Ei siihen välttämättä niin kovin kauaa mene. 17-18-kaudella Euroopassa pelanneista Anni Mäkitalo pelasi Saksan pääsarjassa isoja minuutteja välieriin asti selvinneessä joukkueessa. Ihan vakioavaukseen hän ei noussut, mutta kai hänen rooliaan voisi sanoa kuudenneksi pelaajaksi. Annika Holopaisen minuutit finaaleja pelaavassa TSV Wasserburgissa ovat jääneet ehkä rahtusen pieniksi, mutta hänellä oli vasta ensimmäinen ammattilaiskausi. Saksan kakkosliigassa Camilla Grönberg tahkosi puolen tunnin pelejä yli 10 pisteen keskiarvolla ja loukkaantumisen jälkeen Saksaan siirtynyt Evita Iiskola pelasi niin ikään keskimäärin yli 20 minuuttia pelaamissaan otteluissa. Iiskolan kausi alkoi varsin vahvasti Italian kakkosliigassa, mutta ura siellä tyssäsi loukkaantumiseen.
NCAA:sta Eurooppaan lienee siirtymässä Xavierissa kaikki pelit aloittanut ja keskimäärin 28 minuuttia pelannut Anniina Äijänen. Jännä nähdä, missä hänen uransa jatkuu. NCAA:ssa isossa roolissa menneellä kaudella suomalaispelaajista isossa roolissa oli aika moni muukin pelaaja. Kauden aikana rankingejaan huimasti parantanut, ja NCAA-turnaukseen asti selvinneet Americanin Elina Koskimies oli kahta vaille kaikissa peleissä avauksessa ja pelasi keskimäärin liki 29 minuuttia. Hän profiloitui erityisesti puolustuspään tekijänä, vaikka kolkitkin välillä upposivat mukavasti. Koskimiehellä on yliopistouraa jäljellä yksi kausi ja kaiken järjen mukaan hänellä on rahkeita nousta merkittävään rooliin jossain kovemmassa eurooppalaisessa sarjassa.
Hofstran toista vuotta pelanneesta suomalaiskaksikosta Marianne Kalin pelasi keskimäärin yli puoli tuntia ja oli avauksessa kaikissa, paitsi yhdessä pelissä. Sandra Karstenin minuutit jäivät vajaaseen 18 ja avauksessa hän oli vain parissa pelissä. Robert Morrisin Nina Augustin nousi freshman-kaudellaan pointtina isoon rooliin. Avauksessa Augustin ei ollut kuin pari kertaa, mutta koko kauden keskimääräiseksi minuuttimääräksi tuli reilu 20 ja jos katsottaisiin vain tänä vuonna pelattuja pelejä, päästäisiin selvästi lähemmäs puolta tuntia kuin 20 minuuttia.
Toledossa Sara Rokkanen oli avauksessa 11 pelissä ja pelasi keskimäärin runsaat 16 minuuttia. Talvella Rokkanen pelasi isossa roolissa, oli avauksessa ja pelasi säännöllisesti 25+ minuuttia. Helmi-maaliskuussa minuutit jäivät selvästi pienemmiksi. Syytä en osaa kertoa, enkä ala arvailla. San Franciscon Ninni Salmi pelasi syksyllä paljon, mutta keväällä minuutit jäivät vähiin.
Freshman-vuoden aikana kohtuulliseen rooliin omissa joukkueissaan nousivat myös George Masonin amerikkalaiseen menoon pari vuotta high schoolissa tutustunut Marika Korpinen, Duquesnen Helmi Tulonen, LIU Brooklynin Ella Väätänen ja Manhattanin Sini Mäkelä. Mäkelän joukkuekaveri Tuuli Menna pelasi kaksi ensimmäistä kauttaan Richmondissa ja siirron takia joutui redshirttaamaan menneen kauden. Menna nähdään tositoimissa taas syksyllä. Näistäkin ainakin joku(nen) kasvanee tulevien vuosien mittaan Tuukkasen, Stenin ja Poundsin mitat täyttäviksi pelaajiksi.
Ja sitten on vielä Korisliigassa mestaruuden voittanut, 1,5 kautta loukkaantumisen takia sivussa ollut Linda-Lotta Lehtoranta, joka on helppo nähdä jossain Saksassa isossa roolissa. Lisäksi niminä esiin on pakko nostaa HBA:ta menneellä kaudella edustaneet Sara Bejedi ja Lotta-Maj Lahtinen sekä Hongassa pelanneet Roosa Lehtoranta ja Ninni Salmen kaveriksi San Franciscoon lähtevä Kia Vaalavirta.
Tietenkin vielä teini-iässä olevien pelaajien tulevaisuuden ennustaminen on arpapeliä, mutta kyllä tuossa yllä niin paljon nimiä on, että luulisi 5 vuoden päästä löytyvän nuo 3 kovassa eurooppalaisessa sarjassa avausviisikkoon kuuluvaa pelaajaa. Jonkun kovan prospektin nimi varmasti unohtuikin. Älkää vetäkö siitä hernettä nenään, vaan täydentäkää listaa.
