Vs: Maajoukkue matkalla kohti Sloveniaa - Road to Eurobasket 2013
King James sanoi:
No päästiin samoihin saavutuksiin.
Ironista, että Suomen ainoa toivo parantaa tästä nykymeiningillä on nojata vahvasti Murphyn veljeksiin, jotka eivät käytännössä edes ole suomalaisia. Sama olisi ostaa joukkueeseen pari kolme passijenkkiä kuten kulttuurimaat ovat tehneet.
Toinen vaihtoehto on lähteä rakentamaan suomalaista koripalloilua yksilövetoisella filosofialla ja kasvattaa omia pelimiehiä, jotka pystyvät toteuttamaa yksilö > joukkue konseptia. Minä kannatan tätä.
Kaikkia kisoissa vielä pelaavia joukkueita yhdistää eniten yksi asia:
Vähintään 1, useimmiten monta +210cm pelaajaa, jotka:
A) Tukkivat puolustuksen keskustan estäen tehokkaasti korille pääsyn
B) Tuovat levypallovoimaa
C) Tuovat vähintään sen verran hyökkäysuhkaa, että heitä pitää puolustaa
Niin kauan kun Suomella ei tätä pelaajatyyppiä ole lainkaan, on pärjääminen huippumaita vastaan vaikeaa, ja oikeastaan mikään valmennuksellinen ja pelifilosofinen asia ei tätä voi muuttaa. Murphytkin ovat enemmän Matt Bonner -osastoa eli todennäköisesti euroliigassakin roolipelaajia, joten heidän saamisensa joukkueeseen tuskiin mitään mullistavaa muutosta tuo.
Eli mielestäni Kingjamesilla/Achilleksella on tämä konsepti hieman väärin päin. Kun tuo ison pään tuoma "perusta" on kunnossa, on taitavilla pallollisilla yksilöillä mahdollisuus nostaa joukkue huipulle. Poikkeuksia tästä säännöstä on, mutta ne ovat erittäin, erittäin harvinaisia ja perustuvat näille "once in a generation" -yksilöille, joita Suomeen tuskin koskaan saadaan.
Eli yksinkertaisesti: Iso kalusto + (muutama pallollinen huippuyksilö hyökkäyspäässä tai huippuluokan joukkuepeli) > Joukkuepeli hyökkäyksessä/puolustuksessa ilman isoa kalustoa > Pari hyvää yksilöä hyökkäyksessä/puolustuksessa ilman isoa kalustoa
Otetaan näistä kisoista esimerkiksi Liettua. Takamiesosasto on aika huttua eikä joukkueessa ole pallollisena yhtään vaikkapa Koposen tasoista pelimiestä paikoilla 1-2-3. Silti joukkueella on saumat jopa mestaruuteen. Vrt. vaikkapa Venäjä, jonka takakenttä kyllä kestää ainakin yksilötasolla vertailun lähes keneen tahansa, mutta etukenttää ei näissä kisoissa ollut käytännössä lainkaan. Olympiapronssista em-kisojen jumbosijoille ja turpaan esim. Ruotsilta.
Suomi sai pääsääntöisesti Koposen yksilösuorituksilla ja ajoittaisella hyvällä liikkeellä ja syötöin luotua jonkun verran hyviä ja paljon keskinkertaisia/huonoja heittopaikkoja. Samoja heittopaikkoja voidaan luoda toki pelkästään parilla kovalla pallollisella yksillölläkin, mutta oleellista eroa ei näissä joukkueissa ilman isoja miehiä ole. Korille ajaminenkin (Suomen ehkä isoin heikkous) olisi helvetin paljon helpompaa, jos meillä olisi vaikkapa Leen ja Kotin tilalla edes Italian, Ukrainan tai Slovenian etukenttä.
Kuten joku jo mainitsikin, kovia yksilöitä on erittäin vaikeaa luoda millään valmennusfilosofialla oikein missään lajissa. Käytännössä tarvitaan suuri massa pelaajia, joista sitten lahjakkaimmat ja ahkerimmat jalostuvat huipuiksi. Lähes lajissa kuin lajissa, suurin osa tästä työstä on yksilön ylimääräistä omaa harjoittelua ja ohjattu seuratoiminta on pienemmässä roolissa. Mutta on tässä varmasti Suomessa parannettavaakin eli en minäkään väitä, että suomalaisten yksilötaidot näin keskimäärin häikäisisivät mitenkään erityisesti. En vaan jaksa uskoa, että valmennus ja lajifilosofiamme olisi läheskään se suurin syypää.
