Chicago Bulls: Rebuild

[Dreier]

Viime vuoden Bulls-topicci oli niin häikäisevän suosittu, että spekuloidaanpa taas vähän.

Viime kaudella Chicago nousi liigan kenties parhaalla puolustuksella, hyvällä joukkuepelillä ja ennen kaikkea Rosen MVP-suorituksilla (plus osittain muiden rähmimisten ansiosta) runkosarjan ykköseksi. Playoffit olivat puolestaan kahden ensimmäisen kierroksen osalta karmaisevaa tahkomista sysipaskoja Indianaa ja Atlantaa vastaan. Konferenssifinaalit alkoivat huikean heittopelin sävyttämällä blowoutilla Miamista, minkä jälkeen tervanjuonti alkoi taas, Lebronin pelatessa elämänsä parasta koripalloa.

Vastus oli kieltämättä kova. Tosiasia kuitenkin on, että Bulls ei missään vaiheessa pudotuspelejä näyttänyt joukkueelta, joka voisi voittaa mestaruuden. Suurimmiksi ongelmiksi nähtiin Boozerin lähes lebronmainen playoff-katoaminen sekä se, ettei Rosella ollut riittävästi tulitukea. Kakkospaikalla vuorotelleista Keith Bogansista ja Ronnie Breweristä ei ole korintekijöiksi.

Bulls on nyt sikäli mielenkiintoisessa tilanteessa, että kasassa on suht nuori, energinen joukkue, jolla on hyväksi havaittu valmentaja, deep bench ja runko kasassa. Vaikka Chicagoa hehkutetaan yhdeksi mestaruussuosikeista, on selvää, että kakkospaikalle tarvitaan yksi palikka lisää. Muilta osin muutoksia on tuskin pahemmin luvassa. Kurt Thomas saattaa tarttua johonkin rahakkaampaan tarjoukseen, mikä olisi siinä mielessä menetys, että Noah ja Boozer kuitenkin viettävät osan kaudesta sairastuvalla ja viime vuonna Thomas teki näissä tilanteessa loistotyötä. Jos Thomas lähtee, joku PF/C -paikan penkinlämmittäjä tarvitaan tilalle.

Entä se sg? Jos oikein olen käsittänyt, Chicagossa mietitään parhaillaan, käytetäänkö team option Bogansiin vai päästetäänkö mies menemään. Jos päästetään, Bulls pystyisi käyttämään MLE:n johonkin korintekijään. Ja tässä vaiheessa homma menee mielenkiintoiseksi, tai siis karmivaksi.

Ilmaan on heitelty free agent -poolista ainakin seuraavia nimiä:

Jason Richardson
Hyvää: osaa heittää, puhdas korintekijä
Huonoa: vanha, ei kummoinen puolustaja, ei ole eläissään voittanut mitään

Jamal Crawford
Hyvää: osaa heittää
Huonoa: vanha, ailahtelevainen, ei syötä, ei puolusta, ei ole voittanut mitään, tottunut pelaamaan penkiltä. Vie joukkueen yhtenä iltana tähtiin ja muina iltoina helvettiin. Sopii helvetin hyvin Atlantaan Joe Johnsonin ja Josh Smithin kaveriksi.

Arron Afflalo
Hyvää: nuori, osaa heittää ja puolustaa
Huonoa: ei välttämättä sovellu startteriksi, ja Denver tuskin päästää miehestä irti

J.R. Smith
Hyvää: nuori, osaa heittää
Huonoa: hullu, ottaa tyhmiä ratkaisuja sekä kentällä että siviilissä, ei pääse elävänä pois Kiinasta

Että näin. Entäpä mahdolliset amnesty-pelaajat?

Gilbert Arenas
Hyvää: omistaa aseita, joilla ehkä ampuu itsensä
Huonoa: Gilbert Arenas

Brandon Roy
Hyvää: pystyy terveenä melkein mihin vain
Huonoa: ei pysy terveenä

Rip Hamilton
Hyvää: osaa heittää, on voittanut jotain, siisti maski
Huonoa: vanha kuin mikä

Kierrepallo-optiona olisi vielä se, että pistettäisiin C.J. Watson kakkospaikalle ja napattaisiin MLE:llä Roselle joku (T.J. Ford?) kakkospointiksi. Itse asiassa ihan kelpo vaihtoehto näihin ylläoleviin verrattuna, joskaan en oikein näe, että Bulls voittaisi mestaruutta betoniporsaan kokoisella aloitusviisikon sg:llä.

Johtopäätös: we’re fucked. Kuka kakkospaikalla ikinä tuleekaan aloittamaan, tullee kyseessä olemaan yhden vuoden visiitti. Itse huolisin varmaan mieluiten Hamiltonin tai Richardsonin (jos oletetaan että Afflaloa ei saa), mutta siltä nyt vaan näyttää, ettei näillä palikoilla kaadeta entisestään vahvistunutta Miamia. Paitsi jos lebron päättää ensi keväänä kadota yhtä kierrosta aikaisemmin.

 

[Stifmeister]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Onko mahdollista saada Ben Gordonia takaisin? Mies kuuluu Chicagoon, eikä sinne Detroitin haamukaupunkiin.

 

[Donner]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Jason Richardson
Hyvää: osaa heittää, puhdas korintekijä
Huonoa: vanha, ei kummoinen puolustaja, ei ole eläissään voittanut mitään

Jos tarkkoja ollaan, niin Richardson on voittanut jotakin. Jopa ihan merkittävän jutun, NCAA-mestaruuden vuonna 2000 Michigan Staten riveissä. Ja kyllä, olen yhtä yllättynyt.

Jasonilla on lisämainittavana heikkoutena tasoittavien läpiajodonkkien viimeistely pelin loppuhetkillä.

Jason Richardson misses dunk vs Spurs

J.R. Smith
Hyvää: nuori, osaa heittää
Huonoa: hullu, ottaa tyhmiä ratkaisuja sekä kentällä että siviilissä, ei pääse elävänä pois Kiinasta

Eikös Smithillä ole sitova sopimus sen kuuluisan toisen Bullsin eli Zhejiang Golden Bullsin kanssa? Jotenkin pystyn kuvittelemaan, että J.R. voisi kokea jonkinlaisen Zen-valaistumisen Kiinassa ja seuraavan kerran näemme hänet jonkun BBC:n itämaiset kulttuurit -dokumentin taustalla munkkina. Toisin sanoen, olen samaa mieltä, tuskin pääsee elävänä pois Kiinasta.

Johtopäätös: we’re fucked. Kuka kakkospaikalla ikinä tuleekaan aloittamaan, tullee kyseessä olemaan yhden vuoden visiitti. Itse huolisin varmaan mieluiten Hamiltonin tai Richardsonin (jos oletetaan että Afflaloa ei saa), mutta siltä nyt vaan näyttää, ettei näillä palikoilla kaadeta entisestään vahvistunutta Miamia.

Jos jollain ihmeellisellä keinolla Ray Allen saataisiin vaihdettua Chicagoon, niin se olisi aikalailla siinä. Hamilton (edit. Ei Hamilton ole mikään free agent, vaan mahdollinen amnesty-pelaaja. Huono Donner, huono!) tai Richardson tuntuisi vapaista pelaajista olevan ne parhaimmat vaihtoehdot. Varsinkin Rip voisi tyhjentää loputkin patruunat pesästä toisen mestaruuden etsinnässä ja vaipua onnellisena eläkepäiville.

Itse John Paxsonin tai Gar Formanin (kumpi nyt näitä juttuja siellä hoitaa, vai molemmat) housuissa ottaisin riskin myös Brandon Royn kanssa. Olettaen siis, että Blazers päästää Royn vapaaksi.

 

[Dreier]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Onko mahdollista saada Ben Gordonia takaisin? Mies kuuluu Chicagoon, eikä sinne Detroitin haamukaupunkiin.

Itsekin näkisin mielelläni Gordonin taas Bulls-paidassa, mutta miehellä on niin iso sopimus Detroitissa, että Chicagon pitäisi luopua jostain Boozer/Deng/Noah -tason tyypistä jotta treidi menisi läpi. Not gonna happen. En myöskään usko, että Detroit käyttäisi amnestyään Gordoniin, kun Hamiltonilla on vielä isompi soppari.

Jos tarkkoja ollaan, niin Richardson on voittanut jotakin. Jopa ihan merkittävän jutun, NCAA-mestaruuden vuonna 2000 Michigan Staten riveissä. Ja kyllä, olen yhtä yllättynyt.

Holy shit. Mulla on kyllä J-Richistä myös sellainen mielikuva, että mies käyttää paukkunsa runkosarjassa eikä saa playoffeissa aikaan mitään. Voi tietty johtua myös viime keväästä ja Orlandosta. Eniten mua kyllä puistattaa ajatus Richardsonista puolustamassa Wadea itäisen konferenssin finaaleissa. :-\

Eikös Smithillä ole sitova sopimus sen kuuluisan toisen Bullsin eli Zhejiang Golden Bullsin kanssa?

Jep, juuri tähän viittasin. Tosin Kiinassa kausi loppuu tiemmä jo joskus maaliskuussa, eli sen jälkeen mikä joukkue tahansa voi palkata Smithin sekoittamaan pelinsä.

Jos jollain ihmeellisellä keinolla Ray Allen saataisiin vaihdettua Chicagoon, niin se olisi aikalailla siinä.

Niinpä! Enpä vaan usko, että Boston lähtee Allenia kauppaamaan. KG ja Pierce vetävät kuitenkin isoine sopimuksineen viimeisiä kausiaan huipulla, ja Bostonin on fiksumpaa yrittää mestaruutta vielä näillä harmaantuvilla herroilla kuin lähteä nyt jo rakentamaan joukkuetta uudelleen. Tosin pakan sekoittaminenhan alkoi jo viime vuonna. Nythän Celtics kauppaa Rondoa saadakseen CP3:n johtamaan big threen vielä yhteen title runiin. Bostonin suurimmat puutteet on kuitenkin korin alla, ja luulenpa että Allenin saaminen edellyttäisi Boozerista tai Noahista (tai Gibsonista JA Asikista) luopumista, missä ei olisi mitään järkeä.

Itse John Paxsonin tai Gar Formanin (kumpi nyt näitä juttuja siellä hoitaa, vai molemmat) housuissa ottaisin riskin myös Brandon Royn kanssa. Olettaen siis, että Blazers päästää Royn vapaaksi.

Niin, riskejähän nämä ovat. Roy oli hetkittäin loistava Dallasia vastaan pleijareissa, mutta mun on kyllä vaikea uskoa, että mies pystyisi yhtäkkiä vetämään sellaiset 30-35 mpg loukkaantumatta. Pahoin pelkään että Roy on seuraava McGrady. Jos näitä ylläolevia pitäisi lähteä rankkaamaan, ottaisin varmaan järjestyksessä Afflalo-Hamilton-Richardson-Crawford-Roy. Ja Afflalohan on restricted eli käytännössä poissuljettu optio.

Toisaalta taas, huhut kertovat että Bulls ja Caron Butler olisivat kiinnostuneita toisistaan. En oikein näe, mitä järkeä olisi pitää Dengiä ja Butleria samassa joukkueessa, ellei jompaakumpaa sitten istutettaisi kakkospaikalle. Tietty voi olla mahdollista, että Butlerin saapuessa Bullsin sielu ja luottomies Deng pistettäisiin pakettiin ja koitettaisiin vaihtaa johonkin kovemman luokan SG:hen. Tämä kuitenkin toimisi vain, jos Butler tulisi olennaisesti Dengiä halvemmaksi, mihin en oikein usko. Lisäksi Butler on 31v ja juuri toipunut pitkästä loukkaantumisesta, kun taas Deng on 26v ja alla on ehjä ja (arguably) uran paras kausi. Enpä siis oikein tiedä mihin tässä nyt pyritään. Lisäksi täällä (ja varmasti myös Chicagossa) tihrustetaan itkua sinä päivänä, kun Deng pakkaa laukkunsa.

 

[Dreier]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Hieman updeittia: Caron Butler lähti Clipsuihin ja Roy on ulkona kuvioista. Afflalosta ei ole enää ollut moneen päivään puhetta, ja lienee yhä todennäköisempää että mies jää Denveriin. Arenas amnestoitiin kuten oli odotettavissa, mutta tästä sankarista ei ole startteriksi. Sääliksi käy sitä joukkuetta, joka ottaa pyssymiehen edes vaihtopenkille pilaamaan fiilikset. Detroit puolestaan hieman yllättäen weivasi Hamiltonin, mahdollisesti käyttääkseen amnestyn Gordoniin. Uutena nimenä FA-markkinoille tuli myös Vince Carter, jonka Phoenix potki pihalle. Luojan kiitos Vinsanity lienee menossa Dallasiin (hei hei Dallas) eikä Bulls ole häntä palkkaamassa. Toivotaan ainakin niin.

Pöydällä on siis edelleen optiot Crawford, J-Rich ja Rip, ja ehhkäpä vielä lähipäivinä Ben Gordon. Eniten huhuja on liikkunut Crawfordin suuntaan, tosin nyt näyttää selvältä ettei mies tulisi MLE:llä vaan sign-and-trade olisi ainoa vaihtoehto. J-Richistä ei ole enää kuulunut mitään konkreettista, ja pahoin pelkäänkin että herra on jäämässä Orlandoon. Hamiltonin vapautuminen on kuitenkin avannut vaihtoehdon kamalalle Crawfordille, ja Bulls on osoittanut välittömästi kiinnostusta Ripiä kohtaan.

"League sources" tietävät kertoa, että Bogans vedettiin pois lattialta juuri ennen ekojen treenien alkua (olipas taas reilusti ja tahdikkaasti tehty). Joko tällä valmistaudutaan treidiin (Crawford?), tai sitten tämä kertoo siitä että Bogansin team optionia ei olla käyttämässä, jotta saadaan joku (Hamilton?) MLE:llä kehiin.

Jos nyt katsoo näitä hupenevia vaihtoehtoja, niin Hamilton tuntuu edelleen paremmalta optiolta kuin Crawford. Etenkin siksi, että Rip tulisi MLE:llä siinä missä Crawford edellyttäisi jonkun lähettämistä Atlantaan. Koska pelkkä Bogans tuskin riittäisi tähän, Chicagon vaihtopenkkiä pitäisi rustata uusiksi. Ja mua ainakin hirvittää ajatus, että niin monta matsia vikalla neljänneksellä puolustuksellaan ratkaissut viisikko Watson-Brewer-Deng-Gibson-Asik pistettäisiin lihoiksi. Crawford myös ottaisi tietty MLE:tä lihavamman sopparin (mies tienasi viime vuonna 10 miltsiä Atlantan penkillä).

Pitää myös muistaa, että Crawford on pelaajana tyypillinen 6th man, joka tulee skoraamaan ja ottamaan kovia heittoja, muttei syötä eikä puolusta paskaakaan. Kun kohdalle osuu huono ilta (melko usein), Jamal pitää voida penkittää. Chicagossa Crawford olisi startteri, jonka vastuulla olisi Waden puolustaminen pleijareissa. Edelleen: no thanks. Hamilton puolestaan on kelpo puolustaja, osaa heittää ja skorata, ja on pelannut vuosia startterina menestyvässä joukkueessa ja voittanut välissä mestaruudenkin. Kaiken lisäksi Rip tulisi MLE:llä, joten pelkästä kökkö-Bogansista jouduttaisiin luopumaan. No-brainer.

 

[GheorgheMuresan]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Bulls heivasi Bogansin. Aika yllättävää, koska olisi luullut kovalle puolustajalle löytyvän paikan rosterista, vaikka Hamilton tulikin joukkueeseen. Bogans aloitti kuitenkin KAIKKI runkosarjapelit viime kaudella.

Näköjään Ronnie Breweriin luotetaan kovasti.

Pitänee muistuttaa, että Hamilton oli myös loukkaantuneena viime kaudella melko kauan.

 

[Dreier]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Minusta Bogansin weivaaminen taas ei ollut lainkaan yllättävää. Hamilton tullee pelaamaan +/- 30 minuuttia per peli, ja vaihtomiehistä Brewerin lisäksi myös Korver pelaa välillä kakkospaikalla. Thibodöö pistää koutsina aika paljon painoarvoa puolustukselle, ja Bullsin penkin suurin vahvuus on juuri Brewer-Gibson-Asik -kolmikon puolustuksessa. Koska Brewer on parempi puolustaja, en usko että Bogansille olisi jäänyt oikeastaan yhtään peliaikaa.

On myös muistettava että Bulls on ilman Bogansin sopimustakin jotain kahdeksan miltsiä salary capin yläpuolella. Bogansin soppari oli kyllä aika pieni, 1,7 miljoonaa, mutta turha maksaa senkään vertaa kun peliminuutit olisivat jääneet niin vähäisiksi. Jos Hamilton loukkaantuu, Brewer nousee aloitukseen, Korver (tai toisinaan Watson) tulee penkiltä kakkospaikalle ja rookie Butler kolmospaikalle. Kyllä tämä tästä.

On myös melko todennäköistä, että Bulls koittaa vielä löytää jonkun reservisentterin täyttämään Thomasin jättämän paikan. Muuten Scalabrine joutuu tositoimiin, kun Boozer ja Noah hajottavat koipensa. :-X

 

[King James]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Derrick Rose ottanut uutta roolia Chicagon pelintekijänä? Kahdessa ensimmäisessä pelissä keskittynyt paljon enemmän muiden pelaajien syöttämiseen ja pelintekoon. Voiko Chicago pärjätä tällä tavalla, ei taida Rosesta olla pass-first kaveriksi vaan pakko ottaa se 25 heittoa per peli, jotta joukkue menestyisi.

 

[Dreier]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Huhhei. Rose kävi selkävaivoineen MRI:ssä, jossa todettiin, että rakenteellista ongelmaa ei ole: lihakset siellä vain kramppailevat.

Hyvä niin, nimittäin Bulls on ilman Rosea (ja Hamiltonia) jotakuinkin liigan keskikastia. Katsoin kauhukseni sunnuntaisen Boston-matsin ja melkein koko ajan piti pitää kättä suun edessä, ettei suuhun ryöpsähtelevä oksennus purskahtelisi paineella olkkarin matolle asti. Matsin ehkä ainoa valopilkku oli hiusmalllin urasta haaveileva Boozer, joka ainakin näin ennen pudotuspelejä uskaltaa vielä ottaa vastuuta hyökkäyspäässä. Myös Noah hustlaili hetkittäin ihan kivasti. Valopilkun vastakohta (musta aukko?) oli sitten Rosea paikannut CJ Watson, joka ilmeisesti ajattelee, että Bullsin pelisysteemissä ykköspointin roolina on pitää palloa 18 sek/hyökkäys ja ottaa puolet ratkaisuista riippumatta siitä, onko ko. pelipaikalla MVP vai joku D-liigasta raahattu kädetön tumpelo. Kaiken kruunasi se, kun Boston tarjosi lopussa typerillä menetyksillään voittoa Chicagolle, ja Watson kiitti tästä ottamalla kaksi tuhoontuomittua ratkaisua sen sijaan, että palloa olisi esim. pelattu sisään semikuumana käyneelle Boozerille. Ei näin. Kaiken kruunasi se, että treidihuhuissa pelihuumorinsa menettänyt Rondo nakutteli Watsonin valvovan haukansilmän alla statsit 32/10/15 ast. Jessus.

Onko Bulls parempi kuin viime vuonna? Aika vaikea tästä porukasta on nyt sanoa mitään. Joukkue elää ja kuolee edelleenkin Rosen varassa, ja tämä pitää paikkansa ainakin niin kauan kuin Hamilton on sivussa. Mikä voi olla hyvinkin kauan, mies kun on pelannut tällä kaudella kokonaiset 11 matsia ja istunut nyt taas kaksi viikkoa sivussa. Jos Rip ylipäätään tästä kuntoutuu, lienee selvää, ettei vanha herra ole ihan hetkessä entisellään. Sääli sinänsä, sillä kunnossa ollessaan Rip pystyy ottamaan pisteidentekopainetta Roselta sen 15-20 pointsin edestä per peli, verrattuna siihen viiteen, mitä joku Brewer sattuu vahingossa heittämään.

Sivumennen täytyy sanoa, että oli kyllä Bostoninkin porukkaa aika jännä katsoa. Allen ja Pierce olivat aika lailla metsässä, ja kentällä juoksi toinen toistaan kirjavampaa porukkaa. Chris Wilcox? JaJuan Johnson? Greg Stiemsma? Kenyon Dooling? Avery Bradley? Mickael Pietrus? Mitä ihmettä tuolle joukkueelle on tehty?

 

[KK22]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Huhhei. Rose kävi selkävaivoineen MRI:ssä, jossa todettiin, että rakenteellista ongelmaa ei ole: lihakset siellä vain kramppailevat.

Hyvä niin, nimittäin Bulls on ilman Rosea (ja Hamiltonia) jotakuinkin liigan keskikastia. Katsoin kauhukseni sunnuntaisen Boston-matsin ja melkein koko ajan piti pitää kättä suun edessä, ettei suuhun ryöpsähtelevä oksennus purskahtelisi paineella olkkarin matolle asti. Matsin ehkä ainoa valopilkku oli hiusmalllin urasta haaveileva Boozer, joka ainakin näin ennen pudotuspelejä uskaltaa vielä ottaa vastuuta hyökkäyspäässä. Myös Noah hustlaili hetkittäin ihan kivasti. Valopilkun vastakohta (musta aukko?) oli sitten Rosea paikannut CJ Watson, joka ilmeisesti ajattelee, että Bullsin pelisysteemissä ykköspointin roolina on pitää palloa 18 sek/hyökkäys ja ottaa puolet ratkaisuista riippumatta siitä, onko ko. pelipaikalla MVP vai joku D-liigasta raahattu kädetön tumpelo. Kaiken kruunasi se, kun Boston tarjosi lopussa typerillä menetyksillään voittoa Chicagolle, ja Watson kiitti tästä ottamalla kaksi tuhoontuomittua ratkaisua sen sijaan, että palloa olisi esim. pelattu sisään semikuumana käyneelle Boozerille. Ei näin. Kaiken kruunasi se, että treidihuhuissa pelihuumorinsa menettänyt Rondo nakutteli Watsonin valvovan haukansilmän alla statsit 32/10/15 ast. Jessus.

Onko Bulls parempi kuin viime vuonna? Aika vaikea tästä porukasta on nyt sanoa mitään. Joukkue elää ja kuolee edelleenkin Rosen varassa, ja tämä pitää paikkansa ainakin niin kauan kuin Hamilton on sivussa. Mikä voi olla hyvinkin kauan, mies kun on pelannut tällä kaudella kokonaiset 11 matsia ja istunut nyt taas kaksi viikkoa sivussa. Jos Rip ylipäätään tästä kuntoutuu, lienee selvää, ettei vanha herra ole ihan hetkessä entisellään. Sääli sinänsä, sillä kunnossa ollessaan Rip pystyy ottamaan pisteidentekopainetta Roselta sen 15-20 pointsin edestä per peli, verrattuna siihen viiteen, mitä joku Brewer sattuu vahingossa heittämään.

Sivumennen täytyy sanoa, että oli kyllä Bostoninkin porukkaa aika jännä katsoa. Allen ja Pierce olivat aika lailla metsässä, ja kentällä juoksi toinen toistaan kirjavampaa porukkaa. Chris Wilcox? JaJuan Johnson? Greg Stiemsma? Kenyon Dooling? Avery Bradley? Mickael Pietrus? Mitä ihmettä tuolle joukkueelle on tehty?

Rondo tekee vaan kanssapelaajistaan parempia.

 

[Dreier]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Saatiinpas se revanssi Bostonista. Huomionarvoisin seikka oli se, että edellisen pelin lähes yksinään ryssinyt CJ pelasi nyt "vain" 27 minuuttia (FG 3/11). Ylivoimaisesti paras Bullsin kolmesta pointista oli D-liigasta pätkäduuniin kutsuttu veteraani Mike James. 17 minuuttia, 8 pinnaa, 4 syöttöä ja vauhti pois Rondolta. Plus/miinus-tilasto kertoo myös karua tarinaansa: Watson -4 (joukkueen huonoin), James +15 (joukkueen paras). Jos olisin Thibodöö, ja jos Rose on vielä pelejä sivussa, miettisin vakavasti Jamesin pistämistä aloitukseen. CJ:n tehtävä on tuoda energiaa, tai jotain, penkiltä. Avauksessa oleminen kihahtaa kaverilla liikaa hattuun.

Ei tämäkään peli kaunista ollut, mutta uskallan nyt vastata tiistaiseen kysymykseeni. Kunhan Rose saadaan kehiin, Bulls on kyllä parempi kuin viime vuonna. Rosen poissaolollakin voi tietty olla tähän vaikutusta, mutta musta näyttää siltä että viime kaudella eksyksissä ollut Boozer on pikkuhiljaa löytänyt paikkansa kentällä. Välillä Boozer, Noah ja Deng pelasivat niin kauniisti yhteen, että olkkarin matolle meinasi tirahtaa kuusi tuntia sitten syödyn lounaan sijasta onnen kyynel. Boozer sai muiden esityön ja fiksun sijoittumisensa ansiosta lukemattomia kertoja pallon yksin korin alle ja heitti useimmiten jopa sisään. Kyllä tästä vielä jotain tulee.

 

[King James]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Näetkö Bullsilla olevan realistisia mahdollisuuksia haastaa Heatia, joka kuitenkin on selvästi viime kautta parempi myöskin? Miamilla ei yksinkertaisesti ole sellaisia heikkouksia, joita Bulls pystyisi käyttämään hyväkseen.

 

[Dreier]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Kuten olen tässä ketjussa yrittänyt ilmaista, pyrin kaikin tavoin välttämään olkkarini kuorruttamista oksennuksella. Tästä syystä en ole katsonut tällä kaudella yhtään Heatin peliä, enkä siis pysty juuri mitenkään arvioimaan Bullsin mahdollisuuksia nimenomaan Heatia vastaan tänä keväänä. Toisaalta, Miamin miehistö ei ole kovin kummoisesti viime vuodesta muuttunut. Numeroiden valossa ainut selvä ero viime vuoteen on se, että LBJ on ottanut (runkosarjassa) ohjakset aika tukevasti haltuun ja vetää varsin historiallista kautta tällä hetkellä. Pleijarit on sitten tietty taas ihan toinen juttu.

Uskon kuitenkin, että Bullsilla on edelleen hyvät matchupit Heatia vastaan. Bullsin suurimmat vahvuudet on pg-paikalla ja korin alla, jossa Noah ja Boozer voivat saada ihan erilaista tuhoa aikaan kuin viime vuonna. Miamilla puolestaan suurimmat heikkoudet ovat, nimenomaan, pg-paikalla ja korin alla. En näe mitään syytä, miksei Chicagolla olisi realistisia mahdollisuuksia Miamia vastaan, olettaen että:

- Rip Hamilton on kunnossa (aika suuri jos)
- Boozer ei lopeta pelaamista, kun panokset kovenee (aika suuri jos)
- LBJ lopettaa pelaamisen, kun panokset kovenee (melko todennäköistä)

Sen sijaan jos pleijareihin mennään miehistöllä, jossa sg-paikalla aloittaa Brewer ja välillä Wadea joutuu puolustamaan (omg) Kyle Korver, niin sitten ollaan kyllä kusessa vuorotellen molemmissa päissä.

 

[Dreier]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Sivuhuomautuksena todettakoon, että Bulls on ilman Roseakin helvetin viihdyttävä joukkue. Tipahdan tuolilta joka kerta, kun Noah heittää vapariviivan kulmalta tornadonsa sisään ja alkaa ammuskelemaan (tosin tässä juhlitaan Korverin kolkkia):

Gun Dance

Mitä jos Gilbert Arenas tekisi samoin? ;D

 

[kekeke86]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Kyllä kiitos, hieno taisteluvoitto Heatista, hieman kyllä Rosen huono peli harmittaa, toivottavasti mies vain vähän ruosteessa ja on oma itsensä pian. Tämän kauden positiivisammiksi yllättäjäksi on noussut Kyle Korver, joka on tärkeissä ja tiukoissakin peleissä saanut kolkkejaan uppoamaan ja usein tajunnut olla niitä viskomatta silloin, kun ei uppoa. Boozer on myös ollut tappavan tasainen, vaikkakin viime yönä reilusti miinuksen puolelle jäikin. (kuten taisi koko avausviisikko jäädä)

Kyllä tästä on jännittävä lähteä kohti pleijjareita, on vähän sellainen olo kuin ennen lätkän MM-kisoja, että sieltä voi tulla mitä vaan, joko mestaruus tai kotiin ekalla kiekalla.

 

[tracy]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Eipä ole Heatista vastusta! 5-1 voitot Bullsille 8]

Jossain vaiheessa ruutuun tuli pisteet ja se oli rumaa katsottavaa.
Miamin alotusviisikko: 49 pts
Chicagon penkki: 42 pojoo'!!!!

Tässä näkee näiden kahden joukkueen tasoeron.

 

[The Game]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Eipä ole Heatista vastusta! 5-1 voitot Bullsille 8]

Jossain vaiheessa ruutuun tuli pisteet ja se oli rumaa katsottavaa.
Miamin alotusviisikko: 49 pts
Chicagon penkki: 42 pojoo'!!!!

Tässä näkee näiden kahden joukkueen tasoeron.

Tuossa on se syy miksi Chicago tulee viemään seitsemän ottelun sarjan. Miamin Big 3 pelasi hyvin Bullsilla Rosen pelatessa erittäin kehnosti, mutta Bulls voitti silti. Mitä tapahtuu kun playoffsien aikaan D-Rose on palannut tasolleen.

 

[Dreier]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Eipäs mennä asioiden edelle. Viime vuonna runkkiksessa Chicago vei muistaakseni kaikki näiden joukkueiden kohtaamiset, mutta pleijareissa tie nousikin sitten pystyyn. Chicago on tällä hetkellä parempi joukkue kuin Miami, mutta niin on myös Boston ja ehkä jopa Indiana. Olen varma, että Miami on pleijareissa kovempi kuin nyt.

Mitä Chicagoon tulee, vaihtomiesten seuraaminen oli taas äärimmäisen antoisaa. Mikään toinen joukkue tässä liigassa ei pelaisi jatkoaikaa neljällä vaihtomiehellä, saati sitten voittaisi sen ansiosta. Watson-Brewer-Deng-Gibson-Asik on todennäköisesti liigan kovin puolustava viisikko, ja tällä porukallahan Bulls ratkaisi pelejä jo viime keväänä. Nytkin Noah ja Boozer istuivat ratkaisuhetket penkillä, kun Thibodöö tajusi että Waden pystyi pysäyttämään Asikin apupuolustuksella. Huikeaa.

Aloitusviisikon loukkaantumiset ovat olleet sinänsä "blessing in a disguise", että vaihtomiehet, erityisesti (minun aina parjaamani) Watson mutta myös Brewer ja jopa Lucas, ovat vastuuta saadessaan nousseet ihan eri tasolle kuin viime vuonna. Kun aikaisemmin tämän puolustusviisikon heikkoutena oli korinteko, nyt Watson ottaa paljon varmempia ratkaisuja ja Brewerista on kehittynyt jopa jonkinlainen heittouhka. Rosen poissaollessa myös pallo liikkuu hyökkäyksessä ihan eri tavalla kuin ennen. Saa sitten nähdä, mitä tapahtuu nyt kun Rose palaa kehiin.

Olen kyllä hieman huolissani Bullsin aloitusviisikosta, tai lähinnä sen takakentästä. Rose varmaan palaa pian tasolleen, mutta mahdollinen menestys riippuu edelleen hyvin paljon siitä, pysyvätkö Rose ja Hamilton loppukevään terveinä (epätodennäköistä) ja jos pysyvät, oppivatko he pelaamaan keskenään yhteen. Miami-matsissa joko Hamilton juoksi screeneistä heittopaikkoihin tai Rose pelasi yksin viittä vastaan. Kummallakaan tavalla Bulls ei saa mitään synergiaetua siitä, että kentällä on yksi korintekoon kykenevä pelaaja enemmän kuin viime vuonna. Ihannetapauksessahan Hamilton ja Rose loisivat korintekouhallaan enemmän tilaa toisilleen, mikä vaikeuttaisi vastustajan mahdollisuutta tuplata Rosea heti puolenkentän jälkeen ja vapauttaisi molempia (+Dengiä) vapaisiin hypäreihin. Tämä vaatii kuitenkin aikaa, mitä taas ei ole enää kauheasti jäljellä.

 

[Dreier]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Chicago sinnittelee edelleen! Viime yönä tuli taisteluvoitto Phillystä. Jotain Bullsin asenteesta kertoo se, että Sixers teki koko ensimmäisen puoliajan aikana 26 pistettä. Bulls teki tosin samassa ajassa vain 35 pinnaa, mutta sehän lienee jo selvää, ettei tällä (jäljellä olevalla) joukkueella voiteta pelejä hyökkäyspäässä. Aikaisemmin tässä sarjassa hämmästyttävän vähille minuuteille jäänyt Brewer puolusti upeasti 29 minuuttia ja sammutti Gibsonin ja Asikin kanssa Sixersin tähän asti hyvin rullanneen hyökkäyksen lähes täysin. Kyllä tämä kausi vielä tällä asenteella jatkuu.

Koko pleijareista on vähän mennyt maku näiden loukkaantumisten myötä, ja seuraavaksi saadaan jännätä, onko myös Gibson kärrättävä sairastuvalle viime yönä vääntyneen nilkkansa kanssa. Onneksi yksi kortti on vielä käyttämättä, nimittäin Scalabrini. Ehh. Miamistit ovat luonnollisesti onnessaan näistä käänteistä, kun pahin kilpailija on käytännössä ulkona. Mitä tulee Chicagon tasoon ilman Rosea ja Noahia, niin Miamistit voivat keskenään miettiä, miltä oma joukkue näyttäisi ilman Lebronia ja Boshia. Niinpä. Miamistina olisin pikemminkin pettynyt Chicagon loukkaantumisiin, koska tästä keväästä saadaan aihetta ikuiseen jossitteluun (ks. Simmonsin artikkeli). Henkilökohtaisesti olen melko varma, että terve Bulls olisi kaatanut kahden miehen Heatin ECF:ssä korkeintaan kuudessa pelissä, niin kova porukka oli kasassa. Mutta minkäs teet.

Uskon, että Bulls kääntää vielä Philly-sarjan voitoksi ja kaatuu saappaat jalassa vasta Bostonille idän semifinaaleissa. Uskon myös, että tämänkin kauden mestari tulee lännestä, koska Bulls oli idän ainoa joukkue, joka siihen olisi kyennyt.

 

[King James]

Vs: Chicago Bulls 2011-2012: Askel eteenpäin?

Miamistit ovat luonnollisesti onnessaan näistä käänteistä, kun pahin kilpailija on käytännössä ulkona. Mitä tulee Chicagon tasoon ilman Rosea ja Noahia, niin Miamistit voivat keskenään miettiä, miltä oma joukkue näyttäisi ilman Lebronia ja Boshia. Niinpä. Miamistina olisin pikemminkin pettynyt Chicagon loukkaantumisiin, koska tästä keväästä saadaan aihetta ikuiseen jossitteluun (ks. Simmonsin artikkeli). Henkilökohtaisesti olen melko varma, että terve Bulls olisi kaatanut kahden miehen Heatin ECF:ssä korkeintaan kuudessa pelissä, niin kova porukka oli kasassa. Mutta minkäs teet.

En näe mitä jossiteltavaa Heatilla on, kun he jo viime kaudella kaatoivat käytännössä saman nipun huippukunnossaan tyylipuhtaasti 4-2 sarjassa, josta ei jäänyt mitään nokan koputtamista. Eiköhän se todistustaakka ole Bullsin harteilla tässä. En nähnyt tällä kaudella mitään, mikä erityisesti olisi joukkueiden voimasuhteita muuttanut.

Ikävä tietenkin Bullsin kannalta, että kausi kaatui loukkaantumisiin. En näe relevanttina ajatusleikkiä LeBronin ja Boshin menettämisestä, koska

A) Bulls on parempi joukkue miinus Rose&Noah kuin Heat on miinus LeBron&Bosh. Ja varmasti kaikki tällä palstalla ovat sitä mieltä, että Noah > Bosh, joten tämä luonnollisesti tarkoittaa myös sitä, että LeBron >>> Rose.

B) LeBron on teräsmies ja Bosh on myös pysynyt koko uransa hyvin pelikunnossa. Rose ja Noah sen sijaan ovat anatomialtaan lasia, kuten on myös joukkueen kolmas tärkeä lenkki Boozer. Ei ole Miamin vika, että Bulls on rakentanut joukkueensa loukkaantumisherkkien pelaajien varaan.

Bummer.