Mutta minkä takia Laurin all-stars kausi oli niin kova kuin oli? Jo kesällä susi-paidassa näkyi, että jalka oli ihan eri tahtiin liikkeellä kuin aikaisemmin. Mitä sen jälkeen on tapahtunut ja miksei se mahtava Markkanen olisi vielä sieltä mahdollisesti tulossa?
Kausi 22-23 taisi olla yhdistelmä yllättävästä treidistä johtunutta "mä näytän teille" -kiukkua, EM-kisoissa saatua valtavaa itseluottamusbuustia sekä Laurille tyypillistä maisemanvaihtoa seurannutta tasonnostoa.
Ja olihan taustalla myös hyvä kausi Clevelandissä, jossa mies sai pelata paineettomasti ihan suht laadukkaassa joukkueessa, ekaa (ja toistaiseksi ainoaa) kertaa urallaan.
Kuten hiljattain kirjoitin, Markkanen on tasainen pelaaja (ja ihminen), joka näyttää aina tarvitsevan itsensä ulkopuolisen motivaattorin saadakseen itsestään kaiken irti. Lauri on aina uusissa ympyröissä pelannut ensin 1-2 vuotta erittäin hyvin ja ennakkoluulottomasti, ja sitten on tapahtunut jotain outoa.
Jo Bullsissa ekat pari vuotta olivat erittäin lupaavia - liian harva muistaa, että tokalla kaudella Markkasen numerot olivat lähellä All Star -tasoa ja mies pelasi monipuolisessa roolissa koko uransa isoimmalla usagella. Kolmas kausi olikin sitten jo selkeä pettymys, kun Chicagoon oli ehditty asettua viettämään tasaista perhe-elämää, motivaatio tasaantui ja rooli alkoi liukua entistä enemmän kulmassa seisojaksi.
Hämmentävällä tavalla Utahin tapahtumat toistavat noita aikoja, vaikka moni asia on ehtinyt ympärillä muuttua. NBA-pelaaja Lauri Markkaselle ei tasainen arki näytä olevan hyväksi, vaikka yksityishenkilö Lauri Markkanen epäilemättä siitä nauttiikin.