Pikkuskidinä istuin kyllä siellä alakerrassa ihan kentässä kiinni useamman kauden (1975-79). Ovelle piti tulla aina hyvissä ajoin, että ehti juosta parhaille paikoille.
Sen muistan että tupa oli täysi, hiki haisi ja tunnelma oli korkealla. Ja pelaajia olisi tosiaan yltänyt koskettamaan ihan penkiltään istuen. Tiedä menisikö sellainen penkkiensijoittelu enää tänä päivänä läpi missään? Ehkä Kisiksen kalliin katsomon eturivillä pääsee tänä päivänä lähimmäs sitä tatsia.
Oksava, Michelsen, Kekki, Liinamo, Mikkonen... kyllähän nuo pelaajat vieläkin tulee mieleen - Leksasta ja Lintusesta puhumattakaan!
Se pitää kyllä sanoa, että en koskaan ihan samalla tavalla lämmennyt Carl Birdille. Leon Huff oli meidän sankari joka oli aina ystävällinen ja naureskeli meille pikkupojille, mutta Bird oli selvästi stara niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Ja jotenkin harmitti jo tuolloin kaksitoistavuotiaana, että Birdin pelatessa kukaan muu ei oikein saanut palloa tai tehnyt koreja. Joku sisäinen joukkuepelin kannattaja kapinoi mussa jo tuolloin, vaikka olihan Bird ihan huikea pelaaja tuon ajan koriksen Suomen mestaruussarjassa.
Helsinkiläisiä joukkueita vihattiin tietenkin eniten, joka oli musta vähän epämiellyttävää kun olin muuttanut just stadista. Totta kai kannatin Katajaa henkeen ja vereen (ja pelasin tietenkin Katajan junnuissa), mutta salaa diggasin sitten kyllä myös ToPoa (isovanhemmat asui kuitenkin edelleen Munkassa) ja Panttereita. Että jos joku on joskus ihmetellyt mun salarakkautta Katajaan, niin tuoltahan se junnuvuosilta tulee.
Mutta hienoa siis, että Urheilutalolla pelataan taas!
Olisipa ollut mahtavaa, jos olisi saatu tuollainen retro-meininki pälle samantien - välttämättömyydestä olisi tosiaan voinut tehdä hyveen.