Pakko jatkaa tätä mediakatsausviikkoa, tällä kertaa Suomikoris.comin otsikoinnillla.
Markkanen mursi tulokasmuurin – komea pistesaldo tappio-ottelussa!
Otsikko on jo sellaisenaan hilpeyttä herättävä, mutta kaiken lisäksi itse juttu alkaa vielä näin:
"Lauri Markkasen pari peliä kestänyt hieman vaisumpi pistesaldo katkesi viime yönä, kun Markkanen palasi tasolleen heitettyään 19 pistettä.
Markkanen löysi kahden vaisumman pelin jälkeen jälleen vireensä, kun suomalaistulokas heitti 19 pistettä Chicago Bullsin vierasottelussa."
Että kaksi heikompi-pisteistä peliä on "Rookie Wall" ja se "murretaan" tekemällä yhdessä pelissä useampi kori? Tää on kyllä musta jopa kotimaisen koris-zurnalismin kontekstissa noloa. Klikkiotsikoita ja rahan tekoa juu, tottahan toki, mutta luulisi toimittajilla olevan joku roti. Vaikka mainostihan Ilta-Lehtikin "lumi-infernoa" tammikuussa kun satoi muutaman sentin lunta.
Sinänsähän tää "nyyppäseinä" on musta kiinnostava kysymys. Sitä on kenties vaikea määritellä tarkasti, mutta siitä puhutaan paljon ja joku pointtikin siinä selvästi on. Huikea pelimäärä, henkinen ja fyysinen rasitus, uudet olosuhteet... ei kai se ole ihme, että monelle aloittelijalle tulee jonkinlainen jumi vastaan kun kautta päästään tarpeeksi pitkälle.
Markkasella on mennyt jo pidemmän aikaa (löyhästi sanottuna tän vuoden puolella) peli vähän alakanttiin vaikka välissä on ollut muutama yksittäinen ottelu, jossa peli - tai nimenomaan heitto - on kulkenut vähän paremmin. Lisäksi Markkasella on tietty ihan oma erityinen elämänmuutoksensa menosssa tässä samassa kun on varsin nuoressa iässä tullut myös isäksi.
Eikä kahta sanaa siitä, etteikö ole tärkeämpää, että saa onnistumisen kokemuksia isänä kuin pelikentällä.
Mutta Markkasen kohdalla on musta kiinnostavaa huomioida myös se (sen tarkemmin nyt tilastoja kaivelematta), että kun Lauri pelaa Dunnin (ja/tai pelasi Miroticin) kanssa, Laurin peli näyttää hyvältä ja tulosta syntyy - mutta heti kun LaVine on kokoonpanossa, Laurin peli sakkaa. Tai tältä ainakin vähän tuntuu. Myös Laurin levypallopeli kärsii selkeästi Lopezin poissaolosta - tai on Laurin "oikealla tasolla" nyt kun Lopez ei tee likaista työtä Markkasen puolesta?
Täytyy toivoa, että LaVine ja Markkanen löytää kevään kuluessa jonkinlaisen yhteisen sävelen, että osaavat hyödyttää kumpikin toistensa pelaamista. Periaatteessahan noiden kahden pelityylien luulisi toimivan hienosti yhdessä - kun siis puhutaan hyökkäyksestä?