Vs: Mielenkiintoisia NBA-tilastoja
King James sanoi:
Muotoillaan asia sitten näin. Lebron James on ollut NBA:n clutchein pelaaja viimeiset kaksi kautta. Michael Jordan oli varmasti kova jätkä 90-luvulla, mutta yli kahteen vuoteen kukaan ei ole ollut LeBronia parempi.
Allekirjoitan tämän kvalitatiivisen väitteen viimeisimmän kauden osalta.
King James sanoi:
Ja clutchin määritelmän ajallisesti voi LeBronin osalta pilkkoa ihan mihin tahansa minuuttimäärään viimeisen neljänneksen osalta. 12 minuuttia tai 2 minuuttia, it does not matter. LeBron #1 Clutch Player in NBA.
Jos halutaan tarkastella tiukkojen otteluiden viime hetkiä jotenkin kvantitatiivisesti, pitää ensin päättää kaksi asiaa: a) mikä lasketaan "tiukan ottelun viime hetkiksi" ja b) miten pelaajien suoritustasoa mitataan.
"Tiukan matsin viime hetkien" määritelmänä käytetään usein "viisi viimeistä minuuttia ottelusta, jonka piste-ero on alle viisi pistettä". (Ilmeisesti tässä lasketaan mukaan myös mahdolliset jatkoajat.) Mikään ei kuitenkaan estä määrittelemästä "tiukan matsin viime hetkiksi" esimerkiksi "vikaa minuuttia ottelusta, jossa piste-ero on alle neljä pistettä". Tästä mahdollisten määritelmien kirjosta saadaan siis loputon suo.
Kuitenkin huomattavasti vaikeampi kysymys on pelaajien suoritustason mittaaminen. Yksittäiset tilastot ovat suoraviivaisia, mutta ne eivät anna kokonaisvaltaista kuvaa pelaajien suoritustasosta (vrt. "heittää parhaalla prossalla" tai "tekee eniten pisteitä").
Pelaajien kokonaisvaltaisen suoritustason mittaamiseen on esitetty lukemattomia vaihtoehtoisia mittareita, joista edellä tarjottu PER on vain yksi esimerkki. Näiden mittareiden merkittävänä rajoituksena on se, että ne perustuvat box score -tilastoihin, jotka sisältävät vain marginaalisen (helpoimmin havaittavan ja ylöskirjattavan) osan koripallo-ottelun tapahtumista.
Itse en pidä PER-statistiikkaa juuri minään. Se ei mittaa mitenkään pelaajien puolustussuorituksia (ok, riistot ja blokit ovat messissä jollain kertoimilla, mutta tunnetusti niilläkin on hyvin vähän tekemistä oikeasti hyvän puolustustyöskentelyn kanssa) ja matemaattisesti se täysin perusteetonta hölynpölyä. Toisaalta PER kannustaa ruiskimaan palloa ilmaan. David Berriä lainatakseni:
"David Berri sanoi:
Hollinger argues that each two point field goal made is worth about 1.65 points. A three point field goal made is worth 2.65 points. A missed field goal, though, costs a team 0.72 points. Given these values, with a bit of math we can show that a player will break even on his two point field goal attempts if he hits on 30.4% of these shots. On three pointers the break-even point is 21.4%. If a player exceeds these thresholds, and virtually every NBA player does so with respect to two-point shots, the more he shoots the higher his value in PERs. So a player can be an inefficient scorer and simply inflate his value by taking a large number of shots
(David Berri puolestaan on hieman fiksumman WP48:n isä. Valitettavasti "Wages of Wins"-sivuston ammattitaidottomat kirjoittelijat ovat pilanneet tuonkin metriikan maineen täysin idioottimaisilla kirjoituksillaan.)
PER:in eduksi on mainittava se, että tarpeeksi suurissa otoksissa se kykenee tunnistamaan tyypit, jotka tekevät paljon tilastomerkintöjä.
Tässä esim. koko viime runkosarjan PER-kärki:
Lista on täynnä hyviä pelaajia, mutta omasta mielestäni PER on aivan liian mielivaltainen mittari, jotta sen perusteella voitaisiin yrittää vetää mitään johtopäätöksiä noiden pelaajien keskimääräisistä paremmuussuhteista.
Huomatkaa myös, kuinka tarkastelun rajoittaminen vain viime kauden pudotuspeleihin nostaa listalle hieman erikoisia nimiä (pieni otoskoko!!!):
Tämän listauksen perusteella "Ian Mahinmi <-> Darren Collison ja Dahntay Jones"-kirjakauppa olikin yksi viime kesän mega-siirroista.
[quote author=Herbert"]
Oliko jossain MJ:n lukuja vastaavilta minuuteilta?
[/quote]
Paha sanoa. PER-numerot ovat oikeasti niin h@nurista, että olen jättänyt suosiolla netin tonkimatta 90-luvun PER-numeroiden osalta.