Koripallo.com

Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Kummallista

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

kkoo sanoi:
Kärjistetysti myös: mene ihmeessä auttamaan lastasi, jotta saisi jotain parempaa. Älä tyydy vain neuvomaan miten muiden pitäisi asia hoitaa. Tätä minä halusin sanoa .... mutta ......
Minä takia niissä joukkueissa on 1-2 valmentajaa? Eikö olisi parempi, että kukin vanhempi valmentaisi vain omaa lastaan ja sitten pelissä katsottaisiin tuliko siitä joukkuetta? Jos neuvot/toiveet/ajatukset eivät kelpaa eikä kommunikointi yleensäkään ole valmentajan kyky, sitten todella pitäisi harkita ammatin/harrastuksenvalintaa. Hesarin jakamisessa aamuisin on hyvä ura, tulos on 1/0, ja vastuu eikä palaute hierrä herkkää egoa.
 
Viestejä
648
Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Puskajussi sanoi:
Mitä haluaisit muuttaa lasten ja nuorten koripallossa ja miksi? Oma listani on varsin laaja ja pitkään mietitty: ...
Keskustelun avannut kysymys on tärkeä ja mielenkiintoinen. Erityisesti kysymyksen jälkimmäinen osa, MIKSI. Vastaus kysymykseen, "MITÄ haluaisit muuttaa..." jää jotenkin ontoksi, jollei se perustu vastaukselle kysymykseen "MIKSI haluaisit muuttaa".

On oltava näkemys tavoittelemisen arvoisesta tulevaisuudesta. On tunnettava nykytilanne. On oltava käsitys niistä arvoista, joiden tulee ohjata valintoja, kun päätetään niistä keinoista, joilla nykytilanteesta pyritään kohti tuota tavoittelemisen arvoista tulevaisuutta.

Kekustelussa on tähän mennessä käsitelty aika vähän kysymystä MIKSI. Lukija joutuu monin paikoin arvailemaan, mihin kukakin muutoksiaan ehdottanut kirjoittaja muutoksillaan pyrkii. Hyvin vähän on kunnon analyysiä nykytilanteesta. Jos ajatellaan tätä muutosta yhteenlaskuna, niin lopputulos jää tuntemattomaksi, vaikka muutoksen määrä tunnettaisiin, mutta nykytilannetta ei tunneta.

Lasten ja nuorten koris on laaja ja monimuotoinen aihe. Valitsen itse tarkoituksella hyvin suppean näkökulman, jonka juuret juontavat lasten ja nuorten urheiluun.

Haluan nähdä tulevaisuudessa MENESTYSTÄ KANSAINVÄLISILLÄ KENTILLÄ.

En kaipaa menestystä LASTEN JOUKKUEIDEN osallistuessa kansainvälisiin kilpailuihin, en pidä lasten joukkueiden osallistumista kansainvälisiin kilpailuihin edes kovin tärkeänä. Haluan nähdä kansainvälistä menestystä AIKUISTEN tasolla. Pidän myös NUORTEN maajoukkueiden menestystä tavoittelemisen arvoisena ja jokseenkin väistämättömän seurauksena hyvin tehdystä johdonmukaisesta työstä, joka tähtää kansainväliseen menestykseen aikuisten tasolla.

On syytä määritellä, mitä menestyksellä tarkoitetaan ja mikä ei ole menestystä.

Kansainvälistä menestystä on aikuisten arvokilpailujen lopputurnauksiin selviytyminen. Nuorten maajoukkueiden kohdalla menestyksen minimikriteeri on pelaaminen A-kisoissa. Yksilöiden menestystä on pääsy kovien korismaiden koviin joukkueisiin harjoittelemaan tai pelaamaan.

Nykytilanteessa kansainvälisestä menestyksestä saadaan nauttia varsin niukasti. Meillä on joitakin menestyviä yksilöitä ja yksi menestyksen minimikriteerin täyttävä nuorten maajoukkue. Arvelen, että "menestyksen esteistä" vallitsee asiantuntijoiden keskuudessa melkoisen laaja yksimielisyys. Viime kädessä kysymys on yksilöiden päivittäisharjoittelun määrästä ja laadusta. Suomalaiset nuoret antavat tasoitusta muille aloittamalla menestyksen edellyttämän harjoittelun muita myöhemmin. Suomalaiset antavat tasoitusta muille käyttämällä muihin verrattuna aivan liian suuren osan harjoitteluajastaan joukkueharjotteisiin henkilökohtaisen harjoittelun kustannuksella. Suomalaiset antavat tasoitusta kansainvälisille kilpakumppaneille heikommilla liikunnallisilla perusvalmiuksilla siinä vaiheessa, kun pitäisi jo siirtyä jalostamaan lajikohtaisia taitoja ja tekniikoita.

Haluaisin siis poistaa näitä menestyksen esteitä. Minun muutoksillani luodaan valmiuksia kansainväliseen menestykseen sille pienelle joukolle koripalloilevia nuoria, jotka ovat valmiita tekemään lujasti työtä menestyäkseen kansainvälisillä kentillä. Mielestäni muutokset voidaan toteuttaa niin, että muutokset eivät häiritse suuren harrastajamassan harrastusta.

Haluaisin muuttaa lasten koriksessa:

Lisää monipuolista liikuntaa ja monen lajin harrastamista, vähemmän keskittymistä ja erikoistumista yhteen lajiin jo ala-asteen alaluokilla. Juoksutaito ja liikunnalliset perusvalmiudet kunniaan.

Haluaisin muuttaa nuorten koriksessa

Harjoittelua yksilöllisesti ohjatuksi, tavoitteelliseksi toiminnaksi. Yläasteikäisenä yli puolet harjoitteluun käytetystä ajasta on käytettävä harjoitteluun "omalla ajalla". Valmentajan on ohjattava myös tavoitteellisesti harjoittelevan nuoren omalla ajalla tapahtuvaa harjoittelua. Monessa tapauksessa tämä tarkoittaa joukkueen yhteisiin harjoituksiin käytetyn ajan vähentämistä.

Lisää motoriikkaa, liikkuvuutta, nopeutta ja henkilökohtaisia taitoja kehittäviä harjoituksia. Nopeus ja heittotaito eivät kehity joukkueen harjoituksissa, nämä on tehtävä omalla ajalla. Valmentajan on opetettava oikea tekniikka ja kontrolloitava, että tekniikka pysyy kasassa pelin nopeudella tehtävissä harjoituksissakin, mutta valmentaja ei tee niitä kymmeniä tuhansia toistoja, jotka nuoren on itse tehtävä, jotta saavutetaan riittävä heittotaito.

Lukioikäisenä harjoittelumäärää on kasvatettava edelleen koulunkäynnin kustannuksella. Harjoittelu menee hukkaan ilman riittävää lepoa. Kun aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen, on koulun joustettava. Tässä on syytä muistaa, että nyt todellakin puhutaan marginaalisesta ryhmästä nuoria, eli niistä, jotka tavoittelevat kansainvälistä menestystä ja ovat valmiita tekemään siihen vaadittavan määrän työtä keskittyneesti. Kyse on korkeintaan muutamasta prosentista nuoria, joissakin ikäluokissa ei välttämättä edes täydestä prosentista. Suurinta osaa nuorista ei oikeasti kiinnosta ympärivuorokautisen urheilijan elämä ja sen vaatimat valinnat.

Päätän lähetyksen täältä tähän, takaisin Pasilaan.
 

Teach Er

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Botevgrad sanoi:
Lukioikäisenä harjoittelumäärää on kasvatettava edelleen koulunkäynnin kustannuksella. Harjoittelu menee hukkaan ilman riittävää lepoa. Kun aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen, on koulun joustettava.
Ei hyvä, ei hyvä. Ainakaan tyttöjen puolella.

Valtaosa A-tytöistä, huipuistakin, lopettaa koripallon parikymppisenä ja keskittyy opiskeluun. Siinä vaiheessa kaduttaa rankasti, jos lukio on tullut otettua löysin rantein.

Näin se vaan on.
 

Starat

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Nyt puhuttiinkin niistä nuorista joilla siintää silmissä se ammattilaisen ura. Siinä vaiheessa on kyllä pakko koulusta/koriksen ulkopuolisista kavereista karsia härskisti pois että aikaa jää harjoitteluun.
 

Hmmm3

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

"Haluan nähdä tulevaisuudessa MENESTYSTÄ KANSAINVÄLISILLÄ KENTILLÄ.

En kaipaa menestystä LASTEN JOUKKUEIDEN osallistuessa kansainvälisiin kilpailuihin, en pidä lasten joukkueiden osallistumista kansainvälisiin kilpailuihin edes kovin tärkeänä. Haluan nähdä kansainvälistä menestystä AIKUISTEN tasolla. Pidän myös NUORTEN maajoukkueiden menestystä tavoittelemisen arvoisena ja jokseenkin väistämättömän seurauksena hyvin tehdystä johdonmukaisesta työstä, joka tähtää kansainväliseen menestykseen aikuisten tasolla."


Ehkäpä tämä tavoite (kansainvälinen menestys) on ollut liian itsestäänselvyys kaikille muille keskusteluun osallistuville.

Ainakin junnutasolla pitää olla tavoitteita ja unelmia, että jaksaa harjoittelumankelin. Lapsilla on lupa haaveilla maajoukkueessa
pelaamisesta tai jopa nba urasta.

Minusta pohja kansainväliselle menestykselle tehdään lasten ja nuorten parissa, ja kaikilla niillä keinoilla mitä
on koko keskustelussa mietitty. Jos pohja ei ole kunnossa, ei voida siirtyä aikuisten kansainväliseen menestykseen suoraan
tai vähätellä pohjatyötä seuroissa ja liitossa.

Vain laajasta nuorisomassasta ja kilpailusta sekä johdonmukaisesta kehityksestä seura- että koripalloteknisellä tasolla
päästään haaveilemaasi lopputulokseen. Ei päästä lajin suosion kasvattamiseen jos toimitaan nurkkakuntaisesti ja omia
etuja vartioiden.

Jokainen tietää suosion reunaehdot. Lisää tukirahaa tai mainostuloja tulee, kun on valovoimainen ja menestyvä laji.
Siksi kaikkiin epäkohtiin puuttuminen ja laaja menestystekijöiden miettiminen on erittäin tärkeää tässä vaiheessa
kun mietitään miten päästään sille tavoitellulle tasolle. Menestyminen on kehäliikettä.
 
Viestejä
648
Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Teach Er sanoi:
Ei hyvä, ei hyvä. Ainakaan tyttöjen puolella.

Valtaosa A-tytöistä, huipuistakin, lopettaa koripallon parikymppisenä ...
Viittasin kirjoituksessani "menestyksen esteisiin". Kun harjoittelu on aloitettu liian myöhään liian heikoilla liikunnallisilla perusvalmiuksilla ja kun harjoittelu on painottunut liiaksi joukkueen tekemisiin ja kun vielä on jouduttu pelaamaan naisten sarjaan liian aikaisin liian kevyin eväin, on aikainen lopettaminen lähinnä loogista, ei yllättävää. Eiväthän nämä nuoret tyhmiä ole. Kun he huomaavat, että huipulle vievä hissi meni jo monta vuotta sitten, on jäljellä lähinnä vaihtoehto ryhtyä "sarjajyräksi" - ja tarjolla on se sarja, johon tämä "tuleva huippu" on itse revitty raakileena ilman kunnollisia valmiuksia pelata tässä sarjassa. Sarjan arvostus on tällaisen nuoren silmissä heikko, eikä "ura huipulla" varmastikaan jaksa montaa kiinnostaa, jos se tarkoittaa vain naisten SM-sarjan tahkoamista vuodesta toiseen.

Kun puhun muutoksista, tarkoitan tämän kuvion muuttamista. Harjoittelun lisäämistä ja oikeaa kohdentamista siinä vaiheessa, kun vielä jotain on tehtävissä.

Teach Er sanoi:
... ja keskittyy opiskeluun.
Jotkut toki tekevät näinkin, mutta on syytä ymmärtää, että urheilijana huipulle pyrkivät keskittyvät aivan vastaavalla tavalla myös oman alansa opiskeluun. Huippu-urheilijan ura on toki toisenlainen moneen muuhun uraan verrattuna siinä mielessä, että uran tiedetään parhaassakin tapauksessa jäävän kovin lyhyeksi elämän mittaisiin "siviiliuriin" verrattuna. Sen lisäksi huippu-urheilija joutuu suurella todennäköisyydellä kituuttelemaan pienillä ansioilla tai jopa rahoittamaan itse urheiluaan.

Teach Er sanoi:
Siinä vaiheessa kaduttaa rankasti, jos lukio on tullut otettua löysin rantein.
Ei pidä sotkea urheilun ehdoilla tapahtuvaa opiskelua "löysin rantein ottamiseen". Kun koulua käydään urheilun ehdoilla, tarkoittaa se sitä, että ei pyritä kirjoittamaan mahdollisimman nopeasti, ei valita kirjoituksiin kasaa ylimääräisiä aineita, eikä tavoitella huipputodistusta. On täysin mahdollista suorittaa lukio urheilun ehdoilla jatko-opiskelun näkökulmasta aivan riittävän hyvin arvosanoin. Tähän pyrkii lukioikäinen oman valintansa tehnyt ympärivuorokautinen urheilija.
 
Viestejä
138
Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Kiitti Puskajussille hyvästä topicista. Oma vastaukseni on myös pitkään mietitty ja "nähty".

Mitä muuttaisin?

Painopiste harrastajamäärän kasvattamiseen. - Keinot tähän pitää selvittää harrastajakunnalta. Kun määrää kasvatetaan, on asiantuntevaa valmennusta pystyttävä levittämään seurojen yhteistyöllä. Nykyinen toiminta on aivan liian pienen porukan näpräystä. Lopputulos nykysuuntauksesta on, että "huippujuniori-valmennus" ylikeskittyy muutamien juniorien kanssa YLI-toimintaan. Puolet näistä junnuista viettää kautensa loukkaantuneina.
Juniorivalmentajat seurojen käyttöön - Nykyisin junnu-valmentajat majailevat yksittäisten joukkueiden kiinnityksinä vuosia, ja tulokset ovat siten "sattumanvaraisia". Yhteistyön järjestäminen jo seurojen sisällä valmennuksessa on jo vaikeaa; puhumattakaan aidosta yhteistyöstä seurojen välillä. Ennen B-junnuikää muodostetut liian kiinteät joukkueryhmitykset haittaavat yksilöjen kehittymistä.

Miksi näitä pitäisi muuttaa?

Koripallo on jo pitkään ottanut juniori-toiminnassaan mallia lajeista ja maista, joissa perustat ovat toisenlaiset ja harrastajamäärät moninkertaiset. Koripallossa perustyö on vielä tekemättä lajin suosion kasvattamiseksi ja koripallon tuomiseksi riittävän laajan harrastajapiirin suosioon. Itse asun pääkaupunkiseudulla, jossa monen asian luulisi olevan kunnossa. Hommaa pidempään jo seuranneena, tuntuu kuitenkin masentavalta huomata, kuinka toiminta onkin itseasiassa taantunut useissa seuroissa ja hyvät tulokset ovat kiinni yksittäisistä "heräämisistä". Toiminnan kehittämiseksi ei kuitenkaan riitä "yksi hyvä kaveri", joka osaa kaiken. Tarvitaan kokonaisuus, jossa vanhemmat viihtyvät aktiivisina, valmentajat sitoutuvat yhteistyöhön ja ennen muuta: juniorit viihtyvät aikuisikään asti.

Lopuksi:

- Nämä "huippuyksilöt" ovat tämän päivän kehittämisen fokuksessa korkealla. Koripallo ei lajien joukossa tässä kohtaa eroa muista lajeista paljoa. Pienten lajien kohdalla tämä "lahjakkuuksien kehittämistoiminta" saa kuitenkin välillä surkuhupaisia piirteitä. Välillä tuntuu siltä, että juniorien pyöritys erilaisissa "vasemman käden lay up" tapahtumissa on enemmän valmentajille tarkoitettua huvia, kuin varsinaista kehittämistoimintaa. Kun määrät ovat kuitenkin rajallisia, olen viime vuodet kummastellut sitä, miten suuri osa näistä lahjakkuuksista tuntuu "kuluvan loppuun" ja lopettaa tai istuu collarihousut päällä loukkaantumiskierteessä.
- Kun tarkastelee Euroopan karttaa koripallosilmälaseilla, voidaan tehdä yksi havainto, joka toistuu ja pysyy: MÄÄRÄ SYNNYTTÄÄ LAATUA. Mitä suurempi harrastajamassa sitä laadukkaampaa toimintaa. Tämä kannattaisi muistaa myös meillä.
 
Viestejä
648
Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Hmmm3 sanoi:
Ehkäpä tämä tavoite (kansainvälinen menestys) on ollut liian itsestäänselvyys kaikille muille keskusteluun osallistuville.
Oletus on kestämätön.

Kansainvälisen menestyksen tavoittelu on pienen piirin hommaa. Olisi aika jännää, jos (lähes) kaikki kansainvälisestä menestyksestä kiinnostuneet olisivat osallistuneet tähän keskusteluun tällä palstalla.

Pääsääntöisesti kansainvälinen menestys EI AIDOSTI KIINNOSTA juuri ketään siinä vaiheessa, kun jotain pitäisi tehdä tai jostain pitäisi luopua, jotta tuo menestys olisi mahdollista. Tämä koskee aivan samalla tavalla kaikkia keskeisiä intressiryhmiä
  • pelaajia
  • pelaajien perheitä
  • valmentajia
  • seurajohtajia
  • liiton päättäjiä

Keskimääräisellä penkkiurheilijalla tuskin on mitään kansainvälistä menestystä vastaan, mutta keskimääräinen penkkiurheilija ei osallistu menestyksen rakentamiseen muuten kuin maksamalla lippunsa ja kannustamalla - ja ehkä osallistumalla keskustelupalstoilla käytävään keskusteluun.

Kansainvälinen menestys on päättäjien agendalla ja prioriteeteissa hyvin alhaalla. Olympiakomitea kosiskelee kyllä myös koripalloliittoa kansainvälisen menestyksen tavoittelun tielle, mutta liiton päättäjät pistävät sitkeästi hanttiin.
 
Viestejä
648
Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Vossikka sanoi:
Lopputulos nykysuuntauksesta on, että "huippujuniori-valmennus" ylikeskittyy muutamien juniorien kanssa YLI-toimintaan. Puolet näistä junnuista viettää kautensa loukkaantuneina.
Kun harjoittelumäärää ei kasvateta riittävän aikaisin, tulee jossain kohdassa harjoittelumäärissä hyppy, joka tuottaa harjoitteluun tottumattomalle kropalle vammoja. Tästä seuraa helposti kierre; vamman takia harjoittelu vähenee, eikä kunnon kuntoutukseen tahdo riittää kärsivällisyyttä. Sitten lähdetään harjoituksiin ja jopa peleihin keskenkuntoisina, jolloin loukkaantumisriski on entisestään kasvanut.

Ongelman taustalla on myöhäinen herääminen urheiluun ja huipulle pääsyn vaatimiin harjoittelumääriin.

Vossikka sanoi:
Kun määrät ovat kuitenkin rajallisia, olen viime vuodet kummastellut sitä, miten suuri osa näistä lahjakkuuksista tuntuu "kuluvan loppuun" ja lopettaa tai istuu collarihousut päällä loukkaantumiskierteessä.
Aika tavallinen kuvio on, että jossain seurassa on menestyvä junnujoukkue. Varsinkin mineissä ja mikroissa menestyvät joukkueet ovat usein sellaisia, joissa on keskitytty yhden lajin harrastamiseen kovin varhain. Tämän joukkueen pelaajia kierrätetään sitten liiton leirityksessä ja jopa maajoukkueissa. Henkilökohtainen harjoittelu on kuitenkin usein hyvin vähäistä. Liikunnalliset valmiudet ovat jääneet puutteellisiksi. Nuorten sarjoissa saavutettu menestys vaihtuu kovenevaan kilpailuun ja kasvaviin harjoitusmääriin. Myöhäinen herääminen kovaan harjoitteluun nostaa vammautumisen riskiä ja siinä sitten istutaan penkillä verkkarit jalassa. Motivaatio on kovilla, kun tajuaa, että menestys vaatii kovaa työtä ja että otollinen aika pohjien tekemiselle on jo takanapäin - eikä niitä pohjia tullut luotua. Innostu siinä sitten sellaisesta tulevaisuudenkuvasta, että voit olla jonain päivänä kova jätkä divarissa, kunhan ympärille saadaan oikeat pelikaverit. Ei kiitos, sanoo moni nuori, joka on mielessään saattanut unelmoida oikeasta urheilijan urasta.

Vossikka sanoi:
Mitä suurempi harrastajamassa sitä laadukkaampaa toimintaa. Tämä kannattaisi muistaa myös meillä.
En usko tähän automaatioon. Pikemminkin on niin, että siinä vaiheessa, kun harrastajamäärät nousevat, on vetäjistä ankara pula ja valmentajiksi joudutaan ottamaan ketä satutaan saamaan. Valmentajan osaaminen ja tekeminen on minulle toiminnan laadun keskeinen mittari. Harrastajamäärien kasvaessa toiminnan laatu siis suurella todennäköisyydellä kärsii, eikä varmuutta ole siitäkään, että suuren harrastajamäärän kanssa tehtävän toiminnan laatu ikinä nousisi sille tasolle, mitä se on saattanut pienemmillä harrastajamäärillä olla.

Jos Vossikan väitteen ymmärtää niin, että "suuremmasta harrastajamäärästä nousee enemmän urheilijoita huipulle", niin tämäkään ei ole itsestään selvää. Suuren harrastajamäärän kanssa valmennus on keskimäärin heikompaa. Tästä seuraa suoraan, että lahjakkuuksista suurempi osaa jää vaille kaipaamaansa huomiota riittävän aikaisessa vaiheessa. Suuri harrastajamäärä johtaa suurella todennäköisyydellä siihen, että pohjat jäävät tekemättä ja huipulle pääsyn vaatima harjoittelu aloitetaan liian myöhään.

Suuret harrastajamäärät ovat arvokas ja tavoiteltava asia sinänsä, mutta ei pidä harhautua luulemaan, että harrastajamäärän kasvu korreloisi suoraan lineaarisesti huipulle nousevien urhelijoiden lukumäärän kasvun kanssa. Näin ei ole. Huipulle - kansainväliseen menestykseen - yltää vain pieni osa urheilijoista, suuruusluokkana ehkä noin yksi tuhannesta (pienemmällä harrastajamäärällä) tai yksi kymmenestä tuhannesta (jos harrastajamäärä kasvaa radikaalisti). Suuria harrastajamääriä ei pidä "uhrata" näiden muutamien huipulle pyrkivien kustannuksella. Se ei nimittäin kannata missään mielessä. Suuret harrastajamäärät ja kansainvälinen menestys ovat suurelta osin toisistaan riippumattomia, irrallisia asioita, joita ei pidä naittaa keskenään. Kansainvälinen menestys on mahdollista ilman suuria harrastajamääriä, kunhan on olemassa selkeä ohjelma, jonka puitteissa urhelijoita tuetaan. Suuret harrastajamäärät eivät itsessään takaa kansainvälistä menestystä. Ilman kunnollista huippu-urheiliuohjelmaa ei menestystä vaan tule kuin satunnaisesti. Eikä edes kunnon ohjelmalla välttämättä.

Se on selvää, että kun on olemassa kunnon huippu-urheiluohjelma ja siinä myllyssä kymmenkertainen tai satakertainen määrä lahjakkuuksia, tuottaa tuo mylly todennäköisesti myös kansainvälisesti menestyviä urheilijoita enemmän kuin lähtötilanteen "yksinkertainen määrä" urheilijoita.

Edit: typo
 

HMMMM3

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

En ole samaa mieltä kanssasi, koska suuret harrastajamäärtä ja huippu-urheilu eivät ole toisiaan poissulkevia
tekijöitä.

Harrastuksens sisälläkin voidaan pyrkiä moneen tavoitteeseen ilman vaarantamatta toisen tavoitelinjan
pääräämiä.

Minusta on vaan aika selkeää, että jotain tarttis tehrä, koska nyt toiminta on hajanaista, ei-tasalaatuista
ja minimaalista. Kaikki parannukset ovat tervetulleita.

Kaikki menestykseen johtavat asiat on lueteltu tässä keskusteluissa, oli sitten
kyse fun-koripalloilusta tai niiden pelaajien tukemisestä, joilla on korkeammat tavoitteet.
 
Viestejä
648
Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

HMMMM3 sanoi:
En ole samaa mieltä kanssasi, koska suuret harrastajamäärtä ja huippu-urheilu eivät ole toisiaan poissulkevia
tekijöitä.
Viittikkö pistää lainauksen jostain kirjoituksesta, jotta näkis, kenen kanssa olet eri mieltä. Nyt sun teksti tuli mun kirjoituksen perään ja ilman lainausta se näyttää olevan "väärässä paikassa".

Aloitat kommenttisi pesäeron tekemisellä johonkin kirjoitukseen, mutta kommenttisi ensimmäisen virkkeen jälkimmäisessä osassa komppaat ainakin mun esittämää näkemystä.
 

Se yksi

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Suurin osa rasitusvammoista johtuu väärästä tai puutteellisesta fyysisestä valmennuksesta. Harjoitus tunnit on käytetty väärien asioiden tekemiseen. Koris on harvinaisen raaka laji kasvavalle nuorelle kovan iskutuksensa vuoksi. Kasvupyrähdyksen aikana olisi kontrolloitava urheilijan kokonaisrasitusta ja erityisesti huolehdittava viimeistään silloin tukilihasten ja palauttavien harjoitusten tekemisestä.

Mahdolliset kasvavat harrastaja määrät tarvitsevat seuroilta koordinoitua toimintaa. Jos lopetetaan oman napanöyhtän analysointa, niin voisi ottaa oppia vaikka jalkapallosta, joissa parhailla seuroilla on kausisuunnitelmat nappulasta A-junioriin: kattaen fysiikan, taidon, lajin, omina osa-alueinaan. Näin varmistetaan että seuraava valmentaja tietää mitä saa edeltäjältään käsiinsä. Nyt suurissakin seuroissa B-junioreihin tulee ihan erilaisilla valmiuksilla varustettuja pelaajia eri vuosina perustuen edellisen valmentajan näkemyksiin ja tietämykseen koripallosta.
 

Hmmmmm4

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Hei,

kyllä meidän seurassa on otettu tämä huomioon, kesällä ja talvella eri ohjelmat asian hoitoon.

Nyt saadaan hyviä tuloksia, ettei juuri tuo iskutus vammauta niveliä ja pelaaja voi harrastaa
ilman jo nuorena saatuja kiputiloja.
 

OPPIA

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Se yksi sanoi:
Mahdolliset kasvavat harrastaja määrät tarvitsevat seuroilta koordinoitua toimintaa. Jos lopetetaan oman napanöyhtän analysointa, niin voisi ottaa oppia vaikka jalkapallosta, joissa parhailla seuroilla on kausisuunnitelmat nappulasta A-junioriin: kattaen fysiikan, taidon, lajin, omina osa-alueinaan. Näin varmistetaan että seuraava valmentaja tietää mitä saa edeltäjältään käsiinsä. Nyt suurissakin seuroissa B-junioreihin tulee ihan erilaisilla valmiuksilla varustettuja pelaajia eri vuosina perustuen edellisen valmentajan näkemyksiin ja tietämykseen koripallosta.
Jalkapallossa kausisuunnitelma ja vanhan kauden jälkeen kausianalyysi tehdään monissa joukkueissa.Aivan piirisarjatasolla jo.Juuri työstän analyysiä,katson mikä meni pieleen ja missä onnistuttiin.Vanha kausisuunnitelma vieressä.Tämän jälkeen alkaa uuden kauden suunnitelmat heti.Verraston apu etenkin jos valmentaja vaihtuu.Työtä se teettää toki.Kyllä suosittelen vastaavaa koripallopuolellekkin.
 

jurakausi

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

zelda sanoi:
Ensimmäisessä seurassa minipojat vaan leikki mustaa miestä ja roikkui puolapuissa kahden valmentajan pölhön vain jutustellessa keskenään. Tämä siis eka tunnin aikana ja loppu puoli tuntia sitten pelattiin eli juostiin kenttää päästä päähän eikä väliä oliko pallo edes mukana. Sitten seuraava seura oli jo vähän parempi olihan siellä jo kokenut valmentajakin.Mutta sama koheltamisen kulttuuri jatkui sielläkin. Perustaitojen opettelu oli olematonta ja juostiin taas kieli vyön alla 3 miehen kasia kunnes äijät sippasi.Siis kuntoharjoittelu oli tärkeintä keskellä pelikautta. Seuraavana kesänä joukkueesta oli jäljellä neljä poikaa 12 pelaajan joukkueesta. Osa lopetti , osa vaihtoi seuraa. Niin että tällaista hyvää jälkeä ja taitavaa toimintaa.
Nostetaanpa keskustelussa esiin enemmän seurat ja heidän toimintaperiaatteensa. Mistä seurat muodostuvat? No niistä henkilöistä, jotka siellä seurassa toimivat. Seuroilla on erillaisia tapoja toimia. Toisilla seuroilla on enemmän perinteitä, jotka voivat olla rasitekin. Kun aina on tehty näin (viheliäinen lause, kun sen kuulee). Toiset seurat taas elävät paremmin ajan hermolla ja menevät mukaan kaikkeen mahdolliseen hömpötykseen (liiallinen sokeus esim nuori suomi periaatteeseen). Ajatus jota tässä nyt haen on se, että tietääkö seurat oikeasti mikä on heidän toimintalinjansa/-ajatuksesnsa, kun puhutaan lasten ja nuorten valmentamisesta.
 

Vieras

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Vossikan kanssa samaa mieltä; harrastajamäärän kasvu veisi lajiamme eteenpäin.

En aivan ymmärrä näitä Botevgrad:n perusteluja:

Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?
Suuremmasta harrastajamäärästä seuraa, että suurempi osa lahjakkuuksista jää ilman huomiota?

Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?
Suuria harrastajamääriä ei pidä uhrata näiden muutamien huipulle pyrkiven kustannuksella. Se ei nimittäin kannata missään mielessä.

Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?
Ei pidä harhautua luulemaan, että harrastajamäärän kasvu korreloisi suoraan lineaarisesti huipulle nousevin urheilijoiden lukumäärän kanssa

Hyppy joka tuottaa harjoitteluun tottumattomalle kropalle vammoja? Just joo....

Asiaan..

Onko kenelläkään tilastoja Suomen lisenssikehityksestä esim. alueittain viimeisen 10v. takaa. (Ei koriskouluja mukaan) Toinen kiva tilasto olisi maajoukkueitten (miesten/nuorten) menestyskäyrä esim. viimeiset 20v. Jollakin varmasti on taito ja tieto heittää vähän yleiskuvaa...
 

Muuten vaan...

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Vieras sanoi:
En aivan ymmärrä näitä Botevgrad:n perusteluja:

Ei pidä harhautua luulemaan, että harrastajamäärän kasvu korreloisi suoraan lineaarisesti huipulle nousevin urheilijoiden lukumäärän kanssa

Onko kenelläkään tilastoja Suomen lisenssikehityksestä esim. alueittain viimeisen 10v. takaa. (Ei koriskouluja mukaan) Toinen kiva tilasto olisi maajoukkueitten (miesten/nuorten) menestyskäyrä esim. viimeiset 20v. Jollakin varmasti on taito ja tieto heittää vähän yleiskuvaa...
Sanotaan aina, että suuresta massasta tulee enemmän myös huippuja. Se on yksinkertainen matemaattinen totuus.

Toisin sanoen: isosta väkiluvusta nousee suuri massa, ja siksi isot (koris)maat ovat etulyöntiasemassa. 50 miljoonan asukkaan maasta tulee 10 kertaa enemmän huippujakin, jos kaikki muuten on yhtä hyvää. Pärjäävään maajoukkueeseen tarvitaan muutama vähemmän huippuja koriksessa kuin jääkiekossa.

Ei taida olla missään tutkittu, miten väkilukuun suhteutettu massan kasvu lisää huippujen määrää. Ei näin ole missään todistettu, että Suomessa huippujen määrä kasvaisi, jos harrastajien määrä kasvaa. Olen taipuvainen näkemään kuin Botevgrad: ne tulevat huiput tulevat jo nyt lajiin mukaan, jos ohjaus kotona ja valmennus ovat ok.

Sen sijaan harrastajamassan suhteellinen lisääntyminen tuo lisää yleisöä sekä sponsorirahoja. Se lienee selvää.

Potentiaalisten huippujen etsimiseksi kannattaisi järjestää jonkinlainen pitkiksi kasvavien seulonta jo päiväkoti-iässä. Lapsen pituushan pystytään ennustamaan suunnilleen jo kaksivuotiaana. Tyttö pelkää liikaa pituutta, pojalle se voi olla sosiaalisessa kanssakäymisessäkin etu, mutta ei aina.
Viisaat vanhemmat voisivat ennakoida tilanteen ja ohjata pitkäksi kasvavan tytön vaivihkaa tutustumaan korikseen varsin varhain ja kertoa hänelle, että siellä on sitten aikanaan muita pitkiä kavereita, ettei tarvitse ujona kumarrella. Pojille voi käyttää saman tapaista argumentointia - varsinkin, jos ajoissa tiedostetaan se, että koriksessa ei nykyään pärjää mitkään lillukanvarret vaan tarvitaan sitkeitä pajuja, jotka eivät vähästä lumimäärästä taivu.
Molemmille sitten oikeanlainen valmennus, joka ei tuhoa laji-iloa.

Nuo tilastot kiinnostaisivat minuakin. Olisi joitakin perusteita joillekin väittämille.
 
Viestejä
648
Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Vieras sanoi:
Vossikan kanssa samaa mieltä; harrastajamäärän kasvu veisi lajiamme eteenpäin.
Eteenpäin, eteenpäin, kyllä kyllä, mutta huippu-urheilun ja kansainvälisen menestyksen kanssa harrastajamäärän kasvulla ei ole suoraa yhteyttä.

Vieras sanoi:
Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?
Kun siteeraat Puskajussin aloituskysymystä, jätät sen tärkeän osan tuosta sitaatista pois. Tarkoituksellako?

Vieras sanoi:
Suuremmasta harrastajamäärästä seuraa, että suurempi osa lahjakkuuksista jää ilman huomiota?
Harrastajamäärien kasvaessa valmennuksen keskimääräinen taso laskee ainakin väliaikaisesti. Heikompi valmennus tuottaa enemmän virheitä ja laiminlyöntejä. Tähän keskusteluun valitsemani näkökulman – kansainvälisen menestyksen tavoittelu – kannalta tämä tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että suurempi osa lahjakkuuksista jää paitsi sitä huomiota, joka olisi välttämätöntä, jotta kansainvälisen menestyksen tavoittelu sitten joskus myöhemmin olisi ihan oikeasti mahdollista.

Vieras sanoi:
Suuria harrastajamääriä ei pidä uhrata näiden muutamien huipulle pyrkiven kustannuksella. Se ei nimittäin kannata missään mielessä.
Pitää ymmärtää, että suurille harrastajamäärille ja muutamille huipulle pyrkiville tarjottava toiminta poikkeaa toisistaan. Urheilijaksi tähtääviä ei ole syytä pistää hippasille sohvaperunoiden kanssa, eikä suuria harrastajamääriä ole syytä pyrkiä puristamaan huippu-urheilun maailmasta saataviin muotteihin.

Suurille harrastajamäärille on tarjottava suurille harrastajamäärille sopivaa ja suurta harrastajamäärää kiinnostavaa toimintaa, urheilijan uralle tähtääville on taas tarjottava nuorta urheilijaa urallaan eteenpäin auttavaa toimintaa.

Vieras sanoi:
Ei pidä harhautua luulemaan, että harrastajamäärän kasvu korreloisi suoraan lineaarisesti huipulle nousevin urheilijoiden lukumäärän kanssa
MOT.

Vieras sanoi:
Hyppy joka tuottaa harjoitteluun tottumattomalle kropalle vammoja? Just joo....
Aiheesta on paljon vakavasti otettavaa tutkimustietoa. Tänä päivänä Suomessa harjoitusmäärät kasvavat muutaman vuoden viiveellä kilpailijamaihimme nähden. Kun määriä sitten kasvatetaan, tehdään se aivan liian usein huonoille pohjille. Väistämättömän seurauksena suhteellisen suuri osa nuorista urheilijoista kärsii liian heikoilla pohjilla liian nopeasti kasvaneiden harjoitusmäärien aiheuttamista rasitusvammoista. Tämä on aika tiukka fakta, eikä muuksi muutu justjoo –kuittauksilla.

Vieras sanoi:
Asiaan.. Onko kenelläkään tilastoja Suomen lisenssikehityksestä esim. alueittain viimeisen 10v. takaa. (Ei koriskouluja mukaan) Toinen kiva tilasto olisi maajoukkueitten (miesten/nuorten) menestyskäyrä esim. viimeiset 20v. Jollakin varmasti on taito ja tieto heittää vähän yleiskuvaa...
Suomi-koris oli huipulla 60-luvulla, jolloin lisenssimäärät olivat nykyistä pienemmät. Viimeisen 20 vuoden aikana ei lisenssimäärissä ole tapahtunut dramaattisia muutoksia. Enimmillään lisenssejä on lunastettu noin 18 000 vuodessa, viime vuodet on pyöritty siinä 16 000 lisenssin tietämillä.
 

vieras

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

Botevgrad sanoi:
Pitää ymmärtää, että suurille harrastajamäärille ja muutamille huipulle pyrkiville tarjottava toiminta poikkeaa toisistaan. Urheilijaksi tähtääviä ei ole syytä pistää hippasille sohvaperunoiden kanssa, eikä suuria harrastajamääriä ole syytä pyrkiä puristamaan huippu-urheilun maailmasta saataviin muotteihin.

Suurille harrastajamäärille on tarjottava suurille harrastajamäärille sopivaa ja suurta harrastajamäärää kiinnostavaa toimintaa, urheilijan uralle tähtääville on taas tarjottava nuorta urheilijaa urallaan eteenpäin auttavaa toimintaa.
Tässä olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta valitettavasti käytäntö on monessa seurassa avain jotain muuta. Otetaan esimerkkinä vaikka kuviteltu c-tyttöjoukkue, jossa mukana yhteensä 12 tyttöä, joista kypsiksi sohvaperunoiksi voi jo laskea 6 tyttöä, ja sitten on 4 toistaiseksi raakaa sohvaperunaa ja 2 tyttöä on todellisia timantteja. Yleensähän tällaisessa tapauksessa mennään kultainen keskitie-linjalla, joka minun mielestä ei johda mihinkään (tarkoitan siis koripallon kannalta). Tällaisessa mallissa timantit turhaantuvat ja sohvaperunoille, jopa kultainen keskitie-linja on liiaan vaativaa. Selityksenä tällaiselle toiminnalle mainitaan, että on pakko tehdä näin, jotta joukkue pysyy kasassa ja ettei tytöt lopeta, muuten ei ole joukkuetta ollenkaan. Tällaisella toiminalla saadaan varmasti karsittua ne hyvät pelaajat pois. Vähän ajan päästä ei ole edes niitä kahta timanttia vaan timantit himmenevät ja .... Tämä on varmaankin ongelmana monessa pienemmässä seurassa, jossa on mahdottomuus muodostaa tasoryhmiä, koska harrastajia on niin vähän. Mitä siis tehdä tilanteessa?
 

Muuten vaan...

Vs: Mitä muuttaisit lasten ja nuorten koriksessa?

vieras sanoi:
Tämä on varmaankin ongelmana monessa pienemmässä seurassa, jossa on mahdottomuus muodostaa tasoryhmiä, koska harrastajia on niin vähän. Mitä siis tehdä tilanteessa?
Onkohan liitossa kartoitettu mitenkään, alueittain tai "koirpallokeskittymittäin" pienten seurojen yhteistyötä ja sen mahdollisuuksia jo lasten ikäryhmissä? Ainakin joissakin maakunnissa yhteistyötä harjoitetaan tasoryhmien saamiseksi.

Motivaatio säilyy vain, kun saa vertaistaan vastusta ja tasoaan vastaavaa ohjausta
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös