Verkkolehden uusimmat
-
Lauri Markkasen Jazzille huonoin mahdollinen lottotulos
13.5.2025 2:31
-
Lauri Markkasen NBA-tulevaisuus voi ratketa maanantaina
11.5.2025 8:30
-
Seagulls ja René Rougeau eivät nuolaise ennen kuin tipahtuu: ”Emme puhu mitään juhlista tai muista suunnitelmista ennen kuin voitamme”
6.5.2025 2:08
-
Karhubasketin Andre Gustavson ei hätkähtänyt avausfinaalin surkeaa heittoiltaa: ”Joskus ei vaan uppoa, sellaista koris on”
3.5.2025 2:31
-
Loistavia uutisia: Tuomas Iisalosta NBA:n Grizzliesin pysyvä päävalmentaja
2.5.2025 22:12
-
Osutaanko Kauhajoella ladon seinään, pysyvätkö Nikkarinen ja Rougeau aisoissa?
29.4.2025 14:49
ToPo 2011-2012
- Viestiketjun aloittaja Maya Moore
- Alkaa
- Viestejä
- 9 123
Vs: ToPo 2011-2012
Lista pelaajia > lista pelaajia
Toijala >>> Kaminen
Timi sanoi:
Lista pelaajia > lista pelaajia
Toijala >>> Kaminen
- Viestejä
- 1 547
Vs: ToPo 2011-2012
Ja Sampsa Rekonen.
Pelur175 sanoi:Siis what! Iisalokin hyppäsi Munkkaan... tää menee jo villiksi
Ja Sampsa Rekonen.
- Viestejä
- 1 638
Vs: ToPo 2011-2012
Kaminen: 3 hopeaa, maajoukkueen päävalmentaja, cupin hopea, valmentanut ULKOMAILLA.
Toijala: 2 hopeaa, 1 pronssi, cupin voitto.
Meriitit ovat tässä tapauksessa ainoa tapa, millä valmentajien paremmuus voidaan mitata. Ja niissä Kaminen on edellä.
King James sanoi:
Kaminen: 3 hopeaa, maajoukkueen päävalmentaja, cupin hopea, valmentanut ULKOMAILLA.
Toijala: 2 hopeaa, 1 pronssi, cupin voitto.
Meriitit ovat tässä tapauksessa ainoa tapa, millä valmentajien paremmuus voidaan mitata. Ja niissä Kaminen on edellä.
- Viestejä
- 324
Vs: ToPo 2011-2012
Miksi Iiisalo, kun joukkueessa ei ole yhtään sisäpelaajaa?
...
Mutta kyllä Topo Iisalon myötä on sarjan kakkossuosikki Pyrinnön jälkeen (kunhan kolmas jenkki on edes Stamperin tasoinen).
Miksi Iiisalo, kun joukkueessa ei ole yhtään sisäpelaajaa?
...
Mutta kyllä Topo Iisalon myötä on sarjan kakkossuosikki Pyrinnön jälkeen (kunhan kolmas jenkki on edes Stamperin tasoinen).
- Viestejä
- 1 763
Vs: ToPo 2011-2012
Miksi Sampsa Rekonen?denverinnagetit sanoi:
- Viestejä
- 324
Vs: ToPo 2011-2012
Rekonen vahvistaa Ylen uutisessa että VTB-karsintoihin lähdetään. Basket.fi:n jutussa, joka on lähes sama kuin Ylen, ei asiasta mainita mitään... ???
- VTB-liigan johtaja Andrei Shirokov oli yhteydessä meihin puolitoista viikkoa sitten. Lähdimme välittömästi selvittämään mahdollisuuksiamme yhdessä Koripalloliiton kanssa ja päädyimme siihen tulokseen, että osallistumme karsintaan. Katsotaan sitten karsintojen jälkeen, miten homma etenee, kertoo ToPon General Manager Sampsa Rekonen.
28.9 17.00 Anwil-Topo (Puola. Joukkueessa pelaa muuten John Allen ja Louis Hinnant)
29.9 17.00 Topo-Eisey (Venäjä)
30.9 18:30 Topo-KTP
2.10 17.00 Loimaa-Topo
Hyvin ehtii...
..........
Olikos muuten ne Topon uudet sivut jo avattu?
Mitä järkeä panostaa maajoukkuepelaajiin ja kv-peleihin, jos ei edes viitsitä tiedottaa asioista tai myydä lippuja?
Rekonen vahvistaa Ylen uutisessa että VTB-karsintoihin lähdetään. Basket.fi:n jutussa, joka on lähes sama kuin Ylen, ei asiasta mainita mitään... ???
- VTB-liigan johtaja Andrei Shirokov oli yhteydessä meihin puolitoista viikkoa sitten. Lähdimme välittömästi selvittämään mahdollisuuksiamme yhdessä Koripalloliiton kanssa ja päädyimme siihen tulokseen, että osallistumme karsintaan. Katsotaan sitten karsintojen jälkeen, miten homma etenee, kertoo ToPon General Manager Sampsa Rekonen.
28.9 17.00 Anwil-Topo (Puola. Joukkueessa pelaa muuten John Allen ja Louis Hinnant)
29.9 17.00 Topo-Eisey (Venäjä)
30.9 18:30 Topo-KTP
2.10 17.00 Loimaa-Topo
Hyvin ehtii...
..........
Olikos muuten ne Topon uudet sivut jo avattu?
Mitä järkeä panostaa maajoukkuepelaajiin ja kv-peleihin, jos ei edes viitsitä tiedottaa asioista tai myydä lippuja?
- Viestejä
- 324
Vs: ToPo 2011-2012
Löytyihän ne Topon uudet sivut viimeinkin. Näköjään jo kuun alusta ollut auki.
http://torpanpojat.sporttisaitti.com/
Löytyihän ne Topon uudet sivut viimeinkin. Näköjään jo kuun alusta ollut auki.
http://torpanpojat.sporttisaitti.com/
- Viestejä
- 2 087
Vs: ToPo 2011-2012
Jaa kuun alusta jo? Tää on ihan parhautta. Pari kertaa olen huvikseni guuglettanut parin viime viikon aikana Topo, mutta ei ole löytynyt muuta kuin se minkä kaikki tiedämmekin löytyvän. Olisi pitänyt guuuglettaa siis torpan pojat... jep jep.
On aika taitavaa olla markkinoimatta matseja, joita pelataan Helsingin sydämessä stadikan ja oopperan välissä yli tuhannen ihmisen vetävällä areenalla.
Mutta vaatii jo erityislahjakkuutta pitää vakan alla kotisivuja, jotka kertoisivat noista tapahtumista... OMG.
denverinnagetit sanoi:
Jaa kuun alusta jo? Tää on ihan parhautta. Pari kertaa olen huvikseni guuglettanut parin viime viikon aikana Topo, mutta ei ole löytynyt muuta kuin se minkä kaikki tiedämmekin löytyvän. Olisi pitänyt guuuglettaa siis torpan pojat... jep jep.
On aika taitavaa olla markkinoimatta matseja, joita pelataan Helsingin sydämessä stadikan ja oopperan välissä yli tuhannen ihmisen vetävällä areenalla.
Mutta vaatii jo erityislahjakkuutta pitää vakan alla kotisivuja, jotka kertoisivat noista tapahtumista... OMG.
- Viestejä
- 2 819
Vs: ToPo 2011-2012
Minulle tulee ToPon rosterista väkisinkin mieleen Hongan kauden 2006/07 joukkue. Ainoa sisäpelaaja oli puolikuntoinen Phil Hickey. Aloitusviisikossa Matinen alla, Muurinen nelosena ja Matt Williams kolmosena.
Kimmo Muurinen-Timi Heinonen-Calle Lindbom-Jonathan Heard-etukenttä on liigan liikkuvimpia ja taitavimpia. Toivotaan, että Chase Griffin on asiansa osaava pelinrakentaja, koska kaikki neljä isoa miestä juoksevat hyvin kenttää.
Iisalon liityttyä jengiin tuolla letkalla voi vetää hyvin jouluun asti ilman kolmatta jenkkiä. Ja eiköhän jossain vaiheessa katsota myös Hanno- ja Kajander-kortit, olettaisin, kavereiden motivaatiosta ja kunnosta riippuen. Jos Heard,Kimmo, Timi ja Calle saavat kaverikseen edes 60% kunnossa olevan Hannon, kolmas jenkkihän voisi olla pointti..
denverinnagetit sanoi:
Minulle tulee ToPon rosterista väkisinkin mieleen Hongan kauden 2006/07 joukkue. Ainoa sisäpelaaja oli puolikuntoinen Phil Hickey. Aloitusviisikossa Matinen alla, Muurinen nelosena ja Matt Williams kolmosena.
Kimmo Muurinen-Timi Heinonen-Calle Lindbom-Jonathan Heard-etukenttä on liigan liikkuvimpia ja taitavimpia. Toivotaan, että Chase Griffin on asiansa osaava pelinrakentaja, koska kaikki neljä isoa miestä juoksevat hyvin kenttää.
Iisalon liityttyä jengiin tuolla letkalla voi vetää hyvin jouluun asti ilman kolmatta jenkkiä. Ja eiköhän jossain vaiheessa katsota myös Hanno- ja Kajander-kortit, olettaisin, kavereiden motivaatiosta ja kunnosta riippuen. Jos Heard,Kimmo, Timi ja Calle saavat kaverikseen edes 60% kunnossa olevan Hannon, kolmas jenkkihän voisi olla pointti..
- Viestejä
- 9 123
Vs: ToPo 2011-2012
Nimenomaan Hanno-kortti tekee ToPosta mielenkiintoisen joukkueen. Jos hän on keväällä pelikuntoinen ja tekee sopimuksen ToPon kanssa + kolmas jenkki siihen päälle, niin on joukkue materiaaliltaan todella selkeä mestarisuosikki kahden muun etukäteissuosikin lisäksi. Siinä on tietenkin paljon jossittelua. Ja onneksi Pyrinnöllä on myös ikuinen Damon-kortti jossiteltavana omasta puolestaan. 8]
Nimenomaan Hanno-kortti tekee ToPosta mielenkiintoisen joukkueen. Jos hän on keväällä pelikuntoinen ja tekee sopimuksen ToPon kanssa + kolmas jenkki siihen päälle, niin on joukkue materiaaliltaan todella selkeä mestarisuosikki kahden muun etukäteissuosikin lisäksi. Siinä on tietenkin paljon jossittelua. Ja onneksi Pyrinnöllä on myös ikuinen Damon-kortti jossiteltavana omasta puolestaan. 8]
- Viestejä
- 2 819
Vs: ToPo 2011-2012
Tarkoitukseni on ollut jo pidemmän aikaa kirjoittaa muutamia hassuja kommentteja koopeecomiin ToPo-kaudesta 2010/11. Energiaa, aikaa ja voimia on kuitenkin ollut pienen lapsen isänä niin perin harvoin, että netissä tulee luuhattua tätä nykyä lähinnä töiden puolesta ja senkin ajan vastentahtoisesti. Gradun viimeistely on kuitenkin edennyt sen verran hyvin, että jos sitä nyt voisi luonnostella pari perusteltua huomiota paperille.
…
Tärkein ensin: kausi oli ToPo-näkökulmasta pettymys. Siitä ei kahta sanaa, vaikka kuinka yrittäisi kiinnittää huomiota kaikkiin positiivisiin asioihin, joita kauden aikana tapahtui. Alkusyksyn kotivoittosuman ja Tyray Pearsonin saapumisen välisenä aikana ToPon matsien seuraaminen oli turruttavaa touhua kovin samalla tavalla kuin Hongan seuraaminen kaudella 2008/09, jolloin joukkue pelasi suurimman osan matseistaan alle potentiaalisen tasonsa kunnes viime minuuteilla Akeem Scott klaarasi homman joko kotiin tai vastustajalle.
Vaatii tietenkin aimo annoksen jungilaista ajattelua uskoa siihen, että koko viime kausi oli yksittäisen pettymyksen synnyttämä kierre, mutta mielestäni ToPo-kauden 2010/11 siemen kylvettiin kuudes toukokuuta 2010: Kisahalli on täynnä jo tuntia ennen potentiaalisesti ratkaisevan finaaliottelun alkua, Hanno Möttölän paluu Suomeen ja ToPo-kokoonpanoon on saanut stadilaiset pitkän tauon jälkeen innostumaan koriksesta ja ToPo-legendat Klingasta Rauramoon seuraavat matsia ykköset yllä.
Kentän otti kuitenkin haltuunsa Damon Williams, joka snittasi 18 pinnaa ekalla jaksolla ja tiputti ToPon kuoppaan, josta kotijoukkue ei enää noussut. Asetelmat pedattiin ratkaisevalle viidennelle finaalille Pyynikillä, jonka aikana ToPosta nousivat tasolleen vain Trotter ja Pearson, ja ToPo lähti kotimatkalle hopeat kaulassa. Väitän, että koko kausi 2010/11 oli yhtä pitkää hopeakohmeloa, joka ei alkanut hellittää ennen kuin vasta pudotuspeleissä.
…
ToPo lähti kauteen 2010/11 tavoitteenaan uusia finaalipaikka ja tällä kertaa hoitaa Pantteri-patsas Kisahalliin asti. Rosteria katsoen edellytykset mitalin kirkastamiseen olivat olemassa: Hanno olisi mukana kauden alusta asti, kauden edetessä jenkkejä olisi mahdollisuus rekrytoida joukkueen tarpeen mukaan peräti kaksin kappalein ja uusi mies Mikko Koivisto sopi edelliskaudella debytoinutta Samuel Haanpäätä paremmin Korisliigan pelitapaan. Lisäksi kaikki edelliskauden kotimaiset avainmiehet Timi Heinosesta Eero Lehtiseen olivat käytössä.
Olin alusta asti suunnattoman epäileväinen Frank Richardsin hankkimiseen, mutta selvitin asian itselleni simppelillä matematiikalla: Obie Trotter oli fantastinen pelaaja, mutta joutui tekemään ylitöitä koko kevään 2010 ajan ryhmän ainoana todellisena pointtina. Koivisto ja Richards sopisivat molemmat skoraajan luonteestaan huolimatta pointin paikalle ja niin ToPon pelinrakentajaosasto ei olisi yhtä taitava, mutta kaksin verroin leveämpi kuin edellisellä kaudella. Myös historia kertoi, että aliarvioimani jenkit olivat päätyneet tärkeisiin rooleihin mestarijoukkueissa, Kuten Ben Perkins (2008) ja Kurtis Rice (Lahti 2009).
No, ei mennyt kuten Coach Carterissa. Hannon perättäiset loukkaantumiset olivat takaiskuja, joista ToPo ei toipunut. Frank Richards loisti skoraajana alemman keskikastin ja alakastin joukkueita vastaan ja hoiti kuin hoitikin muutaman matsin himaan, mutta parhaita tiimejä vastaan Frank keskittyi puskemiseen ja naaman vääntelyyn tuomareille. Koivisto joutui käsittelemään palloa paljon enemmän kuin suunnitelmissa oli, ja siinä, missä Koivari ei päässyt elementtiinsä pelinrakentajana, oli Richards täysin hukassa kakkospaikalla.
Hannon poissaolo korin alla näkyi siinä, että koko syyskauden ajan ToPolla ei ollut todellista uhkaa korin läheltä, ja etenkin 5-5-hyökkäys kuihtui useammin kuin usein käsipalloksi, josta lähinnä Timi Heinonen, Richards ja Koivisto sekä toisinaan Mike Pounds onnistuivat luomaan itse korintekopaikkoja. Kuitenkin järjestelmällisesti jokaisella vastustajalla, myös liigajumbo Porvoon Tarmolla, oli käytössään tasapainoinen puolen kentän hyökkäysviisikko.
…
Coach Lopez toi ToPoon pelityylin, jossa laajaa rotaatiota käytettiin herkeämättä jopa siten, että Ässä Sandberg ja Pyry Rainamaa saivat varhaisessa vaiheessa mukavasti minuutteja. ToPon rakkikoiradifu vaati suunnattomasti energiaa ja paljon tuoreita jätkiä kentälle, ja siksi Lopez joutui ToPo-yleisön hampaisiin, kun hyökkäyspäässä vasta vireeseen päässeet äijät joutuivat moneen otteeseen istumaan penkille.
Rakkikoirapakki toimi erinomaisesti syys-lokakuussa ja hetken vielä marraskuussakin, mutta mitä lähemmäksi vuodenvaihde tuli, sitä paremmin vastustajat onnistuivat varautumaan ToPon pelitapaan, ja sitä harvemmin voittoja ropisi. Tilannetta ei helpottanut Jumppa Niskasen, jengin parhaan levypallopelaajan ja toisen puhtaan energiapelaajan (toinen oli Mike Pounds), kauden katkaissut loukkaantuminen.
Joulukuussa Stadiin saapui kovin odotuksin meriittimies Vellu Blanchard, joka liikkumisestaan päätellen toipui yhä loukkaantumisesta. Vellu toi selkeästi lisää monipuolisuutta ToPon hyökkäyspäähän, mutta jäi hitailla jaloillaan auttamattomasti jälkeen puolustuksessa, joten alkuvaiheessa vaikutus oli plus miinus nolla. Myös Hanno asteli takaisin kentälle joulukuussa, ja vaikka Vellu/Hanno-duo sai pari voittoa lisää ToPon sarakkeeseen, Hanno kärsi toisen loukkaantumisen ja joutui jäämään tammikuussa koko loppukaudeksi sivuun.
Hannon loukkaannuttua ToPo joutui tekemään nopean ratkaisun ja värväsi pikakomennuksella kokoonpanoon Tyrä Pearsonin, joka ensimmäistä kertaa kauden aikana toi vaadittavat tasapainon elementit ToPon pelaamiseen: Blanchard ja Timi Heinonen eivät joutuneet roikkumaan puolustuspäässä isommissa pelaajissa, jonka lisäksi Koiviston ja Richardsin työ helpottui huomattavasti Tyrän korinaluspelaamisen johdosta.
Pearson-Blanchard-duon sisäänajo ToPon puolustuskonsepteihin oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska kaverit eivät raskasjalkaisuutensa johdosta pystyneet sellaisenaan mukautumaan Lopezin puolustuskonsepteihin, eikä kaudessa ollut riittävästi viikkoja jäljellä systeemin pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Tarkoitukseni on ollut jo pidemmän aikaa kirjoittaa muutamia hassuja kommentteja koopeecomiin ToPo-kaudesta 2010/11. Energiaa, aikaa ja voimia on kuitenkin ollut pienen lapsen isänä niin perin harvoin, että netissä tulee luuhattua tätä nykyä lähinnä töiden puolesta ja senkin ajan vastentahtoisesti. Gradun viimeistely on kuitenkin edennyt sen verran hyvin, että jos sitä nyt voisi luonnostella pari perusteltua huomiota paperille.
…
Tärkein ensin: kausi oli ToPo-näkökulmasta pettymys. Siitä ei kahta sanaa, vaikka kuinka yrittäisi kiinnittää huomiota kaikkiin positiivisiin asioihin, joita kauden aikana tapahtui. Alkusyksyn kotivoittosuman ja Tyray Pearsonin saapumisen välisenä aikana ToPon matsien seuraaminen oli turruttavaa touhua kovin samalla tavalla kuin Hongan seuraaminen kaudella 2008/09, jolloin joukkue pelasi suurimman osan matseistaan alle potentiaalisen tasonsa kunnes viime minuuteilla Akeem Scott klaarasi homman joko kotiin tai vastustajalle.
Vaatii tietenkin aimo annoksen jungilaista ajattelua uskoa siihen, että koko viime kausi oli yksittäisen pettymyksen synnyttämä kierre, mutta mielestäni ToPo-kauden 2010/11 siemen kylvettiin kuudes toukokuuta 2010: Kisahalli on täynnä jo tuntia ennen potentiaalisesti ratkaisevan finaaliottelun alkua, Hanno Möttölän paluu Suomeen ja ToPo-kokoonpanoon on saanut stadilaiset pitkän tauon jälkeen innostumaan koriksesta ja ToPo-legendat Klingasta Rauramoon seuraavat matsia ykköset yllä.
Kentän otti kuitenkin haltuunsa Damon Williams, joka snittasi 18 pinnaa ekalla jaksolla ja tiputti ToPon kuoppaan, josta kotijoukkue ei enää noussut. Asetelmat pedattiin ratkaisevalle viidennelle finaalille Pyynikillä, jonka aikana ToPosta nousivat tasolleen vain Trotter ja Pearson, ja ToPo lähti kotimatkalle hopeat kaulassa. Väitän, että koko kausi 2010/11 oli yhtä pitkää hopeakohmeloa, joka ei alkanut hellittää ennen kuin vasta pudotuspeleissä.
…
ToPo lähti kauteen 2010/11 tavoitteenaan uusia finaalipaikka ja tällä kertaa hoitaa Pantteri-patsas Kisahalliin asti. Rosteria katsoen edellytykset mitalin kirkastamiseen olivat olemassa: Hanno olisi mukana kauden alusta asti, kauden edetessä jenkkejä olisi mahdollisuus rekrytoida joukkueen tarpeen mukaan peräti kaksin kappalein ja uusi mies Mikko Koivisto sopi edelliskaudella debytoinutta Samuel Haanpäätä paremmin Korisliigan pelitapaan. Lisäksi kaikki edelliskauden kotimaiset avainmiehet Timi Heinosesta Eero Lehtiseen olivat käytössä.
Olin alusta asti suunnattoman epäileväinen Frank Richardsin hankkimiseen, mutta selvitin asian itselleni simppelillä matematiikalla: Obie Trotter oli fantastinen pelaaja, mutta joutui tekemään ylitöitä koko kevään 2010 ajan ryhmän ainoana todellisena pointtina. Koivisto ja Richards sopisivat molemmat skoraajan luonteestaan huolimatta pointin paikalle ja niin ToPon pelinrakentajaosasto ei olisi yhtä taitava, mutta kaksin verroin leveämpi kuin edellisellä kaudella. Myös historia kertoi, että aliarvioimani jenkit olivat päätyneet tärkeisiin rooleihin mestarijoukkueissa, Kuten Ben Perkins (2008) ja Kurtis Rice (Lahti 2009).
No, ei mennyt kuten Coach Carterissa. Hannon perättäiset loukkaantumiset olivat takaiskuja, joista ToPo ei toipunut. Frank Richards loisti skoraajana alemman keskikastin ja alakastin joukkueita vastaan ja hoiti kuin hoitikin muutaman matsin himaan, mutta parhaita tiimejä vastaan Frank keskittyi puskemiseen ja naaman vääntelyyn tuomareille. Koivisto joutui käsittelemään palloa paljon enemmän kuin suunnitelmissa oli, ja siinä, missä Koivari ei päässyt elementtiinsä pelinrakentajana, oli Richards täysin hukassa kakkospaikalla.
Hannon poissaolo korin alla näkyi siinä, että koko syyskauden ajan ToPolla ei ollut todellista uhkaa korin läheltä, ja etenkin 5-5-hyökkäys kuihtui useammin kuin usein käsipalloksi, josta lähinnä Timi Heinonen, Richards ja Koivisto sekä toisinaan Mike Pounds onnistuivat luomaan itse korintekopaikkoja. Kuitenkin järjestelmällisesti jokaisella vastustajalla, myös liigajumbo Porvoon Tarmolla, oli käytössään tasapainoinen puolen kentän hyökkäysviisikko.
…
Coach Lopez toi ToPoon pelityylin, jossa laajaa rotaatiota käytettiin herkeämättä jopa siten, että Ässä Sandberg ja Pyry Rainamaa saivat varhaisessa vaiheessa mukavasti minuutteja. ToPon rakkikoiradifu vaati suunnattomasti energiaa ja paljon tuoreita jätkiä kentälle, ja siksi Lopez joutui ToPo-yleisön hampaisiin, kun hyökkäyspäässä vasta vireeseen päässeet äijät joutuivat moneen otteeseen istumaan penkille.
Rakkikoirapakki toimi erinomaisesti syys-lokakuussa ja hetken vielä marraskuussakin, mutta mitä lähemmäksi vuodenvaihde tuli, sitä paremmin vastustajat onnistuivat varautumaan ToPon pelitapaan, ja sitä harvemmin voittoja ropisi. Tilannetta ei helpottanut Jumppa Niskasen, jengin parhaan levypallopelaajan ja toisen puhtaan energiapelaajan (toinen oli Mike Pounds), kauden katkaissut loukkaantuminen.
Joulukuussa Stadiin saapui kovin odotuksin meriittimies Vellu Blanchard, joka liikkumisestaan päätellen toipui yhä loukkaantumisesta. Vellu toi selkeästi lisää monipuolisuutta ToPon hyökkäyspäähän, mutta jäi hitailla jaloillaan auttamattomasti jälkeen puolustuksessa, joten alkuvaiheessa vaikutus oli plus miinus nolla. Myös Hanno asteli takaisin kentälle joulukuussa, ja vaikka Vellu/Hanno-duo sai pari voittoa lisää ToPon sarakkeeseen, Hanno kärsi toisen loukkaantumisen ja joutui jäämään tammikuussa koko loppukaudeksi sivuun.
Hannon loukkaannuttua ToPo joutui tekemään nopean ratkaisun ja värväsi pikakomennuksella kokoonpanoon Tyrä Pearsonin, joka ensimmäistä kertaa kauden aikana toi vaadittavat tasapainon elementit ToPon pelaamiseen: Blanchard ja Timi Heinonen eivät joutuneet roikkumaan puolustuspäässä isommissa pelaajissa, jonka lisäksi Koiviston ja Richardsin työ helpottui huomattavasti Tyrän korinaluspelaamisen johdosta.
Pearson-Blanchard-duon sisäänajo ToPon puolustuskonsepteihin oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska kaverit eivät raskasjalkaisuutensa johdosta pystyneet sellaisenaan mukautumaan Lopezin puolustuskonsepteihin, eikä kaudessa ollut riittävästi viikkoja jäljellä systeemin pitkäjänteiseen kehittämiseen.
- Viestejä
- 2 819
Vs: ToPo 2011-2012
…
Oli miten oli, Tyrän saapumisen jälkeen ToPon peli-ilme kirkastui. Ennen maaliskuun alkua tuntui siltä, että kukaan ei tiennyt, mikä joukkueen kokoonpano on keväällä. Keväthankien aikaan parketilla alkoi taas näkyä pitkän ajan poissaolollaan loistanutta taistelua irtopalloista, ja oikeastaan niukkoihin tappioihin päättynyt puolivälieräsarja oli loistava päätös kaudelle: tuleva liki ylivoimainen Suomen mestari haki toisesta playoff-matsista yhden pisteen voiton Kisikseltä ja joutui soutamaan 19 pisteen takaa jatkoajan kautta voittoon ratkaisevassa matsissa.
Coach Lopez sai paljon lokaa niskaansa ”Kisahalli faithfulilta”. Lopez ei ollut liigan parhaiten tehtävänsä tasolla oleva koutsi, mutta suurin osa hänen saamastaan arvostelusta oli katteetonta. Kun tiukka matsi hävitään tai munkkia ei saada pussiin, ihmisillä on taipumus osoitella sormella pienintä yhteistä nimittäjää ja pitää sitä totuutena – yhdellä jos toisellakin saralla elämässä.
Amatöörin silmin katsottuna Lopezin ainoa räikeä harha-askel oli hänen pelijärjestelmänsä, jota hän ei malttanut pitää tarpeeksi yksinkertaisena. Muuten hän teki annetuilla resursseilla niin hyvää työtä kuin mahdollista. Kun arvioitte Lopezin valmennustaitoja, huomioikaa seuraavat asiat:
A) Lopez valmensi 40% kaudesta siten, että hänen avauspointtinsa oli pelinrakennustaidoton ja suuntavaistoton katukorispelaaja Frank Richards. Toinen amerikkalaispelaaja oli hätävaraksi ryhmään värvätty Justice Graham, jonka puolustus- ja hyökkäyspään osaaminen eivät riitä alkuunkaan liigaan, edes suomalaispelaajana. Richards-Graham oli kiistatta koko liigan huonoin jenkkikombo.
B) Lopezilla ei ollut puhdasta korinaluspelaajaa käytettävänään ennen Tyray Pearsonin saapumista. Hanno olisi ilman muuta kunnossa ollessaan ollut liigan huippua, mutta joulu-tammikuun matsit kuluivat sisäänajossa, jonka jälkeen mies joutuikin takaisin sairastuvalle. Lopezin ainoa todellinen korinalusoptio 5-5-hyökkäyksessä oli tyhjentää laita ja pelata pallo Timi Heinoselle. Vastustajien oli lopulta aika helppoa eliminoida tämä.
C) Korinaluspelaajan puute näkyi myös puolustuksessa: Timi Heinonen joutui joka ilta painimaan ylitöitä vastustajan senttereitä vastaan. Lopezin oli käytännössä pakko pitää mahdollisimman paljon kentällä Tero Laitista, joka puolustuspään ansioistaan huolimatta ei muodostanut minkäänlaista korintekouhkaa hyökkäyspäähän. Laitisen virheherkkyyden johdosta Lopezin kakkosoptio oli 2-3-paikoilla viihtyvä Elias Kajander, joka joukkueen onneksi oli tarpeeksi vahva ja fiksu puolustamaan jopa vitospaikan pelaajia ainakin hetkittäin.
Sitten taas, jos kentällä olivat yhtäaikaisesti Laitinen ja Kajander, olivat ToPon optiot lähietäisyyden korinteossa erittäin vähäiset. Ässä Sandberg olisi taatusti pystynyt skoraamaan liigamatseissa, mutta jos asetetaan vaakakuppiin Laitisen pakkipelaaminen tai Ässän hyökkäyspelaaminen, osoittautuu Laitisen puolustuspään osaaminen merkittävästi joukkueelle tärkeämmäksi. Toivon ja uskon, että Tero löytää alkavan divarikauden aikana myös oikeanlaisen itseluottamuksen hyökkäykseen ja palaa vuoden, parin päästä liigaan tuhdimmin eväin.
…
Lopezin taktista osaamista minulla ei ole eväitä tämän laajemmin analysoida, mutta en malta olla ToPon puolivälieräotteiden johdosta jossittelematta, miltä ToPon voitto/tappiosarake olisi näyttänyt, jos Pearson olisi ollut Stadissa alkusyksystä lähtien ja Lopezin pointtina olisi ollut vähääkään Frank Richardsia paremmin tehtävänsä tasolla ollut pelaaja.
Yritän useimmiten tarkkailla lajia positiivisuuden kautta, enkä voi sanoa, että minulla olisi jäänyt yhdestäkään amerikkalaispelaajasta koskaan niin pahat traumat kuin Richardsista. Toivon, että yksikään johtajaa tai pelinrakentajaa harkitseva liigajoukkue ei kiinnitä häntä remmiin. Trotterin vaihtaminen Richardsiin oli vähän kuin olisi vaihtanut Krishnamurtin Eckhart Tolleen tai Urho Kekkosen Keijo Korhoseen. Richardsin kykenemättömyys pelinrakentajana sai Mikko Koiviston tasoisen vakaan upseerityypin näyttämään paikoin tasapainottomalta, ja se kertoo paljon.
Viime kauden ylivoimaisesti positiivisin asia ToPon pelissä oli Timi Heinonen. Insinöörin kypsyminen liigapelaajana jatkuu edelleen, ja pelihuumori on entisellään. Toivottavasti saamme nähdä Timin esityksiä Korisliigassa vielä ainakin muutaman vuoden ajan, koska kotimaisia profiilipelaajia, jotka täyttäisivät jopa amerikkalaispelaajan saappaat joukkueessaan, ei ole liikaa. Hopeasijalle nostaisin Mike Poundsin, jolla on itseluottamuksensa ja lajirakkautensa ansiosta kaikki mahdollisuudet tulla vielä erittäin hyväksi liigapelaajaksi.
…
Ilmoittelin jo hyvissä ajoin ennen juhannusta ToPon suuntaan pitäväni välivuoden matsiennakoista ja -raporteista, ja keskittyväni kauden 2011/12 aikana korikseen puhtaasti fanin näkökulmasta. Samaan aikaan, kun ToPo vietti mediahiljaisuutta, olin kuullut jo hyvissä ajoin uuden kauden joukkueen rakentuvan rungon Timi Heinonen-Eero Lehtinen-Jumppa Niskanen-Jake Kyllönen ympärille.
Muurinen, Lindbom ja Iisalo tulivat minulle aivan täysinä yllätyksinä, mutta toisaalta heidän saapumisensa todistaa pääkaupunkiseudun pääsarjaurheilun lainalaisuudet todeksi: niin kauan, kuin käsillä on menestyskykyinen joukkue, rahoittajia löytyy jostain. Tilanne ei ole tässä mielessä radikaalisti muuttunut vuodesta 1993, jolloin itse eksyin koripallon maailmaan.
Kauden 2011/12 ToPolla on taas kaikki edellytykset tuoda Pantteri kehäteiden tälle puolen. Samalla kaikki tiedostavat ToPon mestaruushankkeen olevan tietyllä tavalla pakkohanke, koska pudotuspelipaikasta kamppaillut joukkue ei herätä intohimoja tai mielenkiintoa eikä avaa sponsoreiden kukkaroa, kuten näkyy myös lätkän ja fudiksen puolella. Uskon tälle jengille vähintään mitalia, tietenkin riippuen isojen miesten terveydestä ja siitä, saako Chase Griffin palloa liikkeelle kuten erään Frankin – ei, en puhu siitä kaverista Kaurismäen filmissä – olisi pitänyt saada.
Tiettyä hassua logiikkaa on siinäkin, että alkavan kauden ToPo on pelaajamateriaaliltaan jossain määrin kauden 2010/11 ToPon vastakohta...
Onnea ToPolle alkavaan kauteen! Raportoin tähtipaitojen liikkeistä comin puolella silloin, kun vaipanvaihdolta ja Richard Scarryn kirjojen lukemiseltani suinkin ehdin. ”Eipäs Possu” on muuten ehdoton suosikkikirjani.
…
Oli miten oli, Tyrän saapumisen jälkeen ToPon peli-ilme kirkastui. Ennen maaliskuun alkua tuntui siltä, että kukaan ei tiennyt, mikä joukkueen kokoonpano on keväällä. Keväthankien aikaan parketilla alkoi taas näkyä pitkän ajan poissaolollaan loistanutta taistelua irtopalloista, ja oikeastaan niukkoihin tappioihin päättynyt puolivälieräsarja oli loistava päätös kaudelle: tuleva liki ylivoimainen Suomen mestari haki toisesta playoff-matsista yhden pisteen voiton Kisikseltä ja joutui soutamaan 19 pisteen takaa jatkoajan kautta voittoon ratkaisevassa matsissa.
Coach Lopez sai paljon lokaa niskaansa ”Kisahalli faithfulilta”. Lopez ei ollut liigan parhaiten tehtävänsä tasolla oleva koutsi, mutta suurin osa hänen saamastaan arvostelusta oli katteetonta. Kun tiukka matsi hävitään tai munkkia ei saada pussiin, ihmisillä on taipumus osoitella sormella pienintä yhteistä nimittäjää ja pitää sitä totuutena – yhdellä jos toisellakin saralla elämässä.
Amatöörin silmin katsottuna Lopezin ainoa räikeä harha-askel oli hänen pelijärjestelmänsä, jota hän ei malttanut pitää tarpeeksi yksinkertaisena. Muuten hän teki annetuilla resursseilla niin hyvää työtä kuin mahdollista. Kun arvioitte Lopezin valmennustaitoja, huomioikaa seuraavat asiat:
A) Lopez valmensi 40% kaudesta siten, että hänen avauspointtinsa oli pelinrakennustaidoton ja suuntavaistoton katukorispelaaja Frank Richards. Toinen amerikkalaispelaaja oli hätävaraksi ryhmään värvätty Justice Graham, jonka puolustus- ja hyökkäyspään osaaminen eivät riitä alkuunkaan liigaan, edes suomalaispelaajana. Richards-Graham oli kiistatta koko liigan huonoin jenkkikombo.
B) Lopezilla ei ollut puhdasta korinaluspelaajaa käytettävänään ennen Tyray Pearsonin saapumista. Hanno olisi ilman muuta kunnossa ollessaan ollut liigan huippua, mutta joulu-tammikuun matsit kuluivat sisäänajossa, jonka jälkeen mies joutuikin takaisin sairastuvalle. Lopezin ainoa todellinen korinalusoptio 5-5-hyökkäyksessä oli tyhjentää laita ja pelata pallo Timi Heinoselle. Vastustajien oli lopulta aika helppoa eliminoida tämä.
C) Korinaluspelaajan puute näkyi myös puolustuksessa: Timi Heinonen joutui joka ilta painimaan ylitöitä vastustajan senttereitä vastaan. Lopezin oli käytännössä pakko pitää mahdollisimman paljon kentällä Tero Laitista, joka puolustuspään ansioistaan huolimatta ei muodostanut minkäänlaista korintekouhkaa hyökkäyspäähän. Laitisen virheherkkyyden johdosta Lopezin kakkosoptio oli 2-3-paikoilla viihtyvä Elias Kajander, joka joukkueen onneksi oli tarpeeksi vahva ja fiksu puolustamaan jopa vitospaikan pelaajia ainakin hetkittäin.
Sitten taas, jos kentällä olivat yhtäaikaisesti Laitinen ja Kajander, olivat ToPon optiot lähietäisyyden korinteossa erittäin vähäiset. Ässä Sandberg olisi taatusti pystynyt skoraamaan liigamatseissa, mutta jos asetetaan vaakakuppiin Laitisen pakkipelaaminen tai Ässän hyökkäyspelaaminen, osoittautuu Laitisen puolustuspään osaaminen merkittävästi joukkueelle tärkeämmäksi. Toivon ja uskon, että Tero löytää alkavan divarikauden aikana myös oikeanlaisen itseluottamuksen hyökkäykseen ja palaa vuoden, parin päästä liigaan tuhdimmin eväin.
…
Lopezin taktista osaamista minulla ei ole eväitä tämän laajemmin analysoida, mutta en malta olla ToPon puolivälieräotteiden johdosta jossittelematta, miltä ToPon voitto/tappiosarake olisi näyttänyt, jos Pearson olisi ollut Stadissa alkusyksystä lähtien ja Lopezin pointtina olisi ollut vähääkään Frank Richardsia paremmin tehtävänsä tasolla ollut pelaaja.
Yritän useimmiten tarkkailla lajia positiivisuuden kautta, enkä voi sanoa, että minulla olisi jäänyt yhdestäkään amerikkalaispelaajasta koskaan niin pahat traumat kuin Richardsista. Toivon, että yksikään johtajaa tai pelinrakentajaa harkitseva liigajoukkue ei kiinnitä häntä remmiin. Trotterin vaihtaminen Richardsiin oli vähän kuin olisi vaihtanut Krishnamurtin Eckhart Tolleen tai Urho Kekkosen Keijo Korhoseen. Richardsin kykenemättömyys pelinrakentajana sai Mikko Koiviston tasoisen vakaan upseerityypin näyttämään paikoin tasapainottomalta, ja se kertoo paljon.
Viime kauden ylivoimaisesti positiivisin asia ToPon pelissä oli Timi Heinonen. Insinöörin kypsyminen liigapelaajana jatkuu edelleen, ja pelihuumori on entisellään. Toivottavasti saamme nähdä Timin esityksiä Korisliigassa vielä ainakin muutaman vuoden ajan, koska kotimaisia profiilipelaajia, jotka täyttäisivät jopa amerikkalaispelaajan saappaat joukkueessaan, ei ole liikaa. Hopeasijalle nostaisin Mike Poundsin, jolla on itseluottamuksensa ja lajirakkautensa ansiosta kaikki mahdollisuudet tulla vielä erittäin hyväksi liigapelaajaksi.
…
Ilmoittelin jo hyvissä ajoin ennen juhannusta ToPon suuntaan pitäväni välivuoden matsiennakoista ja -raporteista, ja keskittyväni kauden 2011/12 aikana korikseen puhtaasti fanin näkökulmasta. Samaan aikaan, kun ToPo vietti mediahiljaisuutta, olin kuullut jo hyvissä ajoin uuden kauden joukkueen rakentuvan rungon Timi Heinonen-Eero Lehtinen-Jumppa Niskanen-Jake Kyllönen ympärille.
Muurinen, Lindbom ja Iisalo tulivat minulle aivan täysinä yllätyksinä, mutta toisaalta heidän saapumisensa todistaa pääkaupunkiseudun pääsarjaurheilun lainalaisuudet todeksi: niin kauan, kuin käsillä on menestyskykyinen joukkue, rahoittajia löytyy jostain. Tilanne ei ole tässä mielessä radikaalisti muuttunut vuodesta 1993, jolloin itse eksyin koripallon maailmaan.
Kauden 2011/12 ToPolla on taas kaikki edellytykset tuoda Pantteri kehäteiden tälle puolen. Samalla kaikki tiedostavat ToPon mestaruushankkeen olevan tietyllä tavalla pakkohanke, koska pudotuspelipaikasta kamppaillut joukkue ei herätä intohimoja tai mielenkiintoa eikä avaa sponsoreiden kukkaroa, kuten näkyy myös lätkän ja fudiksen puolella. Uskon tälle jengille vähintään mitalia, tietenkin riippuen isojen miesten terveydestä ja siitä, saako Chase Griffin palloa liikkeelle kuten erään Frankin – ei, en puhu siitä kaverista Kaurismäen filmissä – olisi pitänyt saada.
Tiettyä hassua logiikkaa on siinäkin, että alkavan kauden ToPo on pelaajamateriaaliltaan jossain määrin kauden 2010/11 ToPon vastakohta...
Onnea ToPolle alkavaan kauteen! Raportoin tähtipaitojen liikkeistä comin puolella silloin, kun vaipanvaihdolta ja Richard Scarryn kirjojen lukemiseltani suinkin ehdin. ”Eipäs Possu” on muuten ehdoton suosikkikirjani.
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.