Koripallo.com

Miro Little - Baylorin karhu

Viestejä
99
Taloudellisestihan NCAA-polku ei nimenomaan ole riski, Little tienaa varmasti Baylorissa enemmän mitä yksikään eurooppalainen seura olisi tarjonnut.
Ai, tuota en tiennytkään että yliopistoissa maksetaan nykyään palkkaa. Seison korjattuna tämän tiedon nuoralla. Kuvittelin, että tienaaminen on mahdollista green cardin saamisen kautta ja silloinkin lähinnä NIL-sopimuksilla.
 
Viestejä
552
Ai, tuota en tiennytkään että yliopistoissa maksetaan nykyään palkkaa. Seison korjattuna tämän tiedon nuoralla. Kuvittelin, että tienaaminen on mahdollista green cardin saamisen kautta ja silloinkin lähinnä NIL-sopimuksilla.
Pelaajat tienaavat nimenomaan NIL-sopimuksilla.
 

Ylläpito

Ylläpidon jäsen
Viestejä
4 539
Miro Littlen reilun viikon takainen paikallisen mediakanavan haastattelu purettuna kirjalliseen muotoon.


– Se on pääfokukseni nyt: tuoda paljon energiaa, kun pääsen kentälle. Pelata kovaa puolustuksessa, napata jokainen mahdollinen levypallo ja tehdä kaikki pienemmät asiat oikein.

Kun omasta, liha- ja rasvapitoisesta ruokakulttuurista ylpeät teksasilaiset kerjäsivät Littleltä hehkutusta paikalliselle ruoalle, oli suomalaisen vastaus yllättävänkin tyly.

– Suomalainen kouluruokakin on parempaa! Lohiruoat ovat tosi hyviä ja poroa tietysti. Meillä on sellainen ruoka kuin mustamakkara, kannattaa googlettaa, mitä se on – se on mielenkiintoinen juttu.
 
Viestejä
90
Ei kyllä vieläkään lähde Manse-Mirolta, vaikka peliaikaa onkin tullut joukkuetovereiden loukkien takia:
- Houston: 5 min, 0/0 ja +\- joukkueen huonoin -8
- BYU::10 min, 6/1 ja taas +/- joukkueen ja pelin huonoin -12

Hienoa kuitenkin, että peliaikaa on tullut - pientä toivoa paremmasta, kun seniorit poistuvat 2024/2025 kaudeksi ?
 
Viestejä
288
Ei kyllä vieläkään lähde Manse-Mirolta, vaikka peliaikaa onkin tullut joukkuetovereiden loukkien takia:
- Houston: 5 min, 0/0 ja +\- joukkueen huonoin -8
- BYU::10 min, 6/1 ja taas +/- joukkueen ja pelin huonoin -12

Hienoa kuitenkin, että peliaikaa on tullut - pientä toivoa paremmasta, kun seniorit poistuvat 2024/2025 kaudeksi ?
Jaa-a. Baylorin kaltaisessa koulussa parhaat pelaavat, olivat mitä ikäluokkaa tahansa. Tämän talven esitysten perusteella en Mirona uskaltaisi laskea ensi kauden minuuttejani sen varaan, että nokkimisjärjestyksessä on luvassa nousua pelkästään vuosikurssin pohjalta.

Ei Miro freshman-statuksensa takia jäänyt tällä kaudella jämäminuuteille, vaan siksi, ettei pärjännyt. Varmasti kehitystä kesän aikana tapahtuu, mutta ikävä kyllä sitä tarvittaisiin niin paljon, että huomattavasti järkevämpi vaihtoehto olisi tilata se lentolippu takaisin Eurooppaan tai vähintään astua kutsuvasti hohtavaan transfer-portaaliin.
 
Viestejä
497
Jaa-a. Baylorin kaltaisessa koulussa parhaat pelaavat, olivat mitä ikäluokkaa tahansa. Tämän talven esitysten perusteella en Mirona uskaltaisi laskea ensi kauden minuuttejani sen varaan, että nokkimisjärjestyksessä on luvassa nousua pelkästään vuosikurssin pohjalta.

Ei Miro freshman-statuksensa takia jäänyt tällä kaudella jämäminuuteille, vaan siksi, ettei pärjännyt. Varmasti kehitystä kesän aikana tapahtuu, mutta ikävä kyllä sitä tarvittaisiin niin paljon, että huomattavasti järkevämpi vaihtoehto olisi tilata se lentolippu takaisin Eurooppaan tai vähintään astua kutsuvasti hohtavaan transfer-portaaliin.
Tämän allekirjoitan.

Vaikka Littlen kausi on ollut alusta asti pettymys kohtalaisen vaatimattomiakin odotuksia vasten, niin aika pitkään pystyi suomalaisena jossittelemaan sillä, että Littlelle ei annettu hänen ansaitsemaansa roolia tai että Baylorin takakentän taso on vaan niin timanttisen kova, että vain poikkeuksellinen super-freshman pystyisi Wacon sisäisessä kilpailutilanteessa jotain saavuttamaan.

Totuus kuitenkin on, että Littlen rinnalta rotaatiosta poistui aluksi Dantwan Grimes tyytymättömänä rooliinsa. Tämä lisäsi Littlen peliminuutteja ehkä niin, että hänet on päästetty Grimesin lähdön jälkeen jokaisessa pelissä kentälle edes muutamaksi minuutiksi, jotta joku tuntuma pelaamiseen säilyisi. Nyt Baylor on sitten mennyt parisen viikkoa ilman hienon kauden pelannutta takamies Langston Lovea - eli oikeastaan vain kolmella takamiehellä, joista vain RayJ Dennis on varsinainen pelinrakentaja.

Tämä tilanne avasi Littlelle ison näytönpaikan ja minuutit nousivatkin parissa pelissä yli viidentoista. Noiden minuuttien aikana hän ei kuitenkaan saanut juuri mitään aikaan, kuten ylhäällä jo todettiinkin. Eilisessä pelissä Houstonia vastaan Little pelasi noin viisi minuuttia ensimmäisellä puoliajalla, mutta tippui rotaatiosta sitten täysin. Lopputuloksena Baylorin kolmen takakentän pelaajan minuutit olivat jatkoajan jälkeen päättyneessä pelissä 43-minuuttia, 43-minuuttia ja 43-minuuttia.

Joko Scott Drew ei pidä Littlestä tai sitten hän yksinkertaisesti vain ajattelee, että Littlen peluuttaminen heikentää Bayloria niin paljon, että kolmen muun takamiehen on parempi pelata fyysisessä Big-12 konferenssissa käytännössä ilman mitään lepoa. Onhan tuo aikamoinen tilanne Suomen maajoukkueen ykkös/kakkostakamiehelle.

Little kyllä liikuttaa palloa hyvin hyökkäyspäässä ja syötöt lähtevät todella napakasti ja oikeastaan aina juuri sinne minne pitääkin. Mitään muuta hän ei kuitenkaan Baylorille mielestäni pysty tarjoamaan ja ilmiselvästi valmennusjohdon mielestä tuo pallon syöttäminen ei yksinään joukkueen suorituskykyä paljoa paranna.

Jos jotain positiivista täytyy hakea tämän viikon kierrokselta, niin Eemeli Yalaho pelasi isot minuutit tappiopelissä Central Floridaa vastaan. Virhevaikeuksia ja jotain muuta häikkää siellä oli Texas Techin ykkössentteri Washingtonilla, joka tämän selitti. Yalaho jäi liian lyhyeksi low-post puolustajana ja tuo Big12 saattaa olla hänelle vähän liian kova paikka muutenkin. Hän pelasi mielestäni eilen silti ihan tasapainoisen ja rohkaisevan pelin. Voimaa hänellä on jo hyvin, heittouhkaakin jonkin verran, mutta parasta hänen pelissään on ehkä tietynlainen rauhallisuus. Pituutta häneltä vain tosiaan puuttuu sekä kimmoisuutta. Näkisin hänet tulevaisuudessa isonkin roolin pelaajana jossain vähemmän fyysisessä konferenssissa, mutta kukaties tuolla Texas Techissäkin, jos hänen rinnalleen tulisi vähän kokoa ja heitto kehittyy edelleen.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
497
Kiitos @Lev Rubin. Mielellään lukisin jatkossakin näitä asiantuntevia rapsoja Miron otteista (tai niiden puutteesta)
Eipä kestä! Ja täytyy sanoa, että olisi varmasti hyvä, jos joku muukin hänen otteitaan kommentoisi. Yksi näkökulma kun on aina jossain määrin rajoittunut. Mutta kyllähän pienet peliminuutit ja nurkkamiehen rooli paljon puhuvia ovat. Niiden merkitystä on vaikea pois tulkita.

Se ehkä unohtui mainita tuossa aikaisemmassa viestissä, että BYU:ta vastaan näin Littlen haastavaan kunnolla kaarelta korille asti oikeastaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Tämä oli oikeasti hyvä ja hieno suoritus, vaikkakaan ei mitään normista poikkeavaa tuolla Big12 -peleissä. Tällaista häneltä ei ole kuitenkaan juuri aikaisemmin senioritasolla nähty tai jos on, niin pallo on viimeistely-yrityksistä laitettu aika helponnäköisesti katsomoon (esim Japani - Suomi -peli).

Kaikesta kriitikistä huolimatta voisin nähdä sellaisen tulevaisuuden skenaarion, jossa Little pystyisi yhä paremmin ja paremmin sekä useammin ja useammin haastamaan puolustajiaan kaarelta. Tähän yhdistettynä kehittyvä kaukoheittokyky (tästäkin on viitteitä) ja jo nyt erinomaisella tasolla oleva syöttökyky ja levypallopelaaminen, niin kyllähän siinä aikamoinen paketti olisi. Löysä pallonkäsittely ja yleinen terävyyden, sähäkkyyden ja liikkuvuuden puute niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin ovat vaan tällä hetkellä mielestäni niin selviä ja vakavia heikkouksia, että peliaikaa ei vaan yksinkertaisesti tule.

Mielestäni Little on jonkin verran myös "laitostunut" Suomen maajoukkueen mukana siinä mielessä, että hän laittaa palloa liikkeelle Baylorissakin sillä tavalla kuin hän pelaisi maajoukkueen mukana. Tuossa on vaan se ongelma, että Yhdysvalloissa pallo harvemmin takaisin tulee, kun siitä on kerran luopunut. Tuo vähän löperö termi "laitoustuminen" on jossain määrin mielestäni ongelma laajemminkin suomalaisilla nuorilla koripalloilijoilla. Itse pidän esimerkiksi islantilaisesta pelitavasta, jossa jokainen pelaaja haastaa röyhkeästi vastustajaansa. Tätä kun rummutetaan U16-tasolta saakka (ensin monesti huonolla menestyksellä), niin kyllä se vähintään tuolla aikuispuolella sitten parempana yksilötaitona ja luovuutena alkaa näkymään.

Tämän en usko tapahtuvan, mutta jossain määrin Littlelle voisi tehdä hyvää, jos hän pelaisi ensi kesänä B-divisioonan U20-kisoissa kunnon tunkion kukko -roolissa ilman mitään rajoitteita - käyttöaste sinne kolmeenkymmeneen ja palloa ilmaan koko ajan. Jotain tällaista vapauttavaa reboottia hän mielestäni kaipaisi - aikuismaajoukkueessa hänen roolinsa tulee kuitenkin olemaan hyvin rajoittunut Markkasen ja muiden hääriessä siellä määräävässä asemassa.

Noita Baylorin pelejä pystyy muuten katsomaan jonkin verran Youtubesta. Ihan kokonaisiakin otteluita on sinne laitettu useita noiden kärkijoukkueiden osalta.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
288
Mielestäni Little on jonkin verran myös "laitostunut" Suomen maajoukkueen mukana siinä mielessä, että hän laittaa palloa liikkeelle Baylorissakin sillä tavalla kuin hän pelaisi maajoukkueen mukana. Tuossa on vaan se ongelma, että Yhdysvalloissa pallo harvemmin takaisin tulee, kun siitä on kerran luopunut. Tuo vähän löperö termi "laitoustuminen" on jossain määrin mielestäni ongelma laajemminkin suomalaisilla nuorilla koripalloilijoilla. Itse pidän esimerkiksi islantilaisesta pelitavasta, jossa jokainen pelaaja haastaa röyhkeästi vastustajaansa. Tätä kun rummutetaan U16-tasolta saakka (ensin monesti huonolla menestyksellä), niin kyllä se vähintään tuolla aikuispuolella sitten parempana yksilötaitona ja luovuutena alkaa näkymään.

Veit sanat suustani. Siinähän se tuli pähkinänkuoressa.

Suomeen on jo pitempään koulutettu nuoresta asti huippukoripalloilijoita, joiden ensimmäinen reaktio paineessa on aina siirtää palloa (ja oikeastaan vaikka kunnon painetta ei olisikaan). Se pohjautunee ylikorostuneeseen ajatukseen joukkueesta saumattomasti toimivana, valmentajan tiukasti ohjastamana koneena, joka on suurempi kuin osiensa summa. Vanha kunnon Susi-ideologiahan siellä pohjalla siis siintää.

Ikävä kyllä pallonsiirtely ei koripallossa ole yksin autuaaksi tekevä asia. Jossain vaiheessa jonkun on pakko luoda etu, jota sitten voidaan parantaa muutamalla terävällä syötöllä kun puolustus on saatu liikkeelle. Ja ongelma on juuri tämä: niitä edunluojia on Suomella aivan liian vähän kv-tasolle. Sen vuoksi palloa sitten siirrellään entistä hurjemmalla tahdilla, mutta kovatasoiset puolustukset eivät tästä juuri hätkähdä. Se on niille pelkkää lepoa.

On oikeastaan aika jännää kuulla, miten aikaisessa vaiheessa suomaiset lupaukset alkavat toistaa haastatteluissa tätä "Tarkoitus on tehdä kovaa duunia ja tarjota joukkueelle niitä kovia minuutteja" -liturgiaa. Oma rooli rattaana koneistossa siis omaksutaan heti, ja luovuus sekä oma-aloitteisuus painuu jonnekin taustalle vähemmän tärkeänä.

Mielestäni tämän on pakko lähteä liikkeelle jostain junnumaajoukkueista ja niiden valmentajistosta, ja ehkä myös liigajengeistä, joissa kotimaisilla lupauksilla on useimmiten tuo pallonsiirtäjän rooli kentälle päästessään.
 
Viimeksi muokattu:
Viestejä
119
Veit sanat suustani. Siinähän se tuli pähkinänkuoressa.

Suomeen on jo pitempään koulutettu nuoresta asti huippukoripalloilijoita, joiden ensimmäinen reaktio paineessa on aina siirtää palloa (ja oikeastaan vaikka kunnon painetta ei olisikaan). Se pohjautunee ylikorostuneeseen ajatukseen joukkueesta saumattomasti toimivana, valmentajan tiukasti ohjastamana koneena, joka on suurempi kuin osiensa summa. Vanha kunnon Susi-ideologiahan siellä pohjalla siis siintää.

Ikävä kyllä pallonsiirtely ei koripallossa ole yksin autuaaksi tekevä asia. Jossain vaiheessa jonkun on pakko luoda etu, jota sitten voidaan parantaa muutamalla terävällä syötöllä kun puolustus on saatu liikkeelle. Ja ongelma on juuri tämä: niitä edunluojia on Suomella aivan liian vähän kv-tasolle. Sen vuoksi palloa sitten siirrellään entistä hurjemmalla tahdilla, mutta kovatasoiset puolustukset eivät tästä juuri hätkähdä. Se on niille pelkkää lepoa.

On oikeastaan aika jännää kuulla, miten aikaisessa vaiheessa suomaiset lupaukset alkavat toistaa haastatteluissa tätä "Tarkoitus on tehdä kovaa duunia ja tarjota joukkueelle niitä kovia minuutteja" -liturgiaa. Oma rooli rattaana koneistossa siis omaksutaan heti, ja luovuus sekä oma-aloitteisuus painuu jonnekin taustalle vähemmän tärkeänä.

Mielestäni tämän on pakko lähteä liikkeelle jostain junnumaajoukkueista ja niiden valmentajistosta, ja ehkä myös liigajengeistä, joissa kotimaisilla lupauksilla on useimmiten tuo pallonsiirtäjän rooli kentälle päästessään.
Muutamat treenit nähneenä voi sanoa, että kyllä tuohon 1vs1 harjoitteluun panostetaan aivan liian vähän, jonka syystä pelaajan valmiudet haastaa oma pelaaja on aika vähäiset. Kun joukkueen rotaatiossa on 10 pelaajaa ja niistä 1-2 pystyy haastamaan oman puolustajansa niin kyllä on vaikea saada 8 muuta kehittymään muuksi kuin pallon liikuttelijaksi syöttöjen avulla.

Jenkkilässä opetetaan jo nuorena kuinka tärkeä on pystyä voittamaan nopeudella/taidolla oma puolustaja ja sitä treenataan kokoajan. Toki koripallo on muutakin kuin 1vs1 pelaamista, mutta kyllä pelien voittaminen on paljon helpompaa, kun kentällä on 5 pelaajaa, jotka pystyvät haastamaan jatkuvasti oman puolustajansa.
 
Viestejä
497
Veit sanat suustani. Siinähän se tuli pähkinänkuoressa.

Suomeen on jo pitempään koulutettu nuoresta asti huippukoripalloilijoita, joiden ensimmäinen reaktio paineessa on aina siirtää palloa (ja oikeastaan vaikka kunnon painetta ei olisikaan). Se pohjautunee ylikorostuneeseen ajatukseen joukkueesta saumattomasti toimivana, valmentajan tiukasti ohjastamana koneena, joka on suurempi kuin osiensa summa. Vanha kunnon Susi-ideologiahan siellä pohjalla siis siintää.

Ikävä kyllä pallonsiirtely ei koripallossa ole yksin autuaaksi tekevä asia. Jossain vaiheessa jonkun on pakko luoda etu, jota sitten voidaan parantaa muutamalla terävällä syötöllä kun puolustus on saatu liikkeelle. Ja ongelma on juuri tämä: niitä edunluojia on Suomella aivan liian vähän kv-tasolle. Sen vuoksi palloa sitten siirrellään entistä hurjemmalla tahdilla, mutta kovatasoiset puolustukset eivät tästä juuri hätkähdä. Se on niille pelkkää lepoa.

On oikeastaan aika jännää kuulla, miten aikaisessa vaiheessa suomaiset lupaukset alkavat toistaa haastatteluissa tätä "Tarkoitus on tehdä kovaa duunia ja tarjota joukkueelle niitä kovia minuutteja" -liturgiaa. Oma rooli rattaana koneistossa siis omaksutaan heti, ja luovuus sekä oma-aloitteisuus painuu jonnekin taustalle vähemmän tärkeänä.

Mielestäni tämän on pakko lähteä liikkeelle jostain junnumaajoukkueista ja niiden valmentajistosta, ja ehkä myös liigajengeistä, joissa kotimaisilla lupauksilla on useimmiten tuo pallonsiirtäjän rooli kentälle päästessään.
Niin perverssiltä kuin se kuulostaakin, niin en ole itse asiassa täysin vakuuttunut siitä, että Littlen kehityksen kannalta aikuismaajoukkueeseen nouseminen 17-vuotiaana oli hyvä asia.

Näkyvyyttä ja motivaatiota kisaedustukset ja maajoukkuepelit ovat tietenkin tuoneet ja onhan hän varmasti oppinut yhtä sun toista aikuistason huipputoiminnasta. Vaihtoehtoisten kehityskäyrien hahmottaminen on melkoista salatiedettä ja puhdasta spekutusta, mutta juuri tällä hetkellä mielestäni näyttää siltä, että pari viimeistä vuotta on Littlellä mennyt henkilökohtaisen kehityksen suhteen äärimmäisen vaisusti, vaikka kesät ovat susilaumassa menneetkin. Toki arviointi kehityksen suhteen on todella vaikeaa, kun ei hän ole yksinkertaisesti päässyt pelaamaan tällä kaudella - joka tietysti paljon puhuvaa myös on.

Lassi Tuovi varmaan kamppailee Suomen koripallovalmentajien keskinäisessä kilpailussa mitalisijasta Jukka Toijalan kanssa eli ei maajoukkueemme peräsimessä paras mahdollinen kotimainen ole, kun sekä Gordon Herbertillä että Tuomas Iisalolla Suomen passit ovat. Tuovi on kuitenkin varmasti valovuoden edellä viimeisten päävalmentajavuosiensa aikaista Henrik Dettmannia ja kyllähän hänen täytyy iso kuva suomalaisen huippukoripallon suhteen nähdä. Ja kyllä minä Tuovin pelisuunnitelmalle perjantain Serbia-pelin suhteen annan täyden tunnustuksen. Toivottavasti meno jatkuu tänään Tanskaa vastaan.

Julkisuudessa Tuovi monesti sanoo, että harrastajamääriä täytyisi Suomessa saada ylöspäin, kun häneltä Suomen koripallon tulevaisuudesta kysytään. Tämä liittynee ajatukseen siitä, että Suomessa ei yksinkertaisesti koripallon pariin päädy tarpeeksi kansainvälisen tason lahjakkuutta. Tämä on tietenkin täysin totta, mutta kun Suomen väkiluku ja syntyvyys ovat mitä ovat, niin en itse ainakaan odottaisi mitään isoa harppausta harrastajamäärissä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Demografiaa on kohtalaisen helppo ennustaa ja päätelmät ovat mielestäni ilmiselvät. Siksi toivoisinkin, että Suomessa alettaisiin ajatella tuota yksilötaidon kultivointia aivan puhtaalta pöydältä. Tuovilla voisi teatteri-taustansa kautta olla tähän itse asiassa ihan mielenkiintoistakin näkökulmaa: Otteluiden kuuluttajasta Susijengin päävalmentajaksi vain 35-vuotiaana – Lassi Tuovin käsikirjoituksessa menestys tulee siitä, miten kohtelee toisia ihmisiä
 
Viestejä
2 283
Niin perverssiltä kuin se kuulostaakin, niin en ole itse asiassa täysin vakuuttunut siitä, että Littlen kehityksen kannalta aikuismaajoukkueeseen nouseminen 17-vuotiaana oli hyvä asia.

Näkyvyyttä ja motivaatiota kisaedustukset ja maajoukkuepelit ovat tietenkin tuoneet ja onhan hän varmasti oppinut yhtä sun toista aikuistason huipputoiminnasta.
Mitä Miron olisi siis ollut parempi tehdä kuin olla parhaassa mahdollisessa valmennuksessa, parhaissa olosuhteissa, treenaten ja pelaten parhaiden mahdollisten pelaajien kanssa ja heitä vastaan?
 
Viestejä
4 066
Veit sanat suustani. Siinähän se tuli pähkinänkuoressa.

Suomeen on jo pitempään koulutettu nuoresta asti huippukoripalloilijoita, joiden ensimmäinen reaktio paineessa on aina siirtää palloa (ja oikeastaan vaikka kunnon painetta ei olisikaan). Se pohjautunee ylikorostuneeseen ajatukseen joukkueesta saumattomasti toimivana, valmentajan tiukasti ohjastamana koneena, joka on suurempi kuin osiensa summa. Vanha kunnon Susi-ideologiahan siellä pohjalla siis siintää.

Ikävä kyllä pallonsiirtely ei koripallossa ole yksin autuaaksi tekevä asia. Jossain vaiheessa jonkun on pakko luoda etu, jota sitten voidaan parantaa muutamalla terävällä syötöllä kun puolustus on saatu liikkeelle. Ja ongelma on juuri tämä: niitä edunluojia on Suomella aivan liian vähän kv-tasolle. Sen vuoksi palloa sitten siirrellään entistä hurjemmalla tahdilla, mutta kovatasoiset puolustukset eivät tästä juuri hätkähdä. Se on niille pelkkää lepoa.

On oikeastaan aika jännää kuulla, miten aikaisessa vaiheessa suomaiset lupaukset alkavat toistaa haastatteluissa tätä "Tarkoitus on tehdä kovaa duunia ja tarjota joukkueelle niitä kovia minuutteja" -liturgiaa. Oma rooli rattaana koneistossa siis omaksutaan heti, ja luovuus sekä oma-aloitteisuus painuu jonnekin taustalle vähemmän tärkeänä.

Mielestäni tämän on pakko lähteä liikkeelle jostain junnumaajoukkueista ja niiden valmentajistosta, ja ehkä myös liigajengeistä, joissa kotimaisilla lupauksilla on useimmiten tuo pallonsiirtäjän rooli kentälle päästessään.

Kyllä ja studiossa on nytkin pari semmoista jätkää, jotka osoittavat että Suomestakin voi tulla hyökkäykseen individualisteja, erityisesti Koponen. Ja nämä jätkät olivat silti myös joukkuepelaajiakin.
 
Viestejä
963
Julkisuudessa Tuovi monesti sanoo, että harrastajamääriä täytyisi Suomessa saada ylöspäin, kun häneltä Suomen koripallon tulevaisuudesta kysytään. Tämä liittynee ajatukseen siitä, että Suomessa ei yksinkertaisesti koripallon pariin päädy tarpeeksi kansainvälisen tason lahjakkuutta. Tämä on tietenkin täysin totta, mutta kun Suomen väkiluku ja syntyvyys ovat mitä ovat, niin en itse ainakaan odottaisi mitään isoa harppausta harrastajamäärissä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Demografiaa on kohtalaisen helppo ennustaa ja päätelmät ovat mielestäni ilmiselvät.

Vaikeaa tulee urheilussa olemaan:
Tilastokeskus

2012 syntyi vielä pyöreästi 60000 lasta, mutta 2022 vain 45000. Noin viidentoista vuoden päästä nämä nuoret ovat maajoukkueringeissä, kuka missäkin lajissa. Kilpailu lahjakkuuksista kovenee eli markkinointiin ja kykyjen löytämiseen pitäisi panostaa nykyistä enemmän.
 
Viestejä
74
Muutamat treenit nähneenä voi sanoa, että kyllä tuohon 1vs1 harjoitteluun panostetaan aivan liian vähän, jonka syystä pelaajan valmiudet haastaa oma pelaaja on aika vähäiset. Kun joukkueen rotaatiossa on 10 pelaajaa ja niistä 1-2 pystyy haastamaan oman puolustajansa niin kyllä on vaikea saada 8 muuta kehittymään muuksi kuin pallon liikuttelijaksi syöttöjen avulla.

Jenkkilässä opetetaan jo nuorena kuinka tärkeä on pystyä voittamaan nopeudella/taidolla oma puolustaja ja sitä treenataan kokoajan. Toki koripallo on muutakin kuin 1vs1 pelaamista, mutta kyllä pelien voittaminen on paljon helpompaa, kun kentällä on 5 pelaajaa, jotka pystyvät haastamaan jatkuvasti oman puolustajansa.

Varsinkin tähän viimeiseen kappaleeseen liittyen, vietin juuri hiihtoloma Amerikanmallaa ja iltaisin hotellihuoneessa oli kyllä onnenpäivät kun kanavat tuuttasivat yliopistokoripalloa sekä NBA:ta.
Toki NBA on tullut Suomessa seurattua kohtuullisen paljon, kiitos Ruudun palvelun mutta yliopistopelejä ei oikeastaan yhtään.
Sama huomioni kiinnittyi peleissä, lähes aina kovaa korille vaikka toinen pelaaja olisi ainakin omasta mielestäni ollut paremmassa paikassa syötön päässä. Eikä juurikaan heittoja kuljetuksesta ellei lasketa läheltä flowtereita. Pelitapa vaikka ihan kotimaiseen liigan nähden on täysin erilainen ja vaatii erilaisia vahvuuksia kuin eurokoris. Lisäksi en muistanutkaan kuinka hitaaksi pahimmillaan tuo 30sek hyökkäysaika pelin tekee ja jakaa heittopaikat oikeastaan lähes samoille pelaajille. Muut sitten pakon edestä tai levypalloista.
 
Viestejä
264
Mitä Miron olisi siis ollut parempi tehdä kuin olla parhaassa mahdollisessa valmennuksessa, parhaissa olosuhteissa, treenaten ja pelaten parhaiden mahdollisten pelaajien kanssa ja heitä vastaan?
Pääosin Little ei pelaa parhaiden kanssa. Hän katsoo penkiltä kun muut pelaavat.
 
Viestejä
2 283
Pääosin Little ei pelaa parhaiden kanssa. Hän katsoo penkiltä kun muut pelaavat.
Ihan eri asia, mistä oli puhe.

Suomen kolmanneksi tärkein takamies (ja tulevaisuuden toivo #1) olisi täytynyt pitää sivussa EM- ja MM-kisoista ja niiden leirityksistä, jotta hän olisi voinut sillä aikaa tehdä... niin mitä? Ja missä ja miksi?
 
Viestejä
497
Mitä Miron olisi siis ollut parempi tehdä kuin olla parhaassa mahdollisessa valmennuksessa, parhaissa olosuhteissa, treenaten ja pelaten parhaiden mahdollisten pelaajien kanssa ja heitä vastaan?
Itse olen liputtanut Littlen valitsemisen puolesta niin EM- kuin MM-kisoihinkin. Tämä kyseinen ajatus liittyi vain siihen, että olisiko hänen henkilökohtainen kehittymisensä voinut olla parempaa maajoukkueen ulkopuolella.

Vaihtoehtoisen näkökulman tarjoamista tämä vain on ja nousi itselläni pintaan vain, koska Littlen meneillään oleva kausi on ollut äärimmäisen heikko. Enhän minä tai kukaan muukaan voi sanoa, että hänen kehittymisensä olisi ollut parempaa maajoukkueen ulkopuolella. Mutta ei tuo kyseinen ajatus nyt kovin vallankumouksellinenkaan ole, jos sitä hetkeksi pysähtyy miettimään.

Suomen maajoukkueen tavoite leiritysten ja arvokisojen aikaan on optimoida joukkueen menestys. Epäsuorasti tähän tietysti vaikutetaan kehittämällä maajoukkuepelaajien henkilökohtaisia taitoja ja -ominaisuuksia, mutta ei tämä ole arvokisavuosina millään muotoa maajoukkueen päätehtävä tai edes maajoukkuevalmentajien ydinosaamista. Pelkästään tästä maajoukkueen toiminnan tavoitteesta seuraa tilanne, jossa Littlen rooli maajoukkueen harjoituksissa ja peleissä on ensisijaisesti palvella joukkueen etua, jopa oman kehittymisen kustannuksella. Toinen selvähkö ristiriita maajoukkueohjelmien ja henkilökohtaisen kehittymisen välillä syntyy siitä, että maajoukkuepelaajan täytyy miettiä kokonaiskuormitustaan ja fysiikkaharjoitteluaan kesän pelien kautta, eikä niin, että tähtäisi pitkäjänteisesti kehittämään fyysisisiä ominaisuuksiaan kauden ulkopuolella useita kuukausia.

Sanotaankin kuvitteellisesti siis, että Little olisi käyttänyt maajoukkueleirityksiin ja -turnauksiin kuluneen ajan pitkäjänteisen ja henkilökohtaisesti räätälöidyn fysiikka- ja taitoharjoittelun parissa (ja varmasti tämäkin on ohjelmaan osittain kuulunut). En minä ole ollenkaan vakuuttunut siitä, etteikö tällainen pitkä, keskittynyt ja johdonmukainen harjoittelurupeama olisi ollut hänelle kannattavampaa kuin monen viikon mittainen maajoukkueen mukana harjoittelu. Littlen rooli maajoukkueessa on ollut penkiltä tuleva, virheitä välttelevä syöttelijä, joka ottaa vapaat heitot, mutta pysyy ensijaisesti joukkueen konseptista. Minä en vaan näe tällaisen roolin kategorista autuutta nuoren pelaajan tulevaisuuden suhteen, eikä tällaiset kokemukset ole häntä Bayloriin sopeutumisessa ilmiselvästi auttaneet - joukkuepelaamisesta tai pelikäsityksen puutteesta hänen vähäinen roolinsa Baylorissa ei nimittäin johdu.

Ilmiselvin teoreettinen vaihtoehto maajoukkueen mukana harjoittelemiselle olisi tietysti ollut liittyä Baylorin remmiin kokonaisvaltaisesti jo viime kesän aikana. Urhean kampuksella on varmasti kiiltävät ja hienot ylätaljat ja käsipainot, mutta jos fasiliteeteista puhutaan, niin kyllä nuo Baylorin tilukset ja tilat taitavat voiton edelleen viedä. Jos Baylorin pelaajien henkilökohtaista taitotasoa katsoo, niin uskoisin, että valmennusryhmästä löytyy myös aika paljon osaamista taitovalmennuksesta. Lisäaika joukkueen mukana olisi tuskin myöskään haitannut joukkueeseen integroitumisessa ja omien suhteellisten kehityskohteiden oivaltamisessa. Tämä olisikin ollut varmasti tämän kauden osalta helpoin nähtävissä oleva hyöty. Noiden fasiliteettien tärkeydestä en tietyn laadullisen kriittisen pisteen saavuttamisen jälkeen ole aivan vakuuttunut.

Useimmat nuoret pelaajat eivät kaipaa mitään senioritason maajoukkue-edustuksia huipputasolle päästäkseen. Mutta kuten totesin aluksi, niin kyllä minäkin olisin Littlen sekä EM- että MM-kisoihin valinnut - kilpailu ja taso tuolla pelipaikalla on ollut Suomella viimevuodet niin heikkoa. Mutta nyt kun tuota Littlen korpivaellusta on tullut seurattua jo melkein kokonainen kausi, niin kyllä ainakin itselleni tulee mieleen ajatuksia siitä, että mikä on mennyt pieleen ja mitä olisi voinut tehdä toisin.

Mutta kuten todettua, spekulaatiota kaikki ylläoleva vain on. Maajoukkuekesien sijaan selkeästi enemmän vihkoon Littlellä on mennyt, tai ainakin juuri nyt tältä näyttää, yliopistovalinta sekä mielestäni myös tuo Kansasin lukiovuosi.
 
Viestejä
3 022
Mutta kuten todettua, spekulaatiota kaikki ylläoleva vain on. Maajoukkuekesien sijaan selkeästi enemmän vihkoon Littlellä on mennyt, tai ainakin juuri nyt tältä näyttää, yliopistovalinta sekä mielestäni myös tuo Kansasin lukiovuosi.
Varmaan tästä jo jossain täällä maininnutkin, mutta omaan silmään tuo Kansasin vuosi oli ensimmäinen kehitykseltään heikoksi jäänyt vuosi. En ole mikään asiantuntija ja seuraan tätä hommaa etäältä, mutta mielestäni kehityskaari oli tuohon vuoteen asti aivan toista luokkaa. Itsekin ajattelin, että vuosi Märskyn kanssa divarissa olisi ollut hukkaan heitetty ja kuvittelin tämän olevan ihan hyvä liike, mutta nyt se näyttäytyy vähemmän onnistuneena. En tiedä mikä sitten olisi ollut parempi vaihtoehto.
 
Viestejä
288
Varmaan tästä jo jossain täällä maininnutkin, mutta omaan silmään tuo Kansasin vuosi oli ensimmäinen kehitykseltään heikoksi jäänyt vuosi. En ole mikään asiantuntija ja seuraan tätä hommaa etäältä, mutta mielestäni kehityskaari oli tuohon vuoteen asti aivan toista luokkaa. Itsekin ajattelin, että vuosi Märskyn kanssa divarissa olisi ollut hukkaan heitetty ja kuvittelin tämän olevan ihan hyvä liike, mutta nyt se näyttäytyy vähemmän onnistuneena. En tiedä mikä sitten olisi ollut parempi vaihtoehto.
Kuten on monta kertaa sanottu... Korisliiga.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös