Chicago Bulls: Rebuild

Ehdin tossa työmatkoilla kuuntelemaan uusimmat "Bulls Talk" ja "Locked on Bulls" podcastit. Siellä tuli esiin aika monia hyviä selityksiä niin Hoibergin potkuille kuin niiden ajankohdallekin - ja tulipa sitten mietittyä asiaa itsekin.

Kokokentän mainitsema pelko rakentumassa olleen löysyyden leviämisestä sairastuvaltakin tuleviin pelaajiin tuli vahvasti esiin. Paxson oli ilmeisesti käyttänyt useamman kerran ilmaisua "bad habits" jolla oli viitannut edellisen lisäksi melko suoraan myös eräänlaiseen kurittomuuteen (esim. Blakeney oli ilmeisesti huutanut kovaan ääneen päin Hoibergin naamaa kun joutui pois kentältä - ja Parkerhan on osoittanut mieltään ihan julkisesti myös).

Voi ymmärtää, että joku Dwyane Wade tai Jimmy Butler höykyttää rookie-koutsia, mutta jos parikymppiset staran alutkin ignoroi valmentajaansa, niin eihän se toimi.

Tom Thibodeau joutui ulos joukkueesta koska oli omapäinen ja piti kiinni periaatteistaan - myös joukkueen johdon ja omistajien suuntaan. Hoiberg valittiin johdon kannalta mukavaksi jees-mieheksi, mutta näyttää siltä, että auktoriteettia puuttui suhteessa pelaajiin kuin myös kanttia olla avoimesti eri mieltä joukkueenjohdon tempausten suhteen.

Ilmeisen mukava ja fiksu mies jäi tavallaan puun ja kuoren väliin.

Viime kaudellahan mm. Warriorsin Steve Kerr kehui Hoibergia NBA:n skarpeimpiin valmentajiin kuuluvaksi ja tunnusti napanneensa tältä innovatiivisia hyökkäyssettejä. Ehkä Hoibergin tulevaisuus on jonkin menestyvän pace & space joukkueen Lassi Tuovina piirtelemässä hyökkäyskuvioita tauluun kun joukkueen ykkösvalmentaja pitää yllä kuria ja järjestystä?


Mutta tosiaan, ilmeisesti Hoibergista haluttiin eroon jo aiemmin ja nyt Boylenille haluttiin antaa fresh start kun sairastuvan pelaajat tulee rosteriin mukaan - että uusi koutsi saa ajaa ne sisään, toivottavasti parempaan pelikulttuuriin. Sauma on myös kalenterillisesti hyvä, koska tässä on useampia treenipäiviä tarjolla, eli joukkue saa hiukan aikaa ajaa uuden valmentajan ja tämän uudistukset sisään.

Aika paljon puhuttiin myös siitä, että Boylen on olemukseltaan ja asemaltaan enemmän se kuuluisa "bad cop" joka nyt siis ottaa ohjat - ja ilmoittaa pelaajille suoraan, mikä on nokkimisjärjestys. Hoibergin aikana esim. kolmosia sai heitellä aika vapaasti jos siltä tuntui ja valittamalla pystyi vaikuttamaan koutsin päätöksiin. Nyt seurannee paluu selkeämpiin rooleihin (ehkä Holidayn älytön viskely saadaan loppumaan) ja Boylen kuuluu ilmoittaneen myöskin hyvin selkeästi, että Markkanen tulee avaukseen ja Parkerin paikka on alustavasti skorata kakkosessa - ja mussutus loppuu tähän.

Sitten jäämmekin odottamaan sitä konfliktia, kun Reinsdorfit ilmoittavat, että Parkerin on palattava avaukseen ja Boylen sanoo, että no thanks... jos uskaltaa.

Tai mitä Boylen tekee kun Portis palaa rosteriin? Viekö Parker Portisin peliajan? Laitetaanko Parker kakkosjengin kolmoseksi vaiko Portis vitoseksi - ja minne RoLo sitten menee?
 
Viime yön pelissä Indianaa vastaan, Chicagon puolustuksen aktiivisuus oli ihan eri planeetalta kuin kauden aikaisemmissa peleissä. Kaikki pelaajat (jopa Lavine) tekivät aktiivista puolustustyötä ja trappeja tehtiin enemmän ja rotaatiot pyörivät aktiivisemmin.. Ihan hyvän muutoksen oli Boylen saanut ainakin ensimmäiseen peliin.. Kannattaa katsoa tuo viime yön peli, muutos aikaisempaan on melkoinen.

Toki edelleen suuria ongelmia on 1-vs-1 -puolustuksessa, mutta sekin varmasti paranee kun esim. Dunn tulee mukaan. Mutta pakko on myös todeta. että Laurin 1-vs-1 -puolustuskaan ei ole kovin hyvää. Paljon on vielä opittavaa, mutta paremmin Lauri osaa jo puolustaa takamiehiä vastaan vaihtotilanteissa.

Tai mitä Boylen tekee kun Portis palaa rosteriin? Viekö Parker Portisin peliajan? Laitetaanko Parker kakkosjengin kolmoseksi vaiko Portis vitoseksi - ja minne RoLo sitten menee?
Viime yön pelissä Chicago pelasi koko pelin kolmen ison miehen rotaatiolla (Markkanen, Carter ja Parker) ja RoLo ei käynyt kertaakaan kentällä. Veikkaan että Portisin mukaan tullessa mennään neljän ison miehen rotaatiolla ja RoLo jää kokonaan penkille. Parkeria varmasti sitten vielä hetkittäin kokeillaan kolmospaikalla. Blakeney ei myöskään pelannut. En huomannut oliko edes penkillä.

Mutta ihan selkeästi Boylenin tavoitteena on nostaa puolustuksen intensiteettiä reilusti ja myös nopeuttaa hyökkäyksiin lähtöä. Aikaisemminhan Chicago on saanut todella vähän nopeita hyökkäyksiä.

Chicago kyllä tarvitsisi ihan ehdottomasti yhden laadukkaamman pelinrakentajan, vaikka Dunn tuleekin kohta takaisin. Samoin myös yhdelle laadukkaalle 2-3 -paikan pelaajalle olisi tarvetta.. Jos Chicago haluaa voittoja kerätä, niin pelaavasta rotaatiosta pitää saada pois Payne, Harrison, Hutchison ja Archidiacono. Parempia pelaajia pitää löytää jostain. Nythän erityisesti palinrakentajan paikka on ollut ihan karmea. Koskahan viimeksi millään nba-joukkueella on ollu noin huono pelinrakentajakaksikko kuin Archidiacono-Payne.
 
Viestejä
114
mutta ensi kaudeksi pitäisi saada pakka kuntoon tai Markkasen uran kannalta näyttää kehnolta
Bullsin toimiston toiminta ei ihan terävintä huippua ole ollut, niin mistäs sitä tietää jos joku saa idean treidata Lauri johonkin, joku ehdottaa vaikka tarjota kahvit ja donitsit Laurista, tai tuskin tarvii noin paljoa edes maksaa, eikös Bullsin tapa ole antaa pelaajia pois ilmaiseksi?
 
2½ tuntia viivoja treeneissä. Kyllä tuosta jengistä sketsi haiskahtaa.
Ei tuo mun mielestä ole vitsi, vaan juuri oikea suunnan muutos. Tuohon alkukauden laiskaan paskajengiin pitää saada ryhtiä. Tuolla yksittäisellä treenillä vaan näytetään pelaajille, että muutos on tosiasia. Chicagossa on useampi pelaaja ollut ihan silmin nähden huonokuntoinen. Näistä esimerkkinä Parker ja Payne. Liian moni pelaaja on suorastaan laiskotellut ja levännyt puolustuksessa. Lisäksi kuten kirjoitin yllä, niin nyt koko pelitapa muuttuu paljon agressiivisempaa ja liikkuvampaan suuntaan molemmissa päissä kenttää.

Kikkailkoot nyt tämän kauden mitä lystäävät, mutta ensi kaudeksi pitäisi saada pakka kuntoon tai Markkasen uran kannalta näyttää kehnolta.
Laurin uran kannalta Chicagon surkeus on ihan toissijainen asia. Vaikka Chicago rämpisi koko Laurin uran ensimmäiset 4 vuotta, niin Lauri voi silti koko ajan parantaa omaa pelaamistaan ja nousta all-star -tasolle.. Ihan samalla tavalla Porzingis on pelannut koko uran umpisurkeassa New Yorkissa, mutta ei se hänen kehittymiseen pelaajana on vaikuttanut mitenkään. Joukkueen surkeus on saattanut olla jopa mahdollisuus, kun pelaajalle annetaan enemmän mahdollisuuksia ja yksittäisiä epäonnistumisia ei nosteta heti tikun nokkaan kuten menestyvissä joukkueissa.

Jos jollekin on vielä epäselvää, niin Lauri on Chicagon ihan selkeä tulevaisuuden ykköspelaaja nykyrosterista. Hän saa kyllä kaiken mahdollisuuden pelata ja kehittyä rauhassa, vaikka Chicago rämpisikin vielä pitkään. Edellisestä Indiana -pelistäkin tämä näkyi selkeästi.. Lauri nähdään ihan selkeästi tulevaisuuden joukkueen cornerstonena ympäri nba:n ja tuollaista pelaajaa ei treidata pois edes Chicagosta. :) Puolitoista vuotta, niin maksimi extension -soppariin laitetaan allekirjoitusta.
 
Jos jollekin on vielä epäselvää, niin Lauri on Chicagon ihan selkeä tulevaisuuden ykköspelaaja nykyrosterista. Hän saa kyllä kaiken mahdollisuuden pelata ja kehittyä rauhassa, vaikka Chicago rämpisikin vielä pitkään. Edellisestä Indiana -pelistäkin tämä näkyi selkeästi.. Lauri nähdään ihan selkeästi tulevaisuuden joukkueen cornerstonena ympäri nba:n ja tuollaista pelaajaa ei treidata pois edes Chicagosta.
Sanoisin, että ainakin vielä, Lauri on Chicagon toinen ykköspelaaja nykyrosterissa. Zach LaVine on tietenkin toinen. Tässäkin asemassa Markkanen saanee kaikki mahdollisuudet pelata ja kehittyä rauhassa eikä vaaraa (toivoa?) myynnistä pitäisi olla.

Sinänsähän tässä alkukauden surkeudessa on mahdollisesti ollut sellainen positiivinen puoli, että LaVine on saanut pelata toivomaansa hero-ballia ihan sydämensä kyllyydestä ja todellakin tehdä kaiken yksin. Ja se näkyy nyt uupumuksena ja ahdistuksena. Ehkä LaVine siis oppi, että pelikavereista ja vastuunjaosta voi olla iloakin, jopa omalle pelille? Eli voi olla, että LaVinesta tuli tämän syksyn vuoksi parempi joukkuepelaaja? Toivotaan ainakin niin.
 
Ei tuo mun mielestä ole vitsi, vaan juuri oikea suunnan muutos. Tuohon alkukauden laiskaan paskajengiin pitää saada ryhtiä. Tuolla yksittäisellä treenillä vaan näytetään pelaajille, että muutos on tosiasia. Chicagossa on useampi pelaaja ollut ihan silmin nähden huonokuntoinen. Näistä esimerkkinä Parker ja Payne. Liian moni pelaaja on suorastaan laiskotellut ja levännyt puolustuksessa. Lisäksi kuten kirjoitin yllä, niin nyt koko pelitapa muuttuu paljon agressiivisempaa ja liikkuvampaan suuntaan molemmissa päissä kenttää.
Jos useita vuosia NBA:ssa ammattilaisina olleet kaverit tarvitsevat "ryhtiä" juoksemalla 2½ tuntia viivoja treeneissä kauden aikana, ei sitä ryhtiä ole herroihin ilmaantumassa. Bullsin briljantti johtoporras on nämä herrat sopimuksiin saanut sellaisina kuin ovat, eivätkä he ole miksikään nyt yhdellä mukavalla valkulla muuttumassa.

Aggressiivisempaan ja liikkuvampaan? Hä? Boylenihan on sen vastakohta. Boylen luottaa hitaaseen half courtiin ja painimiseen. Ok, puolustuspeli voi ehkä karvan verran petraantua, mutta mitä hemmetin järkeä on peluuttaa juuri tätä jengiä hitauteen, puolustukseen ja puolustuspään levaripeliin perustuen?

Jos siellä oli Tim Duncan & co. jengissä, niin joo, sitten ehdottomasti pakin kautta. Mutta tämä on seura, joka hankki kesällä joukkueeseen Jabari Parkerin.

Joukkue ja sen pelaajisto eivät mene mitenkään yksiin uuden valmentajansa kanssa. Boylen myös ilmoittanut, että joka treeneissä vedetään viivoja tästä lähtien. Saattaa toimia pari viikkoa, saattaisi toimia collegessa hienosti. NBA:ssa ja näillä äijillä veikkaan tuloksen olevan uudenvuoden jälkeen se, että jabarit ja zachit vetävät haastettuja pitkiä kakkosia käsi naamassa heittokellossa 16 sekuntia ja sen jälkeen näyttävät koutsille että hyvin sä vedät.
Laurin uran kannalta Chicagon surkeus on ihan toissijainen asia. Vaikka Chicago rämpisi koko Laurin uran ensimmäiset 4 vuotta, niin Lauri voi silti koko ajan parantaa omaa pelaamistaan ja nousta all-star -tasolle.. Ihan samalla tavalla Porzingis on pelannut koko uran umpisurkeassa New Yorkissa, mutta ei se hänen kehittymiseen pelaajana on vaikuttanut mitenkään. Joukkueen surkeus on saattanut olla jopa mahdollisuus, kun pelaajalle annetaan enemmän mahdollisuuksia ja yksittäisiä epäonnistumisia ei nosteta heti tikun nokkaan kuten menestyvissä joukkueissa.
Onko kehittyvän pelaajan kannalta parempi, että ympärillä on hyvä joukkue, joka pelaa hyvää joukkuepeliä vai paska jengi, jota joukkuepelaaminen ei kiinnosta tippaakaan? Väittäisin, että ensimmäinen vaihtoehto olisi parempi.

Ei se Markkasen kehitystä välttämättä estä mitenkään, mutta ei se ainakaan auta yhtään.

Eikä sekään, että virheisiin ei puututtaisi ole mitenkään hyvä asia. Jos Laurilla olisi tuollainen vihreä valo joka ilta kuin oli Pacers-pelissä, niin kehitys menisi ihan väärään suuntaan.
Sinänsähän tässä alkukauden surkeudessa on mahdollisesti ollut sellainen positiivinen puoli, että LaVine on saanut pelata toivomaansa hero-ballia ihan sydämensä kyllyydestä ja todellakin tehdä kaiken yksin. Ja se näkyy nyt uupumuksena ja ahdistuksena. Ehkä LaVine siis oppi, että pelikavereista ja vastuunjaosta voi olla iloakin, jopa omalle pelille? Eli voi olla, että LaVinesta tuli tämän syksyn vuoksi parempi joukkuepelaaja? Toivotaan ainakin niin.
LaVine pelaa viidettä kauttaan NBA:ssa, 250+ matsia vyön alla. Pelaaja voi totta kai yhä kehittyä, varsinkin kun on vasta 23-vuotias. Ei se luonne ja pelitapa kuitenkaan yhtäkkiä miksikään toiseksi muutu. LaVine on mitä on, samoin Jabari, samoin muut kundit. Saa keskimääräistä isompi halogeeni syttyä pään yläpuolelle, jos pelkkää minä-minä-minä-peliä todennäköisesti viimeiset 10 vuotta pelannut ukko yhtäkkiä kokisi valaistumisen ja muuttaisi tapojaan totaalisesti.
 
Viestejä
187
Jos useita vuosia NBA:ssa ammattilaisina olleet kaverit tarvitsevat "ryhtiä" juoksemalla 2½ tuntia viivoja treeneissä kauden aikana, ei sitä ryhtiä ole herroihin ilmaantumassa. Bullsin briljantti johtoporras on nämä herrat sopimuksiin saanut sellaisina kuin ovat, eivätkä he ole miksikään nyt yhdellä mukavalla valkulla muuttumassa.

Aggressiivisempaan ja liikkuvampaan? Hä? Boylenihan on sen vastakohta. Boylen luottaa hitaaseen half courtiin ja painimiseen. Ok, puolustuspeli voi ehkä karvan verran petraantua, mutta mitä hemmetin järkeä on peluuttaa juuri tätä jengiä hitauteen, puolustukseen ja puolustuspään levaripeliin perustuen?

Jos siellä oli Tim Duncan & co. jengissä, niin joo, sitten ehdottomasti pakin kautta. Mutta tämä on seura, joka hankki kesällä joukkueeseen Jabari Parkerin.

Joukkue ja sen pelaajisto eivät mene mitenkään yksiin uuden valmentajansa kanssa. Boylen myös ilmoittanut, että joka treeneissä vedetään viivoja tästä lähtien. Saattaa toimia pari viikkoa, saattaisi toimia collegessa hienosti. NBA:ssa ja näillä äijillä veikkaan tuloksen olevan uudenvuoden jälkeen se, että jabarit ja zachit vetävät haastettuja pitkiä kakkosia käsi naamassa heittokellossa 16 sekuntia ja sen jälkeen näyttävät koutsille että hyvin sä vedät.
Onko kehittyvän pelaajan kannalta parempi, että ympärillä on hyvä joukkue, joka pelaa hyvää joukkuepeliä vai paska jengi, jota joukkuepelaaminen ei kiinnosta tippaakaan? Väittäisin, että ensimmäinen vaihtoehto olisi parempi.

Ei se Markkasen kehitystä välttämättä estä mitenkään, mutta ei se ainakaan auta yhtään.

Eikä sekään, että virheisiin ei puututtaisi ole mitenkään hyvä asia. Jos Laurilla olisi tuollainen vihreä valo joka ilta kuin oli Pacers-pelissä, niin kehitys menisi ihan väärään suuntaan.
LaVine pelaa viidettä kauttaan NBA:ssa, 250+ matsia vyön alla. Pelaaja voi totta kai yhä kehittyä, varsinkin kun on vasta 23-vuotias. Ei se luonne ja pelitapa kuitenkaan yhtäkkiä miksikään toiseksi muutu. LaVine on mitä on, samoin Jabari, samoin muut kundit. Saa keskimääräistä isompi halogeeni syttyä pään yläpuolelle, jos pelkkää minä-minä-minä-peliä todennäköisesti viimeiset 10 vuotta pelannut ukko yhtäkkiä kokisi valaistumisen ja muuttaisi tapojaan totaalisesti.

Se on totta että GarPaxin pitää saada kenkää.
Mutta kysymys on siitä ovatko Reinsdorffit ( isä + poika) riittävän fiksuja tekemään kyseisen liikkeen.

Sen mitä itse Bulls vs Pacers peliä näin kyllä se Lavine pari Laurin koria syötti.
Joojoojoo eihän tuo paljoa ole mutta mistäs otat sen ns huippuluokan PG:n kun yksikään ensikeäsänä vapaa-agentin statuksella oleva PG ( esim Irwing ) tuskin vilkaisee Bullsiin päin.
Jos Bulls haluaa kunnon syöttötaidon omaavan PG:n niin sellainen täytyy varata draftissa ensi kesänä.
 
Viimeksi muokattu:
Aggressiivisempaan ja liikkuvampaan? Hä? Boylenihan on sen vastakohta. Boylen luottaa hitaaseen half courtiin ja painimiseen. Ok, puolustuspeli voi ehkä karvan verran petraantua, mutta mitä hemmetin järkeä on peluuttaa juuri tätä jengiä hitauteen, puolustukseen ja puolustuspään levaripeliin perustuen?
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin suosittelen sinullekin tuon Pacers -pelin katsomista. Ihan selkeästi uudella valmentajalla Boylenilla on pyrkimys alkukautta aggressiivisempaan ja liikkuvampaan pelaamiseen molemmissa päissä kenttää. Eli siis tuon Pacers -pelin perusteella ainakaan uuden valmentajan peluutus ei perustu kirjoittamaasi hitauteen ja half court -pelaamiseen.. Boylen ei ikinä edes aikaisemmin ole ollut päävalmentajana, joten vaikea meidän on tietää millaiseen pelifilosofiaan hän luottaa. Joukkueen materiaalikin tietysti vaikuttaa millaisella tavalla kannatta pelata.

LaVine pelaa viidettä kauttaan NBA:ssa, 250+ matsia vyön alla. Pelaaja voi totta kai yhä kehittyä, varsinkin kun on vasta 23-vuotias. Ei se luonne ja pelitapa kuitenkaan yhtäkkiä miksikään toiseksi muutu. LaVine on mitä on, samoin Jabari, samoin muut kundit. Saa keskimääräistä isompi halogeeni syttyä pään yläpuolelle, jos pelkkää minä-minä-minä-peliä todennäköisesti viimeiset 10 vuotta pelannut ukko yhtäkkiä kokisi valaistumisen ja muuttaisi tapojaan totaalisesti.
Kyllä Hardenkin on muuttunut Houstonin vuosien aikana Lavinen kaltaisesta sooloilijasta jopa liigan syöttötilaston kärkinimeksi (2016-2017). Joten kyllä muutokset aina mahdollisia ovat, mutta tottakai sen pitää lähteä pelaajasta itsestään.
 
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin suosittelen sinullekin tuon Pacers -pelin katsomista. Ihan selkeästi uudella valmentajalla Boylenilla on pyrkimys alkukautta aggressiivisempaan ja liikkuvampaan pelaamiseen molemmissa päissä kenttää. Eli siis tuon Pacers -pelin perusteella ainakaan uuden valmentajan peluutus ei perustu kirjoittamaasi hitauteen ja half court -pelaamiseen.. Boylen ei ikinä edes aikaisemmin ole ollut päävalmentajana, joten vaikea meidän on tietää millaiseen pelifilosofiaan hän luottaa. Joukkueen materiaalikin tietysti vaikuttaa millaisella tavalla kannatta pelata.
Matsin katsoin ihan ensimmäisestä minuutista loppuun asti yöllä.

Boylen on itse sanonut, mikä hänen pelifilosofiansa on.

Pacers-pelissä Bullsilla oli omaa (heikohkoa) keskiarvoaan vähemmän pallonhallintoja, vaikka joukkue otti selvästi omaa keskiarvoaan enemmän hyökkäyslevyjä + riistoja.
 
Matsin katsoin ihan ensimmäisestä minuutista loppuun asti yöllä.
Eikö mielestäsi ollut yhtään parempaa ja aggressiivisempaa puolustamista kuin aikaisemmin? Oliko Hoibergin aikana parempaa?

Pacers-pelissä Bullsilla oli omaa (heikohkoa) keskiarvoaan vähemmän pallonhallintoja, vaikka joukkue otti selvästi omaa keskiarvoaan enemmän hyökkäyslevyjä + riistoja.
Näitä yksittäisiä tilastoja voi yksittäisestä pelistä poimia miten haluaa tukemaan omaa viestiä.

Samalla voisi kuitenkin todeta, että Indiana otti pelissä vain 76 pelitilanneheittoa ja teki 96 pinnaa, kun tähän mennessä kaudella vastustaja on ottanut keskimäärin 91 heittoa per peli ja tehnyt 112 pinnaa per peli.

Jossain medioissa tämä on tietysti selitelty sillä, että "Chicago and Boylen slow the pace down". Mutta jostain syystä kuitenkin Chicago otti pelitilanneheittoja paljon enemmän kuin kausikeskiarvo on (94 vs 87). Chicagolla myös enemmän hyökkäyslevyjä ja riistoja kuin keskiarvot.

Yksinkertaisesti vaan parempaa puolustamista ja efforttia kuin aikaisemmin. Myös Bullsin kommentaattori Stacey King oli samaa mieltä, että ero aikaisempaan on selkeä. Lisäksi hän totesi, että nyt pitää jatkaa vaan samalla efortilla jatkossakin.

Se on tietysti sanottava, ettei munkaan mielestä Boylen ole mikään hyvä ratkaisu päävalmentajaksi. Paljon parempiakin vaihtoehtoja olisi vapaana, mutta ehkä niitä ei ole saatavilla tuon GarPaxin maineen takia. Mutta mikä tahansa vaihtoehto on parempi kuin Hoiberg, joka ei ole saanut mitään positiivista aikaiseksi.
 
Eikö mielestäsi ollut yhtään parempaa ja aggressiivisempaa puolustamista kuin aikaisemmin? Oliko Hoibergin aikana parempaa?
Puolustus oli parempaa, kyllä. Sen sijaan väitehän oli, että koko Bullsin pelitapa molemmissa päissä on aktiivisempaa ja liikkuvampaa. Ei ole.

Pakissa oli sellaista "yritetään kerrankin edes" -henkeä, mikä on ihan vaan positiivista. Se ei vaan minun mielestäni liity oikein mitenkään aktiiviseen ja liikkuvaan pelitapaan. Ei siellä kenttää juostu, yritetty saada tietyillä kuvioilla nopeita heittopaikkoja ja ylipäänsä liikkeen, nopeuden tai aktiivisuuden kautta saada pidettyä tempoa korkeana. Päinvastoin.
Jossain medioissa tämä on tietysti selitelty sillä, että "Chicago and Boylen slow the pace down". Mutta jostain syystä kuitenkin Chicago otti pelitilanneheittoja paljon enemmän kuin kausikeskiarvo on (94 vs 87).
Pelitilanneheittoja oli paljon osin niiden hyökkäyslevyjen myötä ja osin sen takia, että siellä oli muutamalla kaverilla (erityisesti Laurilla) neon-kirkkaana vilkkuva vihreä valo. En sitäkään pidä mitenkään aktiivisena ja liikkuvana pelitapana, että pari jätkää saa vetää ihan koska vaan, ihan mistä vaan.
Yksinkertaisesti vaan parempaa puolustamista ja efforttia kuin aikaisemmin. Myös Bullsin kommentaattori Stacey King oli samaa mieltä, että ero aikaisempaan on selkeä. Lisäksi hän totesi, että nyt pitää jatkaa vaan samalla efortilla jatkossakin.
Kuten todettua, joo, pakissa oli eforttia. Ja hyvä niin. Mutta ainakin tuon pelin perusteella uuden koutsin Bulls ei ole aktiivinen ja liikkuva, vaan pikemminkin haluaa juuri painia, voittaa levareita ja sitten ilmeisesti muutamalla kaverilla on "license to shoot".
 
Pakissa oli sellaista "yritetään kerrankin edes" -henkeä, mikä on ihan vaan positiivista. Se ei vaan minun mielestäni liity oikein mitenkään aktiiviseen ja liikkuvaan pelitapaan.
Jos puolustuksessa yritetään enemmän ja painitaan enemmän (kuten sinäkin kirjoitit), niin eikös se nimen omaan ole liikkuvampaa ja aktiivisempaa puolustamista/pelitapaa? Chicagon puolustus oli paljon aikaisempaa liikkuvampaa( ja aktiivisempaa) ja esim. träppejä tehtiin paljon enemmän kuin alkukauden aikaisemmissa peleissä.. Minulla ei tosin ole kristallipalloa, joten en tiedä oliko tuo vain "yritetään kerrankin edes" -pelaamista vai pysyvä muutos.

Myös hyökkäyksiin lähdöissä oli selkeä pyrkimys nopeampiin lähtöihin (liikkuvampaan pelaamiseen). Tämä näkyi erityisesti silloin, kun isona kaksikkona oli Markkanen ja Parker kentällä. Molemmat lähtivät usempaan kertaan työntämään itse palloa ylös saatuaan puolustuslevarin. Tuosta nopeampaan ja liikkuvampaan pelaamiseen pyrkimisestä puhuu puolestaan myös Lopezin penkittäminen. Toki se on sanottava, että tässä hyökkäyksien nopeuttamisessa ei ihan parhaalla tavalla onnistuttu tässä Indiana -pelissä.

Miten tää nyt on taas näin vaikeaa ja yksinkertainen asia menee sanojen viilaamiseksi? :rolleyes:

Pelitilanneheittoja oli paljon osin niiden hyökkäyslevyjen myötä ja osin sen takia, että siellä oli muutamalla kaverilla (erityisesti Laurilla) neon-kirkkaana vilkkuva vihreä valo.
Ei Lauri mun mielestä tuossa Indiana -pelissä ottanut montaakaan huonoa ja pakotettua heittoa. Heittopäivä oli vaan aika surkea ja loukkaantumisen jäljilta oli nähtävissä liiallista "mailasta puristamista". Laurin 13 kolmosen yrityksestäkin melkein kaikki olivat ihan avoimia paikkoja ja normi-/hyvänä päivänä niistä olisi helposti voinut mennä 7-8 sisään.

1544218897393.png
 
Jos puolustuksessa yritetään enemmän ja painitaan enemmän (kuten sinäkin kirjoitit), niin eikös se nimen omaan ole liikkuvampaa ja aktiivisempaa puolustamista/pelitapaa?

Myös hyökkäyksiin lähdöissä oli selkeä pyrkimys nopeampiin lähtöihin (liikkuvampaan pelaamiseen).
Minun mielestäni liikkuvaa ja aktiivista pelitapaa on se, että pyritään nykytavan mukaisesti maksimoimaan omien pallonhallintojen määrää. Sitä Bullsin peli ei ole, enkä nähnyt kyllä mitään erityistä pyrkimystä työntää palloa ylös.

***

Ja eilen tuli sitten turpaan ja lujaa. Boylen otti avauksen kerralla kokonaan sisään kahdesti ja läksytti näitä. Lauri kilttinä poikana kuunteli korvat punaisena ja kommentoi pelin jälkeen nöyrästi. Sen sijaan LaVinen ja varmaan muidenkaan korvat eivät punoittaneet, kun LaVine ei omien sanojensa mukaan edes kuunnellut mitä Boylen sanoi.

Samaan aikaan paikallislehti oli kaivanut esille mahdollisen Hoibergin potkujen oikean syyn:
Sources: Bulls GM Gar Forman was the main force behind Fred Hoiberg's firing

Siellä on Forman yrittänyt piirrellä pojille jopa kuvioita ja Hoiberg on mennyt pään yli kantelemaan tästä. Nyt sitten oli hyvä sauma antaa kenkää.

Ja tänään sunnuntaina sitten eilisen nöyryyksen jälkeen juostaan taas viivoja treeneissä. Tällä menolla ei tule Boylenille interim-tagia, vaan saattaa valkku vaihtua kauden aikana vielä uudelleen - jos Bulls jostain löytäisi sellaisen valmentajan, joka voisi hypätä mukaan jo kesken kauden ja olisi sitten se tulevaisuuden valmentaja. Ei vaan taida sellaista löytyä.
 
Tämä onkin kunnon show....

Olisihan se ollut typerää pitää sunnuntaina kovat treenit, jota Boylen uhkaili pitää ottelun jälkeen, koska maanantaina on seuraava peli. Lauantain pelissä oli näkyvissä, että pelaajat olivat vieläkin väsyneitä perjantain voitosta ja sen takia olivat super surkeita. Sen lisäksi Boylen koko aloitusviisikon vaihtaminen kaksi kertaa ei todellakaan ollut mitenkään järkevä teko, varsinkin kun toisella kertaa aloitusviisikko oli neljännestä tappiolla vain 5-3 (ensimmäinen pois otto tuntui loogiselta koska kyse oli kuitenkin 17-0 run:sta alkuun). Lopputuloksena Bostonin kautta aikojen suurin voitto. Ei kovinkaan hyvä sulka valmentajalle uransa kolmannessa pelissä.
 
Muutan arviotani "uudenvuoden jälkeen" => "ennen joulua".
Ja siinä sitten kesti tasan kuusi päivää, kun saatiin vieläpä ihan täysimittainen kapina pystyyn.

Markkanen oli tosiaan ilmeisesti estämässä boikotin toteutumista pahimmassa versiossaan. Ja palavereiden jälkeen median eteen marssitettiin rookie Carter Jr.

Voisi oikeastaan antaa fudut Formanille, Paxsonille ja kauden päätteeksi kaikille muille pelaajille paitsi yo. kaksikolle.
 
soppa sakenee Bullsin leirissä. Tarpeeksi kauan tätä uuden valkun kanssa niin seuraavaksi alkaa pelaajamatsku vaihtua. Laurilla on vankka asema rakennuspalikkana toki, mutta NBA:ssä mikään EI ole ikuista. En yllättyisi, että suunnitelmat vielä muuttuu rajustikin. Markkaselta odotetaan suuria, aika sitten näyttää millainen pelaaja hänestä oikeasti tulee. Ensimmäisenä kannattaa lopettaa näiden asiantuntijoiden kuten Sipilän analyysit.
 
Ylös