Honka - Topo 28.12. klo 18.30

[Lothar]

El Classico! 8]

 

[Airball]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

El Classico! 8]

Loistava, monipuolinen avaus.

 

[KurkLee]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Loistava, monipuolinen avaus.

ei ollut huono sun jatkokaan ;D

 

[Airball]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

ei ollut huono sun jatkokaan ;D

Joo ei. Mutta se vaan johtuu siitä, ettei kumpikaan jengi kuulu kovin korkealle mun suosikkilistalla.
Ei vaan kiinnosta.

 

[Lothar]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Joo ei. Mutta se vaan johtuu siitä, ettei kumpikaan jengi kuulu kovin korkealle mun suosikkilistalla.
Ei vaan kiinnosta.

Kaakonkulman näkövinkkelistä onkin varmasti vaikea käsittää sitä erikoista viha-rakkaus suhdetta mikä vallitsee Munkan ja Tapiolan ylpeyksien välillä.
Varsinkin nyt kun Helsingin huippukoripallo on Hnmky:n ja Panttereiden osalta historian muistoja ja Pussihukat nuolee haavojaan divaritasolla, on hyvä nähdä metropolialueen ikimuistoisen jännitteen jatkuvan. Se tuo runsaasti huomioarvoa ja dynamiikkaa lajille, kun etelän valtamedian mielenkiinto ymmärrettävästi keskittyy omalle kotipihalle. Tämä klassikko korvaa välipäivinä tunnelmaltaan takavuosien Espoo vs Jenkit tapahtuman, jossa oli aivan ainutlaatuinen jouluinen tunnelma ja tupa aina täynnä.

Viime keväinen ennuste Topon kuolemasta oli näköjään vahvasti liioiteltu ja joka tapauksessa ennenaikainen. Puken otettua narut käsinsä, ovat velat näköjään muuttuneet saataviksi Midaksen ottein. Pelaajarosteri on huomattavan edustava ja kalliin näköinen, vaikka joku pelaisikin kaverialennuksella. Toivotaan, että asiat ovat kestävällä pohjalla. Näin jo pelkästään lajin tulevaisuuden tähden Suomessa. Helsingissä on oltava edes yksi SM joukkue.
Espoo taas näyttää sopeuttaneen pelaajabudjettinsa talouden maisemaan, mutta onneksi valmennukseen satsaava linja jatkuu Paijon jälkeenkin. Tämä on ehdottomasti oikein.

Pelin lopputuloksesta en osaa enkä uskalla lausua mitään. 8]

 

[PikkuMikko]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Espoo taas näyttää sopeuttaneen pelaajabudjettinsa talouden maisemaan, mutta onneksi valmennukseen satsaava linja jatkuu Paijon jälkeenkin. Tämä on ehdottomasti oikein.

Huhujen mukaan Espoossa on sarjan kaksi selvästi kalleinta suomalaispelaajaa, Kotti & Matinen, sekä kaksi ylivoimaisesti kalleinta jenkkiä, Elliott ja Belser.

Tällaiset Lotharin vähättelevät budjettipuheet ovat tietysti hauskoja puffeja, mutta eivät oikein kuulosta siltä että siellä olisi "sopeutettu budjetti talouden tilaan". Gummings ja Iisalokin lienevät muiden joukkueiden budjettien tavoittamattomissa.

Jos sopeutumisella tarkoitetaan että käytössä on enää kolme maajoukkuepelaajaa entisen neljän sijasta, niin onhan se totta.

 

[VilpasFani]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

http://www.mikseri.net/player/player.php?newsession=1&type=1&parameter=403775 tiedä sitten liittyykö tää tähän yhtään mitenkään, mut oli pakko laittaa tää tähän väliin..

 

[SG]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Kaakonkulman näkövinkkelistä onkin varmasti vaikea käsittää sitä erikoista viha-rakkaus suhdetta mikä vallitsee Munkan ja Tapiolan ylpeyksien välillä.
Varsinkin nyt kun Helsingin huippukoripallo on Hnmky:n ja Panttereiden osalta historian muistoja ja Pussihukat nuolee haavojaan divaritasolla, on hyvä nähdä metropolialueen ikimuistoisen jännitteen jatkuvan. Se tuo runsaasti huomioarvoa ja dynamiikkaa lajille, kun etelän valtamedian mielenkiinto ymmärrettävästi keskittyy omalle kotipihalle. Tämä klassikko korvaa välipäivinä tunnelmaltaan takavuosien Espoo vs Jenkit tapahtuman, jossa oli aivan ainutlaatuinen jouluinen tunnelma ja tupa aina täynnä.

Viime keväinen ennuste Topon kuolemasta oli näköjään vahvasti liioiteltu ja joka tapauksessa ennenaikainen. Puken otettua narut käsinsä, ovat velat näköjään muuttuneet saataviksi Midaksen ottein. Pelaajarosteri on huomattavan edustava ja kalliin näköinen, vaikka joku pelaisikin kaverialennuksella. Toivotaan, että asiat ovat kestävällä pohjalla. Näin jo pelkästään lajin tulevaisuuden tähden Suomessa. Helsingissä on oltava edes yksi SM joukkue.
Espoo taas näyttää sopeuttaneen pelaajabudjettinsa talouden maisemaan, mutta onneksi valmennukseen satsaava linja jatkuu Paijon jälkeenkin. Tämä on ehdottomasti oikein.

Pelin lopputuloksesta en osaa enkä uskalla lausua mitään. 8]

Ei ToPon ja Hongan välillä ole mitään viha-rakkaus-suhdetta, saati erikoista sellaista. Turha siis puhua mistään klassikosta rai ikimuistoisesta jännitteestä. Ehkä 70-80-luvuilla tilanne saattoikin olla tämä, jopa vielä 90-luvulla, mutta ei enää. Probleemana on, että molemmilta seuroilta puuttuu selkeä identiteetti. Espoolaisten identiteettihan on muutenkin tunnetusti kadoksissa, kun ovat suurimmaksi osaksi stogen tuomia böndejä tai heidän jälkeläisiä. ToPolla on joskus ollut vahva munkkalaisuuteen perustuva identiteetti, eipä ole enää. Nykypäivän ToPolla ei paljon ole tekemistä suuruuden päivien ToPon kanssa. Harva ehkä tulee fundeeranneeksikaan, että ToPon head coach, GM ja tähtipelaaja (loukkaanutunut) ovat kaikki koripallo-oppinsa HNMKY:ssa saaneita. Olisiko vastaava mahdollista lätkän puolella, että HIFK vaeltaisi varjojen mailla ja sen suuret pojat vaikuttaisivat Jokereissa, tuskin. Kummallakaan seuralla ei ole vahvaa ja sitoutunutta kannattajakuntaa, katsomossa istuu lähinnä omia junnuja vanhempineen ja koriksen ystäviä, usein vanhempaa polvea, jotka ovat aikanaan vaikuttaneet eri pääkaupunkiseudun enemmän tai vähemmän "delanneissa" seuroissa.

NKL-Panttereilla ja HNMKY:llä oli aikoinaan vahva identiteetti, edellä mainitun perustui aluetoimintaan ja jälkimmäisen pitkään traditioon ja kristilliseen arvomaailmaan. Nämä seurat kuitenkin mogasivat asiansa, mutta ToPo ja Honka vaikeuksista huolimatta jatkavat työtä pääkaupungin koriksen hyväksi, onneksi, mutta paljon on silti Stadin koriksesta poissa. Suomalainen koris tarvitsee vahvoja pääkaupunkiseudun seuroja ja niiden omaa pelaajatuotantoa tai muuten tulevaisuus ei näytä hyvältä. Pääkaupunkiseudun edustus, erityisesti Stadin, on ollut junnumaajoukkueissa on ollut viime vuosina koko ajan vähenemään päin. Terve suhdeluku olisi, että liigassa puolet jengeistä olisi Eteläiseltä alueela, koska puolet harrastajistakin tulee täältä.

Kummassakin seurassa tunnuttaan elävän käsityksessä oman junnutyön erinomaisuudesta, näennäisesti menestys onkin ollut hyvää, mutta perustuu muiden junnujen haalimiseen, ja näistäkin lupaavista tyypeistä vain harvasta kyetään jalostamaan liigapelaajia. Jos mietitään 80-luvulla ja myöhemmin syntyneitä, suomalaiseen koriseliittiin breikanneita ToPon ja Hongan kasvatteja, niin kyllä ne yhden käden sormin laskettavissa ovat. Hongalta kentälle pääsee omia kasvatteja ehkä Lindbom ja A. Vanjoki, ToPon ainoa mahdollisesti kentälle pääsevä omaksi kasvatiksi luokiteltava Laitinen siirtyi ToPoon Namikasta C-junnuiässä. Jotta vahvempaa sitotumista seurojen ympärille syntyisi, "aitojen topolaisten ja honkalaisten" määrän pitäsi olla huomattavasti suurempi määrä, ei pelkästään pelaajistossa, vaan myös muualla organisaatiossa.

 

[herttaässä]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Ei ToPon ja Hongan välillä ole mitään viha-rakkaus-suhdetta, saati erikoista sellaista. Turha siis puhua mistään klassikosta rai ikimuistoisesta jännitteestä. Ehkä 70-80-luvuilla tilanne saattoikin olla tämä, jopa vielä 90-luvulla, mutta ei enää. Probleemana on, että molemmilta seuroilta puuttuu selkeä identiteetti. Espoolaisten identiteettihan on muutenkin tunnetusti kadoksissa, kun ovat suurimmaksi osaksi stogen tuomia böndejä tai heidän jälkeläisiä. ToPolla on joskus ollut vahva munkkalaisuuteen perustuva identiteetti, eipä ole enää. Nykypäivän ToPolla ei paljon ole tekemistä suuruuden päivien ToPon kanssa. Harva ehkä tulee fundeeranneeksikaan, että ToPon head coach, GM ja tähtipelaaja (loukkaanutunut) ovat kaikki koripallo-oppinsa HNMKY:ssa saaneita. Olisiko vastaava mahdollista lätkän puolella, että HIFK vaeltaisi varjojen mailla ja sen suuret pojat vaikuttaisivat Jokereissa, tuskin. Kummallakaan seuralla ei ole vahvaa ja sitoutunutta kannattajakuntaa, katsomossa istuu lähinnä omia junnuja vanhempineen ja koriksen ystäviä, usein vanhempaa polvea, jotka ovat aikanaan vaikuttaneet eri pääkaupunkiseudun enemmän tai vähemmän "delanneissa" seuroissa.

NKL-Panttereilla ja HNMKY:llä oli aikoinaan vahva identiteetti, edellä mainitun perustui aluetoimintaan ja jälkimmäisen pitkään traditioon ja kristilliseen arvomaailmaan. Nämä seurat kuitenkin mogasivat asiansa, mutta ToPo ja Honka vaikeuksista huolimatta jatkavat työtä pääkaupungin koriksen hyväksi, onneksi, mutta paljon on silti Stadin koriksesta poissa. Suomalainen koris tarvitsee vahvoja pääkaupunkiseudun seuroja ja niiden omaa pelaajatuotantoa tai muuten tulevaisuus ei näytä hyvältä. Pääkaupunkiseudun edustus, erityisesti Stadin, on ollut junnumaajoukkueissa on ollut viime vuosina koko ajan vähenemään päin. Terve suhdeluku olisi, että liigassa puolet jengeistä olisi Eteläiseltä alueela, koska puolet harrastajistakin tulee täältä.

Kummassakin seurassa tunnuttaan elävän käsityksessä oman junnutyön erinomaisuudesta, näennäisesti menestys onkin ollut hyvää, mutta perustuu muiden junnujen haalimiseen, ja näistäkin lupaavista tyypeistä vain harvasta kyetään jalostamaan liigapelaajia. Jos mietitään 80-luvulla ja myöhemmin syntyneitä, suomalaiseen koriseliittiin breikanneita ToPon ja Hongan kasvatteja, niin kyllä ne yhden käden sormin laskettavissa ovat. Hongalta kentälle pääsee omia kasvatteja ehkä Lindbom ja A. Vanjoki, ToPon ainoa mahdollisesti kentälle pääsevä omaksi kasvatiksi luokiteltava Laitinen siirtyi ToPoon Namikasta C-junnuiässä. Jotta vahvempaa sitotumista seurojen ympärille syntyisi, "aitojen topolaisten ja honkalaisten" määrän pitäsi olla huomattavasti suurempi määrä, ei pelkästään pelaajistossa, vaan myös muualla organisaatiossa.

Luulen, että junnut ovat hyvin pitkälti toista mieltä. Harva junnu vaihtaa Hongasta Topoon tai Toposta Honkaan. Ja harva vanhempi sitä vaatimalla vaatii. On näiden kahden seuran välillä jotain viha-rakkautta havaittavissa.

 

[Uolevi Hius]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Puken otettua narut käsinsä, ovat velat näköjään muuttuneet saataviksi Midaksen ottein.

Tuohon oli ihan pakko tarttua. Pukella ei asian kanssa ole mitään tekemistä, antakaa kunnia edes sinne minne kunnia kuuluu. Puken hankkimilla tuloilla ei olisi kuin korkeintaan ylivelkaannuttu aiempaa nopeammin. :'( Puken ansioksi voi laskea Suomen pisimmän cheerleaderin hankinnan, joka sekin kustannetaan ihan muiden rahoilla. Ja muistettakoon edelleen, että Puke alunperin tarjoutui töihin KTP:hen, mutta kun sillä suunnalla ei lämmetty niin sitten lähti talkoopalkalla kultahammasrannikolle.

 

[Herbert]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Hyvä kirjoitus SG:ltä, jossa on varmasti totuuden siementä. Mutta en voi sitä ihan allekirjoittaa, sillä SG tuntuu laittavan paljon painoa sille, että pelaajat olisivat edustaneet samaa seuraa junioreista aikuisiksi asti. Tämä on perinteistä suomalaista ajattelua, jolle en kuitenkaan vahvasti löydä pohjaa. Tietenkin unelmana pitäisi olla, että "oman kylän poika" on joukkueen tähti, mutta onko tämä realismia?

Sitten ihan oma lukunsa on tuo vertaus jääkiekkoon:

Olisiko vastaava mahdollista lätkän puolella, että HIFK vaeltaisi varjojen mailla ja sen suuret pojat vaikuttaisivat Jokereissa, tuskin.

Kerropa sitten minkä joukkueiden kasvatteja Jokereiden ja HIFK:n parhaat pelaajat ovat? Nopealla selailulla kattavaa listaa oli vaikeaa muodostaa, mutta ymmärtääkseni jääkiekossakin on vallalla käytäntö, jossa lahjakkaimmat C- ja B-ikäiset juniorit siirtyvät liigajoukkueiden siipien suojiin hakeakseen mahdollisuutta ammattilaisuraan. Olenko täysin väärässä?

Lisäksi rinnastat vertauksessasi HIFK:n ja HNMKY:n, mikä on tietyssä mielessä hieman erikoinen ratkaisu. Eikö olisi parempi katsoa, mitä kuuluu TuTon kasvateille? Se taitaa olla ainoa jääkiekon entinen liigajoukkue (SM-sarjajoukkue), joka toimii samalla paikkakunnalla liigajoukkueen kanssa, mutta pelaa nykyään alemmalla sarjatasolla. Eikö TPS ole saanut ketään riveihinsä?

 

[keke71]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Kiitos kaikista asiantuntevista otteluennakoista ;D

 

[SG]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

SG tuntuu laittavan paljon painoa sille, että pelaajat olisivat edustaneet samaa seuraa junioreista aikuisiksi asti. Tämä on perinteistä suomalaista ajattelua, jolle en kuitenkaan vahvasti löydä pohjaa. Tietenkin unelmana pitäisi olla, että "oman kylän poika" on joukkueen tähti, mutta onko tämä realismia?

Tietenkin realiteetti tämän päivän ammattiurheilussa, johon nyt Korisliigankin tässä yhteydessä enemmän tai vähemmän lasken, on, että kun jokin seura kehittää lupaavan pelaajan, ei sillä ole useinkaan mahdoliisuuksia kilpailla tällaisesta pelaajasta, isompien seurojen ja liigojen tarjouksia vastaan, ja tämä on tietenkin yleensä myös pelaajan etujen mukaista, sillä urheilun perimmäisenä tarkoituksena on tulla mahdollisimman hyväksi, päästä mahdollisimman pitkälle. Mutta jos se "oman kylän poika" on menetetty "naapurikylän seuraan", joka ei juurikaan pysty tarjoamaan mitään enempää, niin kyllä siinä kohtaan on kasvattajaseurassa jokin mennyt pieleen. Tilannehan pääkaupunkiseudun koriksessa on, että ainakin osa entisistä suurseuroista on enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti luopunut huippukoriksesta, tehneet valinnan keskittyä vain junnukorikseen, joten näiden seurojen kasvateille urheillaakseen ammatikseen pääkaupunkiseudulla, ainoa mahdollisuus on edustaa jäljelle jääneitä kilpailevia seuroja. Sellaiset seurat, jotka ovat luopuneet edustuskoriksesta, niin kyllä niiden junnutoimintakin on yleensä johtanut hiljaiseen hiipumiseen. Lupaavat junnut siirtyvät viimeistään C/B-iässä sellaisiin seuroihin, jotka tarjoavat väylän huipulle asti. Kyllä niissä omissa kasvateissa sellainen voimavara olisi, jos se oikein osattaisiin hyödyntää, että tämä voisi luoda seurojen ympärille aivan toisenlaista sitoutumista.

Kerropa sitten minkä joukkueiden kasvatteja Jokereiden ja HIFK:n parhaat pelaajat ovat? Nopealla selailulla kattavaa listaa oli vaikeaa muodostaa, mutta ymmärtääkseni jääkiekossakin on vallalla käytäntö, jossa lahjakkaimmat C- ja B-ikäiset juniorit siirtyvät liigajoukkueiden siipien suojiin hakeakseen mahdollisuutta ammattilaisuraan. Olenko täysin väärässä?

Lisäksi rinnastat vertauksessasi HIFK:n ja HNMKY:n, mikä on tietyssä mielessä hieman erikoinen ratkaisu. Eikö olisi parempi katsoa, mitä kuuluu TuTon kasvateille? Se taitaa olla ainoa jääkiekon entinen liigajoukkue (SM-sarjajoukkue), joka toimii samalla paikkakunnalla liigajoukkueen kanssa, mutta pelaa nykyään alemmalla sarjatasolla. Eikö TPS ole saanut ketään riveihinsä?

Lähinnä pointtini tossa rinnastuksessa lätkään oli se, että IFK:llä on suomalaisessa urheilussa harvinaisen pitkä ja vahva traditio, jonka mukana on syntynyt sellaista sitoutumista, jossa monet stadilaiset sukupolvelta toisella kokevat seuran omakseen. Jokereiden ja IFK:n välillä vallitsee se Lotharin esille tuoma viha-rakkaus-suhde, joka ToPon ja Hongan väliltä puuttuu. Harva IFK:n kasvatti pelaa Jokereiden edustusjoukkueessa ja sama toisin päin. Kun kysyit tästä omien kasvattien määrästä, niin kyllä niitä omia kasvatteja kummassakin jengissä on huomattavasti enemmän kuin ToPolla ja Hongalla. Kyllä se näiden seurojen junnuille unelmana on kantaa sitä kasvattajaseuran paitaa, peliaikaa ehkä haetaan pienemmistä seuroista, siirrrytään mahdollisesti ulkomaille, mutta jos sille tasolle yllettään, että tullaan liigatason pelaajaksi, niin kyllä sitä pääsääntöisesti kasvattajaseuraa halutaan edustaa, eikä pääkaupunkiseudun kilpailevaa seuraa.

Kyllä se Namika on menettänyt pahasti elinvoimaisuuttaan, kun sillä ei ole toiminnassaan mukana NBA-pelaajan ja maan menestyneimmän palloiluvalmentaja kaltaisia tekijöitä. Voisi ehkä olla, jos seurassa yhä nähtäsiin huippukoris tärkeäksi? IFK:lla tätä elinvoimaa on, ja seuran tuottamat parhaat kyvyt ovat pääsääntöisesti omassa käytössä.

 

[Sophistifunk]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Ensimmäinen retkeni Tapiolan Urheiluhallin lehtereille tällä kaudella takana. Koska pestini ToPon kanssa ei kata vierasmatseja, muodostelen matsikommentteja tänne hieman vapaamuotoisemmin.

Matsin puheenaiheeksi nousi Gordie Herbertin kahdesta teknisestä virheestä seurannut ulosajo juuri ennen puoliaikaa. Lokakuussa Gordie ansaitsi vastaavan ulosajon huomattavan aggressiivisen käytöksen seurauksena, mutta tämän illan kahta teknistä virhettä minun on huomattavan vaikea ymmärtää. Huvittavaa on, että Gordie sai vielä toisen teknisen virheensä tilanteesta, jossa hän kääntyi vastaamaan yleisöstä esitettyyn kommenttiin sanoin: "These refs are bullshit." Pahempaa on tässä liigassa nähty ja kuultu.

Dumarikolmikon Niemi-Kaikkonen-Pokkinen (?) yleiseen linjaan - tai linjattomuuteen - nähden Gordien ulosajo oli vielä huonommin käsitettävissä. Vaikka ymmärrän yleisesti ottaen erittäin hyvin sen, että dumareille sattuu N määrä huonoja vihellyksiä joka matsissa, en muista nähneeni aikoihin yhtä käsittämättömiä vihellyksiä kuin tänään. Kolmannella jaksolla Niemi alkoi saada homman joten kuten kasaan tiuhentamalla vihellystahtia ja ottamalla "löysät pois", kun ensimmäisellä puoliskolla linjaa ei ollut lainkaan.

Jos dumarit näyttivät pikkujouluista reväistyiltä, olivat joukkueetkin aika lailla joulusaunakunnossa. Mikäli tulkitsin Kamisen ja Kujansivun kommentteja oikein, Hongalla oli ennen ottelua takana yhdet treenit täyden kokoonpanon kanssa ja ToPolla kahdet. Se näkyi katsomoon niin kömpelyytenä (ToPon ekan puoliskon ja 3. jakson lopun pallonmenetykset) kuin löysyytenäkin (Hongan ekan puoliskon kaukoheittopeli [1/14] ja levypallopelaaminen).

Matsista kehkeytyi aika lailla Korisliigan kahden parhaan (?) jenkin mittelö. Corey Belser (29/4) oli hyökkäyspäässä täysin pysäyttämätön tahtoessaan ja painosti Corey Smithin kahdeksaan pallonmenetykseen, joista suurin osa toteutui silloin, kun Corey yritti pelata pointtia. Obie Trotter pysyi verrattain hyvin Ryan Bellin (huom: ei Carl Elliotin) pihdeissä aina kolmannen jakson loppuun asti, jolloin kaveri tirvaisi haamurajoilta kolmosen sisään. Päätösjaksolla Obie veti aivan käsittämättömällä itseluottamuksella (tukkimiehen kirjanpidon mukaan) 13 pinnaa (kolkit 3/3), neljä syöttöä ja yhden riiston.

Molempien joukkueen aseet difattiin aika lailla tiehensä. Carl Elliotin (18/4sy/3ri) sisäänajot olivat murhaa ekalla puoliskolla, mutta tauon jälkeen kaverin pelinteko kuihtui pallon hautomiseksi etenkin niissä tilanteissa, kun olisi pitänyt laittaa pelivälinettä jakoon. Matiselle (8/2) sattui huono heittopäivä, Iisalo (0/0) ja Salin (5/3) olivat aivan ulkona rytmistä ja vaikka Kotti (15/11/3sy) keräsi komeat tilastot, ei kaveri saanut oikein onnistumisia prässin purkajana eikä puolen kentän hyökkäyksessä.

Toisessa päässä Tyray Pearsonin (15/7) onnistumiset rajoittuivat Obie Trotterin hurmospasseista nautiskeltuihin koreihin, Smith (13/3) oli vain varjo parhaastaan ja Santtu Haanpää (13/5) heitti jokaisen heittonsa käsi naamalla. Timi Heinonen (7/5) sai jo varhain kolme virhettä, mutta keräsi Hongan sumppuunajoista neljä blokkia. Trotterin ohella ToPon suurimmat onnistujat olivat kuitenkin ihailtavan fiksusti pelisilmäänsä esittänyt Elias Kajander (8/2) ja päätösjaksolla irti päässyt Jumppa Niskanen (9/6).

Pub Donkissa kiersi meemi, jonka mukaan Honka hävisi matsin jo ekan puoliajan huonoon heittopeliinsä. Niin kuin Iisalo pressissä sanoi, Honka sai tasan ne heitot, jotka halusi. Jos surkean 1/14-sihdin sijaan edes kolme tai neljä heittoa olisi sujahtanut sukkaan, toinen puoliaika olisi ollut aivan toisenlainen; onnistumiset olisivat pakottaneet ToPon puolustamaan aggressiivista miestä, jolloin puolen kentän peleille olisi ollut aivan eri tavalla tilaa ja yli 1300-päinen kotiyleisökin olisi herännyt hieman varhemmin. Toisaalta myös Hongan löysyys levypallopelissä oli sen verran raskas synti, että ottelun voittajaksi voidaan sanoa päätyneen aivan oikea joukkue.

Kaminen sanoi pressissä hieman yllättäen ToPon keskittyneen joulutauon jälkeen hyökkäyspelin ja etenkin transition-hyökkäyksen sorvaamiseen, koska puolen kentän ofussa on vaikeuksia ja puolustuksessa vuotoja. Ainakin tähän matsiin taktiikka tepsi, Kouvot-ottelu saattaa olla jo eri asia. Nähdäkseni ToPolla on eniten parantamisen varaa kahdessa asiassa: a) Pelin taso heikkenee aivan liikaa Trotterin lähtiessä kentältä ja b) selvän johdon pitäminen on osoittautunut kauden aikana vaikeaksi - ToPolla olisi ollut mahdollisuus karata Hongalta jo kolmannella jaksolla, mutta jäädyttämisen sijaan alettiin ajaa sumppuun ja kiskoa kolmosia kahdeksan sekunnin hyökkäyksen jälkeen.

Ei kovin tasokasta viihdettä ja tunnelmassakin oli vähän hakemista, mutta molemmilla joukkueilla on onneksi paljon parannettavaa. Eiköhän Honkakin kevään tullen intoudu jälleen esittämään samanlaista viisikkopeliä kuin cupin finaalissa.

 

[Lothar]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Tämä peli jäi valitettavasti kauaksi klassikosta. Pelaajat ja tuomarit kilpailivat keskenään parhaimman mogailijan tittelistä. Kinkut on nyt sulateltu ja toiveissa on kevään mittaan tasokkaampaa urheiluviihdettä. 8]

 

[Eyes Wide Shut]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Pelaajat ja tuomarit kilpailivat keskenään parhaimman mogailijan tittelistä.

Tittelin vei nyt kuitenkin Hongan päävalmentaja, jolle Suomen kentät taitavat olla jo liian pienet.

 

[Bourbon_Street]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Tittelin vei nyt kuitenkin Hongan päävalmentaja, jolle Suomen kentät taitavat olla jo liian pienet.

Tai monille korisliigan tuomareille liigaparketit liian suuret.
Topo tuli tauolta paremmin valmistautuneena ja paremmalla asenteella, ja ansaitsi voittonsa. Piste.

 

[Gepardi]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Huvittavaa on, että Gordie sai vielä toisen teknisen virheensä tilanteesta, jossa hän kääntyi vastaamaan yleisöstä esitettyyn kommenttiin sanoin: "These refs are bullshit." Pahempaa on tässä liigassa nähty ja kuultu.

Naulan kantaan Sophisti. Eyes Wide Shut yltää kommentillaan ja nimimerkillään tuomarikaksikon tasolle. Kolmikosta Niemi oli sentään pelissä mukana. Itse peli ei todellakaan paljoa kerrottavaa jättänyt. Näytti olevan lanttulaatikot pohkeissa ja glögihuurut korvien välissä.

 

[Herbert]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Mutta jos se "oman kylän poika" on menetetty "naapurikylän seuraan", joka ei juurikaan pysty tarjoamaan mitään enempää, niin kyllä siinä kohtaan on kasvattajaseurassa jokin mennyt pieleen.

En tiedä, puhummeko enää pk-seudun joukkueista, mutta... Laitapa vähän nimiä peliin, keitä ovat ne pelaajat, jotka pelaavat muualla kuin kasvattajaseurassaan vaikka "oma joukkue" voisi tarjota yhtä paljon? Pk-seudulta on tosiaan virrannut nuoria pelaajia muihin joukkueisiin, mutta tässä ryhmässä ei taida olla ammatikseen pelaavia, vaan houkuttimena on ollut opiskelupaikka esim. Joensuussa tai Lappeenrannassa. Ehkä Tampereellakin? Lisäksi pitää muistaa, että pk-seudun molempien joukkueiden ringit ovat täynnä nuoria pelaajia, joten liigassa peliaikaa irronnee helpommin siirtymällä jonnekin muualle. Eli usean siirron takana voi ihan aidosti olla se, että toinen joukkue on pystynyt tarjoamaan enemmän.

Sellaiset seurat, jotka ovat luopuneet edustuskoriksesta, niin kyllä niiden junnutoimintakin on yleensä johtanut hiljaiseen hiipumiseen. Lupaavat junnut siirtyvät viimeistään C/B-iässä sellaisiin seuroihin, jotka tarjoavat väylän huipulle asti. Kyllä niissä omissa kasvateissa sellainen voimavara olisi, jos se oikein osattaisiin hyödyntää, että tämä voisi luoda seurojen ympärille aivan toisenlaista sitoutumista.

Tämä lienee yksi yleisimmistä väittelynaiheista. MaSu ja KaPo tuntuvat molemmat pärjäävän varsin hyvin junioreissa, vaikka aikuisten huippu-urheiluun ei osallistutakaan. A-junioreissa tietysti on jo vaikeampaa, mutta tarvitseeko tuota enää ollakaan tarjolla? Toisaalta WB on rakentanut varsin kohtuullisen paketin pelkästään I divarissa pelaaavan edustusjoukkueen ympärille. Onko tuo yhtälö siis lopulta kuitenkaan noin yksioikoinen?

Jokereiden ja IFK:n välillä vallitsee se Lotharin esille tuoma viha-rakkaus-suhde, joka ToPon ja Hongan väliltä puuttuu.

Kuinka kauan tuo suhde pysyisi hengissä, jos IFK joutuisi hakemaan vauhtia Mestiksestä?

Kyllä se Namika on menettänyt pahasti elinvoimaisuuttaan, kun sillä ei ole toiminnassaan mukana NBA-pelaajan ja maan menestyneimmän palloiluvalmentaja kaltaisia tekijöitä.

Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta HNMKY:n päätöksille me emme voi mitään.

 

[SG]

Vs: Honka - Topo 28.12. klo 18.30

Laitapa vähän nimiä peliin, keitä ovat ne pelaajat, jotka pelaavat muualla kuin kasvattajaseurassaan vaikka "oma joukkue" voisi tarjota yhtä paljon?

Ei näitä nimiä kyllä paljon ole, kertoo ehkä siitä, että ToPo ja Honka eivät hirveästi ole viime vuosina tuottaneet sen tasoisia omia kasvatteja, joista liigaseurat ylipäätään kilpailisivat. Monet lupaavat, maajoukkueissa pelanneet junnut on menetetty höntsäilemään aladivareihin. Kuten mainitsin, monet seurat ovat luopuneet tarjoamasta kasvateilleen mahdollisuutta pelata huippukoripalloa omassa seurassa. Muurisella tai Möttölällä esimerkiksi ei ole enää mahdollisuutta edustaa kasvattajaseuraansa liigatasolla. Mielestäni tässä häviää suomalainen koris, sillä kuten aiemmin sanoin sen etu olisi, että puolet liigajengeistä tulisi eteläiseltä alueelta. Nenonen ja V. Vanjoki ovat varmasti tällaisia pelaajia, jotka Honka halutessaan varmasti olisi pystynyt pitämään. Tuskin tällaiset omat kasvatit edustusjoukkueessa olisivat ainakaan haitaksi seuran profiilille kasvattajaseurana? Opiskelupaikka tuskin kaikkea selittää, sillä sen olisi varmaan halutessaan voinut saada pääkaupunkiseudultakin.

Monelle pelaajalle maaseudun jengit varmasti pystyvätkin tarjoamaan enemmän, sekä peliaikaa että myös riihikuivaa. Moni esim. Kauhajoen pk-seutulaislähtöinen pelaaja mahtuisi varmasti halutessaan myös ToPon tai Hongan rosteriin, mutta korvaus olisi varmasti pienempi (toki olisi peliaikakin). Pääkaupunkiseudulla riittää tarjokkaita pienempään rooliin, Kauhajoelle kaikki pelaajat on tuotava ja se yleensä maksaa, jos pelaajat hankitaan yksinomaan pelaamaan koripalloa, Kauhajoen opiskelumahdollisuudetkin lienevät heikohkot.

Tämä lienee yksi yleisimmistä väittelynaiheista. MaSu ja KaPo tuntuvat molemmat pärjäävän varsin hyvin junioreissa, vaikka aikuisten huippu-urheiluun ei osallistutakaan. A-junioreissa tietysti on jo vaikeampaa, mutta tarvitseeko tuota enää ollakaan tarjolla? Toisaalta WB on rakentanut varsin kohtuullisen paketin pelkästään I divarissa pelaaavan edustusjoukkueen ympärille. Onko tuo yhtälö siis lopulta kuitenkaan noin yksioikoinen?

Miten sitä menestymistä junnuissa mitataan? Mielestäni parhaita mittareita ovat omien kasvattien määrä a) junnumaajoukkueissa ja b) myöhemmin pääsarjatasolla sekä c) seuran joukkueiden määrä junnujen SM-sarjoissa ja nuoremmissa ikäluokissa alueen 1. divisioonassa. MaSun toiminta näillä mittareilla on ollut pahasti hiipumaan päin. Junnumaajoukkueissa ei juurikaan masulaisia ole Sasu Salinin jälkeen näkynyt, tai sitten lupaavimmat viedään jo hyvin varhaisessa vaiheessa muihin seuroihin. Tyttökorista en yhtä tarkasti seuraa, mutta ei KaPo enää taida johtava Suomen tyttökorisseura olla? Eivät ainakaan kovin korkealla A- ja B-tyttöjen SM-sarjassa näytä olevan, eikä maajoukkueissakaan pelaajia ole aiempaan tapaan.

Uhkakuvana HNMKY:llä ja Panttereillakin on, että kilpa-urheilulliset tavoitteet toiminnasta alkavat jäädä pois, kun seuralla ei ole tarjota väylää huipulle ja lupaavimmat yksilöt siirtyvät jo aikaisin huippukorista tarjoaviin seuroihin. Vaikea nähdä, että nämä seurat sopeutuisivat puhtaasti ToPon ja Hongan kasvattajaseuroiksi, vaan hiipuvat tarjoamaan harrastajatoimintaa alueen sarjoissa, jos enää myöhemmin paljon sitäkään? Joku Visa-Basketkin ei niin kovin monta vuotta sitten oli jopa lähellä nousua liigaan ja junnutoiminta oli melko vireää. Nyt "edustusjoukkue" on aladivareissa ja junnujoukkueitakaan ei monessa ikäluokassa näytä olevan. Kyllä ne lähinnä edustuskorista tarjoavia seuroja taitavat olla, jotka junnuissa pelaavat kaikissa ikäluokissa alueen 1. divisioonissa.

Kuinka kauan tuo suhde pysyisi hengissä, jos IFK joutuisi hakemaan vauhtia Mestiksestä?

Ei ole joutunut ja tuskin joutuu.

Nyt ollaan kyllä niin kaukana jo alkuperäisestä aiheesta, että minun puolestani riittää. Valitan, jos ja kun tuli vähän sekavasti ilmaistua. Hyvä kuitenkin, Herbert, että keskustelua syntyi, sillä pääkaupunkiseudun korisseurojen toiminnasta pitkälti riippuu maamme koriksen tulevaisuus.