Kysyimme kolmelta ylemmän jatkosarjan paikoista yhä kamppailevan joukkueen päävalmentajalta, mitä he ajattelevat tämänhetkisestä sarjamallista. Aihe jakaa mielipiteitä ilmeisen voimakkaasti.

Teksti: Juho Silventoinen

Lue myös: Tästä pelataan Korisliigan päätöskierroksella – Kobrat on ohuen oljenkorren varassa, Vilpas ei ole vielä turvassa
Lue myös: Vilppaan jatkosarjapaikka on liki varma, Kobrilla alle 2 % mahdollisuus
Lue myös: Korisliiga-pomo Westerholm iloitsee sydäntalven panoksellisista peleistä, mutta kuulee kritiikin – ”Tehdään tarvittaessa reivauksia”

Kolme vuotta sitten käyttöön otetulla Korisliigan sarjamallilla on ystävänsä ja kriitikkonsa. Kilpailujohtaja Tom Westerholm kertoi haastattelussamme omasta tyytyväisyydestään tavoitteiden saavuttamiseen sarjajärjestelmän muutoksien myötä, mutta vakuutti, että Koripalloliiton johdossa kuunnellaan seurojen, seurajohtajien ja valmentajien palautetta.

Tavoitimme myös Korisliigasta kolme valmentajaa kommentoimaan aihetta, joista jokaisen kohdalla asia on myös hyvin ajankohtainen, sillä kaikki pelaavat lauantain runkosarjan superpäätöskierroksella paikastaan ylemmässä jatkosarjassa. Seitsemäntenä majailevan Kouvojen päävalmentaja Jyri Lehtonen linjaa suoraan, ettei kuulu ensin mainittuun porukkaan.

– Minä en henkilökohtaisesti pidä tästä jatkosarjasysteemistä. Ensinnäkin tällaisessa meidän tyylisessä proggiksessa, jossa halutaan mahdollisimman paljon kehittää nuoria suomalaisia pelaajia, kauden alusta tulee niin hektinen. Jokaisella pelillä on tosissaan suuri merkitys, ja se on tuonut haasteita peluutuksen osalta, Lehtonen sanoo ja jatkaa:

– Pitää muistaa kuitenkin, että tämä on kilpaurheilua. Jotta proggis voi toimia, pitää voittaa tietty määrä pelejä, jotta tässä pysyy työrauha. Sitä kautta tulee paljon pelejä, joissa viiden–kuuden viimeisen minuutin aikana peli on jo ratkennut. Siellä olisi tarjota tosi hyviä kehitysminuutteja niille pelaajille, jotka eivät ole hirveästi päässeet kaudella pelaamaan, mutta siinä on pakko pelata peli tuloksesta loppuun saakka: voittava joukkue yrittää voittaa mahdollisimman paljon, ja häviöllä oleva joukkue yrittää hävitä mahdollisimman vähän. Se tekee sen tavallaan hankalaksi.

Kauhajoen Karhubasketin päävalmentaja Janne Koskimies on toista maata. Hän pitää mallia onnistuneena luomuksena juuri siksi, että alkukauden peleillä on suurempi panos.

– Olen itse valmentajana sitä mieltä, että nimenomaan pitäisi palkita siitä, että pelaa tasaisesti läpi runkosarjan hyvin, Koskimies painottaa ja nostaa esimerkiksi oman joukkueensa alkukauden.

– Ensimmäisellä kierroksella meillä oli vain neljä voittoa ja seitsemän tappiota. Nyt toistaiseksi olemme saaneet toisella kierroksella seitsemän voittoa ja kolme tappiota, ja olemme nyt yksi joukkueista, jotka pelaavat [alkusarjan] viimeisellä kierroksella pääsystä ylempään loppusarjaan. Meidänkin tilanteemme kuvastaa hyvin sitä, että kun ensimmäisen kierroksen on pelannut huonosti, sillä on nyt paljon isompi merkitys, kun jako tulee 22 ottelun jälkeen.

Salon Vilppaan pääkäskijä Jussi Savolainen näkee kolikon molemmat puolet, mitä nykyiseen sarjamalliin tulee.

– Siinä on paljon hyvää ja ehkä jotain korjattavaa. Kilpailullisesti se on tasavertainen, se on ehdottomasti hyvä puoli, lisäksi kiinnostavuus ja mielenkiinto katsojien näkökulmasta ovat ne suurimmat vahvuudet. Pelimäärä on fiksu, sanoo Savolainen ja täydentää:

– Jos jotain negatiivisia puolia hakee, pelirytmi on ollut aika löysä. Voi olla pitkiäkin taukoja esimerkiksi kotipelien välillä, mikä varmasti seurajohdon puolesta on sellaista, mikä voisi olla toisinkin. Kilpailumielessä systeemi on mielestäni oikein mielenkiintoinen ja toimiva.

Pelirytmin ihanteet Euroopassa

Europelejä taajaan pelanneen Karhubasketin Koskimies näkee pelirytmin paremminkin sopivana kuin väljänä.

– Osalla joukkueista on ollut se [kanta], että pelitahti on ollut liian harva. Meillähän se ei todellakaan ollut, koska pelasimme FIBA Europe Cupia syksyllä. Täytyy muistaa, että tämä kausi on ollut myös siinä mielessä poikkeuksellinen, että marraskuussa ei ollut FIBA-ikkunaa, joka kymmeneksi päiväksi keskeyttää sarjan. Se tekee tästä väljemmän. Ensi kaudella tulee sekä marraskuussa että helmikuussa olemaan FIBA-ikkuna, se tulee tiivistämään kautta myös, Koskimies huomauttaa.

Huolen pelaajakehityksestä Koskimies tunnistaa, mutta näkee nykyisen mallin paremminkin palvelevan sitä. Sen myötä Korisliiga lähentyy pelitahdissa muuta Eurooppaa.

– Kun on niin aikaisessa vaiheessa kautta niin merkityksellisiä pelejä, se vaikeuttaa nuorten pelaajien peluuttamista, se on yksi argumentti. Toinen argumentti on tämä pelitahti. – – Jos me katsomme tätä meidän runkosarjaa, jossa pelataan 32 ottelua, joka päättyy maaliskuun loppuun, niin kyllähän Euroopassa pelataan 32 tai 34 ottelun runkosarjoja monissa maissa, ja runkosarja päättyy huhtikuun lopussa.

– Ei tämä meidän pelitahtimme ole missään nimessä Euroopan mittakaavassa mitenkään harva: se on ihan normaalia tuolla [Euroopassa], että pelataan yksi peli viikossa. Viikolla joukkueilla on aikaa harjoitella, Koskimies sanoo ja jatkaa:

– Tämä on minun mielestäni erittäin tärkeä asia. Silloin meillä on myös mahdollista puhua siitä, että Korisliiga on hyvä alusta nuorille pelaajille, kun joukkueilla on oikeasti harjoitteluaikaa. Jos otteluiden määrä on liian iso, se ei ole nuorille pelaajille todellakaan optimaalinen se tilanne.

Koskimiehelle ei ole sinänsä merkityksellistä, jakautuuko sarja kesken talven ylempään ja alempaan sarjaan. Oleellisempaa on pelimäärän väheneminen – ja samalla yhdenmukaistuminen kohti muiden Euroopan sarjojen tahtia.

– Pidän merkityksellisempänä, että nyt on 32 ottelun runkosarja, eikä se 44 tai 40 ottelun sarja, joka oli todella tiivis. Silloin ei ollut tarpeeksi aikaa harjoittelulle.

Savolainen lukee nykyisen sarjamallin eduiksi rytmin sijasta sen tasavertaiset lähtökohdat.

– Valmentajan näkökulmasta rytmitykset ovat tärkeitä; miten usein pelejä on ja millaisilla väleillä. Ne ovat asioita, jotka itseäni kiinnostavat, sekä se, että systeemi on kilpailullisesti tasavertainen, mitä se nyt myös on, Savolainen muistuttaa.

Ei tehdä virheitä koripallossa, eikä elämässä

Kun pelimäärä vähenee ja ensimmäinen maali on jo sydäntalvella, virheisiin on aiempaa vähemmän varaa. Kouvojen Lehtonen näkee, että seurat reagoivat tappioihin ripeämmin, koska järjestelmä pakottaa siihen: sisäänajolle on aiempaa vähemmän aikaa.

– Minulla on sellainen olotila – en ole laskenut, mutta veikkaisin – että kolmasosa kauden aloittaneista jenkeistä on jo vaihdettu. Suunnitelmallinen joukkueen kehittäminen kauden alusta playoffeihin hidastuu, kun pitää kerta kaikkiaan vain olla alkukaudesta jo niin kovassa iskussa, että pystyy kilpailemaan, Lehtonen sanoo.

Tätä ajatusta komppaa myös Vilppaan Savolainen.

– Toki se antaa omia haasteitaan, että jokainen matsi on tärkeä: pelaajien – varsinkin ulkomaalaispelaajien – näkökulmasta täytyy onnistua heti, sisäänajoaikaa ei periaatteessa hirveästi ole. Meilläkin on pari kautta ollut niin, ettemme ole aloittaneet hirveän hyvin: ensimmäisten seitsemän–kahdeksan matsin jälkeen olemme olleet miinusrekordilla. Se tuo lisää panostakin matseihin, mikä sitten tietenkin näkyy peluutuksessa ja nuorten minuuttimäärissä, korieroissa ja muissa.

Lehtosen näkemys on, että aiemmin takapainotteisesta kaudesta on tullut nyt tarpeettoman etupainotteinen.

– Se vie henkilökohtaisen taidon, taktiikan ja tekniikan opettamisesta paljon aikaa, kun joutuu paljon enemmän käyttämään aikaa erilaisiin joukkuetaktisiin asioihin, vastustajan läpikäymiseen ja muuhun. Ennen tätä jatkosarja-ajattelua aloimme reilummin käymään vastustajia läpi joskus tammi-helmikuun vaihteessa. Nyt olemme tehneet sitä jonkin verran harjoituksissa päivä ennen peliä.

Salolainen Savolainen on samoilla linjoilla.

– Hienoahan se kilpailullisestikin on, että peleissä on panosta, mutta jokin yksittäinen peli voi olla hyvin ratkaiseva jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Siinä tullaan myös siihen, miten eri seurat kasaavat joukkueensa, mihin aikoihin he tulevat, kuinka paljon valmistautumisaikaa on, Savolainen pohtii.

Ammattilais- vai kehityssarja?

Lehtonen arvelee, että nykyisellä sarjamallilla pelataan vielä muutaman vuoden ajan johtuen Korisliigan voimassaolevasta tv-sopimuksesta.

– En halua, että kommenttini otetaan arvosteluna, vaan haluan kertoa realismin, miten meidän seurassamme koetaan tämä tilanne. Totta kai aina, kun rupeaa arvostelemaan, pitäisi antaa parempi vaihtoehto: tällä hetkellä minulla on sellainen käsitys, että tv-diilin johdosta ei ole oikein parempaa vaihtoehtoa tarjota. Kannattaisi mieluummin miettiä, mitä tehdään, kun tämä tv-diili loppuu.

– Ehkä se suurempi kysymys kuitenkin on se, onko tämä meidän sarjamme kehityssarja, jossa on muutama ammattilaisjoukkue, vai onko tämä ammattilaissarja, jossa on muutama kehitysjoukkue. Se ei ole minulle vielä auennut, Lehtonen muotoilee.

Lehtosen kriittisessä suhtautumisessa on huomattavaa, että Kouvot on kahtena edellisenä keväänä yltänyt ylempään loppusarjaan ja sen myötä myös pudotuspeleihin.

– Ensimmäisenä vuonna meiltä vietiin kaksi parasta pelaajaa ennen playoffeja muihin maihin, viime kaudella olimme loukkaantuneena kun playoffit alkoivat. Paljon tärkeämpää olisi, että sillä nipulla, jolla on aloitettu, myös lopetettaisiin se kausi, ja ollaan terveinä kun playoffit alkaa. Nyt playoffeissa meille on jäänyt vähän niin kuin luu käteen, Lehtonen manaa.

Paljon pelissä Korisliigan superlauantaissa

Vilpas on nykyisessä sarjamallissa suoranainen viivalla tangeeraamisen veteraani. Kaikilla kolmella nykyiseen tapaan pelatulla kaudella salolaiset ovat vääntäneet alkusarjan päätöskierroksilla vielä kynsin hampain arvokkaasta paikasta ylempään jatkosarjaan. Nyt joukkue on neljäntenä ja kahden pisteen turvin viivan yläpuolella, mutta paikka auringossa ei ole vielä auringonvarma.

– Huono startti oli tuloksellisesti taas tähänkin kauteen, ei siinä – siinä on tietenkin helppo sanoa pelaajillekin, että tuloksellisesti täytyy yksinkertaisesti saada paremmaksi. En haluaisi sanoa, että se mitään paineita tuo, mutta on se iso asia, oletko ylemmässä vai alemmassa: se nyt on ihan selvä, sanoo päävalmentaja Savolainen.

Suomalaistensa johdolla kurssiaan korjannut Karhu on kiinni viimeisessä ylemmän jatkosarjan paikassa. Asemien pitäminen on koko loppukauden kannalta iso asia, näkee Koskimies.

– Totta kai haluamme sinne ylempään, koska se tarjoaa mahdollisuuden kilpailla pudotuspelien kotiedusta. Sehän on aika selvä tällä hetkellä, että ilman isoja loukkaantumissumia Seagulls ja Nokia tulevat pelaamaan runkosarjan voitosta, heitä on kymmenen kierroksen aikana aika vaikea ottaa kiinni.

Koskimies painottaa, että Seagullsin ja BC Nokian taakse jäävä nelikko tulee toisilleen tutuiksi taisteltaessa pudotuspelien kotiedusta ja toisaalta myös kohtaamaan toisensa pudotuspeleissä. Karhu-käskijä korostaa tuon edun merkitystä suhteessa siihen, että ylipäänsä pääsystä pudotuspeleihin joutuisi vielä pelaamaan.

– Se, että pelaa kärkijoukkueita vastaan, on parasta valmistautumista pudotuspelejä ajatellen, Koskimies toteaa.

Toisin kuin Karhun ja Vilppaan kohdalla, Kouvoille pelkkä voitto päätöskierrokselta ei takaa paikkaa ylemmässä jatkosarjassa, vaan apuja tarvitaan muualta. Lehtonen muistuttaa, että tilanne on seuralle viime talvelta tuttu.

– Olemme sen jo puhuneet monta viikkoa sitten, että jokainen peli on yhtä tärkeä kuin jokin toinen peli. Lähdetään voittamaan peliä, ja katsotaan, mitä muut tulokset ovat. Voitto olisi tosi tärkeä, käy muissa peleissä mitä tahansa: se antaa paremmat lähtökohdat taistella kolmossijasta ylemmässä loppusarjassa ja seiskasijasta alemmassa loppusarjassa. Ei tästä kannata isoa mörköä tehdä, Lehtonen toteaa.

Juho Silventoinen

Lue myös: Tästä pelataan Korisliigan päätöskierroksella – Kobrat on ohuen oljenkorren varassa, Vilpas ei ole vielä turvassa
Lue myös: Vilppaan jatkosarjapaikka on liki varma, Kobrilla alle 2 % mahdollisuus
Lue myös: Korisliiga-pomo Westerholm iloitsee sydäntalven panoksellisista peleistä, mutta kuulee kritiikin – ”Tehdään tarvittaessa reivauksia”