Nuorten maajoukkueet

[Lev Rubin]

Pidempään jo täällä puhuttu poikakoriksen jyrkästä käyrästä alaspäin. Nyt U16 häviämässä Norjalle PM-kisoissa. Koska viimeksi on hävitty Norjalle? Viime vuonna U16 oli PM-kisoissa vasta neljäs.

Norja-tappiot ovat kyllä todella harvinaisia, onhan kyseessä todella huono eurooppalainen korismaa. Toisaalta tuosta PM-kisojen U16-joukkueesta nopealla katsannolla puuttuu kolme pelaajaa, jotka pelasivat viime vuonna EM-kisojen A-tasolla suhteellisen isossa roolissa ja voisivat nytkin ikänsä puolesta pelata tuossa joukkueessa. Ja puuttuu tuosta kokoonpanosta Romania-peleissä hyviä tehoja tehnyt pelaaja. Ei siis ole ihan paras mahdollinen kokoonpano tuolla jalkeilla.

Mutta vaikuttaa kyllä tosiaan siltä, että EM-kisoissa voi tulla kylmää kyytiä.

 

[matador]

Norja-tappiot ovat kyllä todella harvinaisia, onhan kyseessä todella huono eurooppalainen korismaa. Toisaalta tuosta PM-kisojen U16-joukkueesta nopealla katsannolla puuttuu kolme pelaajaa, jotka pelasivat viime vuonna EM-kisojen A-tasolla suhteellisen isossa roolissa ja voisivat nytkin ikänsä puolesta pelata tuossa joukkueessa. Ja puuttuu tuosta kokoonpanosta Romania-peleissä hyviä tehoja tehnyt pelaaja. Ei siis ole ihan paras mahdollinen kokoonpano tuolla jalkeilla.

Mutta vaikuttaa kyllä tosiaan siltä, että EM-kisoissa voi tulla kylmää kyytiä.

Hyvää analyysiä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että yksittäisten pelaajien poissaolojen taakse ei voi mennä. Pelaajatuotanto meillä pitäisi olla niin laadukas ja laaja, että Norja voitetaan, vaikka jokunen pelaaja puuttuisikin. Lisäksi näissä voi aina kysyä myös, oliko Norjalla mukana kaikki käytettävissä olevat pelaajat?

 

[Lev Rubin]

Hyvää analyysiä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että yksittäisten pelaajien poissaolojen taakse ei voi mennä. Pelaajatuotanto meillä pitäisi olla niin laadukas ja laaja, että Norja voitetaan, vaikka jokunen pelaaja puuttuisikin. Lisäksi näissä voi aina kysyä myös, oliko Norjalla mukana kaikki käytettävissä olevat pelaajat?

Samoilla linjoilla ollaan.

Henkilökohtaisesti olen hieman masokistisesti -- yli kymmenen vuotta -- kertonut ja vakuutellut itselleni, että nyt tänä vuonna ja siitä eteenpäin Suomen U16-joukkue pyyhkii kokonaisvaltaisesti lattiaa kaikilla muilla Pohjoismailla ja sitten pelaa EM-kisoissa ehjästi näyttäen, että suomalainen koripallo on ottanut sen uuden pysyvän askeleen tuonne jonnekin Latvian ja Slovenian tasoisten maiden pariin junioritasolla. Tällaista todellisuutta runsas puhe hienosta valmennuskoulutusjärjestelmästä, maajoukkueen menestyksestä, vaatimustason noususta, pelaajien parantuneesta fysiikasta jne on mielestäni pedannut jo useita vuosia. Ja olihan tuossa joitain vuosia sitten hienosti menestyneet 1999 ja 2000 -syntyneiden ikäluokat. Nämä ovat kuitenkin sittemmin osoittautuneet enemmän tilastokummajaisiksi kuin luonnolliseksi seuraukseksi kehittyneestä toimintakulttuurista.

Nämä 2009 ja 2010 -syntyneiden ikäluokat ovat muuten 2000-luvulla syntyneistä kaikkein isoimmat. Tästä eteenpäin ikäluokkien koko tulee pienemään. Ensin hitaasti, sitten nopeasti.

Mutta onneksi on tyttökoripallo. Siellä homma tuntuu toimivan mukavasti vuodesta toiseen.

 

[Lev Rubin]

Näkikö joku tuon surullisen Viro - Suomi pelin jossa romahdettiin ekalla puoliajalla. Tilastoista päätellen voisi kuvitella Viron pelanneen paikkaa ja Suomen kivittäneen kaukaa.
Susifilosofiaanhan ei kuulu paikkapuolustus eikä juuri paikkahyökkäyskään.
Jos joku näki pelin, kertokaa mitä tapahtui.

Tästä pelistä katselin vain ensimmäisen puoliajan, koska peli oli siinä vaiheessa jo oikeastaan ohi.

Ensimmäisellä jaksolla Suomi hävisi puolustuspäässä käytännössä jokaisen 1 vs 1 -tilanteen kaarella, tämä ehkä se suurin syy huonoon alkuun. Toisaalta Viro pelasi energisesti ja hyvällä itseluottamuksella. Hyökkäyspäässä homma ei Suomella taas oikein tuntunut olevan jengoillaan kuin ajoittain. Tähän ehkä osasyynä se, että vaihtoruletti pyöri aika tiuhaan ja muutamaa pelaaja lukuunottamatta kukaan ei oikein tuntunut pääsevän pelin sisään mukaan. Monen pelaajan rutiini ja taitotaso ei vain vielä riitä siihen, että he pystyisivät heti kentälle päästyään vaikuttamaan peliin myönteisesti, päivastoin. Adleria ehkä pakotettiin myös luopumaan pallosta vähän enemmän muihin peleihin verrattuna, mutta paikkaa Viro pelasi vasta toisella jaksolla.

Toisen jakson Suomi aloitti kahdella perättäisellä korilla ja määrätietoisesti kaventaen eron kahdeksaan pisteeseen. Mutta sitten Viro heitti kolmosen ja vei seuraavassa kahdessa hyökkäyksessä suomalaisia taas kaarella Suomen heittäessä vuorostaan pari kertaa ohi. Seuraavaksi Suomi kivitti lisää vähän joka paikasta ja menettikin palloa, kun taas Viro vuorostaan heitti yhden kolmosen lisää. Eroa oli tässä vaiheessa jo 18-pistettä. Tätä seurasi jossain järjestyksessä taas Viron kolmonen, Suomen EU-virhe, uusi Viron kolmonen, jälleen Viron kolmonen, Suomen menetys... Kun peliä oli pelattu reilu 16-minuuttia Viro johti 53 - 23.

Viro pelasi hyvin ja Suomi todella huonosti. Suomen joukkue on mielestäni ihan hyvä niin kauan kuin Adler on pelin ohjaksissa ja näyttää muille esimerkkiä siitä, miten voittava joukkue keskittyy yksittäisten tilanteiden johdonmukaiseen voittamiseen. Viro-pelin huilannut Pällijeff pystyy mielestäni myös pelaamaan pelinrakentajan paikalla aloitteellisesti ja rohkeasti ja hänet laittaisinkin ehkä näkemäni perusteella aloitusviisikkoon. Suomi vaikutti yleisilmeeltään myös todella, todella pehmeältä Viroa vastaan, mutta koko turnauksessa Suomi kuitenkin päästi kaikkein vähiten koreja. Voisi olettaa, että Larkas puolustustekemisen erikoismiehenä saa hommaan koko ajan enemmän ryhtiä -- tämä näkyi jo Viro-peliä seuranneessa kohtaamisessa Islantia vastaan. Sen ehkä tämän Viro-pelin perusteella sanoisin, että pelissä mielestäni näkyi sekin, että moni jo alle 18-vuotias pelaaja on vaarassa ajautua hyvinkin nuorena erittäin rajattuun tapaan pelata koripalloa. Osittain tässä on kyseessä taitovaje, osittain erilaisten pelaajien eritahtinen kehitys. Mutta kyse on ehkä myös jonkinlaisesta henkisestä passiivisuudesta ja jonkinlaisesta laitostumisen tapaisesta. Toisaalta joskus mietin, että onko minulla jokin henkilökohtainen neuroosi tai pakkomielle tämän asian suhteen, sillä tuntuu, että näen tätä vähän jokapuolella, kun Suomi-koris ruudulla pauhaa.

 

[Keijonen]

Sen ehkä tämän Viro-pelin perusteella sanoisin, että pelissä mielestäni näkyi sekin, että moni jo alle 18-vuotias pelaaja on vaarassa ajautua hyvinkin nuorena erittäin rajattuun tapaan pelata koripalloa. Osittain tässä on kyseessä taitovaje, osittain erilaisten pelaajien eritahtinen kehitys. Mutta kyse on ehkä myös jonkinlaisesta henkisestä passiivisuudesta ja jonkinlaisesta laitostumisen tapaisesta.

Tässä sanoitit täydellisesti sen, mitä olen miettinyt monta kertaa junnupelien äärellä. Jonkinlaista urautumista ja näköalattomuutta jo tuossa iässä.

 

[Beasley]

Tästä pelistä katselin vain ensimmäisen puoliajan, koska peli oli siinä vaiheessa jo oikeastaan ohi.

Ensimmäisellä jaksolla Suomi hävisi puolustuspäässä käytännössä jokaisen 1 vs 1 -tilanteen kaarella, tämä ehkä se suurin syy huonoon alkuun. Toisaalta Viro pelasi energisesti ja hyvällä itseluottamuksella. Hyökkäyspäässä homma ei Suomella taas oikein tuntunut olevan jengoillaan kuin ajoittain. Tähän ehkä osasyynä se, että vaihtoruletti pyöri aika tiuhaan ja muutamaa pelaaja lukuunottamatta kukaan ei oikein tuntunut pääsevän pelin sisään mukaan. Monen pelaajan rutiini ja taitotaso ei vain vielä riitä siihen, että he pystyisivät heti kentälle päästyään vaikuttamaan peliin myönteisesti, päivastoin. Adleria ehkä pakotettiin myös luopumaan pallosta vähän enemmän muihin peleihin verrattuna, mutta paikkaa Viro pelasi vasta toisella jaksolla.

Toisen jakson Suomi aloitti kahdella perättäisellä korilla ja määrätietoisesti kaventaen eron kahdeksaan pisteeseen. Mutta sitten Viro heitti kolmosen ja vei seuraavassa kahdessa hyökkäyksessä suomalaisia taas kaarella Suomen heittäessä vuorostaan pari kertaa ohi. Seuraavaksi Suomi kivitti lisää vähän joka paikasta ja menettikin palloa, kun taas Viro vuorostaan heitti yhden kolmosen lisää. Eroa oli tässä vaiheessa jo 18-pistettä. Tätä seurasi jossain järjestyksessä taas Viron kolmonen, Suomen EU-virhe, uusi Viron kolmonen, jälleen Viron kolmonen, Suomen menetys... Kun peliä oli pelattu reilu 16-minuuttia Viro johti 53 - 23.

Viro pelasi hyvin ja Suomi todella huonosti. Suomen joukkue on mielestäni ihan hyvä niin kauan kuin Adler on pelin ohjaksissa ja näyttää muille esimerkkiä siitä, miten voittava joukkue keskittyy yksittäisten tilanteiden johdonmukaiseen voittamiseen. Viro-pelin huilannut Pällijeff pystyy mielestäni myös pelaamaan pelinrakentajan paikalla aloitteellisesti ja rohkeasti ja hänet laittaisinkin ehkä näkemäni perusteella aloitusviisikkoon. Suomi vaikutti yleisilmeeltään myös todella, todella pehmeältä Viroa vastaan, mutta koko turnauksessa Suomi kuitenkin päästi kaikkein vähiten koreja. Voisi olettaa, että Larkas puolustustekemisen erikoismiehenä saa hommaan koko ajan enemmän ryhtiä -- tämä näkyi jo Viro-peliä seuranneessa kohtaamisessa Islantia vastaan. Sen ehkä tämän Viro-pelin perusteella sanoisin, että pelissä mielestäni näkyi sekin, että moni jo alle 18-vuotias pelaaja on vaarassa ajautua hyvinkin nuorena erittäin rajattuun tapaan pelata koripalloa. Osittain tässä on kyseessä taitovaje, osittain erilaisten pelaajien eritahtinen kehitys. Mutta kyse on ehkä myös jonkinlaisesta henkisestä passiivisuudesta ja jonkinlaisesta laitostumisen tapaisesta. Toisaalta joskus mietin, että onko minulla jokin henkilökohtainen neuroosi tai pakkomielle tämän asian suhteen, sillä tuntuu, että näen tätä vähän jokapuolella, kun Suomi-koris ruudulla pauhaa.

Hyvin puettu sanoiksi, kiitos.

 

[Penna]

Mutta onneksi on tyttökoripallo. Siellä homma tuntuu toimivan mukavasti vuodesta toiseen.

Suomen onneksi tytöissä löytyy aina yksi tai kaksi dominoivaa pelaaja ja tämän lisäksi hyvä puolustus, minkä avulla pärjää vielä hyvin 16-18 sarjoissa.
En sano, että pojat ovat huonompia puolustamaan, mutta yleensä tytöt pitävät paremmin kiinni opetetusta konseptista, hyvässä ja pahassa.

Osittain tässä on kyseessä taitovaje, osittain erilaisten pelaajien eritahtinen kehitys. Mutta kyse on ehkä myös jonkinlaisesta henkisestä passiivisuudesta ja jonkinlaisesta laitostumisen tapaisesta.

Menee varmasti junnukoriksen tila puolelle, mutta haetaanko kotimaisissa sarjoissa liian helposti sitä voittoa? Laitetaan pitkät mielummin korin alle, kuin tuomaan palloa? Enemmän 4vs4 tai 5vs5 pelejä kuin 2vs2 tai 1vs1? Opetellaan pelejä, mutta ei pelaamaan?
Little, Ekwere, Adler ja Muurinen. Näitä baller-tyyppisiä pelaajia tulee Suomesta todella harvoin. Enemmän Jantusen ja Valtosen tapaisia joukkuepelaajia. Yhteistä näille neljälle pelaajalle on se, että niitä ei kehitettäkkään meidän normaalissa junnukoristoiminnassa.

 

[Sauli Mansikka]

Suomen onneksi tytöissä löytyy aina yksi tai kaksi dominoivaa pelaaja ja tämän lisäksi hyvä puolustus, minkä avulla pärjää vielä hyvin 16-18 sarjoissa.
En sano, että pojat ovat huonompia puolustamaan, mutta yleensä tytöt pitävät paremmin kiinni opetetusta konseptista, hyvässä ja pahassa.

Poikkeus on sitten tänä vuonna WU18, joka pääasiassa koostuu viimevuoden euroopanmestareista. Joukkueessa ei ole kuin hyviä pelaajia ja muutama todella kovan tason pelaaja jäi ringin ulkopuolelle. Kilpailu em-kisapaikoista on ollut kova ja vaatimukset ovat sen mukaiset. Parilla hyvällä pelaajalla ei joukkueella ole mahdollisuutta taistella final four paikasta. Alkavissa em-kisoissa Suomella on siihen taas mahdollisuus.

 

[Tuomo P]

Pienillä korismailla niinkuin Suomella ei ikäluokat sekä pojissa että tytöissä ole suoraan verrannollisia toisiinsa. Välillä tulee parempaa materiaalia ja välillä ei.

Menossa olevassa poikien U-19 MM, koripallon mahtimaa Serbia hävisi alkusarjassa Argentiinalle ja Malille ja voitti hikiseen 6pisteellä Uuden-Seelannin ennenkuin Saksa heitti neljännes välierässä laulukuoroon.
Kotijoukkue Sveitsi taas kaatoi sensaatiomaisesti jatkoajalla Ranskan, jos Norjan voitto U-16 ikäisissä Suomesta oli jättiyllätys, millaiseksi tätä kutsuttaan Ranskassa, maassa joka kerää tänä päivänä jatkuvasti NBA -varauksia.
Tietty nuorten maajoukkueet kertovat jostain maan tasosta mutta jos joka ikäluokasta edes yksi pelaaja tulee pelaamaan yhdenkin miesten tai naisten maaottelun, mielestäni työ ollaan tehty hyvin, seuroissa ja liiton puolelta.

 

[Lev Rubin]

Pienillä korismailla niinkuin Suomella ei ikäluokat sekä pojissa että tytöissä ole suoraan verrannollisia toisiinsa. Välillä tulee parempaa materiaalia ja välillä ei.

Menossa olevassa poikien U-19 MM, koripallon mahtimaa Serbia hävisi alkusarjassa Argentiinalle ja Malille ja voitti hikiseen 6pisteellä Uuden-Seelannin ennenkuin Saksa heitti neljännes välierässä laulukuoroon.
Kotijoukkue Sveitsi taas kaatoi sensaatiomaisesti jatkoajalla Ranskan, jos Norjan voitto U-16 ikäisissä Suomesta oli jättiyllätys, millaiseksi tätä kutsuttaan Ranskassa, maassa joka kerää tänä päivänä jatkuvasti NBA -varauksia.
Tietty nuorten maajoukkueet kertovat jostain maan tasosta mutta jos joka ikäluokasta edes yksi pelaaja tulee pelaamaan yhdenkin miesten tai naisten maaottelun, mielestäni työ ollaan tehty hyvin, seuroissa ja liiton puolelta.

Satunnaisvaihtelun vaikutus on toki hyvä pitää mielessä.

Mutta mielestäni tuo maajoukkuepelaajien määrä per ikäluokka on onneton mittari. Suomen maajoukkueeseen ei ole asiaa kuin suomalaisilla ja aivan kuten Suomen Rugby-maajoukkueeseenkin saadaan nykyisin pelipaikat täytettyä ilman ongelmia, niin kyllä koripallomaajoukkueeseemmekin aina pelaajat löydetään. (Suomen miesten Rugby-maajoukkueen maailmanranking on muuten 74/113.)

Jos tekemisen tasoa halutaan arvioida rehellisesti täytyy käyttöön ottaa mittarit, jotka osoittavat suomalaisten pelaajien tason kansainvälisessä kilpailussa. Maajoukkuemenestys on tietysti selkeä mittari, mutta jos yksi ja ainut mittari juniorityömme tasosta huippu-urheilun näkökulmasta pitäisi valita, niin jonkinlaisen pohdinnan jälkeen olen tullut siihen päätelmään, että seuraava voisi olla parempi kuin maajoukkueiden menestys:

18-vuotiaiden pelaajien määrä, joiden voidaan yli 50% todennäköisyydellä ja kapeahkolla luottamusvälillä sanoa omaavan sellaiset taidolliset, fyysiset, henkiset ja kognitiiviset kyvyt, jotka sallivat muutaman vuoden (1-4 vuotta) aikajänteellä pelaajien aloittaa ammattilaisura Korisliigaa tasokkaammassa sarjassa.

Kuten kaikissa mittareissa, niin tuossakin on paljon ongelmia (esim. tuo 50% todennäköisyyden arviointi, sokeus pelipaikoille, eri mittaisten pelaajien eriaikainen kehitys, ammattilaisurien erilaisuus, henkisten kykyjen arviointi jne.).

Mutta jos tätä toimintaa haluttaisiin huippu-urheilun näkökulmasta aidosti kehittää, niin jotain tuontapaista itse käyttäisin. Todennäköisyyksien arviointiin voisi käyttää mielestäni aika vaivattomastikin riippumattomia kansainvälisiä asiantuntijoita, fyysisten ominaisuuksien mittareita ja arviointia pitäisi tietysti myös tarkentaa eri pelipaikoille. Ja siltikin, kaiken tämän jälkeen, tuo mittari olisi epätäydellinen ja varmasti monen mielestä epäinhimillinenkin.

 

[Susijengi-fani]

Nämä 2009 ja 2010 -syntyneiden ikäluokat ovat muuten 2000-luvulla syntyneistä kaikkein isoimmat. Tästä eteenpäin ikäluokkien koko tulee pienemään. Ensin hitaasti, sitten nopeasti.

Mutta onneksi on tyttökoripallo. Siellä homma tuntuu toimivan mukavasti vuodesta toiseen.

Tämä jäi kiinnostamaan, että onko tosiaan näin.

En tiedä viittasiko tuo 2009- ja 2010-ikäluokkien koko verrattuna seuraaviin yleiseen populaatioon vai Suomen koriksen lisenssitilastoihin. Lisenssitilastoistahan löytyy oiva työkalu, josta ko. tiedot löytyvät nopeastikin. Oletan, että tässä on tarkoitettu nyt poikapuolta, eli käydään läpi niiden lisenssimääriä ikäluokittain.

2009-ikäisiä oli parhaimmillaan 848 lisenssipelaajaa, kaudella 2022-23. Tämä oli enemmän kuin edeltävillä lähi-ikäluokilla. Siitä se on pudonnut päättyneen kauden 668 lisenssiin.

2010 taisi olla kautta aikojen ensimmäinen poikaikäluokka yli 1000 lisenssin, 2021-22 1025. Poikkeuksellista aiempiin ikäluokkiin myös se, että uusia lisenssipelaajia tuli edelleen tuonkin jälkeen melko "vanhassa" iässä, määrän ollesssa huipussaan 1082 2022-23, ja päättyneelläkin kaudella edelleen 929.

Mutta kyllä ikäluokat ovat tämänkin jälkeen olleet isompia kuin 2009.

2011 ylitti jopa 2010-ikäiset kaudella 2022-23, lilsenssejä 1112. Päättyneellä kaudella 907.

Myös 2012 (1060 lisenssiä), 2013 (905 päättyneellä kaudella, eli jatkuuko nousu vielä?), 2014 (858 päättyneellä kaudella) ovat jokainen isompia ikäluokkia kuin 2009. Sitä nuorempien osalta turha vielä arvioida, koska lisenssimäärät ovat vielä tuon ikäisillä vahvassa kasvussa.

Yhteenvetona, kyllä Suomen ongelma monessa asiassa on nuorten ikäluokkkien pieneneminen. Urheilussa tämä korostuu eniten muuttotappiokunnissa, jolloin suurimmissa ongelmissa ovat oletettavasti ns. maakuntien lajit, lentis, pesis, murtomaahiihto ja niin edes päin. Toki koripalloonkin tämä kirpaisee, mutta ei samassa suhteessa. Päinvastoin, koriksen nykyasema isojen kasvukeskusten ulkopuolella on itseasiassa melko kehno, eli muutokset siellä vaikuttavat suhteellisen vähän koripalloon.

Mutta kun ollaan pienen maan keskikokoinen laji, ja kokonaislisenssimäärät ovat karvan yli 20000, aikuiset mukaanlukien, niin kyllähän se tuo haastetta valmennukselle löytää joka vuodeksi laadukkaita maajoukkueita. Siihen nähden ollaan pärjätty käsittämättömän hyvin.

 

[Lev Rubin]

Tämä jäi kiinnostamaan, että onko tosiaan näin.

En tiedä viittasiko tuo 2009- ja 2010-ikäluokkien koko verrattuna seuraaviin yleiseen populaatioon vai Suomen koriksen lisenssitilastoihin. Lisenssitilastoistahan löytyy oiva työkalu, josta ko. tiedot löytyvät nopeastikin. Oletan, että tässä on tarkoitettu nyt poikapuolta, eli käydään läpi niiden lisenssimääriä ikäluokittain.

2009-ikäisiä oli parhaimmillaan 848 lisenssipelaajaa, kaudella 2022-23. Tämä oli enemmän kuin edeltävillä lähi-ikäluokilla. Siitä se on pudonnut päättyneen kauden 668 lisenssiin.

2010 taisi olla kautta aikojen ensimmäinen poikaikäluokka yli 1000 lisenssin, 2021-22 1025. Poikkeuksellista aiempiin ikäluokkiin myös se, että uusia lisenssipelaajia tuli edelleen tuonkin jälkeen melko "vanhassa" iässä, määrän ollesssa huipussaan 1082 2022-23, ja päättyneelläkin kaudella edelleen 929.

Mutta kyllä ikäluokat ovat tämänkin jälkeen olleet isompia kuin 2009.

2011 ylitti jopa 2010-ikäiset kaudella 2022-23, lilsenssejä 1112. Päättyneellä kaudella 907.

Myös 2012 (1060 lisenssiä), 2013 (905 päättyneellä kaudella, eli jatkuuko nousu vielä?), 2014 (858 päättyneellä kaudella) ovat jokainen isompia ikäluokkia kuin 2009. Sitä nuorempien osalta turha vielä arvioida, koska lisenssimäärät ovat vielä tuon ikäisillä vahvassa kasvussa.

Yhteenvetona, kyllä Suomen ongelma monessa asiassa on nuorten ikäluokkkien pieneneminen. Urheilussa tämä korostuu eniten muuttotappiokunnissa, jolloin suurimmissa ongelmissa ovat oletettavasti ns. maakuntien lajit, lentis, pesis, murtomaahiihto ja niin edes päin. Toki koripalloonkin tämä kirpaisee, mutta ei samassa suhteessa. Päinvastoin, koriksen nykyasema isojen kasvukeskusten ulkopuolella on itseasiassa melko kehno, eli muutokset siellä vaikuttavat suhteellisen vähän koripalloon.

Mutta kun ollaan pienen maan keskikokoinen laji, ja kokonaislisenssimäärät ovat karvan yli 20000, aikuiset mukaanlukien, niin kyllähän se tuo haastetta valmennukselle löytää joka vuodeksi laadukkaita maajoukkueita. Siihen nähden ollaan pärjätty käsittämättömän hyvin.

Kiitos.

Viittasin tuossa laiskasti yleiseen syntyvyyteen -- vuonna 2009 ja 2010 Suomessa syntyneiden ikäluokkien koot olivat vielä yli 60,000.

Mutta koripallon osalta ratkaisevampi numero on tosiaan lisenssimäärät.

Perusjoukko, josta lisenssipelaajat tulevat, tulee pysymään tuonne 2015-syntyneisiin asti suhteellisen vakaana (ikäluokan koko 55,500).

Siitä eteenpäin pudotus on raju -- vuonna 2024 Suomessa syntyneitä oli enää 43,700. Tämä on noin 10,000 vähemmän kuin Suomen kanssa samaa kokoluokkia olevissa Tanskassa, Norjassa ja Irlannissa.

Syntyvyystilastojen esiintuominen näen itsekin hieman mauttomana ja mekanistisena, mutta valtava merkitys tällä nykykehityksellä tulee Suomeen olemaan. Urheilun kentällä valmennusfilosofioiden uudistukset, Olympiakomitean uudet strategiat ynnä muut ovat demografisen muutoksen rinnalla aika voimattomia tehtiin ne miten tahansa. On vaikea nähdä, että Suomi olisi koripallomaana 2040- ja 2050-luvuilla parempi kuin nyt suhteessa kilpailijamaihin. Toki syntyvyys on laskussa Euroopassa muutenkin, ei vain yhtä jyrkästi kuin Suomessa.