Koripallo.com

Euroliiga kaudella 2014-2015

Viestejä
3 280
#21
Vs: Euroliiga kaudella 2014-2015

Rikotaan radiohiljaisuutta hieman.

Tänään olisi Barcelonalla pelivehkeet vadilla, jos joukkue vielä mielii final fouriin. Mikäli Barcelona ei tästä sorvaa jatkopaikkaa, niin itse alkaisin kyseenalaistaa Pascualin preesensin päävalmentajapallilla. Viimeiset kahdeksan vuotta miehellä on ollut Euroopan mittakaavassa lähes pohjaton pelaajakassa, mutta vitriinissä komeilee silti vain yksi Euroliiga-pokaali. Alkaisiko jo olla aika kokeilla jotain uutta? Kotimaassa seura on toki ollut suvereeni, mutta Euroopassa ei ole vakuuttanut.

Panathinaikos, Panathinaikos, Panathinaikos. Tuo koripallon nykyinen vastine Atletico Madridin taaperrukselle ennen Diego Simeonea. Panathinaikos on noussut 2010-luvulla malliesimerkiksi siitä, mihin lyhytkantoinen ja rahaan perustuva seurajohtaminen vie. Joka helvetin kevät nuorin Giannakopoulos on vaatimassa valmentajan päätä vadille, kun Panathinaikosin rykäisy loppuu puolivälieriin. Toinen mahdollinen hetki vaatia muutoksia on derbyn häviäminen.

Tällä kertaa ateenalaisjoukkueesta Kuzmic, Pavlovic & Djordevic -> out ja Pedoulakis & Pappas - > in. Pappasin kuviosta en tiedä tarkemmin, miksi oli niin kauan pois. Luulin miehen olleen loukkaantunut, mutta ilmeisesti taustalla oli myös coach Djordevic, jonka temperamentti on saattanut törmätä Pappasin kanssa. Aikoinaanhan Djordevic heitti Micovin maajoukkueesta ulos, eikä mies ole sen jälkeen pelannut peliäkään maajoukkueessa. Voisin olettaa, että uuden valmentajan alaisuudessa ainakin Papagiannisilta on odetettavissa kiveksiä ravisutteleva esiinmarssi ensi kaudella.

Nyt siis valmentajaksi Pedoulakis, jonka Giannakopoulos potki päävalmentajan tontilta kaksi vuotta sitten. Olenko ainoa, joka ei näe näissä nimityksissä päätä eikä häntää? Näköjään Alvertis sekä Tsartsaris liittyvät suuremmalla panoksella valmennustiimiin. Odotan näppäimet tahmaisina sitä päivää, kun Alvertis ottaa seuran oikeasti haltuunsa ja lopettaa sen joukkueen saunailtojen järkkäilyn.

Laitetaan loppuun vielä Giannakopoulos-kevennys:
https://twitter.com/RVKirolak/status/722689584191180800
 
Viestejä
3 280
#22
Vs: Euroliiga kaudella 2014-2015

No niin, saatanan äpärämummot! Kohta on kauden kiimaisimmat päivät, kun final four pyörähtää käyntiin. Tehdäänpä siis lyhyt paluu tännekin.

Fenerbahce: Duunareita ja tähtipelaajia

Ei siitä ole kuin vuosikymmen aikaa, kun Fenerbahcessa ei pystytty edes johtokunnan märimmissä päiväunissa kuvittelemaan Euroliigan välieriin pääsystä – mestaruudesta puhumattakaan. Tämän jälkeen on ehtinyt kalanperkuujätettä virrata Bosborinsalmessa ja raha virrata kaakkois-Istanbuliin. Pelit hikisellä Abdi Ibekci Arenalla ovat historiaa ja viime kaudella seura eteni ensimmäistä kertaa final fouriin. Omissa papereissani Fenerbahce liittyi haastajien joukkueen viimeistään silloin, kun Obradovic liittyi joukkueen vahvuuteen.

Tämän kauden Fenerbahce on sopiva sekoitus duunareita sekä tähtipelaajia. Duunariosastolla operoivat muun muassa sarjan paras palloton pelaaja Nikola Kalinic, lahtelaiseen kusipääkoripalloon tutustunut Ricky Hickman, uransa huipulla oleva pass-first –pointiksi intoutunut Bobby Dixon, Blood Diamond –leffasta anastettu Ekpe Udoh sekä New Yorkin pelottomin baaritappelija Pero Antic.

Tähtipelaajia joukkueessa on kolme. Allekirjoittaneen ehdoton märkä päiväuni on tuukkakottimaisen pelipaikanvaihdon tehnyt Jan Vesely, joka on ollut ajoittain naurettavan ylivoimainen. Osoituksena tästä on toukokuun alussa tehty paluu pelikentille Yesilgiresunia vastaan (22/5). Toisena tähtipelaajana listaltani löytyy NBA:han todennäköisesti ensi kaudella siirtyvä Bogdan Bogdanovic, joka operoi jossain vaiheessa kautta ajattomalla potta-kampauksella. On kuitenkin vain pakko myöntää, että on kiva seurata pelaajaa, jonka käsiin pallo lainataan kroonisesti hyökkäyksien sekä pelien viimeisillä sekunneilla. Ehkäpä kivekkäin tällainen tilanne tapahtui helmikuussa Turkin cupin finaalissa. Kolmas tähtipelaaja on Gigi Datome, jonka läsnäoloa on välillä vaikea huomata kentällä. Siitä huolimatta Game of Thrones –parralla varustettu italialainen saa kohlaamisellaan kaikkea hyvää aikaan.


”Nulikka, leikkaa hiuksesi, picku ti mater!”

Otetaan sanoja sen verran takaisin, että joukkueessa on kuin onkin neljä tähtipelaajaa. Viimeinen on Kostas Sloukas, joka omasta mielestään on varmasti joukkueen kantavia voimia. Mielettömällä itsevarmuudella varustettu kusipää.

Fenerbahcen peli on pyörinyt ei niin yllättäen palloskriinien ympärillä, eivätkä off-ball screenit ole yhtä suuressa roolissa kuin vaikkapa Real Madridilla, jonka joukkue on heittovoimaltaan mieletön. Palloskriinit on yleensä pelattu diamondista tai jonkinlaisesta serbialaisesta zipperistä juuri Bogdanovicin käsiin. Palloscriinit Anticin kanssa avaavat kenttää mukavasti ja skriinit Veselyn kanssa johtavat tehokkaisiin alley-oopeihin. Udohin rollatessa korille täyttä häkää, pysähtyy puolustaja hetkeksi miettimään, haluaako asettua Wärtsilän polttomoottorin kokoisen objektin eteen vai haluaako säilyttää purukalustonsa kotimatkan huoltoasema-aterialle. Ainakin Sergei Bykov viilaisi tässä kohtaa heikolla puolella kynsiään ja viheltelisi Nyushan Don’t You Wanna Stay –kipaletta.

Yksi syy Fenerbahcen tämän kauden sexy basketballille on joukkueen puolustustyöskentely: joukkue on päästänyt koko sarjassa toiseksi vähiten koreja (72,19). Ottelusarjassa Real Madridia vastaan espanjalaisten takamiehet ajoivat vuorotellen perse turpeessa korille, jossa portsarit Antic & Udoh eivät löytäneet pyrkyreiden nimiä sisäänpääsylistasta.

Seuraa heitä: Bogdan Bogdanovic, Jan Vesely

Runkosarja: 8-2
Top 16: 11-3
Play-offs: 3-0
- > 22-5

Saski Baskonia: Levypalloja ja fastbreakejä

Baski-maailman ylpeys koripallolle on elänyt turbulentin vuosikymmenen, mutta on lähes vuosikymmenen tauon jälkeen edennyt final fouriin. Viime kerralla final four päätyi neljänteen sijaan joukkueella, jossa pelasivat muun muassa ikinuori Pablo Prigioni, jugoslavialaisen kusipääkoripallon priimus Igor Rakocevic, NBA:ssa loputonta rangeaan esittelevä Mirza Teletovic, uuden vuosituhannen pointti Zoran Planinic sekä NBA-mestaruuden pois kuljeksimasta hakenut Tiago Splitter. Ehkä tuolla poppoolla pärjäisi eteläisessä kakkosdirressäkin.

Kymmenessä vuodessa seura on joutunut hieman muovaamaan toimintaympäristöään, eikä pääsponsori Laboral Kutxa ole välttämättä valmis investoimaan aivan samoja määriä rahaa, mitä Tau Ceramican aikaan oli säästopossussa käytettävissä. Jos uskotaan yhtään netistä löytyviä perstuntumalta heitettyjä arvioita, joiden kompetenssi on samaa luokkaa kuin kunnallisen uimahallin saunaosastoilla kuullut perimätiedot, niin vuodesta 2008 vuoteen 2014 Laboralin budjetti pieneni noin 32 miljoonasta reiluun kymmeneen miljoonaan.

Tämän kauden joukkue on kuitenkin ollut piristävää katseltavaa nopealla sekä nuorekkaalla pelillään. Myös joukkueen kehitys on ollut mukava yllätys. Runkosarja (6-4) meni vähän niin ja näin, top 16 (9-5) oli jo parempaa ja pudotuspeleissä Laboral teloitti El Tigrellä ennakkosuosikki Panathinaikosin (3-0) puhtaalla pelillä kylmäksi.

Ottelusarjassa Panathinaikosia vastaan silmiin iski joukkueen nopeus lähteä vastahyökkäyksiin riiston jälkeen. Sekunti riistosta pallo oli pelattu Mike Jamesin tai Darius Adamsin käsiin ja sekunti tämän jälkeen kolme pelaajaa oli jo puolen kentän toisella puolella 3-2 tai 3-1 nopeassa. Yhtymäkohtia Krasnodarin pelityyliin löytyi ainakin tätä kautta.

Baskonia on Euroliigan paras levypallojoukkue (37,92), mutta tilastoista ei pompahda ketään yksittäistä pelaajaa esiin, joka selittäisi tämän kyseisen trendin. Tietysti Kreikan vastine Jussi Kumpulaiselle eli Ioannis Bourousis vartioi korin läheisyyttä kuin Sveitsiläiskaarti Pietarinaukiota. Toisaalta Laboralia vastaan on myös otettu kolmanneksi eniten levypalloja koko liigassa (37,19).


”Oispa tuoppi Mythosta…”

Ennen final fouria on muutama kysymysmerkki herrojen Adam Hanga, Fabien Causeur sekä Tornike Shengelia yllä. Miesten loukkaantuminen vie joukkueelta keskimäärin 28,3 pistettä pois ja Shengelian poissaolo luo ison kolon joukkueen nelospaikalle. Kolmen aloitusviisikon pelaajan puuttuminen tuntuu missä tahansa joukkueessa, mutta oletettaneen, että ainoastaan Shengelia on välieristä poissa.

Pelillisesti Baskonian pelityylille on ominaista juuri tuo nopeisiin lähtö ja Velimir Perasovicin osittain tuoma liberaali balkanilainen set-pelaaminen, jossa on paljon off-ball actionia sekä pelaajille annettua vapautta ottaa koviakin heittoja. Pelin ilmentymä on juuri Bourousis, joka on tehokkuudeltaan (21,48) sarjan toiseksi paras pelaaja Nando de Colon jälkeen. Saavutus on sinänsä hieno, sillä hän pelaa elämänsä parasta kautta 32-vuotiaana, siirryttyään Milanoa sekä Madridia pienempään seuraan. Hyökkäyksissä pallo kulkeekin paljon hänen kauttaan ja isona heittovoimaisena pelaajan hän levittää kenttää hyvin. Hienomotorinen high-low peli akselilla Bourousis-Tillie saattaa nostaa ajoittain katsojien kulmakarvoja.

Joukkueen peliä pyörittävät Darius Adams sekä Mike James ovat olleet melkoisia täsmähankintoja, vaikkakin superatleettinen James pelaa jo toista kauttaan joukkueessa. Spermaisia boksereja synnyttävä Jaka Blazic – tuo Slovenian vastine Tuomas Viertolalle – on kehittänyt heittoaan paljon ja noussut varkain sarjan sähköistävimpien laitureiden joukkoon. Mainitaan nyt vielä loukkaantumisista palannut Davis Bertans, joka on vihdoin alkanut lunastaa potentiaaliaan.

Seuraa heitä: Mike James, Ioannis Bourousis, Davis Bertans

Runkosarja: 6-4
Top 16: 9-5
Play-offs: 3-0
- > 18-9

TsSKA Moskova: Kusipäisiä takamiehiä & lyhyitä isoja miehiä
Euroliigan kauneimman punahelmen, TsSKA Moskovan, budjetti on keikkunut viimeiset kymmenen vuotta sarjan kärkipäässä ja taitaa olla sitä myös tänä vuonna. Ainakin seuralla on jäljellä olevista neljästä selvästi suurin. Sponsoritaustalta löytyy muun muassa Aeroflotia, Rostelecomia sekä tietysti pääomistaja Norilsk Nickel, joiden myötä budjetti on saatu taas hilattua lähes sinne 40:ään miljoonaan. Ei tarvitse Vatutinin käydä lakki kädessä Tverskajan kukkakauppoja läpi.

Mihin vittuun sitä rahaa sitten menee? Tietysti oma kustomoitu Boeing on selviö, mutta matkustuskulut ympäri VTB-liigaa sekä Euroliigaa vievät rahaa. Kertaamalla pelaajille maksettuja palkkoja huomataan, että palkkakustannuksista syntyy myös ihan kivan kokoinen mälli. Joel Freeland (2,7 milj.), Milos Teodosic (2,5 milj.), Vitaly Fridzon (1,9 milj.), Viktor Khryapa (1,5 milj.), Nando de Colo (1,5 milj.), Aaron Jackson (1,2 milj.) sekä Kyle Hines (1,15 milj.) tienaavat kaikki yli miljoonan vuosipalkkaa. Jos olisin Nando de Colo, antaisin nykyiselle agentilleni kenkää ja palkkaisin Fridzonin agentin tilalle.

Siitä en tiedä, millaiselta coach Itoudisin verokortti näyttää, mutta luultavasti hänelle maksetaan silti liian vähän. On ollut ilo seurata, miten Euroliigan ylivoimaisesti parhaasta apuvalmentajasta on muodostunut sarjan parhaita valmentajia. Panathinaikosissa vääräleuat sanoivat Itoudisin olevan todella suuressa roolissa Obradovicin valmennustiimissä. Nythän hänellä on mahdollisuus kohdata Euroliigan finaalissa entinen mentorinsa, sikäli mikäli Fenerbahce etenee loppuotteluihin TsSKAa vastaan. Enkä näe mitään estettä tälle.

TsSKAn koko ryhmittymä on rakennettu kahden maanosan parhaan takamiehen ympärille, mistä kertoo jo sekin, että joukkue oli syötöissä sarjan paras (19,74). Nando de Colo oli koko sarjan tehokkain pelaaja, ja Milos Teodosic pelasi elämänsä parhaan kauden. Teodosicin hyvyys oli pienoinen yllätys, sillä hän on aloittanut kaikki kauden ottelunsa penkiltä. De Colo on luvalla sanoen ollut ajoittain iso setä pelaamassa pienten poikien kanssa. On ollut naurettavaa katsoa, miten helposti tämä Ranskan kusipäisempi versio Ilari Seppälästä on saanut tasapainoisen keskimatkan hypärin isompaa puolustajaa vastaan. Sarjan clutchein pelaaja, hands down.


”Kato taululle.”

Kahta superlahjakasta comboa on tasapainotettu tuomalla joukkueeseen alimittaisia sisäpaikan pelaajia, mikä mahdollistaa hyvinkin mobiilin pelaamisen – varsinkin pakkipäässä. Varsinaisessa pelaajarotaatiossa joukkueen pisin pelaaja on Andrey Vorontsevich (204 cm), mikä on hyvin epäortodoksista. Lyhyyteen tietty vaikuttaa myös Joel Freelandin loukkaantuminen. Puolustuksen palloskriineissä joukkue pystyykin usein vaihtamaan, jolloin kaarelle ei ainakaan synny mismatch-tilanteita. Tavallista on myös se, että TsSKAn isot miehet pelaavat nopean soft hedgen ja palaavat nopeasti omansa rollaukseen. Crvena Zvezdalla oli vaikeuksia luoda näistä tilanteista juuri mitään ja voisi olettaa, että Krasnodarin Anthony Randolphilla tulee olemaan vaikeaa.

Joukkueen lyhyyden vuoksi palloa ei pelata kuljetuskyvyttömille sisäpelaajille, vaan pallovastuu on 95% kolmikolla Teodosic, de Colo & Jackson. Teodosicin pallon ylöstuontivastuu on pienentynyt vuosien saatossa ja mies pelaa nykyään valtaosan pelistä kakkosena. Hyökkäyksessä joukkue on pelannut paljon eräänlaista tupla-staggeria, jolla on saatu heitto tai palloskriini takamiehelle. Mainitaan nyt vielä se, että joukkue teki koko liigassa selvästi eniten pisteitä (90,70) parhaalla kolmosprosentilla (42,28 %).

Niin ja anteeksi, etten jaksanut translitteroida venäläisiä nimiä. Jos lukijana pahoitit mielesi, niin haista vittu.

Seuraa heitä: Milos Teodosic, Kyle Hines, Nando de Colo

Runkosarja: 9-1
Top 16: 10-4
Play-offs: 3-0
- > 22-5

Krasnodar: Pojat leirikoulussa
Tehdään nyt heti yksi asia selväksi. Koko Krasnodarin joukkue on pelannut pelaajauriensa aikana final fourissa 5:45 minuuttia nollan pisteen keskiarvolla. Pelkästään näillä spekteillä joukkueelta ei pitäisi odottaa yhtikäs mitään.

Puolivälierien ehkä suurin yllätys oli juuri Krasnodar, joka dippasi kiviään Xavi Pascualin ruokatorveen ja toivon mukaan myös samalla käynnisti miehen lähtölaskennan Barcelonasta. Ottelusarjassa Barcelonaa vastaan iski silmiin Krasnodarin kyky lähteä nopeisiin hyökkäyksiin, sekä tietysti Anthony Randolphin totaalinen murtautuminen navetasta päivänvaloon.

Jopa kolmen promillen perjantaimyssyillä Tampereen Ilonassa operoiva Ville Pekkola pystyisi tilastoja vilkaisemalla väittämään, että pelaajat Malcolm Delaney sekä Anthony Randolph ovat Krasnodarin pelin sielu. Delaney nousi koripallomaailman tietoisuuteen pelaamalla huikean kauden Bayern Münchenissä, josta ura lähti taloudelliseen nousuun Venäjällä. Sen sijaan Anthony Randolph tuli hakemaan uralleen lisävauhtia Venäjältä, jossa pelipaikka on siirtynyt lähemmäs koria. Ainakin Barcelonalle miehen atleettisuus oli todella vaikea scoutattava, eikä metrisellä rautatangolla selkärangassa operoinut Ante Tomic saanut Randolphiin mitään otetta.

Randolphin lisäksi joukkueessa pelaa toinenkin entinen lupaus. Juuri niin, puhun Victor Claverista. Olen henkilökohtaisesti odottanut sitä päivää, jolloin tuo Espanjan Joonas Caven ottaa askeleen kohti oikeaa potentiaaliaan, mutta en ole vielä tähän päiväänkään mennessä nähnyt sitä. Joku voi nyt ottaa talteen, että luovun virallisesti kaikesta toivosta Victor Claveria kohtaan.

Muita mainitsemisen arvoisia pelaajia ovat sarjan luokattomimman puolustuksen omaava Sergei Bykov sekä maanosan tuntemattomin paras heittäjä, Matt Janning. Jälkimmäiseltä löytyy cv:stä parit kovat viime sekunnin suoritukset Efesin riveistä.


"I have no idea, what I'm doing..."

Joukkueen hyökkäyspelistä tai seteistä en saa nyt oikein mitään irti. Malcolm on luonnollisesti joukkueen go-to-guy ja Randolphille on annettu aika vapaat kädet operoida pelisuunnitelman vastaisesti. Ainakin toistaiseksi tämä on toiminut. Puolustuksesta kertoo kuitenkin jotain se, että Krasnodaria vastaan tehtiin vähiten pisteitä koko sarjassa (70,45).

Ja jotta Aleksi Valavuori saa virtuaalipenikseensä parit lisätuumat, niin mainitaan vielä se, että Bisons voitti kuin voittikin Krasnodarin tällä kaudella. Pettämättömällä logiikalla Bisonsin pitäisi siis ihan aikuisten oikeasti olla Euroliigan välierissä.

Seuraa heitä: Anthony Randolph, Malcolm Delaney, Matt Janning

Runkosarja: 8-2
Top 16: 9-5
Play-offs: 3-2
- > 20-9
_________________________________________

Varmasti jäi jotain asioita kirjoittamatta, vaikka olivatkin jossain pimentyneen todellisuuteni sopukassa. Henkilökohtaisesti jännitän Victor Khryapan viimeistä final fouria. Kymmenen kertaa Euroliigan välierissä ei ole mikään helppo rasti elämässä.
 
Viestejä
1 443
#23
Vs: Euroliiga kaudella 2014-2015

rööriroope sanoi:
Varmasti jäi jotain asioita kirjoittamatta, vaikka olivatkin jossain pimentyneen todellisuuteni sopukassa. Henkilökohtaisesti jännitän Victor Khryapan viimeistä final fouria. Kymmenen kertaa Euroliigan välierissä ei ole mikään helppo rasti elämässä.
Kiitos. Valitettavan lyhyiksi tosin jäi moni puolivälieräsarja tällä kaudella, mutta mielenkiintoiset final4-parit on saatu aikaiseksi.

CSKA-Lokomotiv. Moskovalaiset varmasti hieman niskan päällä ennakkoon, mutta Bartzokas on näissä kekkereissä juhlinut joskus aiemminkin. Vaikka CSKA nimimiehiä täynnä, niin osataan käsittämättömät sulamiset siellä kuten Barca-tappio tällä kaudella joka katalonialaisille oli iso pudotuspelipaikkaa ajatellen. Nimilistaan voisi Lokon osalta vielä lisätä Broekhoffin, joka heitti kaudella yli 50% kaaren takaa. Barcaa vastaan heräsi henkiin viimeisessä pelissä, kun sitä ennen oli heiton kanssa vaikeuksia.

Fenerbahce-Laboral. Pystyykö iso kreikkalainen mörkö Bourousis puolustamaan Fenerbahcen isoja? Entä pysyykö Bourousis aisoissa toisessa päässä? Ennakkoon tästä parista mielenkiintoisimmat kysymykset itselleni.

I feel devotion.
 
Viestejä
2 074
#25
Vs: Euroliiga kaudella 2014-2015

Olipa jälleen kerran upea Euroliigan final four: tiukkoja pelejä ja upeita (joukkue)suorituksia. Niin paljon parempaa ja opettavampaa katsottavaa kuin NBA, missä suurimmalla osalla pelaajista ei ole minkäänlaista koripallo-osaamista, ainoastaa fyysistä kyvykkyyttä.
 
Ylös