Vs: Miesten EM-karsinta - Kohti Puolaa
Viestiketjua selatessani hymyilin itsekseni havaitessani, että saan jälleen sovitella itselleni koopee.comin parantumattoman optimistin viittaa. En kiellä, etteikö paikka B- tai D-lohkossa olisi ollut EM-kisapaikan kannalta kepeämpi, mutta eihän tästä alkuasetelmasta voi olla pitämättä. Serbian ja Italian jatkoonpääsyä on helppo liputtaa jo nyt, mutta eihän me jumaliste anneta mitään ilmaiseksi. Comin lukijoille maajoukkueen 1990-luvun puolenvälin Venäjä-voitto on esihistoriaa, mutta meikäläiselle yksi parhaista muistoista koripalloinnostuksen varhaisilta vuosilta. Kotiotteluissa ärhäköillä pohjoisen kääpiöillä on hyvällä valmistautumisella ja armottomalla taisteluilmeellä mahdollisuus saada jättiläiset kompastumaan kengännauhoihinsa, ja periaatteessa yksi voitto kotona Serbiasta tai Italiasta riittää jatkoonpääsyn kannalta - tietysti olettaen, että vieraissa pidetään tappioluvut mahdollisimman pienenä ja Bulgaria ja Unkari kukistetaan sekä vieraissa että kotona. Bulgaria ja Unkari antavat niin ikään Suomelle hieman varaa hengittää. Kyse ei ole missään nimessä heittopussimaista, mutta Suomella on täysin realistinen mahdollisuus jättää molemmat taakseen. B-divisioonapeikko ei kolkuttele juuri nyt päänupissa.
En epäile hetkeäkään, etteikö Suomen jätkillä olisi nälkää. Ateenan EM-kisojen jälkeinen alamäki saatiin katkaistua vasta pari vuotta sitten. Koriskausi 2006/2007 oli ensimmäinen aidosti nousujohteinen kausi maajoukkueelle pitkään aikaan. Romania ja Georgia eivät ehkä ole vastuksia parhaasta päästä, mutta se vakuuttavuus, jolla Suomi molemmat maat jätti taakseen, oli minun silmiini erinomainen osoitus Suomen potentiaalista. Etenkin maaottelukauden päättäneessä Romania-matsissa joka ikisellä kentällä käyneellä sinivalkopaidalla oli sellainen ilme, että kukaan ei olisi suostunut jäystämään B-divisioonapettua enää päivääkään enempää. Joku voi pitää Hannon kommentteja korisnetissä pessimistisinä, mutta mielestäni H:n lausunnoista paistaa läpi miehen rutiini lukuisilta ammattilaisvuosilta. Ammattilaispelaaja on diplomaattinen ja myöntää asiaintilan henkseleitä paukuttelematta. Tervettä itsetuntoa kuvastaa sitaatti: "Emme kuitenkaan lähde antautumaan kättelyssä, vaan taistelemme varmasti viimeiseen peliin asti." Jätetään Ron Artest-Gilbert Arenas-akselin egotrippailut omaan arvoonsa.
Romania-matsin jälkeisissä haastatteluissa Hanno ja HD totesivat yhdestä suusta, että Suomella on koossa jengi, jossa kaikki tuntevat toisensa ja joka on harjoitellut yhdessä pitkään. Kansainvälisen tason nimimiehiä meillä ei ole kuin pari, mutta A-divisioonatasolla jätkillä on enemmän näyttömahdollisuuksia kuin koskaan. Viimeiset kaksi vuotta ovat näyttäneet, että esimerkiksi 27 vuotta täyttävä Muurinen ja 24 vuotta täyttävä Huff ovat vasta hiljalleen päässeet lähelle sitä tasoa, jota heiltä on odotettu. Pete Virtanen on syttynyt isoihin otteluihin, Koponen astunut miesten saappaisiin nopeammin kuin kukaan olisi ehtinyt odottaa, Rannikko hiipinyt hiljalleen Euroopan takamieseliittiin ja Hanno tehnyt loukkaantumistensa asettamissa rajoissa isoa duunia joukkueen vanhimman roolissa. Kotti, Nikkilä ja Matinen eivät ole enää keltanokkia, vaan parhaassa peli-iässä olevia veteraaneja, jotka osaavat käyttää vahvuuksiaan hyödykseen. Junnu Lee, Santtu Haanpää ja Ville MäkIlvaine hönkivät Lehtorannan, Ulanderin, Iisalon, Juppe Stenin ja Kinnaslammen niskaan, piiskaten vanhempaa kaartia parempiin suorituksiin. Enkä usko, että Suomella tulee olemaan vaikeuksia vetää se 2500 henkeä matsia kohden Energia Areenalle, ainakin jos avausmatsi voitetaan ja Italiaa vastaan taistellaan viime minuuteille vieraskentällä. Jos meteli on lähellekään sitä tasoa kuin Romania-ottelussa, Suomella on ihan aidosti kuudes kenttäpelaaja katsomossa. Katsotaan mallia vaikka lahtelaisilta.
Katsotaanpa hieman varhaistakin varhaisemmalla tulosveikkauksella, miten tuo sarjaohjelma voisi mennä.
23.8. Suomi-Bulgaria, voitto +15p
27.8. Italia-Suomi, tappio -8p
30.8. Suomi-Serbia, voitto +6p
3.9. Unkari-Suomi, voitto +2p
10.9. Bulgaria-Suomi, voitto +7p
13.9. Suomi-Italia, tappio -12p
17.9. Serbia-Suomi, tappio -4p
20.9. Suomi-Unkari, voitto +9p
Eikö tuossa olisi jo kisapaikka aika lähellä?
Oli miten oli, Energia Areenalla näkyy elo-syyskuussa tukuttain nimimiehiä. Milos Teodosic, Zoran Erceg, Marko Jaric, Darkoman Milicic, Milan Gurovic, Marco Belinelli, Gianluca Basile, Stefano Mancinelli, Andrea Bargnani, Kornel David. Jos nämä kaverit eivät kiinnosta, ei kiinnosta koripallokaan.
