Tämä koskee sekä korisliigoja, että koko lajia.
Avoin kirje Suomen Koripalloliitolle
Suomen Koripalloliitto on nimensä mukaan perustettu koripallo nimisen pelin kattojärjestöksi maassamme. Tällä hetkellä Suomen Koripalloliiton parempi nimi olisi Suomen Susijengiliitto. Kaikki, mitä liitto tekee, näyttäisi lähtevän Susijengistä, sen näkyvyydestä ja olosuhteista. Jopa liiton toimitusjohtaja lienee valittu sillä perusteella, että hänet on helppo painostaa Susijengi-ideologiaan, koska palkintona hänen poikansa pääsee maajoukkueeseen ilman varsinaisia näyttöjä viime kaudelta (eikä sitä edelliseltä, eikä sitä edelliseltä).
Koripalloa pelataan Susijengipelien ulkopuolella suurin osa vuotta. Näkyvimmät sarjat ovat tai pitäisi olla Korisliiga ja Naisten Korisliiga. Näin ei kuitenkaan ole käytännössä. Korisliigaa ja koko lajia koskee voimakkaasti esim tilastointi. Liitto uudisti tilastointijärjestelmän varsin toimivasta toimimattomaan. Aiemmasta löytyi historiatietoja ja monia hakutoimintoja, jotka jos ylipäätään löytyvät uudesta, ovat hankalia käyttää. Tämä syö suosiota tältä yhdeltä maailman suosituimmalta pallopeliltä. Suosio on tässä yhteydessä sama kuin kiinnostus. Jos jotakin kiinnostavaa asiaa ei löydy, sitä lakataan etsimästä ja kiinnostus laskee.
Korisliigojen suosioon vaikuttaa myös otteluohjelmat, jotka tunnutaan laadittavan edelleen edellisen liigapäällikön kymmeniä vuosia sitten lanseeraamalla excel-taulukolla. Viime kevään playoffs-pelit olivat varsinainen taidonnäyte siitä, kuinka vähän liitossa ymmärretään ja kuinka vähän kiinnostaa korisliigan pärjääminen muiden lajien rinnalla. Välieräsarjat päättyivät nopeasti, mutta ei ollut mitään varasuunnitelmaa sille, että finaalit olisi voitu aloittaa jo aiemmin. Näin tuli reilusti yli viikon katko (toisella joukkueella 11 päivää, toisella 10) peleihin vuoden kuumimpaan aikaan pelien suhteen. Mielenkiinto pääsi jo siinä välissä vähän lopahtamaan. Ylipäätään pelejä kannattaa laittaa viikonlopuiksi, koska silloin seuroilla on paras mahdollisuus kasvattaa liikevaihtoaan. Vakiosyyksi esitetään jääkiekon MM-kisat, jotka alkavat finaalipelien aikoihin. On jopa hieman huvittavaa, että liiton oma virkailija ei usko omaan lajiinsa niin paljoa, että hänen on pakko seurata myös jääkiekon otteluohjelmaa.
Sarjaohjelmista vielä sen verran, että on täysin käsittämätöntä, että ohjelmat julkaistaan myöhäiskesällä. Ja tämä koskee siis ylimpiä sarjoja. Junnu- ym sarjat tulevat vielä myöhemmin. Suurin osa seuroista pelaa kunnallisissa saleissa, joita käyttää lukuisat muut lajit ja järjestöt. Kilpailevissa lajeissa (lentopallo, salibandy) ohjelmat tulevat jo keväällä ja seurat pääsevät varaamaan saleja. Tämä aiheuttaa vaikeuksia sovittaa pelejä, kun toiset tietävät jo hyvissä ajoin ja toiset viime tipassa koska pelataan.
Suomen Cup on yksi esimerkki täydellisesti tössityistä jutuista. Cup-ottelut ennen sarjakautta tarjosivat seuroille harjoitusotteluita ja eri sarjatasojen joukkueiden kohtaaminen oli mitä parhainta koripallon markkinointia. Oli täysin nähtävissä, että viimeksi yritetyllä formaatilla tulisi cup kuolemaan ja näin siinä sitten kävi. Kilpailupäällikkö pääsi liikaa toteuttamaan omia ajatuksiaan, jotka eivät kovin usein ole hirveän toteuttamiskelpoisia.
Liiton tiedotustoiminta on hyvin Susijengi-painotteista ja välillä tuntuu siltä, että tiedottajia ei juurikaan kiinnosta muut joukkueet ja sarjat. Uutisissa voi olla nimiä väärin ja monesti tuntuu, että ne on pakkopullana huitaistu vasemmalla kädellä. Siihen nähden, montako henkilöä liitossa on töissä tiedottaja-nimikkeellä, tiedottaminen on ala-arvoista. Lisäksi on todella kummallista, että liiton asioita viestii esim kilpailupäällikkö omalta henkilökohtaiselta some-tililtään. Kun sattuu ja tapahtuu, kuten viime keväänä, tiedottamisessa liiton toimitusjohtaja oli varsin näkymätön ja välillä kommentteja antoi valmennuksen päällikkö, jolla ei pitäisi tällaista vastuuta olla muusta kuin valmennuksen asioista. Toki hyvin vähälle huomiolle on jäänyt valmennuksen päällikön sekaantuminen helsinkiläisseuran ja liettualaisten oligarkkien seuraostosekoiluun. On suorastaan surkuhupaisaa, että toimitusjohtaja vastaa kysymyksiin, jotka selvästi koskevat valmennusta ja valmennuksen päällikkö taas on avannut sanaista arkkuaan kysymyksistä, joissa kaiken järjen mukaan vastuullinen on toimitusjohtaja. Liiton asioista pitää viestiä vain liiton some-tileiltä ja vastuullisia haastateltavia ovat toimitusjohtaja sekä liittohallituksen puheenjohtaja.
Naisten ja tyttöjen koripalloa hoidetaan liitossa täysin vasemmalla kädellä. Kansainvälistä pärjäämistä ja varsin hyvää sellaista ovat viime aikoina tuottaneet ainoastaan tyttömaajoukkueet. Kuinka tämä palkitaan? Lopettamalla WU20 maajoukkuetoiminta. Täysin käsittämätöntä. Lisäksi menestyksen siirtyminen naisten maajoukkueeseen estetään pitämällä naisten maajoukkueen valmennuksessa henkilöitä, joista voi kysyä, että millä kannuksilla maajoukkueen peräsimeen. Päävalmentaja ei ole erityisen meritoitunut, apuvalmentajista yksi on ollut voittamassa miesten Suomen mestaruuksia ja yksi taitaa olla mukana vain sukunimestä vuoksi. Jos kysyttäisiin naisten maajoukkuepelaajilta, he varmasti haluaisivat valmennuksen muuttamista. Vielä ehtisi ennen kotikisoja tehdä asialle jotakin. Naisten majuohjelma tämä kesänä on ollut myös varsin olematon. Yksi iso tekijä heikossa kansainvälisessä menestyksessä on ollut HBA-taustaisten pelaajien suosiminen yli heitä mahdollisesti parempien pelaajien. Tästä esimerkkinä esim viime kauden finaalien MVP ei saanut kutsua kesän vähäiseen maajoukkuetoimintaan. Anekdoottina voisi kysyä, että perutaanko muuten ensi kesältä U20 maajoukkuetoiminta, koska U18 pärjäsi tänä vuonna surkeasti?
Naisten korisliigaan ei panosteta lainkaan. Naisten korisliigan tasoa ja kiinnostusta saataisiin nostettua esimerkiksi sillä, että vaaditaan seuroilta nyt alkuvaiheessa vähintään selostusta Ruudun otteluihin. Näin tehtiin miesten puolella ennen monikameralähetyksiä. Ja tästä sitten vähitellen kohti ammattimaisempaa suorittamista myös naisten puolella. Asiat eivät toteudu ellei niitä vaadita. Toki myös naisten korisliigaseurat voisivat katsoa peiliin. Sarjalle pitäisi miesten tapaan perustaa johtoryhmä, joka keskustelee ja valmistelee asioita seurakokoukseen.
Nuorten miesten maajoukkueet eivät menesty. Onko kyse heikosta pelaajamateriaalista vai heikosta valmentajamateriaalista? Väittäisin, että jälkimmäisestä on kyse, sillä samat nimet ovat nyt nykyisen valmennuksen päällikön aikana aina maajoukkuevastuussa. Tulokset näkyvät. Poikien maajoukkuevalmennuksessa vaikuttaa myös henkilöitä, jotka eivät valmenna kuin maajoukkuetta. Mitenkä voidaan edes ajatella, että taidot pysyvät yllä, kun niitä ei alun perinkään ole niin paljoa, että joku seurajoukkue palkkaisi valmentamaan. Liiton suojatyöpaikat näille kyllä on löytynyt. Yksi osasyy menestymättömyyteen saattaa olla myös nk susitapa. Tuo tapa voi sopia jollekin joukkueelle, mutta ei suinkaan ole sellainen, että se sopisi kaikille joukkueille. Osaava valmentaja valmentaa joukkuettaan sen kokoonpanon ja vastustajan mukaan. Ja iso osa pelaajista joutuu joka kausi opettelemaan uusia tapoja pelata, joten ei ole mitään syytä ajatella, että samaa pelitapaa pitäisi hinkata vuosikausia, että sen voi oppia.
Liiton valmentajakoulutusta on kehuttu ja sen suhteen on töitä tehty paljon. Omat mielikuvat ovat kuitenkin sellaiset, että esim HKVT-kurssilla oppimisen laajuus riippuu paljon siitä, keitä muita on kurssilla. Opettajina kun ei ole niinkään meritoituneet valmentajat vaan liiton asemaansa nostamat kouluttajat, joiden oma osaaminen ei ole kokemuspohjaista. Olen varma, että esim kurssi, jolle osallistui entinen Susijengin takamies, sai hänen myötään paljon oppia, joka muuten olisi jäänyt saamatta.
Seurojen kehitystyö on tai sen pitäisi olla yksi liiton toiminnan kulmakivistä. Mahtaako tällä saralla olla edes mitään strategiaa olemassa juuri nyt? Koripalloa harrastavien seurojen määrä on vähentynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. On paikkakuntia, joissa oli joukkue/joukkueita, mutta ei ole enää. Liitto elää lisenssituloista ja valtion avuista sekä seurojen maksuista. On käsittämätöntä, että seurat eivät kiinnosta liittoa. Nykytekniikalla olisi varsin helppo pitää koulutustilaisuuksia ja muutenkin seurata seurojen arkea. Miesten Korisliigalla on oma johtoryhmä, mutta myös sen toimintaa voisi tehostaa. Voisi esim. joka viikko pitää teams-palaverin seurojen kesken, jossa pohdittaisiin eteen tulleita pulmia sekä pulmien ratkaisuja. Tämä yhdistäisi tämän sarjatason seuroja ja seuraava looginen askel olisi varmaan sitten seurojen järjestämä oma Korisliiga. Mutta perusseurojen kehittäminen luulisi olevan liiton intresseissä, koska se tarjoaa mahdollisuuden lajin leviämiselle ja lisenssitulojen kasvattamiselle.
Kokonaisuutena voisi todeta, että Suomen Koripalloliitto nykyisellään pitäisi räjäyttää ja kasata uudelleen. Eläkeikäiset eläkkeelle ja muut voivat sitten hakea avoimia paikkoja, joihin valitaan ainoastaan kykyjen perusteella, ei nepotismilla, eikä muulla filunkipelillä. Seurojen valitsema liittohallitus olisi oikea työkalu laittamaan liitto kuntoon, mutta sinne pääsyä rajoitetaan ennakkoseulonnalla, joten mitään ei taida tapahtua. Koripallo on hieno peli ja siksi on sääli, että kattojärjestöä ei kiinnosta kuin miesten maajoukkue.
