- Viestejä
- 781
Suomen viralliset arvosanat Serbia-pelissä:
ELIAS JANTUNEN 10
Euran suuren pojan käsi lakkasi tärisemästä juuri oikealla hetkellä. Melkein nousi kotikatsomossa kyynel silmäkulmaan, kun skoraajan lahjansa jonnekin kauan sitten unohtanut Jantunen tajusi yhtäkkiä, ettei aina tarvitse siirtää palloa eteenpäin. Viimeistä kolmosta edeltäneen heittoharhautuksen kohdalla olin jo valmis heittämään telkkaria popcorn-kulholla, mutta sitten, ihmeiden ihme, Jantunen antoikin palaa. Man of the match.
MIRO LITTLE 9
Helposti paras peli, jonka olen koskaan nähnyt Miron pelaavan. Sekin tuli nyt ns. oikeaan kohtaan. Piti pallosta huolta, laittoi vapaat kolmoset pohjaan, taisteli irtopalloista ja puolusti terävästi. Ensimmäistä kerta näissä kisoissa Miro löysi jonkinlaisen balanssin tekemiseensä - käytti ne mahdollisuudet jotka peli antoi, eikä pakottanut tai sählännyt. Hieno suoritus.
MIKAEL JANTUNEN 9
Sanoin jo aiemmin, että Micke on taisteluhengen ilmentymä. Mutta jos tästä Susijengistä haetaan elementtiä, joka on täysin korvaamaton kriittisillä hetkillä, se on Jantusen pomminvarma pallonkäsittely. Kukaan joukkueen takamiehistä ei pysty samalla lailla pitämään palloa elossa ja katsetta pelitapahtumissa, kun puolustaja antaa koko ajan painetta ja sekunnit tikittävät. Tässä jos missä näkyy Jantusen kokemus kovista europeleistä, jossa pallollinen ei nauti NBA:n tyylistä supersuojaa.
SASU SALIN 6
Vaikeaa on Sasun pelaaminen. Onneksi välillä osui kaarelta juuri oikealla hetkellä, mutta kyllä Salinin kohdalla pitää ikävän hyvin paikkansa se vanha koripalloviisaus - pienet ja vikkelät takamiehet vanhenevat nopeasti. Mies täytti tänä kesänä vasta 34, mutta on enää varjo itsestään.
JACOB GRANDISON 9
Ilman muutamaa turhaa ja Serbian vapareihin johtanutta virhettä olisin antanut Grandisonille täyden kympin, vaikka en todellakaan kuulu miehen faneihin. Uskomattoman aktiivista ja tehokasta hyökkäyslevyreiden ja irtopallojen jahtaamista. Nyt Grandison teki sitä, mitä hänen tässä joukkueessa pitää tehdä.
EDON MAXHUNI 5
Totaalisesti varjojen mailla. Maxhunin turnaus on hyvän alun jälkeen mennyt tasaisesti alamäkeen, ja tämä oli pohjanoteeraus. Jää todella pahasti pieneksi näitä joukkueita vastaan.
MIIKKA MUURINEN 9
Ilman Miikka Muurista Suomi ei olisi voittanut tätä peliä. There, I said it. Se energian, pelottomuuden ja aggression määrä, jonka kaveri toi kentälle, oli korvaamatonta. Serbia oli katsellut videolta Muurisen roiskivan kolmosiaan näissä kisoissa aivan mihin sattuu, ja päätti antaa pojan heittää tälläkin kertaa. Se oli paha virhe. Noiden vetojen jälkeen Muurinen olisi ansaitusti voinut vetää pienen big balls -tanssin.
ANDRE GUSTAVSON 6
Kun ei riitä niin ei riitä. Näen mielelläni Gustavsonin maajoukkueringissä jatkossakin, mutta kyllä nämä kisat ovat näyttäneet, että miehen suorityskyvyllä on hyvin selkeä katto, kun vastaan tulee oikeasti kovia maailmanluokan joukkueita.
OLIVIER NKAMHOUA 8
Kovaa asennetta ja tärkeitä stoppeja pakkipäässä, mutta Ollin kaukoheitto ja viimeistely ovat tällä hetkellä niin rikki, että hyökkäys on edelleen yhtä tuskaa. Se on hankaloittanut Suomen hyökkäämistä koko kisojen ajan, ja jossain vaiheessa ratkaisuja on pakko alkaa löytyä. Ei Olli ole näin huono pistämään palloa koriin. Ainakaan en halua uskoa niin.
LAURI MARKKANEN 7
Jouduin miettimään Markkasen arvosanaa aika pitkään, ja ainostaan lopun äärimmäisen tärkeät vaparit nostivat sen kutosesta seiskaan. Moni tuntuu ajattelevan, että Lauri pelasi nyt hyvin, mutta omasta mielestäni tämän pelin erotti kahdesta edellisestä katastrofista vain se, että mies pisti todella surutta palloa ilmaan milloin mistäkin asennosta. Onneksi muutama "en keksi muutakaan, joten heitetään tästä ylivaikea stepback fadeaway" -veto osui. Markkasen puolustus oli sanalla sanoen aivan järkyttävää katseltavaa, ja useimmiten nimenomaan Lauri oli se joukkuepuolustuksen heikoin lenkki.
En ymmärrä yhtään, miksi Susijengi edelleen pakottaa palloa Markkaselle, kun mies on keskellä kolmosen kaarta, pari metriä sen takana. Siinä Lauri on ehdottomasti vaarattomin, ja nytkin Suomen peli pysähtyi joka kerta miehen laittaessa pallon kainaloon ja ryhtyessä tuijottelemaan koria. Ylipäätään Markkanen on mielestäni viime peleissä viihtynyt turhan kaukana korista.
ELIAS JANTUNEN 10
Euran suuren pojan käsi lakkasi tärisemästä juuri oikealla hetkellä. Melkein nousi kotikatsomossa kyynel silmäkulmaan, kun skoraajan lahjansa jonnekin kauan sitten unohtanut Jantunen tajusi yhtäkkiä, ettei aina tarvitse siirtää palloa eteenpäin. Viimeistä kolmosta edeltäneen heittoharhautuksen kohdalla olin jo valmis heittämään telkkaria popcorn-kulholla, mutta sitten, ihmeiden ihme, Jantunen antoikin palaa. Man of the match.
MIRO LITTLE 9
Helposti paras peli, jonka olen koskaan nähnyt Miron pelaavan. Sekin tuli nyt ns. oikeaan kohtaan. Piti pallosta huolta, laittoi vapaat kolmoset pohjaan, taisteli irtopalloista ja puolusti terävästi. Ensimmäistä kerta näissä kisoissa Miro löysi jonkinlaisen balanssin tekemiseensä - käytti ne mahdollisuudet jotka peli antoi, eikä pakottanut tai sählännyt. Hieno suoritus.
MIKAEL JANTUNEN 9
Sanoin jo aiemmin, että Micke on taisteluhengen ilmentymä. Mutta jos tästä Susijengistä haetaan elementtiä, joka on täysin korvaamaton kriittisillä hetkillä, se on Jantusen pomminvarma pallonkäsittely. Kukaan joukkueen takamiehistä ei pysty samalla lailla pitämään palloa elossa ja katsetta pelitapahtumissa, kun puolustaja antaa koko ajan painetta ja sekunnit tikittävät. Tässä jos missä näkyy Jantusen kokemus kovista europeleistä, jossa pallollinen ei nauti NBA:n tyylistä supersuojaa.
SASU SALIN 6
Vaikeaa on Sasun pelaaminen. Onneksi välillä osui kaarelta juuri oikealla hetkellä, mutta kyllä Salinin kohdalla pitää ikävän hyvin paikkansa se vanha koripalloviisaus - pienet ja vikkelät takamiehet vanhenevat nopeasti. Mies täytti tänä kesänä vasta 34, mutta on enää varjo itsestään.
JACOB GRANDISON 9
Ilman muutamaa turhaa ja Serbian vapareihin johtanutta virhettä olisin antanut Grandisonille täyden kympin, vaikka en todellakaan kuulu miehen faneihin. Uskomattoman aktiivista ja tehokasta hyökkäyslevyreiden ja irtopallojen jahtaamista. Nyt Grandison teki sitä, mitä hänen tässä joukkueessa pitää tehdä.
EDON MAXHUNI 5
Totaalisesti varjojen mailla. Maxhunin turnaus on hyvän alun jälkeen mennyt tasaisesti alamäkeen, ja tämä oli pohjanoteeraus. Jää todella pahasti pieneksi näitä joukkueita vastaan.
MIIKKA MUURINEN 9
Ilman Miikka Muurista Suomi ei olisi voittanut tätä peliä. There, I said it. Se energian, pelottomuuden ja aggression määrä, jonka kaveri toi kentälle, oli korvaamatonta. Serbia oli katsellut videolta Muurisen roiskivan kolmosiaan näissä kisoissa aivan mihin sattuu, ja päätti antaa pojan heittää tälläkin kertaa. Se oli paha virhe. Noiden vetojen jälkeen Muurinen olisi ansaitusti voinut vetää pienen big balls -tanssin.
ANDRE GUSTAVSON 6
Kun ei riitä niin ei riitä. Näen mielelläni Gustavsonin maajoukkueringissä jatkossakin, mutta kyllä nämä kisat ovat näyttäneet, että miehen suorityskyvyllä on hyvin selkeä katto, kun vastaan tulee oikeasti kovia maailmanluokan joukkueita.
OLIVIER NKAMHOUA 8
Kovaa asennetta ja tärkeitä stoppeja pakkipäässä, mutta Ollin kaukoheitto ja viimeistely ovat tällä hetkellä niin rikki, että hyökkäys on edelleen yhtä tuskaa. Se on hankaloittanut Suomen hyökkäämistä koko kisojen ajan, ja jossain vaiheessa ratkaisuja on pakko alkaa löytyä. Ei Olli ole näin huono pistämään palloa koriin. Ainakaan en halua uskoa niin.
LAURI MARKKANEN 7
Jouduin miettimään Markkasen arvosanaa aika pitkään, ja ainostaan lopun äärimmäisen tärkeät vaparit nostivat sen kutosesta seiskaan. Moni tuntuu ajattelevan, että Lauri pelasi nyt hyvin, mutta omasta mielestäni tämän pelin erotti kahdesta edellisestä katastrofista vain se, että mies pisti todella surutta palloa ilmaan milloin mistäkin asennosta. Onneksi muutama "en keksi muutakaan, joten heitetään tästä ylivaikea stepback fadeaway" -veto osui. Markkasen puolustus oli sanalla sanoen aivan järkyttävää katseltavaa, ja useimmiten nimenomaan Lauri oli se joukkuepuolustuksen heikoin lenkki.
En ymmärrä yhtään, miksi Susijengi edelleen pakottaa palloa Markkaselle, kun mies on keskellä kolmosen kaarta, pari metriä sen takana. Siinä Lauri on ehdottomasti vaarattomin, ja nytkin Suomen peli pysähtyi joka kerta miehen laittaessa pallon kainaloon ja ryhtyessä tuijottelemaan koria. Ylipäätään Markkanen on mielestäni viime peleissä viihtynyt turhan kaukana korista.
Viimeksi muokattu:
