- Viestejä
- 26
Tanska oli selvästi valmistautuneempi. Tiesi kenen skriineistä mennä ali ja kenelle ei saa antaa tilaa. Osittain samaa mieltä kommentista, toivoisin enemmän huomion kiinnittämistä vastustajan pelaajiin jo ennen ottelua.
Verkkolehden uusimmat
-
NBA-pelaaja kolasi vahingossa valmentajansa pitkälle sairauslomalle
29.4.2024 13:31
-
Koskimies tietää tärkeän totuuden: ”Ei Topias Palmia tarvitse käskeä heittämään”
26.4.2024 14:37
-
Miro Littlen takapakkikausi päättyi siirtoportaaliin
26.4.2024 13:31
-
Thomas Tumban Kataja vastasi Nokian vauhtiin vauhdilla – ”He ovat olleet koko vuoden tuollaisia”
24.4.2024 8:56
-
Seagulls-valmentaja ei murehdi avaustappiota: ”Kaikki putket katkeavat joskus”
22.4.2024 8:04
-
Both Gach johdattaa superyllättäjä-Nokiaa kohti jälleen uusia ihmeitä – ”Tiesimme voittavamme paljon pelejä”
19.4.2024 16:55
Nuorten maajoukkueet
- Viestiketjun aloittaja Tommi13
- Alkaa
- Viestejä
- 503
Katsoin tuota haastajamaajoukkuepeliä Suomi-Filippiinit, niin Grandisonin yleinen agressiivisuus ja korille menemisen taito tuntui kuvalaadun rakeidenkin läpi mukavan raikkaalta tuulahdukselta. Kyseessähän ei amerikkalaisstandardeilla ole todellakaan mikään korilleajajan prototyyppi. Täytyy tosin sanoa, että kyllä siellä muutama muukin suomalaispelaaja oli agressiivisella temmolla pelissä mukana. Little etenkin, joka olisi voinut U20 joukkueessakin pelata. En koko Tanska-peliä nähnyt, mutta Yombi de Yombi (vaikka pieni onkin) ja Luak esittivät siinä kohtaa kun peliä seurasin, niin ihan virkistävää peliä. Oliko vain sattumalta hyvät pätkät vai miten he muiden mielestä esiintyivät?
Mutta samat ajatukset itselläni. Jos johonkin mielelläni haluaisin nähdä panostusta Suomi-koriksessa, niin tähän hyökkäyspään taitoon, suoraviivaisuuteen ja asenteeseen, minkä puutteen suomalaispelaajissa aina näkee viimeistään, kun nämä grandisonit, wilsonit ja murphyt liittyvät joukkoon. Heti toisena listallani tulee pelaajien fysiikka, jonka osalta Suomen standardit pitäisi asettaa aivan eri tasolle.
- Viestejä
- 536
- Viestejä
- 1 945
Kyllä! U20:n Tanska-pelissä ihmettelin että miksi ihmeessä useampikin pelaajaa _hidastaa_ liikettä layupissa, jolloin vastustaja ehtii siihen hyvin mukaan. Joo, loppuun jousto että tulee pehmeä liike, mutta ei nyt siinä vaiheessa kun kopataan pallo/nostetaan ylös pidä himmailla. Kavereilla on jäänyt lämmittelyvaihde päälle. Puhumattakaan että osattais pari variaatiota layupeista, jotta saatais pidettyä pallo vastustajan ulottumattomissa. Ja yläkroppa mukaan siihen liikkeeseen jotta ei jää pelkän käden varaan. Samaten tempon vaihdot, ei ne ole mitään jatkuvaa nykimistä vaan sitä että osataan yhtäkkiä vetää räjähtävästi eteenpäin, edes ne layupin pari askelta (tai siis nykyään ko-lo-me).
Näitä opetellaan itsekseen, ja layupeja pitää tehdä paljon myös täydellä vauhdilla, pienestä pitäen. Kummallakin kädellä, kummaltakin puolelta. Sama pätee hypäreihin, niitäkin pitää vaan vetää älyttömät määrät ihan vapaa-ajalla. Katukorismeiningillä vaikka sitten, kunhan liikeradat menee selkärankaan, ja ne saa tehtyä nopeasti ja sen kummemmin ajattelematta.
Amatöörihän se täällä horisee. Mutta mun mielestä noi oli kivaa puuhaa ihan itsekseenkin teininä, silloin joskus kun Kikka ja Kyliekin oli viel nuoria.
- Viestejä
- 1 885
Tarkoitin kyllä noita WU18 - harkkamatseja kun olivat Turkin voittaneet em-kisoihin valmistavassa
- Viestejä
- 503
Tuossa kun aiemmin käsittelin tuota U16 ja U18 -vaiheiden suhdetta, niin tämän uutisen takaa paljastuu tietääkseni isoin parannusloikka poikapuolella U16-U18 välillä.
Ehkä muutama huomio tuosta:
Vuodesta 2005 lähtien, kun EM-kisat on jaettu A/B -divisiooniin, niin Suomi on pelannut A-tasolla U18-ikäluokassa ensimmäisen kerran todella vasta vuonna 2011. U16-tasolla ensimmäinen kerta oli vuonna 2014.
Olemme siis nykyisistä miesten FIBA-rankingeista huolimatta vielä Euroopankin tasolla jossain määrin koripalloilullinen kehitysmaa. Olemme myös kansana pieni ja pienenemään päin. Suomessa syntyi esimerkiksi vuonna 1992 noin 67,000 ja 2006 noin 59,000 vauvaa, kun Israelissa nuo luvut olivat noin 110,000 ja 150,000. Viime vuosina ikäluokat ovat dramaattisesti tuosta Suomessa vielä pienentyneet, jolla tulee tietenkin olemaan ajallaan oma merkityksensä, myös koripalloilullisesti lahjakkaiden ikäluokkien määrässä suhteessa muihin maihin.
Myös. Tuosta vuodesta 2005 lähtien 22 maata on voittanut nuorisotasolla EM-kisoissa mitalin, jos tyttöjen ja poikien kilpailut lasketaan yhteen (16 maata pojissa ja 18 maata tytöissä). Jossain määrin vakavissaan otettavista maista Suomen lisäksi mitalitili ei ole auennut ainoastaan Ukrainalla, Georgialla ja väkimäärältään suurelta Iso-Britannialta. Tyttöjen puolella mitalitili on auennut muun muassa Portugalilla, Hollannilla ja Ruotsilla. Heillä jo vuosia sitten.
Tuo kyseinen valtaosin vuonna 1992-syntynyt ikäluokka oli U18-menestyksestä huolimatta aikuismaajoukkueen kannalta lopulta yksi kaikkien aikojen heikoimmista - kukaan ikäluokasta ei lopulta oikein edes kolkutellut aikuismaajoukkueen portteja. Kukaan joukkueen avainpelaajista ei myöskään kovin kummoista ammattilaisuraa tehnyt, vaikka Osku Heinonen nyt taisi Islantiin sopimuksen tehdäkin. Muuten. Vaikka Islannin liigassa pelaa useampikin suhteellisen hyvän Islannin maajoukkueen avainpelaaja, niin se on samalla liiga, jonka tasoa ei mielestäni pitäisi Suomessa glorifioida lainkaan. Peliaikaa sieltä kyllä saa. Ja varmaankin mukavasti rahaa. Ja mitään minulla ei ole Islantia tai islantilaisia vastaan, vaan päinvastoin.
Valmennuksella on väliä. Turha on odottaa, että Herbertin kaltaiset valmentajat nuorisojoukkueidemme peräsimessä vuosittain olisivat, mutta jos en nyt väärin muista, niin tuon Herbertin joukkueen pelitapa perustui aivan perustavanlaatuisiin perusasioihin, joiden osalta kun vaatimustaso oli korkealla, niin pelaajat saivat nauttia vapaudesta toteuttaa itseään. Tämä on tietenkin yksinkertaistus, mutta tällaista valmennusta näkisin mielelläni Suomessa enemmänkin.
Ehkä muutama huomio tuosta:
Vuodesta 2005 lähtien, kun EM-kisat on jaettu A/B -divisiooniin, niin Suomi on pelannut A-tasolla U18-ikäluokassa ensimmäisen kerran todella vasta vuonna 2011. U16-tasolla ensimmäinen kerta oli vuonna 2014.
Olemme siis nykyisistä miesten FIBA-rankingeista huolimatta vielä Euroopankin tasolla jossain määrin koripalloilullinen kehitysmaa. Olemme myös kansana pieni ja pienenemään päin. Suomessa syntyi esimerkiksi vuonna 1992 noin 67,000 ja 2006 noin 59,000 vauvaa, kun Israelissa nuo luvut olivat noin 110,000 ja 150,000. Viime vuosina ikäluokat ovat dramaattisesti tuosta Suomessa vielä pienentyneet, jolla tulee tietenkin olemaan ajallaan oma merkityksensä, myös koripalloilullisesti lahjakkaiden ikäluokkien määrässä suhteessa muihin maihin.
Myös. Tuosta vuodesta 2005 lähtien 22 maata on voittanut nuorisotasolla EM-kisoissa mitalin, jos tyttöjen ja poikien kilpailut lasketaan yhteen (16 maata pojissa ja 18 maata tytöissä). Jossain määrin vakavissaan otettavista maista Suomen lisäksi mitalitili ei ole auennut ainoastaan Ukrainalla, Georgialla ja väkimäärältään suurelta Iso-Britannialta. Tyttöjen puolella mitalitili on auennut muun muassa Portugalilla, Hollannilla ja Ruotsilla. Heillä jo vuosia sitten.
Tuo kyseinen valtaosin vuonna 1992-syntynyt ikäluokka oli U18-menestyksestä huolimatta aikuismaajoukkueen kannalta lopulta yksi kaikkien aikojen heikoimmista - kukaan ikäluokasta ei lopulta oikein edes kolkutellut aikuismaajoukkueen portteja. Kukaan joukkueen avainpelaajista ei myöskään kovin kummoista ammattilaisuraa tehnyt, vaikka Osku Heinonen nyt taisi Islantiin sopimuksen tehdäkin. Muuten. Vaikka Islannin liigassa pelaa useampikin suhteellisen hyvän Islannin maajoukkueen avainpelaaja, niin se on samalla liiga, jonka tasoa ei mielestäni pitäisi Suomessa glorifioida lainkaan. Peliaikaa sieltä kyllä saa. Ja varmaankin mukavasti rahaa. Ja mitään minulla ei ole Islantia tai islantilaisia vastaan, vaan päinvastoin.
Valmennuksella on väliä. Turha on odottaa, että Herbertin kaltaiset valmentajat nuorisojoukkueidemme peräsimessä vuosittain olisivat, mutta jos en nyt väärin muista, niin tuon Herbertin joukkueen pelitapa perustui aivan perustavanlaatuisiin perusasioihin, joiden osalta kun vaatimustaso oli korkealla, niin pelaajat saivat nauttia vapaudesta toteuttaa itseään. Tämä on tietenkin yksinkertaistus, mutta tällaista valmennusta näkisin mielelläni Suomessa enemmänkin.
- Viestejä
- 1 945
On siellä muuan DolencTuossa kun aiemmin käsittelin tuota U16 ja U18 -vaiheiden suhdetta, niin tämän uutisen takaa paljastuu tietääkseni isoin parannusloikka poikapuolella U16-U18 välillä.
Ehkä muutama huomio tuosta:
Vuodesta 2005 lähtien, kun EM-kisat on jaettu A/B -divisiooniin, niin Suomi on pelannut A-tasolla U18-ikäluokassa ensimmäisen kerran todella vasta vuonna 2011. U16-tasolla ensimmäinen kerta oli vuonna 2014.
Olemme siis nykyisistä miesten FIBA-rankingeista huolimatta vielä Euroopankin tasolla jossain määrin koripalloilullinen kehitysmaa. Olemme myös kansana pieni ja pienenemään päin. Suomessa syntyi esimerkiksi vuonna 1992 noin 67,000 ja 2006 noin 59,000 vauvaa, kun Israelissa nuo luvut olivat noin 110,000 ja 150,000. Viime vuosina ikäluokat ovat dramaattisesti tuosta Suomessa vielä pienentyneet, jolla tulee tietenkin olemaan ajallaan oma merkityksensä, myös koripalloilullisesti lahjakkaiden ikäluokkien määrässä suhteessa muihin maihin.
Myös. Tuosta vuodesta 2005 lähtien 22 maata on voittanut nuorisotasolla EM-kisoissa mitalin, jos tyttöjen ja poikien kilpailut lasketaan yhteen (16 maata pojissa ja 18 maata tytöissä). Jossain määrin vakavissaan otettavista maista Suomen lisäksi mitalitili ei ole auennut ainoastaan Ukrainalla, Georgialla ja väkimäärältään suurelta Iso-Britannialta. Tyttöjen puolella mitalitili on auennut muun muassa Portugalilla, Hollannilla ja Ruotsilla. Heillä jo vuosia sitten.
Tuo kyseinen valtaosin vuonna 1992-syntynyt ikäluokka oli U18-menestyksestä huolimatta aikuismaajoukkueen kannalta lopulta yksi kaikkien aikojen heikoimmista - kukaan ikäluokasta ei lopulta oikein edes kolkutellut aikuismaajoukkueen portteja. Kukaan joukkueen avainpelaajista ei myöskään kovin kummoista ammattilaisuraa tehnyt, vaikka Osku Heinonen nyt taisi Islantiin sopimuksen tehdäkin. Muuten. Vaikka Islannin liigassa pelaa useampikin suhteellisen hyvän Islannin maajoukkueen avainpelaaja, niin se on samalla liiga, jonka tasoa ei mielestäni pitäisi Suomessa glorifioida lainkaan. Peliaikaa sieltä kyllä saa. Ja varmaankin mukavasti rahaa. Ja mitään minulla ei ole Islantia tai islantilaisia vastaan, vaan päinvastoin.
Valmennuksella on väliä. Turha on odottaa, että Herbertin kaltaiset valmentajat nuorisojoukkueidemme peräsimessä vuosittain olisivat, mutta jos en nyt väärin muista, niin tuon Herbertin joukkueen pelitapa perustui aivan perustavanlaatuisiin perusasioihin, joiden osalta kun vaatimustaso oli korkealla, niin pelaajat saivat nauttia vapaudesta toteuttaa itseään. Tämä on tietenkin yksinkertaistus, mutta tällaista valmennusta näkisin mielelläni Suomessa enemmänkin.
- Viestejä
- 503
Totta - hyvä korjaus! Vaikka 1993-syntyneenä pelasi joukkueessa vuotta nuorempana. 1993-syntyneistä myös Joonas Caven ja Ilari Seppälä ponnistivat ihan aikuismaajoukkueseen ja ammattilaisuralle asti, vaikka seuraavana vuonna heti Suomen A-tasolta tiputtivatkin. Ajatusleikkinä voi arvuutella, miten tuolla 1993-syntyneiden U18-joukkueelle ja miehelle itselleen olisi käynyt, jos Alex Murphy olisi ollut jo tuossa vaiheessa Suomen maajoukkuetoiminnassa mukana.On siellä muuan Dolenc
- Viestejä
- 8
Tai voisiko esimerkiksi syy olla se,että Lindberg ei viimeisen 1v aikana kehittynyt ollenkaan pelaajana? tai se että hän ei yksinkertaisesti mahtunut joukkueeseen koska ei ole treenannut hyvin leireillä yms?
- Viestejä
- 270
Tommi Huolilastakin tuli melkein 250 Korisliiga-peliä pelannut kaksinkertainen Suomen mestari, joista toisessa mestaruudessa hän oli ratkaisupelaaja. Huolila myös pelasi haastajamaajoukkueessa useammallakin kaudella. Hän oli Korisliiga-seurojen keskuudessa aika haluttu pelaaja parhaassa kunnossaan. Ihan kohtuullinen ammattilaisura siis.Tuossa kun aiemmin käsittelin tuota U16 ja U18 -vaiheiden suhdetta, niin tämän uutisen takaa paljastuu tietääkseni isoin parannusloikka poikapuolella U16-U18 välillä.
Ehkä muutama huomio tuosta:
Vuodesta 2005 lähtien, kun EM-kisat on jaettu A/B -divisiooniin, niin Suomi on pelannut A-tasolla U18-ikäluokassa ensimmäisen kerran todella vasta vuonna 2011. U16-tasolla ensimmäinen kerta oli vuonna 2014.
Olemme siis nykyisistä miesten FIBA-rankingeista huolimatta vielä Euroopankin tasolla jossain määrin koripalloilullinen kehitysmaa. Olemme myös kansana pieni ja pienenemään päin. Suomessa syntyi esimerkiksi vuonna 1992 noin 67,000 ja 2006 noin 59,000 vauvaa, kun Israelissa nuo luvut olivat noin 110,000 ja 150,000. Viime vuosina ikäluokat ovat dramaattisesti tuosta Suomessa vielä pienentyneet, jolla tulee tietenkin olemaan ajallaan oma merkityksensä, myös koripalloilullisesti lahjakkaiden ikäluokkien määrässä suhteessa muihin maihin.
Myös. Tuosta vuodesta 2005 lähtien 22 maata on voittanut nuorisotasolla EM-kisoissa mitalin, jos tyttöjen ja poikien kilpailut lasketaan yhteen (16 maata pojissa ja 18 maata tytöissä). Jossain määrin vakavissaan otettavista maista Suomen lisäksi mitalitili ei ole auennut ainoastaan Ukrainalla, Georgialla ja väkimäärältään suurelta Iso-Britannialta. Tyttöjen puolella mitalitili on auennut muun muassa Portugalilla, Hollannilla ja Ruotsilla. Heillä jo vuosia sitten.
Tuo kyseinen valtaosin vuonna 1992-syntynyt ikäluokka oli U18-menestyksestä huolimatta aikuismaajoukkueen kannalta lopulta yksi kaikkien aikojen heikoimmista - kukaan ikäluokasta ei lopulta oikein edes kolkutellut aikuismaajoukkueen portteja. Kukaan joukkueen avainpelaajista ei myöskään kovin kummoista ammattilaisuraa tehnyt, vaikka Osku Heinonen nyt taisi Islantiin sopimuksen tehdäkin. Muuten. Vaikka Islannin liigassa pelaa useampikin suhteellisen hyvän Islannin maajoukkueen avainpelaaja, niin se on samalla liiga, jonka tasoa ei mielestäni pitäisi Suomessa glorifioida lainkaan. Peliaikaa sieltä kyllä saa. Ja varmaankin mukavasti rahaa. Ja mitään minulla ei ole Islantia tai islantilaisia vastaan, vaan päinvastoin.
Valmennuksella on väliä. Turha on odottaa, että Herbertin kaltaiset valmentajat nuorisojoukkueidemme peräsimessä vuosittain olisivat, mutta jos en nyt väärin muista, niin tuon Herbertin joukkueen pelitapa perustui aivan perustavanlaatuisiin perusasioihin, joiden osalta kun vaatimustaso oli korkealla, niin pelaajat saivat nauttia vapaudesta toteuttaa itseään. Tämä on tietenkin yksinkertaistus, mutta tällaista valmennusta näkisin mielelläni Suomessa enemmänkin.
- Viestejä
- 503
Joo, epäselvästi kirjoitin. Tarkoitin 1992-syntyneitä ennen kaikkea. Hieno ura Tommi Huolilalla!
- Viestejä
- 75
Kannattaisiko täällä olla arvailematta, miksi joku ei ole PM-kisoissa?
- Viestejä
- 330
Ehkä Huolila vielä tekee comebackin Vilppaaseen tällä kaudella.
- Viestejä
- 270
Niin. Nuori mieshän se on vieläkin.
- Viestejä
- 330
Nämä pelaajavalinnat kongretisoituivat hyvin MU16 Tanska pelissä MU16 Suomi-Tanska. Heittokarttaa katsottaessa Suomen pisteet tulivat lähinnä törmäyskaarelta - ei siis paintilta vaan törmäyskaarelta, pl. Muurisen 4 kolmosta, joista useampi oli pakotettu viimeisen sekunnin heitto.
Ihmetyttää joukkueneen rakenne.Joukkueessa on 6 poikaa, jotka pelaavat omassa joukkueessaan lähinnä centeriä (en tosin ole nähnyt Muurisen otteluita, mutta hän oli selkeästi mies paikallaan tässä ottelussa). Heittäjiä ei kokoonpanossa ollut yhtään ja puolustuksessa kaaripuolustus oli heikkoa ja Tanska teki lähes puolet pisteistään kaaren takaa. Omaan silmään näytti, että vieraalla pelipaikalla pelanneet pitkät miehet vetäytyivät paintille puolustuksessaan. Ei joukkueeseen voi valita määräänsä enempää centereitä.
Tällä -07 ikäluokalla on tietysti myös ollut huonoa tuuria, kun päävalmentaja on vaihtunut aina n. 6kk välein, joten aina on jouduttu valinnoissa lähtemään alusta liikkeelle.
- Viestejä
- 20
Kun joukkueessa kaarella oikeita heittouhkia, tulee kentälle kummasti myös tilaa muille.
Nyt kaarella makaa 5-paikan pelaajat, puolustua voi irtautua ja auttaa muita, menee hyökkäys vaikeaksi.
Itse kiinnitin myös joukkuerakenteeseen huomiotani.
Totta tuo että valmentajavaihdokset vaikuttaa, ei tunneta ikäryhmää, niin mennään "tutuilla turvallisilla" muiden valitsemilla pelaajilla.
majuvalmentajat vaan enempi seuramaan ihan sarjapelejä ja kommunikoimaan ikäryhmien seuravalmentajien kanssa, ei noita talentteja suomessa nyt kuitenkaan liikaa ole...eli pelaajat kyllä tiedossa, ketkä näitä maajoukkuepelejä pystyy pelaamaan.
- Viestejä
- 37
En tunne ikäluokkaa kovinkaan hyvin, mutta vuoden alun leirityksessä sitä on nimilistan mukaan kartoitettu melkoisen laajasti varsinkin ikäluokan 3 pisteen onnistumis% tilastoon vertaillen.
Nämä nyt joukkueessa olevat pelaajat ovat kevään leirityksen myötä itsensä joukkueeseen pelanneet. Tottakai kansainväliseen koripalloon aikuisiällä ominaisuuksiensa puolesta soveltuvia pelaajia kannattaa nyt tässä iässä valita mukaan ja kehittää kohti aikuisiän peliuraa. Lasien väristä riippumatta. Enemmän olisin huolissani siitä, että seuroissa ei tunnisteta näiden pelaajien tulevia aikuisiän home positioneita ja nuoret pelaajat pelaavat ja harjoittelevat Suomessa liian pitkään väärillä pelipaikoilla (pitkät automaattisesti korin alla). Yksilötaitohaitoharjoittelun puute (pallonkäsittely-, heitto- ja syöttötaito) myös näkyy, mutta vielä olisi aikaa tehdä korjausliike näiden pelaajien kohdalla. Joukkuetaktisten asioiden valmentaminen ei saisi ajaa näin vahvasti yksilön taito-ominaisuuksien edelle. MU14-16 SM-mitalit ovat merkityksettömiä, mikäli ne on saavutettu kansainvälisen potentiaalin omaavien pelaajatalenttien kehityksen kustannuksella.
Nämä nyt joukkueessa olevat pelaajat ovat kevään leirityksen myötä itsensä joukkueeseen pelanneet. Tottakai kansainväliseen koripalloon aikuisiällä ominaisuuksiensa puolesta soveltuvia pelaajia kannattaa nyt tässä iässä valita mukaan ja kehittää kohti aikuisiän peliuraa. Lasien väristä riippumatta. Enemmän olisin huolissani siitä, että seuroissa ei tunnisteta näiden pelaajien tulevia aikuisiän home positioneita ja nuoret pelaajat pelaavat ja harjoittelevat Suomessa liian pitkään väärillä pelipaikoilla (pitkät automaattisesti korin alla). Yksilötaitohaitoharjoittelun puute (pallonkäsittely-, heitto- ja syöttötaito) myös näkyy, mutta vielä olisi aikaa tehdä korjausliike näiden pelaajien kohdalla. Joukkuetaktisten asioiden valmentaminen ei saisi ajaa näin vahvasti yksilön taito-ominaisuuksien edelle. MU14-16 SM-mitalit ovat merkityksettömiä, mikäli ne on saavutettu kansainvälisen potentiaalin omaavien pelaajatalenttien kehityksen kustannuksella.
Viimeksi muokattu:
- Viestejä
- 503
Nopeita mietteitä näistä menneistä PM-kisoista tähän asti.
On selvää, että Suomen tyttömaajoukkueet ovat poikien joukkueita selvästi edellä suhteessa muiden Pohjoismaiden tasoon. Osittain kyse on siitä, että tyttöjen puolella vain Ruotsilla tuntuu olevan laajuutta, urheilullisuutta, koheesiota ja taitoa, jota edes kannattaa Suomen tyttöihin vertailla. Ja vaikka tyttökoripallon taso näyttää suoraan sanottuna huonolta Norjassa, Tanskassa, Virossa ja Islannissa, niin on Suomen tasosta kuitenkin sanottava se, että Ruotsi on naisissa FIBA-rankingissa Euroopan 9. paras (vaikkei kuluneissa EM-kisoissa pelannut) ja on nuoriso maajoukkueiden osalta ollut top-15 maa kuluneet parikymmentä vuotta. Vaikka viime vuosina heidän tasonsa on ehkä lievästi heikentynyt, on kyseessä kuitenkin ihan kelpo mittari Euroopan/Maailman tasosta. No vielä on Ruotsi-ottelut käymättä 16-vuotiailla ja 20-vuotiaatkin pelaavat heitä vastaan vielä uudestaan.
Naisten maajoukkuetta on kritisoitu täällä paljon, ja varmaan ihan aiheesta. Naisten maajoukkueen nykytasoa paljon mielenkiintoisempi aihe on mielestäni kuitenkin tämä hurja tasonnosto, jonka Suomen tyttökoripallo on ottanut noin viiden viime vuoden aikana. Tulosten puolesta tuo nousu tapahtui Awak Kuierin ja hänen pelikavereidensa ikäluokassa. Mahtavaa kuitenkin on, että tuo nousu ei ollut sattumaa vaan, tai ainakin nyt siltä näyttäisi, vasta ensimmäinen osoitus Suomen uudistuneesta kilpailukyvystä.
Naisten puolella nuorten EM-menestys (esim Tsekki, Bosnia & Hertsegovina ja Slovenia) ei korreloi yhtä vahvasti aikuisten menestyksen kanssa kuin poikien/miesten puolella, joten naisten maajoukkueen osalta on tietysti ensisijaisen tärkeää, miten tätä tyttöpuolen menestystä voidaan jatkaa aikuistasolle asti. Pelaajaprofiilin osalta naisissa on jo nyt kuitenkin WNBA ja Euroliiga pelaajia. Tytöt pelaavat myös poikia paremmissa NCAA-joukkueissa.
Niin ja vielä, 18-vuotiailla tytöillä ei ollut EM-avauksessaan mitään jakoa normaalisti suht keskinkertaista Sloveniaa vastaan. Ilmeisesti Slovenialla on tuohon ikäluokkaan kuitenkin poikkeuksellinen joukkue. Tappiosta huolimatta kannattaa muistaa, että Suomelta puuttuu tuosta joukkueesta huippulahjakkuutta ja että kisajoukkue on suhteellisen nuori.
20-vuotiaat nuoret miehet pelasivat PM-kisoissa itse asiassa ihan hyvin. Murskavoitto Ruotsin 2004-syntyneistä oli etenkin hyvä suoritus. Tappiopelit Tanskaa ja Viroa vastaan olivat myös suhteellisen tiukkoja. Tanska oli käytännössä vuotta vanhempana fyysisempi ja Virolla on tuohon ikäluokkaan heittää ihan hyviä pelaajia. Samalla Suomen joukkue oli jossain määrin ja tahallisesti liioitellen jopa B-joukkue.
18-vuotiaat pojat pelasivat eilen hienosti Islantia vastaan ja ovat kehittyneet turnauksen aikana todella paljon. Yksi osa tuota kehittymistä on tosin ollut huomattavasti tiukempi rotaatio. Laajuuden puute on tuon joukkueen ehkäpä isoin ongelma ja se on tietysti hälyttävää. Vastapainoksi joukkueesta löytyy kyllä sellaista yksilötaitoa ja -tahtoa, jotka voivat kääntää pelejä Suomen eduksi.
16-vuotiaiden Tanska-peli oli mielestäni mielenkiintoinen siinä mielessä, että Tanska ei näyttänyt omaan silmään hyvältä ollenkaan. He pelasivat yksinkertaista viisi-ulkona peliä, josta ajoivat sisään ja syöttivät ulos. Suomalaiset hävisivät johdonmukaisesti kaikki pelin 1 vs 1 tilanteet. Osittain tämä johtui myös siitä, että Suomen joukkueessa on tosiaan aika pitkiä pelaajia. Puolustuksen hampaattomuus tosiaan on huolestuttavaa, mutta ehkä enemmän joukkueessa on itseäni hämmentänyt sen herkkyys menetyksiin. Pallon saaminen kentälle sisäänheitoissa on ollut esimerkiksi aivan liian vaikeaa. Mukavaa kuitenkin on, että joukkue pelaa aika isolla rotaatiolla eikä ole mielestäni täysin edes yrittänyt maksimoida tulosta peluutuksen kautta. Tämä joukkue on myös lahjakkuuden puolesta ehkä mielenkiintoisin sitten vuonna 1997-syntyneiden poikien maajoukkueen.
Pelitavoista vielä sen verran, että on ollut mielenkiintoista seurata Islannin maajoukkueita, jotka pelaavat hyvin vapaata 1 vs 1 peliä, samantyyppistä kuin tuo 16-vuotiaiden Tanskan joukkue. Samalla Suomen pelitapa on huomattavasti organisoidumpaan malliin pyrkivää ja vaikka 16-vuotiaiden joukkueella on pelikirjassaan Utah Jazzin/Susijengin hyökkäyksiä. Kaikilla pelityyleillä on tietysti heikkoutensa ja vahvuutensa, mutta on mielestäni selvää, että osasyy Islannin kokoaan paremmalle koripallomenestykselle on heidän sisunsa lisäksi heidän korkea yksilötaito. On myös sanottava, että nuoret islantilaiset ja tanskalaisetkin nuoret miehet pääsevät pelaamaan niin sanottuja miesten pelejä paljon suomalaisempia aikaisemmin pääsarjojensa luonteide vuoksi. Tyttöjen puolella tätä samaa ilmiötä on ehkä Suomella, jossa jo usea 16-vuotiaiden maajoukkueessa pelaava pelaa Naisten korisliigaa.
On selvää, että Suomen tyttömaajoukkueet ovat poikien joukkueita selvästi edellä suhteessa muiden Pohjoismaiden tasoon. Osittain kyse on siitä, että tyttöjen puolella vain Ruotsilla tuntuu olevan laajuutta, urheilullisuutta, koheesiota ja taitoa, jota edes kannattaa Suomen tyttöihin vertailla. Ja vaikka tyttökoripallon taso näyttää suoraan sanottuna huonolta Norjassa, Tanskassa, Virossa ja Islannissa, niin on Suomen tasosta kuitenkin sanottava se, että Ruotsi on naisissa FIBA-rankingissa Euroopan 9. paras (vaikkei kuluneissa EM-kisoissa pelannut) ja on nuoriso maajoukkueiden osalta ollut top-15 maa kuluneet parikymmentä vuotta. Vaikka viime vuosina heidän tasonsa on ehkä lievästi heikentynyt, on kyseessä kuitenkin ihan kelpo mittari Euroopan/Maailman tasosta. No vielä on Ruotsi-ottelut käymättä 16-vuotiailla ja 20-vuotiaatkin pelaavat heitä vastaan vielä uudestaan.
Naisten maajoukkuetta on kritisoitu täällä paljon, ja varmaan ihan aiheesta. Naisten maajoukkueen nykytasoa paljon mielenkiintoisempi aihe on mielestäni kuitenkin tämä hurja tasonnosto, jonka Suomen tyttökoripallo on ottanut noin viiden viime vuoden aikana. Tulosten puolesta tuo nousu tapahtui Awak Kuierin ja hänen pelikavereidensa ikäluokassa. Mahtavaa kuitenkin on, että tuo nousu ei ollut sattumaa vaan, tai ainakin nyt siltä näyttäisi, vasta ensimmäinen osoitus Suomen uudistuneesta kilpailukyvystä.
Naisten puolella nuorten EM-menestys (esim Tsekki, Bosnia & Hertsegovina ja Slovenia) ei korreloi yhtä vahvasti aikuisten menestyksen kanssa kuin poikien/miesten puolella, joten naisten maajoukkueen osalta on tietysti ensisijaisen tärkeää, miten tätä tyttöpuolen menestystä voidaan jatkaa aikuistasolle asti. Pelaajaprofiilin osalta naisissa on jo nyt kuitenkin WNBA ja Euroliiga pelaajia. Tytöt pelaavat myös poikia paremmissa NCAA-joukkueissa.
Niin ja vielä, 18-vuotiailla tytöillä ei ollut EM-avauksessaan mitään jakoa normaalisti suht keskinkertaista Sloveniaa vastaan. Ilmeisesti Slovenialla on tuohon ikäluokkaan kuitenkin poikkeuksellinen joukkue. Tappiosta huolimatta kannattaa muistaa, että Suomelta puuttuu tuosta joukkueesta huippulahjakkuutta ja että kisajoukkue on suhteellisen nuori.
20-vuotiaat nuoret miehet pelasivat PM-kisoissa itse asiassa ihan hyvin. Murskavoitto Ruotsin 2004-syntyneistä oli etenkin hyvä suoritus. Tappiopelit Tanskaa ja Viroa vastaan olivat myös suhteellisen tiukkoja. Tanska oli käytännössä vuotta vanhempana fyysisempi ja Virolla on tuohon ikäluokkaan heittää ihan hyviä pelaajia. Samalla Suomen joukkue oli jossain määrin ja tahallisesti liioitellen jopa B-joukkue.
18-vuotiaat pojat pelasivat eilen hienosti Islantia vastaan ja ovat kehittyneet turnauksen aikana todella paljon. Yksi osa tuota kehittymistä on tosin ollut huomattavasti tiukempi rotaatio. Laajuuden puute on tuon joukkueen ehkäpä isoin ongelma ja se on tietysti hälyttävää. Vastapainoksi joukkueesta löytyy kyllä sellaista yksilötaitoa ja -tahtoa, jotka voivat kääntää pelejä Suomen eduksi.
16-vuotiaiden Tanska-peli oli mielestäni mielenkiintoinen siinä mielessä, että Tanska ei näyttänyt omaan silmään hyvältä ollenkaan. He pelasivat yksinkertaista viisi-ulkona peliä, josta ajoivat sisään ja syöttivät ulos. Suomalaiset hävisivät johdonmukaisesti kaikki pelin 1 vs 1 tilanteet. Osittain tämä johtui myös siitä, että Suomen joukkueessa on tosiaan aika pitkiä pelaajia. Puolustuksen hampaattomuus tosiaan on huolestuttavaa, mutta ehkä enemmän joukkueessa on itseäni hämmentänyt sen herkkyys menetyksiin. Pallon saaminen kentälle sisäänheitoissa on ollut esimerkiksi aivan liian vaikeaa. Mukavaa kuitenkin on, että joukkue pelaa aika isolla rotaatiolla eikä ole mielestäni täysin edes yrittänyt maksimoida tulosta peluutuksen kautta. Tämä joukkue on myös lahjakkuuden puolesta ehkä mielenkiintoisin sitten vuonna 1997-syntyneiden poikien maajoukkueen.
Pelitavoista vielä sen verran, että on ollut mielenkiintoista seurata Islannin maajoukkueita, jotka pelaavat hyvin vapaata 1 vs 1 peliä, samantyyppistä kuin tuo 16-vuotiaiden Tanskan joukkue. Samalla Suomen pelitapa on huomattavasti organisoidumpaan malliin pyrkivää ja vaikka 16-vuotiaiden joukkueella on pelikirjassaan Utah Jazzin/Susijengin hyökkäyksiä. Kaikilla pelityyleillä on tietysti heikkoutensa ja vahvuutensa, mutta on mielestäni selvää, että osasyy Islannin kokoaan paremmalle koripallomenestykselle on heidän sisunsa lisäksi heidän korkea yksilötaito. On myös sanottava, että nuoret islantilaiset ja tanskalaisetkin nuoret miehet pääsevät pelaamaan niin sanottuja miesten pelejä paljon suomalaisempia aikaisemmin pääsarjojensa luonteide vuoksi. Tyttöjen puolella tätä samaa ilmiötä on ehkä Suomella, jossa jo usea 16-vuotiaiden maajoukkueessa pelaava pelaa Naisten korisliigaa.
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.