Vs: Koripallo Pekingin olympialaisissa
Oma korteni + kantoliike --> keko.
Itse loppuanalysoin:
a) Jenkit voittivat, ansaitusti? Kyllä.
b) Jenkit voittivat, ylivoimaisesti? Tästä ei mielestäni ollut kuitenkaan kyse.
Mikä tahansa peli, joka on 2 point game noin pari minuuttia ennen loppua, on tässä vaiheessa "anyone's game".
Tuo lopun ero 11 pistettä on tässä mielessä aivan sama kuin jos ero olisi ollut 5 pistettä.
Ottelun ratkaisi lopussa muutama onnistunut suoritus amerikan pojilta ja espanjan vastaava onnahtaminen näissä.
Ottelu joka on 2-3 mins ennen loppua käännettävissä tappioksi kahdella/kolmella onnistuneella vastustajan korilla,
ei omissa kirjoissa noudata kyllä kaavaa "ylivoimainen" voitto. Enemmänkin tulos olisi ominainen finaalisarjalle
(jos sellainen pelattaisiin) jonka toinen joukkue tasaisten vääntöotteluiden jälkeen veisi 4-3 (3-2, 5-4, tms).
c) Itselläni jäi hieman vielä epäselväksi usa:n suoritustaso turnauksessa.
- Ok, usa oli alkusarjoissa ylivoimainen. Näistä peleistä voi olla montaa mieltä.
Mutta se mikä itseä jäi harmittamaan oli, että muu maailma kumarsi ja niiasi niin syvään ja hartaasti jo ennen haastamisen yrittämistä.
Ainoastaan kiina ja kreikka jäivät mieleen joukkueina, jotka eivät lähteneet liikkeelle mielialalla "taistellaan nyt sitten tuulimyllyjä vastaan".
Itse olisinkin halunnut nähdä kreikan argentiinan sijaan välierissä. Olisi kenties edes kerran nähty puolustusvoittoinen taistelu jossa jenkit olisi
pakotettu ulos mukavuusalueeltaan ja järjestelmälliseen 5-5 peliin. Kreikka onnistui tässä alkusarjassa jo pitkään kunnes unohti mitä oli teke-
mässä ja ryhtyi juoksemaan. Australiallakin oli avaimet haastaa jenkit puolivälierissä, jos eivät olisi korin alla pelänneet boshia ja howardia kuin
tuomiopäivää ja nostelleet noin 10 heittoa ratkaisuvaiheissa korin alta ohi. Espanja pärjäsi finaalissa yllättävän hyvin ottaen huomioon, että lähti
suosiolla pelaamaan jenkkien omilla aseilla kamppailua, itse en olisi uskonut koritehtailujuhlissa espanjan pysyvän noin hyvin mukana.
- Toinen mikä kieltämättä jäi mieltä häiritsemään, vaikka jotkut mainitsevat marmatukseksi, oli tämä sovellettu jokin ihmeellinen ei nba- eikä
fiba-tuomarilinja. Lähtöaskeleita tuli amerikan pojille turnauksessa varmaan lähemmäs 10+ per ottelu keskiarvolla, joita ei vihelletty. Joku väittää
että tämä on triviaalia, mutta itse väittäisin että merkityksellisempää kuin joku ehkä haluaa myöntääkään. Liekö kyse ollut sitten julkisuuskuva
tempauksesta, että tuomareita oli oikeasti ohjeistettu katsomaan läpi sormien ja sallimaan pelin nopeus ja näyttävyys oikeaoppisuuden hinnalla,
mutta kyseinen linjaus kyllä selkeästi suosii amerikkalaista pelityyliä traditionaalisen fiban tarkan markan mallin sijaan. Mikäli usan pojat olisivat
saaneet osakseen nuo noin 10+ askelvihellykset jotka normaali fibalinjalla heille olisi ottelussa vihelletty, olisi tämä tarkoittanut heidän
heittoprosenteillaan noin 15+ pisteen pistemenetystä per ottelu. Puhumattakaan siitä että joukkueen pelin "flow" ei todennäköisesti koskaan olisi
yhtä mutkattomasti käynnistynyt kuin nyt. Tähän kun lisää, että vastustaja olisi saanut moisesta hieman kipinää haastaa pelissä enemmän
tosissaan kun olisi nähnyt pysyvänsä iskuetäisyydellä, 20 pisteen pisteheitot näiden kävelyiden poisottamisella per ottelu, ovat jos ihan vain
tilastollisestikin analysoituina todennäköisiä. En sano, että tämä tuomarilinja olisi otteluiden lopputuloksia voittajien suhteen muuttanut, mutta
ainakin itse näkisin, että ottelut olisivat todennäköisimmin olleet usa:llekin paljon haastavampia ja pienimarginaalisempia kuin nyt olivat.
- Muutenkin tuntuivat tuomarit antavan vähän kieltämättä "arvaillen" hyvän miehen lisää tietynlaisissa "virhe"/"hyökkääjänvirhe"tilanteissa. Pisteet
kotiin heille tosin kuitenkin siitä, että eivät esim. finaaleissa lähteneet viheltelemään mm. koben useaan kertaan yrittämää puolustajan päälle
kaatumista heittotilanteessa virheenä.
Kaiken kaikkiaan itselläni jäi vielä hieman hampaan koloon, että mikäli tosiaan kansainvälisillä säännöillä oltaisiin tarkasti pelattu, mikä joukkueiden
todellinen tasoero nyt sitten edes oli. Tämä siis ihan mielenkiinnosta, hyvän koripallon arvostajana, sen kummemmin puolia valitsematta. Olympiaturneet
jne ovat yleensä olleet mielestäni mielekkäitä katsoa juuri sen takia, että ne ovat olleet tapahtuma, jossa kaksi eri koripallokulttuuria kohtaa mittelöimään
paremmuudesta, ts. rullaavatko jenkit yksilöosaamisellaan täysin yli fiban organisoituneen ja kurinalaisen eurooppalaisen kollektiivisen pelityylin. Tämä
vastakkainasettelu jäi mielestäni kokonaan näkemättä, tuomarilinjan edesauttamana ja siitä johtuen että muu maailma järjestäen tempautui mukaan
usa:n viitoittamalle yksilöpalloilun tielle. Mm. Liettuallakaan ollut tietoakaan sellaisesta joukkueyhtenäisyydestä tekemisessään mitä joskus on nähty. Kysy-
mys joka itselleni tulee mieleen on, että alkaako euroopassakin tänä päivänä maajoukkueissa olemaan liikaa nba-pelaajia, jotka intoutuvat yksilötason 1-1
haastamiseen vastustajan kanssa, sillä hinnalla, että niin kurinalaista joukkuepeliä kuin mennä vuosina on parhaimmillaan nähty, ei voida enää eurooppa-
laisiltakaan maajoukkueilta odottaa?
Ja mitä tulee kommentoituihin ansioituneimpiin USA:n pelaajiin turnauksessa, itse väittäisin, että ilman Vadea olisi usa saattanut olla tuskaisessa tilanteessa
ottelua ratkaistaessa muutamankin vastustajan kanssa. Mies rikkoi vastustajan puolustukset juuri niistä heikoimmista kohdin kuin ne vain voitiin, niin kuin
james ja bryantkin nba:ssa parhaimmillaan ovat osoittaneet tekevänsä, näissä peleissä jäi hieman kateisiin ko. kaksikolta.
samaa mieltä olen jengin kanssa monesta mitä tulee Jenkkikorikseen, mutta yks asia mikä näkyvimmin erottaa Jenkit jatkossakin muista = yksilötaituruus. Jonka varmasti tiedättekin. Korishan on toki joukkuepeli, jota jenkit myös tänä vuonna olivat. Euroopasta ei vain löydy tollasia yksilöitä, joille kehittyis samanlaista statusta ja esim. "nicknameja".