaus
"Thanks for organizing this whole thing, Mike," Nikola Jokic said to his teammate Mike Miller as they sat with the rest of their Nuggets teammates in a San Antonio nightclub. "This place is swarming with babes! Barkley was totally wrong when he implied that San Antonio chicks are ugly."

"I know, right?" Mike said, his mouth full of mozzarella sticks. "A nice change of pace from the hippies in Denver if I do say so myself."

Nikola helped himself to a mozzarella stick from Mike's piled-high tray of them and watched with some amusement as Will Barton hopped from one woman to another on the dance floor. "Why aren't you out there with Will sampling the fine churro-fed Texan booty?"

"Married," Mike said sadly. "And I'm not as young as I once was. But what about you? It's your career high and you're just sitting there drinking a beer and ganking my snacks. It's almost like you're sad about something."

Nikola shot a quick glance at his veteran teammate before looking down at his beer. "It's stupid."

Mike, who had instantaneously switched from "party bro" to "wisdom-supplying old-timer", leaned in towards his teammate to keep the conversation from being overheard by their raucously hollering companions. "What's up?"

"I'm just thinking about Jusuf," Nikola admitted. "I asked him if he wanted to join us, making it clear there were no hard feelings, and he got really distant and said he just wanted to go back to the hotel and sleep. But he barely even played and didn't look tired. Something's up with him."

"Yeah, he's jealous of your success and he wants you to fail," Mike stated simply, chewing on another mozzarrella stick slathered in bright red marinara sauce. "Obviously he's not going to go to an impromptu party celebrating your 35 points." He paused to high-five a nearby Kenneth Faried, congratulating him on having chugged an entire bottle of wine without pausing. "Just forget about him, man."

"You're probably right," Nikola conceded with a sigh. "I should be having fu— hey, what's going on with the DJ?"

The nightclub patrons were all gasping and pointing towards the table where the DJ had set up his equipment. The music had unexpectedly stopped, and the DJ seemed to be engaged in a struggle with a man much larger than he was. A few brave souls ran to render aid, but were easily dispatched by the attacker, whose face could not be made out in the shadowy darkness of the club. Soon, the DJ had been knocked out with a very audible punch and his body was tossed aside by the newcomer, who then grabbed the microphone and announced, "I thinking it is time for some different musics!"

Stunned, Nikola murmured, "I know that voice…"

A new electronic beat was playing, just as driving and aggressive as what had been playing previously, and the lights surrounding the dance floor were pulsing as before, but nobody was dancing; they were all too shocked by the events that had just transpired. All the Nuggets players were staring at the new DJ, their jovial demeanors replaced by something between confusion and dread.

The beat didn't stay a beat for long; soon it was overlaid with some very poorly-done pseudo-rapped vocals. Nikola couldn't tell if they were being said live or if they were pre-recorded. "I hate Nikola Jokic," the vocalist said. "He overrated and women not liking him." The words were somewhat timed to match the beat, but only loosely. "Jokic suck. Jokic suck. He liking penis in mouth and Jusuf Nurkic much better at basketball."

Now those people who recognized Nikola were staring at him. He was feeling very uncomfortable and didn't know whether to confront the new DJ or to leave. The music continued its crude insults: "Jokic has no friend because he no dunk. I hating him much. Leave Denver Nikola, no one would be sad."

Club security had finally been summoned. Five bulky men were in the process of trying to restrain the intruder. Somehow, in the scuffle, the music was cut off, leaving near-silence in its wake, and Nikola could clearly hear Jusuf Nurkic's strained voice yelling out, "Nikola, I knowing you here somewhere! I hate you! I hate youuuuuuuu!" As Jusuf was carried away, the colored strobe lights continued to rotate and blink erratically, casting odd shadows and colors on the scene.

The evening was ruined. Patrons were leaving, the Nuggets players looked deflated, and Nikola knew the fun was over. "I guess we can go back to the hotel now," he said. "This was the best career high celebration ever." He turned his face away from his teammates as a single tear ran down his cheek.

3.2.2017:

Lainaus
"Are you sure this hip replacement will work? It feels funny." Nikola Jokic asked, still somewhat dazed from the anesthesia.

"That's just the medication talking, dear." replied the nurse, who was busy entering data into a computer next to Jokic's bed. "The horse who we got the hip from lived a long healthy life, winning many races and siring many foals. So you don't have to worry."

Nikola sat up in his bed and grimaced, still caressing his replaced hip. "A horse... medical technology is further along than I thought. Tell me, nurse, at what point do I stop being human and start being horse?"

The nurse rolled her eyes, gently pushing Nikola back down on the bed. "Honey, don't start thinking about that. As long as you have that brain in your head, you are Nikola Jokic." With a final few flourishes of her hands on the keyboard, she stood up. "Maybe you don't want to hear it, but while you were still coming up from surgery, you were saying all sorts of crazy things. But the main theme seemed to be 'You-suff nerk-itch'. Is that a person?"

Nikola groaned.

"Well, you seem lucid enough now. I'll get the doctor and he'll talk to you about rehab plans and such, if you have any questions he'll be happy to answer them. Close your eyes and relax. He'll be here shortly," the nurse said as she walked out.

Nikola laid back and closed his eyes. A horse hip... strange, but he was promised the best medical care coverage, and that must be what qualified as "best"... thinking about his nature as a human, he drifted off.

----------------

When Nikola next opened his eyes, the doctor was already there, back facing him, looking at some charts and papers. He was rather tall, Nikola thought blearily. The doctor must have sensed his awakening, as he grunted out an unintelligible greeting, quickly shuffling through his documents. "We are having much to discuss." said the doctor, thrusting several pieces of paper onto Nikola's chest, still not looking at his patient.

Nikola looked at the pages curiously. He was still feeling the effects of the anesthesia, and couldn't make any sense of the various numbers and categories on the first page. Deciding to save energy, he looked at the bottom of the page, where the was a section for handwritten doctor's notes: "Patient feels no one liking him, which is understandable as he has no friend." Feeling uneasy, he put that one down and looked at the second, which appeared to be some sort of chart. Instead of a straight line or a curve, though, there appeared to be a crude drawing of a face performing fellatio on a penis. Underneath the "graph" was another note: "There is 100 percent chance of patient liking penis in mouth. Urgently treatment required."

"What is..." Nikola managed to spurt out before the doctor turned and faced his patient.

"I hating you, Nikola, I hating you so much!" yelled Jusuf Nurkic, ripping off his white coat and launching himself at his prone teammate. "Now I will be favorite in Nuggets, when baby Jokic get injured so bad that he can never play again!" he exclaimed, banging on the recently replaced hip with both hands. Nikola howled in agony, trying to fend off his enraged teammate but, in his compromised state, he had no success at all. As the assault continued, his attempts to escape the blows grew weaker and weaker, Nurkic redoubling his attempts to destroy Nikola's hip, yelling all the while. "Jokic has no friend, no one to save him now, Nurkic will be featured center on Denver team! All ladies adore Nurkic, and..."

The pain was too much, and Nikola could do nothing now but close his eyes and slip away, Nurkic's enraged ranting growing fainter and fainter...

------------------------

Nikola opened his eyes again, surprised that he felt no pain, nor heard any sound at all. He looked over and saw the nurse again, who was sitting and smiling.

"Oh good, you're awake again. We took away that man who was assaulting you, well not "we" really because I wasn't involved, we got some of the burlier technicians to deal with him, was that the You-Suff you were talking about? Quite the character. He ranted and raved all the way out to the police car."

Nikola, still feeling anxious, sat up in his bed. "So that horse hip must have done the trick? He was hitting it very hard, but I don't feel a thing."

The nursed snorted. "Horse hip? That was just a joke, I thought you were still so out of it that you wouldn't remember! No, honey, you just got a regular replacement. Only the highest quality alloys and plastics, but still, totally artificial. You thought we could fit a horse hip in there? You're a big boy, but that's beyond even Dr. Richardson's capabilities. Speaking of which, should I bring him in? I'm sorry about last time, I don't know how that wacko snuck in." She put on an exaggerated sad face.

Nikola glanced around the room nervously before shaking his head. "Maybe just peace and quiet for now."

10.2.2017:

Lainaus
Nikola Jokic walked back to the visitor's locker room with his teammates. All his teammates except one: in the waning minutes of the fourth quarter, Jusuf Nurkic had claimed he felt ill and had run down the tunnel. Nikola privately questioned whether illness was really the cause of Jusuf's early departure, but kept his thoughts to himself as his teammates happily congratulated him on his new career high.

"The fans here hate you now, you know that?" Wilson Chandler said. "But they respect you too. They probably wish they had you instead of that Porzingis guy. You dominated him."

"You flatter me too much, man," Nikola said with a laugh. "Dominate is a very strong word. I admit that I played well."

"You dominated his ass," Gary Harris supplied, walking on the other side of Nikola. "His butt's gonna be sore for days. James Dolan's gonna ban you from MSG for dropping forty like that."

Nikola looked around in mock concern. "Uh oh. Gotta look out for security guards trying to tackle me!" he joked. His teammates all laughed in jubilation as they approached the door of the locker room, but when they heard the screams and crashes coming from inside, they all quieted down, identical looks of concern on their faces.

"ONLY ELEVEN MINUTES! AARRRAAARRRGHHH! I HATING NIKOLA JOKIIIIIIIC!" came a muffled yell from inside the locker room, followed by what sounded like splintering wood.

Everybody knew who was causing the commotion, but it was a few seconds before somebody said it out loud. "Sounds like Jusuf isn't having a good time in there," Gary commented, trying and failing to sound unconcerned. "Who wants to calm him down?" As he talked, there was a strangled howl followed by the thumps of fists beating against the floor and what sounded like "JOKIC IS RUINS MY CAREEEEEEER!"

"We should all go in there," Wilson said. "If he's really as out of control as he sounds, we can probably stop him from doing too much damage to himself." He pushed open the door, and with the barrier removed, the screams grew clearer and louder.

When Nikola turned the corner into the main locker area, flanked by teammates on all sides, he was astonished at what he saw. All the lockers had been pulled from their spots and thrown around the room. Most of them were in pieces. His and his teammate's belonings were similarly strewn about. Jusuf himself was banging his head against one of the few intact lockers, and as Nikola watched, Jusuf's bloodied head cleanly cracked the side panel of a locker in two.

When Jusuf saw that the rest of the team had arrived, he backed up against the wall, panting. Blood from cuts on his forehead ran down his face, and cuts on his hands dripped blood onto the carpet. "Jokic is goings back to Serbia now," he growled ominously, his glimmering eyes showing no trace of sanity. "Then I will being starter as I deserves."

"Jusuf, this is crazy," Nikola said as the teammates around him stood in shocked silence. "Just because I've been playing well recently doesn't mean you're a bad player. It doesn't mean that at all."

Jusuf let out another enraged scream as he grabbed a nearby duffel bag and began ripping it apart with his hands. "NOT…FAIR!" he choked, before suddenly dropping the bag, now in two parts held together only by a zipper, from his hands. "Maybe I goings to talk to Phil Jackson. Maybe he wantings a talented center in trade!" he said, sudden glee entering his voice. Ignoring the protests of his teammates, Jusuf shambled out of the locker room, evidently having injured one of his legs while destroying the furniture.

"Somebody should stop him," Gary said, but he made no move to follow Jusuf as he made slow progress down the hallway.

"Nah, let him go," Nikola said, sighing. "Maybe he'll calm himself down or pass out from blood loss or something."

"What about all our stuff?" Wilson asked, walking over to a single blood-spattered shoe that had been separated from its counterpart and picking it up in his hand.

"Stuff can be replaced easily," Nikola said sadly. "But sanity, once lost, is something much harder to replace."

All stories property of DownToBuck. No copyright infringement is intended.
Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?
2/2

13.2.2017:

Lainaus
Nikola Jokic pulled up to the Pepsi Center several hours before the game and immediately realized that something was amiss:

The arena was on fire.

Feeling a sinking sensation in his stomach, Nikola got out of his car. There were just a few small pockets of flame on the roof of the building, but even as he watched, the flickering flames grew and spread. Most of the game-day employees hadn't arrived yet, but there was still a sizable crowd of people gathered in the parking lot. On the edge of his hearing, Nikola thought he could hear screams coming from inside the structure, but they didn't sound like screams of pain; no, they sounded like screams of deranged pleasure.

Nikola was about to call 911 when he heard sirens in the distance. Of course, one of the others who had been in the building had called, if the arena's fire protection system hadn't summoned the firefighters automatically. Nikola began to walk across the parking lot to perhaps get some answers from the assembled employees when he heard the sudden sound of squealing tires. But the location of the sound confused him; it seemed to be coming from inside the building. He looked over his shoulder just in time to see a flaming hot-pink sports-car burst noisily through the glass entryway of the arena, driven by a person very familiar to him.

"I HATING YOU NIKOLAAAAA!" Jusuf Nurkic yelled as his burning vehicle sped full-speed towards the spot where Nikola stood frozen in place. "I HAAAAAATING YOOOOOOOOOOU, BUT NOW I IS FREEEEEEEE!"

Nikola just had time to register the fact that, not only was Jusuf's car on fire, but Jusuf himself was on fire, before he dove to safety. As his body scraped against the pavement, he heard two more loud crashes. Lifting his head, he saw that Jusuf had crashed head-on into a light pole, which had fallen onto the convertible and crushed it cleanly down the center.

Jusuf, stunned by the collision and still on fire, weakly opened the driver-side door and limply fell out onto the parking lot, moaning. Nikola lifted himself to his feet and ran over to his ex-teammate, taking off his shirt and slapping it on Jusuf to put out the flames. The onlookers watched the unfolding scene from a distance, seemingly afraid to become more involved.

Nikola was still struggling to find the right words to say when Jusuf suddenly held up his hand from his position lying on the ground. "It was pleasure being teammate with you, Nikola," he said, smiling earnestly and clearly expecting to shake hands as if the two were great friends.

Nikola shook Jusuf's hand, but thought this was a strange change of attitude as well as an incredible display of pain tolerance. "Uh, Jusuf, you just set the arena on fire, and then you tried to run me over with this car that I'm pretty sure you stole."

Jusuf nodded proudly. "Yep. I might not succeeded to killing Nikola, but now Nuggets cannot playing, so Nikola havings no job, and he havings to go back to smelly Serbia to milking cows and I goings to Portland and have many fans and hot chicks and be superstar." Police had arrived on the scene and, having heard Jusuf's admission, forced him on his stomach to handcuff him. Jusuf did not resist; he only continued to smile as if nothing was wrong.

The arena was burning more intensely now, and the sound of the crackling flames could be heard easily over the sounds of the sirens and of the firefighters trying to coordinate their efforts. Whatever Jusuf had done to initiate the inferno, it had been very effective. "I don't think the Blazers are going to want to play an admitted arsonist and failed murderer very many minutes, honestly," Nikola said as Jusuf was roughly picked up and marched to the waiting squad car. "Certainly not enough minutes to be a 'superstar'".

"Maybe is true, but also nobody wantings to give Nikola minutes because of Nikola's loving of man penis in mouth to suck," Jusuf replied, stilling wearing the oddly serene smile on his face. He was forced to sit down in the backseat of the squad car, but his eyes remained fixed on his nemesis. "Bye-bye, Nikola! Always remembering how much I hating you!"

Nikola didn't respond. In the orange glow of the setting sun, he watched the cop car drive away, but he continued staring in that direction long after the car had disappeared around a corner. He felt as if the current chapter of his life had concluded. But what would the next chapter hold?

3.3.2017:

Lainaus
Jusuf Nurkic and his teammates were gathered in a Portland nightclub, celebrating their latest victory. Liquor was flowing freely; trays full of shot glasses were being brought to their tables in a never-ending stream, and expensive bottles of wine were crudely guzzled without remorse.

"And then Kanter tried to post him up and he blocked that bitch all the way back to Turkey!" Allen Crabbe yelled drunkenly, retelling another tale of Jusuf's domination. "Bosnia is the best!" The rest of the assembled teammates whooped and hollered in agreement.

Jusuf smiled humbly as he stole another mozzarella stick off of Meyers Leonard's plate. "Yes, Bosnia is great place, but I liking Portland very much too." There were some groans at this sappy pronouncement, but they were drowned out by hollering and calls both for more beverages and for more deep-fried appetizers.

Meyers Leonard, who hadn't noticed that his mozzarella sticks were being pilfered, leaned in closer to Jusuf. "And now you only have me to fight for minutes, not an emerging superstar like that Jokic guy!" he self-deprecatingly joked.

Jusuf froze up for a second, then forced a laugh out of his mouth. "Yeah. Just you now, haha." But the reminder of his foe from his Denver days had cast an angry tint over the whole event. He chugged a few more beers as his teammates moved on to the subject of which chicks they would try to take home. Jusuf chuckled and supplied brief commentary at the appropriate moments, but was growing increasingly agitated.

Finally, he pushed his chair away from the table and stood up. "This music sucking," he announced, before starting to walk over to where the club's DJ was set up.

"Uh, should somebody stop him?" Allen slurred.

"Nah, let's just see how this plays out," Meyers replied. "He's not wrong. This music blows."

Even when Jusuf walked up behind the DJ and boxed him in the side of the head, cleanly knocking him out, none of the Blazers got up to try to restrain their teammate. In the dim light of the place, the rest of the clubgoers didn't notice anything amiss until the driving dubstep music was abruptly cut off and quickly replaced with rap beats.

Suddenly, Jusuf's voice was being broadcast over the sound system. "I loving Portland people and teammates," he rapped awkwardly, failing to match his syncopated words to the beat. "But I hating Nikola Jokic. Hating Nikola Jokic. Hating Nikola Jokic." He repeated this sentence like a mantra. "Portland good. Denver bad. If trying to take minutes from me, I murdering you. This is warning."

The Blazers exchanged worried glances, and some of them looked ready to go try to corral their teammate when Jusuf shouted/rapped a final "Nikola eats many penis all day" and voluntarily walked back to his table. He was surprised to see that the lively atmosphere of the gathering had become subdued. "Why sadness faces?" he asked. "I loving new team unless you taking minutes away!"

"I gotta get going," Allen said, putting on his coat. There were murmurs of agreement and much rustling to get belongings in order and finish drinks. Soon, only Jusuf and Meyers were left.

"You're not really going to murder anybody, are you?" Meyers asked lightly, but with an obvious undertone of worry in his voice.

A thin smile crossed Jusuf's lips. "We'll see."

9.3.2017:

Lainaus
A single grimy lightbulb illuminated the sparsely furnished room. A large man sat a cluttered desk, starting intently at the wall. Behind him, a black-and-white dog sat whimpering, pushing his bowl against his owner's leg with his nose.

"Shhhh, Tornjak. I feed you very soon. Being quiet now. Daddy is think." Jusuf Nurkic muttered distractedly, pushing the bowl away. "This meaning something."

In front of him on the wall was a vast collage of various papers and images, with lines drawn haphazardly between them. A map of eastern Europe with many locations marked with x's was flanked by several Serbian newspaper articles. A picture of Mike Malone was connected to headshots of several of his former teammates. Screenshots of twitter conversations were scrawled over with the word "FBI". A topographical map of the greater Denver area was overlaid with what appeared to be a shot-chart printed from ESPN. Jusuf's own face was prominent in the mixture, with lines extending from his likenesses to almost all the other material on the wall.

Jusuf stared at this confusing menagerie with seeming understanding. He stared. And he stared. Tornjak continued his whimpering, but Jusuf was now fully engrossed.

"I'VE GOT IT!" He shouted suddenly, flinging himself off the chair. Using both hands, he sifted wildly through the papers on his desk in a frenzy before finding what he was looking for. He held it up in front of him, as if it was a sacred relic, before taping it to a relatively sparse section of the wall. He looked at this new info happily for a few seconds, gazing at the new possibilities, before frowning and turning away.

"No, no... all is wrong!" Jusuf murmured, slumping not into his chair, but onto the bare concrete floor, head in his hands. Tornjak, sensing his owner's sadness, padded over to him and buried his head in his owner's chest. "It all wrong, Tornjak, everything is being wrong!" Jusuf moaned, taking his dog in his arms. "Things were not supposing to be this way!"

At the center of the collection was a picture, torn clean in half but still display as one, of Jusuf and Nikola Jokic at their first Nuggets training camp together, arms around each other's shoulders, both smiling broadly at the camera. Jokic's face had been crossed off with a large red X, and over Jusuf's smile was thick black grimace.

28.3.2017:

Lainaus
Jusuf Nurkic knew exactly which back entrance he would use to gain entry to the Moda Center. It wasn't strictly necessary to be so secretive, but the less attention he drew to himself, the more likely his plan was to execute flawlessly. He made his way to the door near the loading dock with the faulty lock. One swift kick and the mechanism was broken off.

The next part was trickier. Navigating his way to the upper bowl surrounding the court, he could see his target: the catwalks near the ceiling that facilitated high-angle cameras, lighting, and other technical necessities. But from his vantage point, he could see no way to access the catwalks from any publicly-accessible location. He needed help.

A half hour later, Jusuf had secured the services of one of the arena's higher-ranking maintenance people by way of a very generous bribe. Now possessing the key to access the arena's upper catwalks, and having learned the details of the building's lighting and audio systems, he felt that his plan was guaranteed to work.

It was fifteen minutes before tip-off. Jusuf Nurkic lay flat against the catwalk, the same position he had been in for the past two hours. He could peek his head over the edge and see his teammates warming up; they weren't expecting him to be at the game, of course, because Jusuf had concocted a convincing excuse involving diarrhea and a fever. Withdrawing a small walkie-talkie from his pocket, he pressed the button and whispered, "Gets ready."

There was a pause before the response came. "I'm still uneasy about this whole thing, just so you know."

Jusuf didn't reply back, only shook his head in disappointment. He went back to his silent waiting, and the downtime gave him ample opportunity to ponder at all the wrongs perpetrated upon him, and how they were about to be righted all at once.

Finally, the lineup announcements were starting. Just as the announcer began to introduce Nikola Jokic, Jusuf issued a single command into his walkie-talkie: "Now."

The lights in the arena all went off at once, and the announcer's voice was similarly cut off. Jusuf smiled; his accomplice hadn't gotten cold feet after all. He lifted himself to his feet, microphone in hand, and as he did so, a spotlight pointed directly at him turned on. Relishing the gasps of surprise and dismay from the crowd, and feeling freshly overcome by the hate that coursed through his body, he brought the microphone closer to his mouth.

"I HATING NIKOLA JOKIC!" Jusuf yelled into the microphone, fully aware of just how demented his voice sounded. Now that all attention was on him, his fury only increased, but he attempted to keep his voice level. "Nikola Jokic tryings to ruin my career. But he is failings to ruin career, same to how he failings at all thing in pathetic life. Many penis he put in mouth all day." As he uttered this last crude remark, his walkie-talkie was turned on, as the insult was actually a code phrase to allow his accomplice to prepare the next step. After hearing a quiet assent from the man, he continued, "All in arena, now looking at ugly dumb face of Nikola!"

A second spotlight turned on, its beam directly pointed at Nikola. When Nikola tried in vain to move out of the way, the light followed him. Eventually, Nikola responded, but not in response to anything that Jusuf had said. "Jusuf, you have to come down from there. It's not safe!" his ex-teammate shouted.

Jusuf took a step closer to Nikola, but slipped a little bit as he did so, eliciting gasps from the crowd. Catching himself before he fell, he replied, "Real not safe thing is stupid Nikola Jokic beings main player on team. Plan like that sure to making into ruins Nuggets organization."

"Why do you care what the Nuggets do, Jusuf?" Nikola yelled back. "That chapter of your life has ended! It's no longer your concern! Just move on!"

Furious that this man had the gall to tell him how to live his life, Jusuf restlessly began to pace back and forth on the thin catwalk. "Nuggets is ruinings my career!" he wailed. "Only it not just Nuggets - it Nikola Jokic who is the fault! And now…I will coming down."

With these words spoken, Jusuf took the step that had been planned all along. He flung his body off the catwalk, aiming his body at the spot where Nikola stood.

Time seemed to slow, and the fall took much longer than it should have. Jusuf's mind was filled with righteous glee, but that glee was replaced with surprise when he saw that Nikola had ruined the plan - he had dived out of the way. A second later, Jusuf saw the hard surface of the court directly in front of him; then, an explosion of pain, and a period of blackness.

A faint voice calling his name brought him back to reality. Jusuf summoned the remaining strength left in his wrecked body to lift his head a few inches. He saw Nikola's concerned face looking down at him and grinned. "I…hating…Nikola…Jokic…" he sputtered. Then, he closed his eyes for the last time, and knew ultimate peace.

28.3.2017:

Lainaus
Nikola Jokic sat silently during the Nuggets' player introductions, getting ready to jump up when his name was called. The introduction ceremonies were a little bit trite, but he never failed to get pumped up when his name was said over the PA system, even when they weren't playing at home..

So when heard the introductory "At center, standing six foot ten, from Serbia," Nikola got ready to leap from his seat. "Nikola Jo-"

Suddenly, the announcer's voice cut out, and all the lights in the arena turned off with a heavy clunking noise. The cheesy background music had also stopped. A confused murmur went through the crowd, following by some sarcastic clapping and whooping. Nikola's first thought was that there had been a power outage, but there was a part of him that suspected a more sinister explanation.

After a few seconds of near-total darkness, where the only light in the arena was that of the fans' phones and the meager emergency lights, a bright spotlight turned on near the ceiling. There was a collective gasp as the eyes of thousands followed the light to its target: it was Jusuf Nurkic, standing on a catwalk high above the arena floor, holding in his hands a microphone and grinning maniacally. Nikola stared, dumbfounded, at his former teammate, wondering with sick curiosity what the next step would be in their imagined rivalry.

"I HATING NIKOLA JOKIC!" Jusuf half-yelled, half-growled in a deranged voice. There was dead quiet in the arena after he spoke, and the words echoed menacingly. Nikola could feel the sympathetic gazes of his teammates, but refused to meet them; instead, he kept staring up at the arena ceiling.

"Nikola Jokic tryings to ruining my career," Jusuf continued in a quieter, but just as demented, voice. "But he is failings to ruin career, same to how he failings at all thing in pathetic life. Many penis he put in mouth all day." There was some gasps after Jusuf uttered these crass words. "All in arena, now looking at ugly dumb face of Nikola!"

Nikola was temporarily blinded as a second spotlight was turned on and pointed directly at his face. He tried to move out of the way of the light but, as he took several steps to the left, the spotlight followed him, commanded either by Jusuf or an unknown accomplice.

He stood there alone at center court. Teammates, coaches, and opposing players alike had automatically backed away from the bright light. "Jusuf, you have to come down from there. It's not safe!" he yelled up to his former teammate, his words carrying easily through the silent, still air of the arena.

Almost in a response to these words, Jusuf stumbled a little bit on the thin walkway and held his arms out to steady himself. "Real not safe thing is stupid Nikola Jokic beings main player on team," he retorted, his words much louder than Nikola's thanks to his amplification. "Plan like that sure to making into ruins Nuggets organization."

Nikola was growing too hot underneath the intensely bright beam, so he stepped out of its radius, only to have it continue following him. He felt slightly silly having this conversation with Jusuf while tens of thousands of people listened in, but there was no other choice. "Why do you care what the Nuggets do, Jusuf? That chapter of your life has ended! It's no longer your concern! Just move on!"

"Nuggets is ruinings my career!" Jusuf replied in an anguished voice, pacing frantically as if his agitation could only be released through physical movement. "Only it not just Nuggets - it Nikola Jokic who is the fault! And now…" Here he paused, catching his breath. "…I will coming down."

Wondering what had caused the sudden change of heart, Nikola looked up again at the arena ceiling and saw something utterly unexpected:

Jusuf Nurkic was falling out of the sky and hurtling right towards where he stood.

Women in the crowd were screaming, men were yelling, and hundreds of phones were recording. Nikola had no time to do anything other than react instinctively, diving out from underneath the landing zone with no thought given to whether Jusuf's fall was a deliberate act. A mere second later, there was a sick cracking sound and a low groan from the fans in attendance as Jusuf's body made contact with the unyielding arena floor.

Nikola's first thought was that Jusuf was dead. He was lying facedown near the center-court logo, and he wasn't moving. Both of his arms and both of his legs were visibly broken in multiple places, and a small pool of blood was seeping out from underneath the unmoving body. The spotlight pointed at the ceiling had been turned off, but the other one was pointed right at where Jusuf's body lay.

Nobody was rushing forward to help. Nikola, fearing the worst, was the first to reach the impact site. "Jusuf? Jusuf?" he asked quietly.

To the surprise of everyone, most of all Nikola, Jusuf lifted his head slightly. "I…hating…Nikola…Jokic…" he gasped. Then, his eyes closed, and his head slumped lifelessly to the court.

12.4.2017:

Lainaus
The Nuggets' locker room was somber, with little of the joking and laughter that had characterized the space for the past months. One by one, Nuggets players were coming and going to pick up their last remaining possessions from their lockers. They all knew that some would be on different teams next year, that the team identity they shared would be broken, as it always was in the NBA.

Nikola Jokic was the last one to appear. He entered the locker room to find only one player still there: Gary Harris was putting some old socks into his bag. Nikola caught his eye and they nodded to each other, but didn't say anything. There would be time for words later, Nikola knew. Gary wouldn't be going anywhere.

Sitting down at his locker, Nikola felt that the room wasn't nearly as cozy when it was so empty. Not just empty of players, but empty of stuff. He grabbed the small pile of objects and clothing that had accumulated near his seat and shoved it into a backpack without looking at it. Then he took down some of the personal decorations he had placed on the walls: pictures of his family, mostly. New ones would go up next year. Looking at each picture in turn, he smiled as the memories associated with each one were recalled to his mind.

When he looked up again, Gary had left. Nikola was all alone. Now he could fulfill the purpose that had really brought him here.

Opening up the front padded compartment at the front of his backpack, Nikola took out a small framed picture. He walked over to a locker on the other side of the room, kneed one knee in front of it, and placed the picture inside.

"We were supposed to be friends," Nikola whispered to the picture of a stoic-looking Jusuf Nurkic. "And I believe that in a different life, we were. But, in this life, fate conspired to make us enemies." Nikola paused here, the emotions welling up inside of him. His heart literally ached as he looked at the picture of his former teammate. "Now you have moved on, and I remain here. How cruel this life is, how easily sundered the bonds of friendship are, if even they are formed in the first place."

Nikola was startled when he felt a hand on his shoulder. For a second, he let himself believe that it could be Jusuf who was behind him, but he was not disappointed when he turned around and saw who it really was.

"You doing okay, man?" Gary Harris asked, looking concerned.

Nikola managed a weak grin. "Yeah. I'll be fine," he replied, getting up from his kneeling position. "Maybe not today, maybe not tomorrow, but someday, I'll be fine." He took one last look at Jusuf's picture, and saw that it was now smiling.

3.11.2017:

Lainaus
Caleb Swanigan approached Jusuf Nurkic after the game. "Hey, great game Nurk, Dame might have hit the game-winner but this win was all you, man!"

Jusuf, who was seated at his locker, didn't reply. He simply stared straight ahead, not moving or reacting to the rookie's congratulations. Caleb turned to a nearby C.J. McCollum. "Yo, C.J., is this some rookie prank or something? Why ain't he doing anything?"

C.J. saw the state his Bosnian teammate was in and shrugged. "He gets like that after games sometimes. It's like he's in the zone or something, you just have to wait for him to snap out of it. Sometimes we leave him here overnight."

"Cool, I guess," Caleb said, experimentally waving his hands in front of Jusuf's face, attempting to provoke a response. "It's good to have focus."

"Yeah, but in this case it's like his mind is in a place where all he can do is think about how much he hates Nikola Jokic," C.J. replied. "It's not healthy for him, man."

As if on cue, Jusuf let out a muted, emotionless mumble. "I hating Nikola Jokic. He is ruinings career." The expression on his face didn't change, and as soon as he finished speaking, he became silent and motionless again.

Now Caleb looked slightly worried. "I wonder what it's like to hate somebody so much that it becomes a basic part of your brain."

"Well, whatever you do, don't ask him about Jokic while he's conscious or awake or cognizant or whatever," C.J. replied. He'll flip out. Usually he destroys stuff while yelling about Jokic this and Jokic that and Jokic ruined my life."

"Got it." Caleb took one last look into those blank, unseeing eyes and wondered what boundless depths of insanity lurked behind them.

5.11.2017:

Lainaus
Carmelo Anthony lingered outside the Blazers' locker room after the game. He thought he heard a commotion inside, and he knew it wasn't proper postgame etiquette to barge in unannounced, so he decided to wait until a player came out.

After a few minutes of waiting, a frazzled-looking Jake Layman burst out. Carmelo moved quickly to intercept him before he got away; he looked to be in a hurry.

"Yo, hey, wait up, I was wondering..."

"This is about the Nurkic thing, right?"

Carmelo half smiled. "Yeah, I was wondering if I could talk to him, you know, let him know that there was no hard feelings from me. Do you think you could go back in there and bring him out? I wanna tell him myself, you know, mano y mano."

Jake sighed. "I don't think that's going to work right now. Nurk is pissed. Really pissed. You hear all that stuff going on in there? That's Nurk. He's not in a talking mood."

Carmelo looked stunned. "But, it was just an accidental elbow, I didn't..."

"No, no, it's not that. I don't think the dude even felt that, or remembers it at this point."

"So he's freaking out over...?"

"You know that big center over in Denver? The guy with all the triple-doubles, kinda flabby, kinda..."

"Nikola Jokic? Yeah, but what's he got to do with anything?"

"Well, I don't really know the background, but Nurk hates his guts. Like, it's pathological at this point because he flips out at random about him. We've been trying to figure out what set him off this time, see if we can calm him down, but it's useless. It's like reasoning with a brick wall. A brick wall with fists, and..." Jake was interrupted by muffled noises from inside the locker room.

"JOKIC I HATING YOU! JOKIC TRY TO RUIN CAREER BUT I RUIN HIM CAREER INSTEAD! I TEACH LESSON ABOUT MESS WITH ME!"

This outburst was followed by incomprehensible bellowing. Jake looked around nervously.

"I'm so out of here. I stick around any longer and they'll drag me back in there. They pay me to hoop, not to play psychologist for a seven-foot monster. My advice? Just forget about it. He's not mad at you anyway. At least, not as mad as he is about other things."

With that, Jake pushed past Carmelo and nearly ran off, head down. Carmelo stood for a couple seconds longer, looking curiously at the door, until what sounded like a chair being thrown at it prompted him to hustle off as well.

22.12.2017:

Lainaus
Nikola Jokic walked into the locker room early, just as he did every road game. He found that the  spartan accommodations of the visitor's lockers got him into the right frame of mind better than anything. He saw the locker hastily marked "Jokic" and walked over, preparing his playlist of his favorite Borislav Mitic songs, before noticing a small folded up piece of paper on the seat. With a sense of foreboding he grabbed it, opened it up, and began to read:

"Dear Nikola,

Me and the guys have been talk with each other, and we have decide as team that we don't want you to play for us anymore. You are ball hog, is first problem. There are other problems as well, and it really pain us to say it, but the main one is that you smell really bad and should go back to Serbia where all people smell like you. Then you will maybe have friends again, because you do not have friend on this team.

Coach Malone agrees with our assessment of situation. He like Mason Plumlee better as center for Nuggets, but what he really wish is that Jusuf Nurkic was still on team. He say "now there was a center with balls!", and I think that is true. You are soft player, Nikola. We need to go forward as a team with no weak links.

We drew straws, and I was chosen to tell you these informations. I am glad to, however. I always want to tell my real feelings, but because of team unity I do not. I agree with all above, and also wish to add that your lack of dunk ability is very amusing to me. We wish you the best in your endeavors of future, and hope that your country is not disappointed too much when they see you return home a loser.

With all sincerity,
Malik Beasley"

Jokic folded up the letter, went over to the trash can, and threw it in. As he did so, a large red-clad figure tumbled out from his hiding place behind the receptacle. Wordlessly, without even looking at Jokic, Jusuf Nurkic stood up and began walking briskly for the exit.

"Jusuf, I know you wrote this!" Jokic yelled after him. "It doesn't have to be like this, Jusuf!"

But Nurkic was gone. Jokic stared at the exit as the other Nuggets now began filtering in. Malik Beasley noticed his blank eyes, and went over to him.

"Yo, Niko, you okay? You look like you seen a ghost or something. And was that Nurkic I saw walking out of here? You guys havin' a chat?"

Jokic looked at his widely smiling teammate, hesitated, then went over to his locker and sat down, head in his hands.

"Do not talk to me about Jusuf Nurkic."

All stories property of DownToBuck. No copyright infringement is intended.
Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS

Poissa spud

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 52


Tunnelmat seuraavaa Jumalten Nektariinia odotellessa.

Poissa Vitalstatistix

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 888
« Viimeksi muokattu: 01.01.18 23.28 kirjoittanut Vitalstatistix »
"The sky may fall on your head tomorrow, but tomorrow never comes."

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?
Ok.

Tällä viikolla tulee huomioita around the nba tahi sitten "Under The Radar" kolumni.
Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?
Ympäri NBA:ta Kikin Kanssa


Laitetaan uutta osiota tulille, eli huomioita ympäri NBA:ta sen mukaan mitä on tullut viime aikoina seurailtua tai havannoitua. Ennen näihin pointteihin sukeltamista haluan kuitenkin ottaa hetken ja muistuttaa lukijoita, kanssatovereita ja muita wajakkeja yhteisöllisyyden voimasta. Otan esimerkkinä järjestämäni korishöntsyt joulun ja uuden vuoden jälkeen.

Koulujen liikuntafasiliteetit ammottavat tyhjillään näin väliviikkojen aikana, joten mikä olisikaan parempi aika korishöntsille kuin juuri nämä hiljaisemmat ajat? Otin tavoitteekseni saada tänä vuonna kunnolliset 5v5 höntsyt kasaan kontaktieni kautta. Joskus aiemmin ollaan näitä saatu pystyyn, mutta silloin lähinnä puolivahingossa eri porukoiden osuttua sattumalta samaan paikkaan yhtäaikaisesti. Nyt kuitenkin saatiin Kikin armottoman taustatyön ja innostamisen avulla kasaan viime viikolle 12 sekä 14 pelaajan pelit. Hauskaa oli, hiki tuli ja koriksen tasokin oli siedettävää. Tällä viikolla sitten piti jatkaa siitä mihin jäätiin, kun listassa oli se 14 nimeä. Pari kaveria tipahti edellisen illan ilmoituksilla, mutta silti piti olla vaihtoemiehiäkin tarjolla. Lopulta kun höntsyt alkoivat olikin paikalla vain 9 peluria, koska 3 jamppaa syystä tai toisesta ei jaksanut vaivautua paikan päälle. Ja heillä tietenkin se oikeus vapaassa maassa on olla tulematta, jos motivaatiota tai kiinnostusta ei ole.

Pointti on kuitenkin se, että jos jotain halutaan saada aikaiseksi ei siihen riitä yhden miehen tai pienen porukan tinkimätön työ tai sitoutuminen. Kysymyksessä on aina "group effort" ja syntyvä ilmiö tarvitsee vahvojen vetäjien lisäksi myös heikoimpien jäsenentensä ponnisteluja laajentuakseen. Jos oletetaan, että asiat vain tapahtuvat, niin emme koskaan saa mitään aikaiseksi. Mitä useampi yksilö sitoutuu pienistä epämukavuuksista ja mukavuudenhalustaan huolimatta tavoitteeseen, sitä parempi lopputulos saadaan aikaan. Ja samaa pätee tietysti tämänkin julkaisun osalta. Näitä tekstejä kirjoitellaan omasta kiinnostuksesta lähtien, mutta ihminen on sosiaalinen eläin - vuorovaikutus ja vastine ruokkivat ilmiötä tehden siitä tekijöitänsä suurempaa. Koriskulttuuri maassamme on valitettavan ohutta ja se ei rikastu ilman jokaisen kiinnostuneen osallisen panosta. Mitä enemmän annamme toisillemme, sitä rikkaammaksi kulttuuri tulee. Kököttämällä oman näyttöpääteemme takana muna kädessä voi olla ihan kivaa, mutta vielä hauskempaa on luoda jotain yhteistä ilmiötä tästä menossa olevasta boomista. Ja se vaatii vuorovaikutusta.

Nyt kun saatiin nämä vetoomukset huomiotalouden maksimoimiseksi pois alta, voidaan mennä itse asiaan...

1. The Dion Waiters Problem



Miami HEAT on yhä tänä päivänä omalla seuraamislistalla, koska tunneside LeBronin häipymisestä huolimatta oli siinä määrin vahva ettei organisaatiota voinut täysin jättää vaille huomiota. Myös Spoelstran Erkki on omia suosikkivalmentajiani, joten seuraan myös hänen pärjäämistään suurella mielenkiinnolla. Spolla on ollut muotoutumassa käsissään aika mielenkiintoinen nippu pelaajia, joilla on omasta mielestäni jo nyt potentiaalia olla jotain muuta kuin pelkkä pudotuspeliviivaa vastaan taisteleva keskikastin jengi. Ei tokikaan aivan kärkipään eli Top2 joukkue, koska Whiteside ei omissa kirjoissani ole mikään ykköslevelin johtava pelaaja eikä tuosta jengistä muita saman palkkaluokan johtotähtiä tällä hetkellä löydy.

Whitesidesta on kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle, ja siihen ympärille Miamilla on heittää todella laaja roster käyttökelpoisia pelaajia. Ongelmia toki löytyy, ei vähiten tapissa oleva palkkarakenne. Ensi kauden palkkalasku on pidempi kuin Maidenin bäkkärilasku kokonaissumman kiriessä nykyisellä rosterilla lähelle 120 miljoonaa per kausi. Sanomattakin selvää, että näillä asetuksilla Heat ei ole operaattori vapaiden agenttien markkinoilla ensi kaudella eikä välttämättä sitä seuraavallakaan. Hassan Whiteside kuittaa 24+24+27 milliä tästä ja tulevasta kahdesta kaudesta. Se on paljon selkeästi alle tähtipelaajien keskiarvon olevasta loukkaantumisherkästä "tähtipelaajasta" (toki parempi kuin vaikkapa DeAndre Jordan, tosin DJ pysyy kunnossa).

Takakenttäkaksikko Dragic-Tyler Johnson kellottaa kasuaalit 37-38 miljoonaa per kausi seuraavat kaksi vuotta. Dragic on 31-vuotias pelaaja, joka on tällä kaudella ollut joko kesän urakoinnista tai Spoelstran takakenttäpelaajista raskaasta systeemistä johtuen ollut alamäessä. Toki Isä Aika on armoton ja Goranin pelityyli ei välttämättä ole ideaali nestorisvaiheeseen siirtyvälle pelaajalle. Tyler Johnson on oma suosikkini, jota olen seuraillut sillä silmällä jo pari vuotta ja uskon hänen kehitykseensä kuin vuoreen. Netsin tarjoama myrkkypillerisopimus on kuitenkin raskas kantaa tulevat kaksi kautta, koska 19 milliä per kausi saattaa olla vielä tässä vaiheessa hieman yli miehen tarjoaman kontribuution.



Palkkalistan täydentävät ok sopimuksilla roolipelaajien virkaa toimittavat Kelly Olynyk, James Johnson, Dion Waiters ja Josh Richardson. Ongelma tässä lähinnä on nimenomaan se, että ROOLIPELAAJAT (TJ, JJ, Oly, Waiters, Richardson) saavat ensi kaudella abauttiarallaa 67 miljoonaa. Tähän ylipalkattu tähtipelaaja Hassan ja alamäkeen menossa oleva Dragic, niin Miamissa ei todellakaan rakenneta mitään uusia superjoukkueita vähään aikaan.

Ok, koris voi olla yksilölähtöistä, mutta myös hyvällä joukkuekonseptilla voi ainakin tiettyyn pisteeseen asti menestyä. Rileyn rakennuspalikka #1 on Whiteside, joka on hyvä rim protector ja ok-tason sisäpelaaja hyökissä. Whitesiden ongelma on se, ettei hän ole pääsemässä sarjan huippusenttereiden tasolle kehitykseltään ja miehestä tuntuu löytyvän myös hieman statshunttaajan vikaa, joka vaikuttaa varsinkin puolustuspään tekemiseen. Whitesiden vierelle HEATilla on kuitenkin heittää erinomainen kombinaatio erilaisia etukentän pelaajia. James Johnson on yksi omista suosikeistani LeBron Lite pelityylillään ja Olynyk tuo kaariuhkaa ihan  solidilla hinnalla. Bam Adebayo on atletiikkafriikki, jolla on hyvää upsidea kehittyä hyväksi roolipelaajaksi. Myös bustiksi huhuttu Winslow pelaa PF:ää, eikä omissa kirjoissani ole vielä menetetty tapaus. Heitto on ollut hänen suuri koetinkivensä, mutta tällä kaudella kolkki on uponnut jo .390 tasolla ja kokonaisheittoprosenttikin on career high.

Etukenttä ei tämän hetken joukkueessa ole se ongelma, joka pitää HEATia alhaalla, vaan ongelmat löytyvät enemmän takakentältä ja pelaajien roolituksista. Omaan silmään näyttää siltä, että Spoelstra on rakentanut joukkueesta hyvin vahvasti heittopainotteisen. Jopa Whitesiden osalta Spo on puhunut odottavansa häneltä enemmän pelintekemistä kuin ratkaisuja, eli käytännössä händäreitä ja kickouteja kaarelle. Onkin hyvin tyypillistä, että niin Waiters, Richardson, Tyler Johnson kuin kolmosruisku Ellingtonkin laittavat paskaa ilmaan ilman sen suurempaa omatuntoa. Tähän kun pitää vielä laskea mukaan joukkueen kaksi parasta pallodominanttia pelintekijää Goran Dragic ja James Johnson + Olynykin sekä Whitesiden tarpeet, niin monta on heittohalukasta pelaajaa rotaatiossa mukana. Lähtökohtaisestihan tämä ei ole ongelma, jos roolitukset vaan saadaan toimimaan. Whitesiden suitsiminen on ihan hyvä idea, koska hänen ei pidä olla minkään joukkueen hyökkäyksen keskipiste (vaikka palkka toista sanoisikin). Tämän jälkeen pitäisi joukkueella kuitenkin olla jonkinlainen marssijärjestys, koska nyt hiiret pääsevät tanssimaan liikaa pöydillä.

Toimivia asioita HEATin hyökkäyksessä:

1) Ellington kolkkiralli - Janari naputtaa .423 prossalla 6.6 heittoa kolkkiviivan takaa per peli. Ja selvästikin kykenee pitämään tasonsa tuolla, vaikka heittäisi 20 kertaa pelissä. Loistava nyanssi joukkueen second unitin pelaamiseen, pakottaen vastustajan todella panostamaan miehen perässä juoksemiseen. Sekoittaa hyvin puolustuksien peliä ja avaa optioita muille operoida.



2) Johnsonin Veljekset yhdessä - Tämä toimi viime kaudella kuin unelma penkiltä käsin. Saavat aloittaa penkiltä tuhoamalla kakkosyksiköitä, mutta laajentaen pelin mittaan ja ratkaisuhetkille saakka loistavaa yhteistyötään. Harmillisesti tällä kaudella eivät ole päässeet samaan lentoon ja nyt veljeksiä on jopa hajautettu eri viisikoihin. Syyt takelteltuun ovat mielestäni selkeitä ja kysymys ei ole heidän välisistä kemioista...

3) Etukentän roolipelaajat - Olynyk ja Bam Adebayo ovat olleet positiivisia kontribuuttoreita omilla taitopaleteillaan.

4) Josh Richardson - Olen ollut J-Rich fanipoika jo jonkin tovin, mutta voihan veljet kuinka tyhmäksi tunsin itseni alkukaudesta miehen takellellessa toden teolla. Nyttemmin Josh on saanut pelin uomiinsa ja on todella arvokas pelaaja joukkueelle. Pystyy puolustamaan tehokkaasti vastustajan parasta pelaajaa 1-3 paikoilta ja samaan aikaan heittämään, ajamaan ja leikkaamaan hyvällä tasolla hyökissä. Myös paikoittain menee välttävästä pelintekijästä, kun Ellingtonia tai Tyler Johnsonia tarvitsee saada vauhtiin. Palkka on todella kohdillaan HEATin kannalta ja tässä on malliesimerkki mahtavasta roolipelaajasta, joka tuo paljon intangibleseja pöytään viemättä siitä juuri mitään pois. Ok, ei välttämättä tarvitsisi olla Spoelstran mainostamaa neonvihreää valoa päällä heittojen osalta, mutta jos tarvitsee sen itseluottamuksensa nostamiseksi so be it...

Asioita, jotka eivät toimi HEATin meiningeissä tällä hetkellä...

1) Dion Waiters - Mielestäni suurin syypää miksi HEAT ei ole synkassa. On edelleen ihan helvetinmoinen ball hog, joka tykkää puskea kyseenalaisia heittoratkaisuja ilmaan, pysäyttää hyökkäystä ja vie roolia mm. Dragicilta ja Tyler Johnsonilta, jotka molemmat ovat paljon fiksumpia sekä tehokkaampia pelaajia kentällä. Näen Waitersin mahdollisen hyödyn otteluita ratkaistaessa, mutta mies omalla panoksellaan luo olosuhteet, joissa hänen taitojaan ei ottelun ratkaisuhetkillä tarvita. Peli pyörii aivan liikaa Waitersin ympärillä ja nyt miehen ollessa sivussa ovat roolit kentällä asettuneet paljon paremmin uomiinsa. Harmillisesti James Johnson on myös kärsinyt nilkkavammoista, joten täysin ei ole päästy luomaan "waitersitonta" hyökkäyspelaamista, jossa Dionin rooli saataisiin marginalisoitua.

2) Liikaa pelintekijöitä - Dragicin pitäisi olla selkeä ykköspelintekijä ekassa unitissa, jos vain peli kulkee ja mies on kunnossa. James Johnson on toinen pelintekijä, jonka ollessa kentällä samaan aikaan Dragicin kanssa, voi slovakki tehdä myös osaamaansa pallotonta työtä. J-Rich voi myös laittaa heittäjiä liikkeelle kentällä ollessaan JA Tyler Johnson on täysin kykeneväinen pyörittämään hyökkästä, vaikka enemmän scorer onkin. Marssijärjestys selkeä Dragic & JJ, jonka jälkeen J-Rich ja TJ riittävä kaksikko yhdistettynä Whitesiden kosketuksiin ilman pakottavaa tarvetta laittaa paskaa ilmaan. Kuka jää ulkopuolelle? No tietenkin ball hog Waiters, joka on omalla operoinnillaan tehnyt joukkueen pelaamisesta aivan liian staattista. Tämän miehistön A ja O on jatkuva liike, haastaminen ja vapaiden heittopaikkojen luominen. Isolaatio ei toimi heidän edukseen, vaan HEATin pitäisi olla vastustajiaan fiksumpia jatkuvalla työnteollaan hyökkäyspäässä. Spoelstra osaa miehistönsä tähän valjastaa, nyt vaan pitää laittaa suutarit lestiin.

3) Epätasaisuus - Tämä lienee seurausta joukkueen valitsemasta Equal Opportunity Offensesta, jossa kuka tahansa voi any given day olla top dog. Paljon helpompaahan olisi rakentaa pelaaminen luotettavan tähtipelaajan ympärille, joka omalla tekemisensä korkealla tasolla pitää joukkueen tietyllä levelillä. HEATissa ei tällä hetkellä sellaista kulttuuria ole ja sen toimivan kombinaation löytäminen voi olla illasta iltaan todella haastavaa. Itse rakentaisin ykkösunitin Dragic-Whiteside kosketuksien ympärille, tarjoten J-Richille, Olynykille ja Waitersille tasaisempaa statistin roolia. Sen jälkeen unleashe JJ&TJ kombinaatio yhdistettynä Ellingtonin kolkkiralliin. Tästä voi lähteä sitten rönsyilemään hieman eri suuntiin katsoen päivän kuumia käsiä, mutta pitäen Dragic-James Johnson kaksikolla ohjat käsissä. Waitersin aika tulisi sitten otteluiden ratkaisuhetkillä, mutta mieluummin näkisin ko. pelaajan treidiblokissa kuin missään roolissa HEATin tiimissä. Tyler Johnson ansaitsee mielestäni mahdollisuuden näyttää miten hän kykenisi tuota roolia täyttämään.

Uskon, että HEAT saa homman selkeämmäksi tämän kauden aikana ja taistelee tiensä 5-7 siidille Idässä. Jos jotain voisin Waitersin marginalisoimisen/treidaamisen lisäksi toivoa, niin Whitesiden treidiarvon mittaamista markkinoilla. Marc Gasol <-> Hassan Whiteside, who says no?

2. Lakersin mätä organisaatio

Ei näytä hyvältä Losissa. Nuorta talenttia on pumpattu sisään, mutta jotenkin kaikki vaikuttaa liian kaoottiselta minkään pysyvän menestyksen rakentamiseen. Kaikki lähtee ylhäältä ja Magic Johnson tuntuu olevan hieman liian perso huomiolle. Ei myöskään vaikuta miltään penaalin terävimmältä kynältä mitä lausuntoihin tulee, joten aikamoinen työ miehellä pitää allaan oleva sirkus raiteilla.

Luke Waltonia käy hieman sääliksi. Miehellä on selkeä sapluuna omassa tekemisessään, mutta niin pelaajilta kuin seuraavalta yleisöltä tulee valtavat lastit paskaa niskaan. Aika selkeästi Waltonia on myös ohjeistettu tietyistä asioista. Esimerkiksi voittaminen ei selvästikään kuulu joukkueen pelisuunnitelmaan tällä hetkellä. Nuoria prospekteja, joihin uskotaan vielä pitää peluuttaa ns. wittuna. Lonzo Ball seikkailee kentällä pelistä toiseen maksimaaliset minuutit pelasi hän hyvin tai huonosti. Sama koskee Brandon Ingramia, jolla on vihreä valo laittaa paskaa ilmaan kaikista asennoista ja paikoista kentällä. Kolmas Edesvastuuttomista on Kyle Kuzma, joka tosin on ehkä etuoikeutensa ansainnutkin palkitsemalla hänet 1. kierroksen lopussa varanneen Lakers organisaation ROTY-tason pelaamisella.

Näiden nuorten "sankareiden" lisäksi Lakers ja KCP pelaavat mielenkiintoista deittailupeliä solmittuaan yhden kauden sopimuksen kesällä. Tässä selvästikin katsotaan puolin ja toisin onko aineksia pidempään yhteistyöhön, joten tietenkin Magicin intresseissä on peluuttaa KCP:tä mahdollisimman paljon. Näiden neljän takana tuleekin sitten se "haista wittu"-osasto, jonka tyytymättömyys on viime aikoina repeillyt saumoistaan. Julle Randlea ja Jordan Clarksonia kyykytetään, koska kummallakaan ei todennäköistä tulevaisuutta joukkueen suunnitelmissa ole. Sama koskaa veteraanipelaajia Brook Lopez, Luol Deng ja Andrew Bogut, jotka voisivat tuoda joukkueella lisää voittoja panoksellaan, mutta sehän ei tietenkään ole mitenkään Lakersin intresseissä. Dengille ilmoitettiin suorilta, että saa varautua siviilit päällä mätänemiseen. Aika kova kohtalo ja surkea loppu "ikäistään vanhemmalta" vaikuttavan afrikkalaisembassadorin uralle.

Brook Lopezin osalta ei aivan samaa hoitoa ole tarjottu, mutta omalla tavallaan jopa nöyryyttävämpää. Walton on pitänyt Lopezin aloittajan statuksella, mutta käytännössä nöyryyttää häntä illasta toiseen vetämällä pois kentältä puun takaa sekä istuttamalla sen jälkeen pitkiä aikoja seuraamassa muiden toikkarointia. Ei ihme, että tuloksena on ollut ailahtelevia otteita ja tämänkaltaisia meltdowneja:



Jäljelle jäävät merkitykselliset pelaajat ovat Larry Nance ja Josh Hart, jotka ovat selkeitä roolipelaajia ja saavat pelata täysin odotuksien mukaisissa rooleissa.

Huolestuttavinta tässä kaikessa on kuitenkin nuorten pelaajien viime aikojen huseeraaminen. Walton kertoi Portlandia vastaan kärsityn häviön jälkeen nähneensä pelaajien murjottavan penkillä pelin aikana. Ei hyvä merkki. Nyt muutama päivä takaperin järjestettiin treenien sijasta keskustelutilaisuus, jossa pelaajat saivat purkaa tuntojaan joukkueen tilanteesta. Ok, jos häviäminen ottaa koville niin on ymmärrettävää sen harmittavan. Jotenkin tässä on kuitenkin enemmän merkkejä siitä, että jengi ei kykene käsittelemään Lakersien valitsemaa linjaa peluutuksen osalta, jota Walton oman näkemyksensä mukaan toteuttaa. Brolon ja Bogutin kaltaiset ammattilaiset osaavat nämä tilanteet handlata, mutta nuoret pelaajat eivät ja tuloksena on lopulta kaikesta väninäistä sekä ilman puhdistamisesta huolimatta vaan paskempaa jälkeä. Seuraava peli Minnesotaa vastaan alkoikin kasuaalilla 0-17 runilla ja LOSShan sieltäkin tuli. Valittamisen sijaan nyt tulisi keskittyä pelaamiseen, vaikka myönnettäköön ettei näiden junnuimpien pelaajien suosiminen tule satamaan "voittamisen kulttuurin" laariin sen enempää kuin Kingsin valitsema päinvastainen "vedetään minuutit pakasta täysin randomilla" linja. Lisätään tähän vielä Isä Ballin tarjoama takapaine ja luvassa voi olla mielenkiintoinen loppukausi tappioputkien nostamien jännitteiden purkautuessa.

Mikä sitten lääkkeeksi? Tietenkin palkkakirjojen putsaaminen jo tämän kauden aikana. Mädät omenat pois, kiertolaisia tilalle ja ensi kesänä ISOLLA korkean käraktaarin supertähtiä sisään lihavilla tilipusseilla. Ball-Ingram-PG13-LeBron-TÄHTISENTTERI; Kuzma-Hart-Nance + pari solid roolipelaajaa => BIG CITY LIGHTS DOUBLE V. Liian helppoa.

3. Chicago Bullsin voittoputken analysointi

Bulls-analysaattorimme Joni Ahven on antanut julkaisullemme eksklusiivin haastattelun koskien Bullsin nousua yhdeksi NBA:n voimataloista. Onko kysymyksessä todellinen tapaus vai suonenweto? Se selviää seuraavassa.

Kik Jams: "Joni Ahven, voitko kertoa lukijoillemme mistä johtuu Chicagon nousujohteinen loppuvuosi?"

JA: "Kris Dunn ja David Nwaba, siinä suurimmat syyt muutokseen 3-20 alun jälkeen. Päästyään vihdoin kuntoon ja avaukseen, on Dunn oppinut pyörittämään täysin eri malliin kuin pallonrakasta Grant. Dunnilla on jatkuva ajouhka, hän kykenee syöttämään palloa ja viimeistelemään. Erityisesti parantunut keskimatkan hyppyheitto on iso asia Dunnin kehitykselle ja tässä lienee valkku Hoibergilla ollut kätensä mukana."


"Young D-Wade"

Kik Jams: "Ok."

JA: "Nämä kaksi janaria ovat myös kokoonpanoon päästyään tuoneet aivan uudenlaisen intensiteetin puolustukseen. Nyt Bulls myös lähtee difutilanteista nopeasti hyökkäyksiin ja kääntääkin nämä tilanteet hyvällä prosentilla pisteiksi."

Kik Jams: "Onko niin, että usealla pelaajalla on myös vihreä valo heittää ja heitto on alkanut myös uppoamaan?"

JA: "Kyllä, juuri näin. Alkukaudesta Grant pompotteli palloa kuin Ossi Koulukadulla, jolloin palloton liike lakkasi. Hän ei myöskään löytänyt isoja miehiä korin alta ikinä. Grantin ainoa go-to move on nähtävästi step-back kolkki, joka tosin on viime aikoina mennyt sisään siinä missä muidenkin pelaajien paska."

Kik Jams: "Ymmärsinkö oikein, ettet pidä Jerian Grantia oikein minään?"

JA: "Ymmärsit täysin oikein. En pidä Jerian Grantia lainkaan minään."


"Jerian Grant, kuuntele tarkkaan..."

Kik Jams: "Mielipiteesi Miroticin paluun vaikutuksesta tilanteeseen? Tätähän pelättiin koko alkukausi, miten Portis ja Miro mahtuvat samaan jengiin."

JA: "Koko joukkueen palloliike ja palloton liike ovat ihan eritasolla nyt Miroticin paluun jälkeen kuin alkukaudesta. Jostain syystä riitapukarit ruokkivat oikeaa energiaa toisiinsa kentällä ja ovat olleet erinomainen tandem. Edelleenhän he eivät puhu kentän ulkopuolella tiettävästi, mutta mitäpä väliä sillä niin kauan kuin homma kentällä pelittää. Loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin ammattilaisista ja rahasta, joka on tärkeämpi asia kuin pikku pikku väkivallan uhriksi joutuminen treeneissä. Pojat on poikia. Miroticin heitto on ollut jäätävässä tikissä ja hän selvästi nauttii ollessaan hyökkäyspelaamisen keskipiste. En ole vakuuttunut pitääkö tämä vire, koska ennenkin janarilta on nähty kuumia putkia, mutta hyvältä näyttää ainakin tällä hetkellä!"

KJ: "Miten näet Lavinen paluun vaikuttavan joukkueeseen?"

JA: "Viikon päästä pitäisi Lavinen myös palata remmiin, jonka oletetaan syövän minuutteja Valentineltä ja Holidaylta. Holiday onkin ollut aikamoinen kivittäjä, kun heitto lähtee paikasta kuin paikasta. Hyvää Holidayssa on decent puolustus, usein hän pelaakin vastustajan parasta laituria tai takamiestä vastaan. Lavine on laatupelaaja ja nostaa varmasti omalla tekemisellään joukkueen tasoa."

KJ: "Mitäs asioita Bullsin tulevaisuus pitää sisällään? Mitkä ovat kuumat perunat treidien yms. osalta?"

JA: "Tulevaisuuden kannalta nyt odotellaan mitä Felicion kanssa tehdään, Koska saa näyttöpaikan sentterina Lopezin kustannuksella? Robin Lopez ollut korvaamaton presenssi joukkueella, old skool movet hyökkäyksessä, mentorointi omille, maalivahti omassa päässä jne..."

KJ: "Lihoiksi menee?"

JA: "Kaiken järjen mukaan. Ei ole "mestaruusikkunassa" 3-5 vuoden päästä primessä enää. 2 vuotta sopparia jäljellä, 12 milliä kausi. Aivan loistava value treidipalasena. Tämän lisäksi iso kysymys on se saadaanko Mirotic myytyä (luopuuko no-trade clausesta) ja millä hinnalla? Bulls on erinomaisessa tilanteessa siirtomarkkinoilla. Palkkakuitti näyttää palkkalattian alapuolella olemista, vaikka treidipoikkeusten johdosta ollaan palkkakaton yläpuolella. Poikkeuksia on heittää diileihin lähemmäs 16 miljoonaa ja sillä luulisi jo saavan aika maukkaan paketin kasaan Lopez/Mirotic/Portis sektoriin yhdistettynä."

KJ: "Jotain pientä Lakersin kanssa? Luol kotiin ja kyytipojaksi Randlea tai pickiä?"

JA: "Olisi hienoa nähdä Luol vielä kotona, mutta jollain Randlella ei ole roolia tässä rosterissa. Itselle toki kelpaisi, pidän pelaajana. Jos Kuzma tai Ingram ei ole kaupan, niin ei taida kauppoja Luolista tulla. Ehkä 2020 pick kelpaisi, mutta Randle tai Clarkson - ei kiitos."


"Luol Deng menos Lakers treenit"

KJ: "Offseason ja kauden alku ovat tarjonneet kaikenlaisia käänteitä. Millä mielellä olet nyt tilanteesta, pitäisikö Bullsin jatkaa operointia vai keskittyä häviämiseen?"

JA: "Paljon ja odottamattomia asioita on tapahtunut. Nyrkkitappelu, Dunnin nopea kehitys... Yllättäen Butler ei trade ei näytäkään niin pahalta tällä hetkellä, koska tiedossa oli Thibsin ajavan Butlerin telakalle tuolla tyylillä. Muutenkin haluttiin siirtyä liikkuvampaan pelityyliin, jossa ei enää pelata isolaatiopelejä niin paljoa. Siinä on onnistuttu. Bullsin peli on nykyään viihdyttävää koko joukkueen run & gun korista. Hoiberg ja Boylen ovat tehneet hyvää työtä junnujen kanssa. Toivottavasti vaan tank commander Cameron Payne ei pilaa kaikkea... Tosin edelleen tavoitteen pitäisi olla #1 pick eikä mikään keskinkertainen sijoitus, johon viimeaikainen pelaaminen kyllä riittäisi. Fanienkin keskuudessa on alkanut nousemaan ajatusta pikaisesta rebuildista, joka olisi mielestäni virhe."

KJ: "Mitäs mieltä Laurin mejningistä?"

JA: "Lauri on ollut parempi kuin uskalsin toivoa. Potentiaalia on kuten tilastot todistavat. Vertailu esim. Porzingisiin tai Dirkiin ovat Laurille suopeita. Hänen post preesensinsä on ollut huonoa ja siinä riittää tekemistä moneksi vuodeksi. Mutta on kuitenkin parantanut menoa alkukauden puolustussekoilujen jälkeen myös sisäpelinsä osalta, ajojakin tulee hyökissä eri malliin tuon pienen kolmen pelin huilin jälkeen. Kolmoset ovat olleet vähän hukassa viime aikoina, mutta se ei ole mikään ihme. Vaihteluväli näissä voi olla suurikin, eikä heilahteluista kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä."

KJ: "Mikä olisi nyt Laurin kehityksen kannalta keskeisintä tuon post-up pelaamisen kehittämisen lisäksi?"

JA: "Liian nöyränä poika vieläkin on. Pitäisi röyhkeästi ottaa lisää roolia, koska välillä tulee pitkiä pätkiä ettei Lauri saa kosketuksia lainkaan. Onneksi tuo pieni tauko peleistä toi hänen peliinsä lisää mausteita, esim. juuri ajoaktiivisuuden lisääntymisen myötä. Tosin vieläkin vastustaja ottaa helppoja riistoja, koska Lauri ajaa aina vasemmalla kädellä ja on näin ollen helpommin luettavissa. Lauri on myös pärjännyt Porzingeria vastaan hyvin tämän kauden matchupeissa, lienekö juuri noissa hieman ylimääräistä näyttämisen halua?"

KJ: "Olet ollut aiemmin erittäin kriittinen Hoibergia kohtaan. Onko mielesi tältä osin muuttunut, kun kehaisit jo tuossa aiemmin joukkueen pelitavan muutosta ja nuorten pelaajien kehittymistä?"

JA: "En voi arvostaa valmentajaa, jos pelaaja sanoo kaipaavansa valkulta "kovempaa" valmentamista. Liian diplomaattinen kaveri ja pelien tasolla usein pelin lukeminen huonolla tasolla. Ei reagoi oikein tai riittävän ajoissa pelin sisäisiin muutoksiin."

KJ: "Loppuun vielä hot take. Pitäisikö Laurin saada paitaan "Markkanen" tekstin sijaan oma etunimensä? "Lauri" #23, tyylikkäintä mitä tiedät?"

JA: "Ei koskaan. Vain sukunimi saa olla korispaidoissa, kaikki muu on täyttä pelleilyä. Jalkapallossa nämä wajakoinnit."

KJ: Ok... Ja kiitokset."

4. On olemassa vielä yksi pyhä instituutio tässä maailmassa



Laittakaapas kuvia NBA:n cheerleadereista, joilla on tatuointeja. Eipä taida löytyä kovin helpolla! Ja se on hyvä asia. On hienoa, että on olemassa vielä jotain pyhää ja kaunista jota ei ole halvoilla arvoilla tahrittu lutkamaiseksi tusinatavaraksi. NBA:n kannustustytöt erinomaisia roolimalleja ja hienoja naisia, joista tulee varmasti aivan loistavia kotiäitejä rikkaiden urheilijoiden sekä liikemiesten ökykartanoihin. God Bless America.

5. Knicks Analysis by Kari Peitton

Kik Jams: "Peitton, olet tiettävästi Suomen Top1 Knicks-asiantuntija. Mitä mieltä Knicksin mahdollisuuksista pudotuspeleihin tällä kaudella?"

Kari Peitton: "Pelin jälkeen maistuu kääräri... Hakasen leipomosta täyskäri messiin ja kohti yötöntä yötä... Beasley G.O.A.T..."

Kik Jams:



Palataan astialle taas ensi kerralla! Luvassa joko Under The Radar -artikkeli NBA:n potentiaalisista läpimurtautujista tai Ossin & Kikin Scouting Reports. Huikeaa tykitystä joka tapauksessa.

Kik kiittää ja kuittaa,

Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS

Poissa Henke

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 38
Detroit Pistonsin cheer team palkannut yhden ex-vangin/jengiläisen Markailah http://www.nba.com/pistons/cheer#gallery
Mutta Pistons dancers näyttäisi olevan puhdasta jengiä http://www.nba.com/pistons/pistons-dancers

Arveton on arvoton???

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?
Tältä listalta tatuoidun cheersmuiden löytävälle vapaavalintainen "täyskäri":

Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS

Poissa hamahakkimies

  • Mesenaatti
  • *****
  • Viestejä: 6727
  • @hamahakkimies
"Henken" bongaama "Markailah" on ainakin cheerleader ja hänellä on olkapäässä tatuointi. Tekeekö tämä hänestä "tatuoidun cheermuiden"?

https://i.cdn.turner.com/drp/nba/pistons/sites/default/files/ct_markailah_hs_475x600.jpg

Poissa Kik Jams

  • Koripallo.com jäsen
  • *****
  • Viestejä: 8124
  • KISMITTÄÄKÖ?
Luulin, että oli mies. En avannut linkkiä.

Täyskäri peruttu.

Cheerleader instituutio kriisissä.

Tässä maailmassa ei voi luottaa enää mihinkään.

Jään sairauslomalle topicin pitämisestä.
Taas se aika vuodesta, KUN PORUKKAA ALKAA KISMITTÄÄ!!!


Seuraa johtavaa koristwiittaajaa: http://twitter.com/KingJamesYESSS