Totta, kolmella jenkillä ja neljällä tällä vuosikymmenellä maajoukkueessa esiintyneellä kotimaisella oli vastassa yksi hyvä jenkki , 47-vuotias sivuttaisliikkeetön sentteri ,majussa vain nopeissa korintekoon pystyvä takapelaaja ja loput pelaajia, jotka divarissakaan juuri eivät erottuisi .Yksi takamies ilmestyi 10 vuoden tauon jälkeen ja heti oli ToPon avainpelaajia. Miehissä olisi mahdottomuus.
Happamia sanoi kettu jne? PeKa sen mestaruuden kuitenkin voitti.
Topo oli runkosarjan voittaja. Vaikka Tuukkasen liike on mitä on, kertoo kauden tilastot 14,5/9,1/4,7 paljon pelaajasta. Poikkeuksellinen pelikäsitys ja osaa hyvin hyödyntää vahvuudet ja peittää heikkoudet. Agyei on mennyt paljon eteenpäin ja 13,4/8 tilastot sarjassa. CTT sitten ykkönen vähän kaikessa. Porcnicin unohdit? Fiksu pelaaja ja kova heittäjä. Nurmen tarina hieno ja oli tärkeä pelaaja rotaatiossa. Turha lässyttää siitä että ei onnistuisi miesten liigassa. Varmast olis joo miehissä vaikeampaa tai mahdotonta, mutta entä sitten. Tämä on eri liiga. Moni muukin asia hyvin eri lailla. Jatketaan.
Gardziella yksi isoja suomalaislupauksia, paljon kehityskohteita, mutta paljon vahvuuksia. Hopeajoukkueen riveissä 20min 7,6/3,9. Damoisseaux myös tärkeä pelaaja takakentän rotaatiossa, vaikkei millään alueella erityisesti esiin nousekaan. Seitsemän pelaajan rotaatio ja hyvin valmennettu jengi.
Entäs PeKa; joulun aikaan kaks hyvää vahvistusta lähti. Tilalle tuli… ei paljoa. Brookeshire pelasi ehkä parhaat pelinsä finaaleissa ja hyvä niin. Mutta tuskin tarvii odotella soittoja Suomesta ensi kaudella. Tais olla budjettiratkaisu. Toisen nimeäkään en muista. Eikä kyl paljo kentällä näkynytkään. Kotimainen pro-osasto sitten onkin kova, Pounds, Lehtoranta, Kosonen, Koskimies ja Vehka-aho. Mutta ei ollu itsestään selvää että toi viisikko pelikykyinen. Vehka-aho tuli rikkonaisen ulkomaan kauden ja loukkaantumisten jälkeen Saksasta Suomeen. Koskimiehen paluu tällä kaudella ei tainnut olla mitenkään varmaa vielä runkosarjan lopussa. Ja älytön peli ratkaisufinaalissa!
Käytännössä kaksi loukkaantumisista kärsinyttä joukkuetta, jotka loppujen lopuksi pelasivat hienon sarjan valtaosin seitsemän pelaajan rotaatiolla. Ja mun mielestä hienoa että paljon kotimaisia pelaajia isossa ja ratkaisevassa roolissa finaaleissa.
