”Suurin osa”. Nkamhoualla, Muurisella ja Gustavsonilla menee hyvin.
Salin on jo hidastunut eikä hän ole enää se Espanjan pääsarjatason pelaaja. Hyvä pelaaja toki, mutta ei se sama pelaaja kuin ennen. Valtosella on suunta ylöspäin, mutta hänellä on takanaan jo pidempi vaikea jakso.
Salinin tilanne on mielestäni parempi nyt kuin vielä vuosi sitten, jolloin hänellä oli allaan todella vaikea kausi Teneriffalla. Kulunut kausi Cluj-Napocassa, joka lienee muuten tuollainen ACB-liigan keskikastin tasoinen joukkue, sujui ihan hyvin. Mutta ei hän tietenkään enää se sama korspalloilija-Salin ole kuin vaikka viisi vuotta sitten.
Valtonen, vaikka Granada ACB:stä tippuikin, pelasi viime kaudella uransa tehokkaimman ja ennen kaikkea monipuolisimman kauden. Ottajia Espanjankin pääsarjasta riittänee ensikin kaudeksi.
Historiallisesti Suomen maajoukkuepelaajista suurimmalla osalla on ollut seurajoukkue vielä lukitsematta tässä vaiheessa kesää. Tämä on kyllä ihan selvä suomalainen erityispiirre eikä kieli tietenkään mitenkään erinomaisesta tilanteesta. Tilanne on vaan ollut tosiaan vuosikaudet täysin sama.
Mitä tulee Federikon ja ehkäpä yhden tai kahden muunkin NCAA-pelaajan poisjäänteihin, niin epäilen, että syynä on se, että noista miljoonaliksoja maksavista NCAA-ohjelmista ei enää niin vain jäädä kesien ajaksi pois. Varsinkin, kun mahdollisuudet kisapaikkaan tai jonkinlaiseen rooliin kisoissa on pienet/olemattomat.
Federikot, Ugusuk ja Yalaho eivät ameriikassa kuitenkaan ikuisesti tule pelaamaan, joten jonkinlainen yhteys heihin olisi hyvä säilyttää. Tämän takia heidän nimensä kai siinä melkein 50-pelaajan mittaisesssa Open Gym-listauksessa olivat.