- Viestejä
- 2 819
Kuluvan korisliigakauden aikana Hongan Petteri Koponen on lehdistön toimesta sullottu myllyyn, jollaisessa on aiemmin lingottu vain kahta suomalaista koripalloilijaa; Hanno Möttölää ja Teemu Rannikkoa. Koposta on hehkutettu, ylistetty, jumaloitu, kiitelty, suitsutettu ja marinoitu niin maireasti, että nuoren miehen lähipiiri – valmentaja Pavicevic etunenässä – on ehtinyt ilmaista huolensa julkisuuden mahdollisesta vaikutuksesta huippulupaukseen. Jos Koponen nousee jonain päivänä Euroopan kirkkaimpien tähtien joukkoon, helmikuun 2007 korisliigaottelu Hongan ja Joensuun Katajan välillä saattaa nousta erääksi ensimmäisistä kulminaatiopisteistä hänen urallaan.
Runsaat kolme minuuttia ennen loppua Joensuun Kataja näytti vievän täyden pistepotin (Pohjois-) Karjalan laulumaille. Hongan alkuryntäyksestä toipuneet joensuulaiset johtivat Petri Virtasen kolmen pisteen heiton jälkeen ottelua 73-84, ja Tapiolan Urheiluhallissa vallitsi kuolemanhiljaisuus. Honka oli viimeksi onnistunut kahdessa perättäisessä hyökkäyksessä Pähkinäsaaren Rauhan aikoihin. Harva jaksoi uskoa, että valmentaja Pavicevicin pyytämä aikalisä olisi muuttanut asioiden kulkua.
Minuuttia myöhemmin Kataja johti 78-88 Petteri Koposen astellessa vapaaheittoviivalle. Kimmo Muurisen kolmen pisteen kori oli hetkeä aiemmin piristänyt kotikatsomoa hieman, muttei varsinaisesti näyttänyt parantavan Hongan voittomahdollisuuksia. Pavicevicin ohjeet viimeisellä aikalisällä olivat selvät.
- Totesin, että meillä olisi vielä mahdollisuus voittaa ottelu, jos joku uskaltaisi ottaa vastuun.
Joensuu, tervehtikää Petteri Koposta. 193-senttinen, 18-vuotias Koponen upotti vajaassa kahdessa minuutissa kolme kolmen pisteen heittoa, sekä ruokki Kimmo Muurista korisyötöllä yhteen onnistuneeseen kolmoseen. Ratkaiseva heitto lähti puolustusekspertti Anssi Kinnaslammen edestä kuusi sekuntia ennen loppua. Virtaselle tarjoutui vielä mahdollisuus ratkaista ottelu kolmosella, mutta kaukaa lähtenyt korkeakaarinen heitto pärähti takarautaan.
- Häviöön ei tietenkään voi koskaan olla tyytyväinen, mutta silti tällaista loppuratkaisua oli ilo katsella. Se oli suomalaista koripalloa, Katajan valmentaja Timo Heinonen hymyili.
Joensuulaiset ovat keikkuneet sarjan kärjessä niin kauan kuin muisti kantaa. Sarjavoiton viittä vaille valmistanut Kataja sai lähteä otteluun lähes paineitta, kun taas Honka kamppailee pudotuspelien kotiedusta KTP:n ja Namika Lahden kostean hengityksen kähertäessä niskavilloja. Ottelu näytti kääntyvän Hongan hyväksi jo alkuhetkillä.
Bundesliigan epäviralliseksi MVP:ksikin tituleerattu Jukka Matinen oli täysin pysäyttämätön ensimmäisillä minuuteilla. Kentällä ei ollut paikkaa, josta Matinen ei olisi saanut palloa koriin. Toisessa päässä Petri Virtanen piti 1-1-ratkaisuillaan Katajaa jotenkin mukana pelissä. Kun vielä Katajan ison pään tukipilarit Luke Lloyd ja Sami Lehtoranta tulistuivat epätasapainoiseen tuomarityöskentelyyn, Hongalla oli helppo työ kipittää 31-13-johtoon.
- Me tultiin matsiin huonolla asenteella. Eka kymmenminuuttinen teki kuitenkin hyvää meille, koska sitä kautta me herättiin uudelleen taistelemaan, valmentaja Heinonen analysoi.
Kuten sarjakärjen kuuluukin, Kataja keräili rivinsä kuntoon voittotaistelua varten. Kun Petri Virtanen upotti avausneljänneksen päätössummerin soidessa kolmosella tilanteeksi 31-16, tuomiopäivän profeetat alkoivat julistaa sanomaansa Tapiolan hallin lehtereillä.
- Virtasen kolmonen oli minun virheeni. Meidän olisi pitänyt rikkoa ja ottaa viimeinen ratkaisu itsellemme. Edellisessä ottelussa Lappeenrannassa johdimme kolmannen neljänneksen lopussa kymmenellä pisteellä, mutta annoimme Glenn Stokesin kaventaa eron seitsemään juuri ennen summerin sointia. Tuollaiset heitot kasvattavat joukkueen itsetuntoa, kertaili Pavicevic.
”Valkovihertaudiksikin” kutsuttu skitsofreeninen pelitapa oli koitua Hongan turmioksi toisella ja kolmannella kymmenminuuttisella. Katajan paikkapuolustus tuhosi täysin Hongan peliajatuksen ja hetken ehti näyttää siltä, että Hongan edustusjoukkueen sijaan vaihtopenkiltä olisi Katajaa noussut haastamaan kakkosdivarin Kelohonka.
Hongan hyökkäystyöskentely sai aikaan toisella ja kolmannella neljänneksellä yhteensä 29 pistettä. Toisessa päässä korisukat alkoivat laulaa entistä tiuhempaa tahtia. Virtasen rinnalle nousivat Anssi Kinnaslampi sekä uneliaan näköinen Michael Nurse, jotka käyttivät vapaat heittopaikat hyväkseen siekailematta. Etenkin Nurse tuli täytenä yllätyksenä Hongalle. Saatuaan heiton uomiinsa Nurse hääräsi tuloksellisesti Koposen ja Tim Kisnerin päällystakkina, heittäjänä, pelinrakentajana ja jopa syöttäjänä. Kolmannen neljänneksen päätteeksi Nurse ruoski Honkaa erityisen rankasti riistäen Tim Kisneriltä pallon kuljetuksesta ja upottaen summerin soidessa kolmosella Katajan 60-68-johtoon.
- Honka pieksi meidät pahasti avausjaksolla. Toisella neljänneksellä saimme pelin juonesta kiinni ja käytimme mahdollisuuden tulla peliin mukaan. Meillä oli edelleen tuoreessa muistissa tammikuun alun matsi, jolloin Honka voitti meidät Joensuussa, Nurse kertaili.
Kataja dominoi ottelua vielä pitkälti päätösneljännekselle. Vaikka Lloyd ja Sami Lehtoranta pelasivat selkeästi alle tasonsa, Katajan penkiltä löytyi juuri tarpeeksi leveyttä ylläpitääkseen kymmenen pisteen johtoa. Clifton Jones pelasi kelpo ottelun ja Ville Vesala käväisi kentällä nappaamassa kaksi hyökkäyslevypalloa Hongan ollessa apaattisimmillaan.
Ottelun loppuratkaisun myötä otsikoihin nousee Koponen, ja täysin ansaitusti. Hongan takaa-ajon käynnisti kuitenkin Kimmo Muurinen, joka painoi pakaranjälkiä vaihtopenkin lakkapinnoitukseen pitkälti kolmen neljänneksen ajan. Tilanteessa 62-74 Muurinen upotti perättäisissä hyökkäyksissä kolmosen ja layupin. Katajan seuraavassa hyökkäyksessä pallo oli jo livahtamassa Tim Kisneristä ulos, kunnes Muurinen syöksyi päätyrajasta yli ja viskaisi pallon Petri Virtasen jalkojen kautta rajojen yli. Tapiolan katsomo räjähti viimeistään, kun Muurinen mätti sisään kolmannen perättäisen korinsa kovaa ja korkealta Marc Axtonin ja Sami Lehtorannan estelyistä huolimatta.
- Koposelta ja Muuriselta tuli älyttömän kovia heittoja lopussa. Siinä taisi mennä viisi perättäistä kolmosta koriin. En muista vastaavaa nähneeni, Heinonen kummasteli.
Lehdistötilaisuuden isäntä ehti luonnehtia ottelua vuoristoradaksi. Lähempänä totuutta oleva luonnehdinta on Särkänniemen korkkiruuviin sidottu Salvador Dali LSD-tripillä. Hongan murska-alun jälkeen Kataja ehti kahden neljänneksen ajan näyttää selvältä voittajalta, kunnes Honka piristyi jälleen kahden ja puolen minuutin urotekojen myötä.
Erikoista oli myös joukkueidensa muutamien runkopelaajien täydellinen jäätyminen. Sami Lehtoranta kiehahti jo ottelun alussa, eikä pystynyt pitämään polviaan ja kyynärpäitään aisoissa. Marc Axton sai tasan kolme vapaata heittopaikkaa, joista kaksi upposi – miehen muista heittoyrityksistä ei sovi puhua lasten kuullen. Luke Lloyd menetti peli-ilonsa lunastettuaan itselleen teknisen virheen jo varhain.
Hongalta puolestaan Matt Williams piteli palloa hyppysissään tuskin pariakymmentä sekuntia pidempään koko ottelussa. Monte Cummings palasi pelikentille oltuaan kolme viikkoa sivussa, eikä ollut vielä aivan täydessä iskussa. Cummings ajoitti kuitenkin ainoan pelitilannekorinsa tärkeään paikkaan: Luke Lloydin yli täräytetty voimadonkki antoi kotiyleisölle toivoa neljä minuuttia ennen loppua. Samassa Lloyd nappasi itselleen viidennen virheensä.
- Hyvät joukkueet eivät koskaan luovuta. Me näytimme, että meillä on sisua, latautunut Cummings lateli.
Avausjaksolla parhaimmillaan ollut Virtanen ehti vielä viime sekunneilla säikytellä Honka-faneja.
- Heitto oli aivan suora, meidän onneksemme se meni pitkäksi. Pari senttiä vähemmän, niin se olisi mennyt sukkana sisään, Hongan huoltaja Stefa "Lajunen" Stefanovic naureskeli.
Kaksi viikkoa sitten Memphis Grizzliesin manageri Jerry West oli Länsiauto Areenan lehtereillä tarkkailemassa Petteri Koposen otteita Honka-ToPo-ottelussa. Kyseisen ottelun jälkeen Pavicevic pyysi toimittajilta, että he eivät hehkuttaisi Koposta liikaa. Kataja-matsin hikisten loppuhetkien tauottua Pavicevicilla itsellään oli vaikeuksia olla hehkuttamatta.
- Tällaisia otteluita varten me olemme Petterin kanssa kolme vuotta tehneet työtä kolmesti päivässä.
Pavicevic ehti kohahduttaa lehdistöä esittämällä vertailukohdan takavuosien huippupelaaja Sasha Djordeviciin.
- Djordevic on esimerkki siitä, kuinka yksi iso heitto voi muuttaa pelaajan uran. Kun Djordevic oli uransa alkuvaiheissa, me kutsuimme häntä paikallisen supermarketin nimellä, koska hän ”jakeli” palloa ympäriinsä. Menetyksiä tuli jatkuvasti. Lopulta Djordevic onnistui viime sekunnin heitossa Euroliigan Final Fourissa. Siitä päivästä lähtien hän oli yksi Euroopan parhaista takamiehistä.
Kahden valtakunnallisen tv-kanavan kuvausryhmien tunkiessa mikrofoneja Koposen suun eteen ehti Pavicevic vielä vetää sanojaan hitusen takaisin.
- Onhan Petterillä toki vielä paljon työtä ennen kuin hän on Djordevicin tasolla. Paljon, paljon työtä. Mutta toivon, että tämä ottelu oli eräs virstanpylväs Petterin uralla.
Eräs illan tyytyväisimmistä miehistä oli Hongan Phil Hickey. Neljännesvuotta aiemmin Kataja nipisti Tapiolasta vierasvoiton 91-95. Ottelun jälkeen Hickey ehti luvata, ettei Honka häviäisi runkosarjassa enää kertaakaan Katajalle. Hyvin ottelun aloittanut Hickey istui virhevaikeuksien vuoksi pitkään penkillä, mutta palasi tekemään läsnäolonsa tunnetuksi korin alla päätösneljänneksellä katseltuaan tarpeeksi kauan sivusta, kuinka Kataja saalistaa hyökkäyslevypallon toisensa jälkeen.
- Vaikka meille tuli pitkä huono jakso, me pystyttiin pelaamaan aika pitkälti suunnitelmien mukaan ja voittamaan levypallot, Hickey totesi.
Hongan ja Katajan seuraavisten kohtaamisten lopputuloksia Hickey ei uskaltanut ounastella.
- Siitä en uskalla sanoa mitään, miten matsit tulevat päättymään, mutta uskon, että tulemme vielä tapaamaan tällä kaudella.
Joensuun Kataja johtaa korisliigaa kahdeksan sarjapisteen erolla kakkosena tulevaan Honkaan. Katajalla on runkosarjassa jäljellä yhdeksän ottelua, jotka muodostuvat tavalla tai toisella väsytystaisteluksi. Sydäntäsärkevän finaalitappion viime keväänä kokeneella Katajalla kiiluvat silmissä jo pudotuspelit ja mahdollisuus nostella Pantteri-patsasta korkealle ilmaan Suvantosillan mestaruusparaatissa.
Hongalla ei ole hetkeäkään aikaa levähtää, sillä Namika Lahti ja KTP uivat espoolaisten vanavedessä mielien varmasti kotietua välierävaiheeseen. Seuraavaksi Honka kohtaa vieraskentällä Porvoon Tarmon ja KTP:n. Espoolaiset ovat vieneet kolme edellistä ottelua melko vaivatta molemmista vastustajista, mutta kumpaakaan ei ole syytä aliarvioida. Tarmo taistelee sorkin ja räpylöin paikastaan pudotuspeleissä, kun taas KTP mielii varmasti jatkaa pitkään kestänyttä voittokulkuaan.
Puolan pääsarjasta palattuaan neljännen ottelunsa Hongan paidassa pelannut Tim Kisner ei edelleenkään vakuuttanut. Kisner on fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta ennen niin tarkkakätisen pommittajan pelituntuma on tippunut jonnekin matkan varrelle. Tiedossa on, että Petteri Koponen tulee olemaan sivussa Hongan kokoonpanossa kahdessa tai kolmessa puolivälieräottelussa, jolloin Kisnerin niskaan kasataan suuresti vastuuta. Paremmalla tuurilla Kisner saa pudotuspelien avauskierroksella vastaansa Karlton Mimsin tai William Copelandin, huonommalla tuurilla James Wrightin tai Rakim Hollisin.
Kisnerin vaisujen otteiden lisäksi Olli Nikitinin vähäinen – tai olematon – peliaika askarruttaa espoolaisyleisöä. Pudotuspeleissä kokemus tulee olemaan valttia, ja tuolloin Kisnerin ja Nikitinin pelinteon täytyy toimia saumattomasti. Anselmi Vanjoki on väläytellyt osaamistaan uudenvuoden jälkeen, mutta riittääkö kokemus? Jännitysmomentit lisääntyvät lisääntymistään.
Hongan manageri hemmotteli allekirjoittanutta ottelu-dvd:llä, ja tarkoituksenani on iskeä matsin viimeinen kolmeminuuttinen Youtubeen viimeistään sunnuntaina. Pahoittelen jo etukäteen Katajan kannattajia, mikäli he kokevat Hongan loppuhurmion taltioimisen verkkoon nepotismiksi. Se ei kuitenkaan vastaa omaa käsitystäni nepotismista, joka on: ”Juho Neposen yletön suosiminen.”
Espoon Honka – Joensuun Kataja 94-92 (31-16, 47-46, 60-68)
Honka: Jukka Matinen 27/9, Kimmo Muurinen 22/4/3bl, Petteri Koponen 19/3/7sy, Philip Hickey 9/6, Tim Kisner 5/3, Viljami Vanjoki 5/1, Monte Cummings 4/2, Matthew Williams 3/4, Anselmi Vanjoki 0/0, Olli Nikitin, Eldar Skamo, Juho Nenonen. Kahden pisteen heitot 18/33 (54,5%) Kolmen pisteen heitot 14/25 (56%) Vapaaheitot 16/23 (69,6%).
Kataja: Michael Nurse 23/2/6sy, Petri Virtanen 22/2/4sy, Anssi Kinnaslampi 19/2, Marc Axton 9/6, Clifton Jones 9/5/3ri, Luke Lloyd 8/6, Sami Lehtoranta 2/0, Ville Vesala 0/2, Lasse Aavamäki, Turo Sonkajärvi, Janne Kinnunen. Kahden pisteen heitot 22/36 (61,1%) Kolmen pisteen heitot 10/28 (35,7%) Vapaaheitot 18/22 (81,8%).
Runsaat kolme minuuttia ennen loppua Joensuun Kataja näytti vievän täyden pistepotin (Pohjois-) Karjalan laulumaille. Hongan alkuryntäyksestä toipuneet joensuulaiset johtivat Petri Virtasen kolmen pisteen heiton jälkeen ottelua 73-84, ja Tapiolan Urheiluhallissa vallitsi kuolemanhiljaisuus. Honka oli viimeksi onnistunut kahdessa perättäisessä hyökkäyksessä Pähkinäsaaren Rauhan aikoihin. Harva jaksoi uskoa, että valmentaja Pavicevicin pyytämä aikalisä olisi muuttanut asioiden kulkua.
Minuuttia myöhemmin Kataja johti 78-88 Petteri Koposen astellessa vapaaheittoviivalle. Kimmo Muurisen kolmen pisteen kori oli hetkeä aiemmin piristänyt kotikatsomoa hieman, muttei varsinaisesti näyttänyt parantavan Hongan voittomahdollisuuksia. Pavicevicin ohjeet viimeisellä aikalisällä olivat selvät.
- Totesin, että meillä olisi vielä mahdollisuus voittaa ottelu, jos joku uskaltaisi ottaa vastuun.
Joensuu, tervehtikää Petteri Koposta. 193-senttinen, 18-vuotias Koponen upotti vajaassa kahdessa minuutissa kolme kolmen pisteen heittoa, sekä ruokki Kimmo Muurista korisyötöllä yhteen onnistuneeseen kolmoseen. Ratkaiseva heitto lähti puolustusekspertti Anssi Kinnaslammen edestä kuusi sekuntia ennen loppua. Virtaselle tarjoutui vielä mahdollisuus ratkaista ottelu kolmosella, mutta kaukaa lähtenyt korkeakaarinen heitto pärähti takarautaan.
- Häviöön ei tietenkään voi koskaan olla tyytyväinen, mutta silti tällaista loppuratkaisua oli ilo katsella. Se oli suomalaista koripalloa, Katajan valmentaja Timo Heinonen hymyili.
Joensuulaiset ovat keikkuneet sarjan kärjessä niin kauan kuin muisti kantaa. Sarjavoiton viittä vaille valmistanut Kataja sai lähteä otteluun lähes paineitta, kun taas Honka kamppailee pudotuspelien kotiedusta KTP:n ja Namika Lahden kostean hengityksen kähertäessä niskavilloja. Ottelu näytti kääntyvän Hongan hyväksi jo alkuhetkillä.
Bundesliigan epäviralliseksi MVP:ksikin tituleerattu Jukka Matinen oli täysin pysäyttämätön ensimmäisillä minuuteilla. Kentällä ei ollut paikkaa, josta Matinen ei olisi saanut palloa koriin. Toisessa päässä Petri Virtanen piti 1-1-ratkaisuillaan Katajaa jotenkin mukana pelissä. Kun vielä Katajan ison pään tukipilarit Luke Lloyd ja Sami Lehtoranta tulistuivat epätasapainoiseen tuomarityöskentelyyn, Hongalla oli helppo työ kipittää 31-13-johtoon.
- Me tultiin matsiin huonolla asenteella. Eka kymmenminuuttinen teki kuitenkin hyvää meille, koska sitä kautta me herättiin uudelleen taistelemaan, valmentaja Heinonen analysoi.
Kuten sarjakärjen kuuluukin, Kataja keräili rivinsä kuntoon voittotaistelua varten. Kun Petri Virtanen upotti avausneljänneksen päätössummerin soidessa kolmosella tilanteeksi 31-16, tuomiopäivän profeetat alkoivat julistaa sanomaansa Tapiolan hallin lehtereillä.
- Virtasen kolmonen oli minun virheeni. Meidän olisi pitänyt rikkoa ja ottaa viimeinen ratkaisu itsellemme. Edellisessä ottelussa Lappeenrannassa johdimme kolmannen neljänneksen lopussa kymmenellä pisteellä, mutta annoimme Glenn Stokesin kaventaa eron seitsemään juuri ennen summerin sointia. Tuollaiset heitot kasvattavat joukkueen itsetuntoa, kertaili Pavicevic.
”Valkovihertaudiksikin” kutsuttu skitsofreeninen pelitapa oli koitua Hongan turmioksi toisella ja kolmannella kymmenminuuttisella. Katajan paikkapuolustus tuhosi täysin Hongan peliajatuksen ja hetken ehti näyttää siltä, että Hongan edustusjoukkueen sijaan vaihtopenkiltä olisi Katajaa noussut haastamaan kakkosdivarin Kelohonka.
Hongan hyökkäystyöskentely sai aikaan toisella ja kolmannella neljänneksellä yhteensä 29 pistettä. Toisessa päässä korisukat alkoivat laulaa entistä tiuhempaa tahtia. Virtasen rinnalle nousivat Anssi Kinnaslampi sekä uneliaan näköinen Michael Nurse, jotka käyttivät vapaat heittopaikat hyväkseen siekailematta. Etenkin Nurse tuli täytenä yllätyksenä Hongalle. Saatuaan heiton uomiinsa Nurse hääräsi tuloksellisesti Koposen ja Tim Kisnerin päällystakkina, heittäjänä, pelinrakentajana ja jopa syöttäjänä. Kolmannen neljänneksen päätteeksi Nurse ruoski Honkaa erityisen rankasti riistäen Tim Kisneriltä pallon kuljetuksesta ja upottaen summerin soidessa kolmosella Katajan 60-68-johtoon.
- Honka pieksi meidät pahasti avausjaksolla. Toisella neljänneksellä saimme pelin juonesta kiinni ja käytimme mahdollisuuden tulla peliin mukaan. Meillä oli edelleen tuoreessa muistissa tammikuun alun matsi, jolloin Honka voitti meidät Joensuussa, Nurse kertaili.
Kataja dominoi ottelua vielä pitkälti päätösneljännekselle. Vaikka Lloyd ja Sami Lehtoranta pelasivat selkeästi alle tasonsa, Katajan penkiltä löytyi juuri tarpeeksi leveyttä ylläpitääkseen kymmenen pisteen johtoa. Clifton Jones pelasi kelpo ottelun ja Ville Vesala käväisi kentällä nappaamassa kaksi hyökkäyslevypalloa Hongan ollessa apaattisimmillaan.
Ottelun loppuratkaisun myötä otsikoihin nousee Koponen, ja täysin ansaitusti. Hongan takaa-ajon käynnisti kuitenkin Kimmo Muurinen, joka painoi pakaranjälkiä vaihtopenkin lakkapinnoitukseen pitkälti kolmen neljänneksen ajan. Tilanteessa 62-74 Muurinen upotti perättäisissä hyökkäyksissä kolmosen ja layupin. Katajan seuraavassa hyökkäyksessä pallo oli jo livahtamassa Tim Kisneristä ulos, kunnes Muurinen syöksyi päätyrajasta yli ja viskaisi pallon Petri Virtasen jalkojen kautta rajojen yli. Tapiolan katsomo räjähti viimeistään, kun Muurinen mätti sisään kolmannen perättäisen korinsa kovaa ja korkealta Marc Axtonin ja Sami Lehtorannan estelyistä huolimatta.
- Koposelta ja Muuriselta tuli älyttömän kovia heittoja lopussa. Siinä taisi mennä viisi perättäistä kolmosta koriin. En muista vastaavaa nähneeni, Heinonen kummasteli.
Lehdistötilaisuuden isäntä ehti luonnehtia ottelua vuoristoradaksi. Lähempänä totuutta oleva luonnehdinta on Särkänniemen korkkiruuviin sidottu Salvador Dali LSD-tripillä. Hongan murska-alun jälkeen Kataja ehti kahden neljänneksen ajan näyttää selvältä voittajalta, kunnes Honka piristyi jälleen kahden ja puolen minuutin urotekojen myötä.
Erikoista oli myös joukkueidensa muutamien runkopelaajien täydellinen jäätyminen. Sami Lehtoranta kiehahti jo ottelun alussa, eikä pystynyt pitämään polviaan ja kyynärpäitään aisoissa. Marc Axton sai tasan kolme vapaata heittopaikkaa, joista kaksi upposi – miehen muista heittoyrityksistä ei sovi puhua lasten kuullen. Luke Lloyd menetti peli-ilonsa lunastettuaan itselleen teknisen virheen jo varhain.
Hongalta puolestaan Matt Williams piteli palloa hyppysissään tuskin pariakymmentä sekuntia pidempään koko ottelussa. Monte Cummings palasi pelikentille oltuaan kolme viikkoa sivussa, eikä ollut vielä aivan täydessä iskussa. Cummings ajoitti kuitenkin ainoan pelitilannekorinsa tärkeään paikkaan: Luke Lloydin yli täräytetty voimadonkki antoi kotiyleisölle toivoa neljä minuuttia ennen loppua. Samassa Lloyd nappasi itselleen viidennen virheensä.
- Hyvät joukkueet eivät koskaan luovuta. Me näytimme, että meillä on sisua, latautunut Cummings lateli.
Avausjaksolla parhaimmillaan ollut Virtanen ehti vielä viime sekunneilla säikytellä Honka-faneja.
- Heitto oli aivan suora, meidän onneksemme se meni pitkäksi. Pari senttiä vähemmän, niin se olisi mennyt sukkana sisään, Hongan huoltaja Stefa "Lajunen" Stefanovic naureskeli.
Kaksi viikkoa sitten Memphis Grizzliesin manageri Jerry West oli Länsiauto Areenan lehtereillä tarkkailemassa Petteri Koposen otteita Honka-ToPo-ottelussa. Kyseisen ottelun jälkeen Pavicevic pyysi toimittajilta, että he eivät hehkuttaisi Koposta liikaa. Kataja-matsin hikisten loppuhetkien tauottua Pavicevicilla itsellään oli vaikeuksia olla hehkuttamatta.
- Tällaisia otteluita varten me olemme Petterin kanssa kolme vuotta tehneet työtä kolmesti päivässä.
Pavicevic ehti kohahduttaa lehdistöä esittämällä vertailukohdan takavuosien huippupelaaja Sasha Djordeviciin.
- Djordevic on esimerkki siitä, kuinka yksi iso heitto voi muuttaa pelaajan uran. Kun Djordevic oli uransa alkuvaiheissa, me kutsuimme häntä paikallisen supermarketin nimellä, koska hän ”jakeli” palloa ympäriinsä. Menetyksiä tuli jatkuvasti. Lopulta Djordevic onnistui viime sekunnin heitossa Euroliigan Final Fourissa. Siitä päivästä lähtien hän oli yksi Euroopan parhaista takamiehistä.
Kahden valtakunnallisen tv-kanavan kuvausryhmien tunkiessa mikrofoneja Koposen suun eteen ehti Pavicevic vielä vetää sanojaan hitusen takaisin.
- Onhan Petterillä toki vielä paljon työtä ennen kuin hän on Djordevicin tasolla. Paljon, paljon työtä. Mutta toivon, että tämä ottelu oli eräs virstanpylväs Petterin uralla.
Eräs illan tyytyväisimmistä miehistä oli Hongan Phil Hickey. Neljännesvuotta aiemmin Kataja nipisti Tapiolasta vierasvoiton 91-95. Ottelun jälkeen Hickey ehti luvata, ettei Honka häviäisi runkosarjassa enää kertaakaan Katajalle. Hyvin ottelun aloittanut Hickey istui virhevaikeuksien vuoksi pitkään penkillä, mutta palasi tekemään läsnäolonsa tunnetuksi korin alla päätösneljänneksellä katseltuaan tarpeeksi kauan sivusta, kuinka Kataja saalistaa hyökkäyslevypallon toisensa jälkeen.
- Vaikka meille tuli pitkä huono jakso, me pystyttiin pelaamaan aika pitkälti suunnitelmien mukaan ja voittamaan levypallot, Hickey totesi.
Hongan ja Katajan seuraavisten kohtaamisten lopputuloksia Hickey ei uskaltanut ounastella.
- Siitä en uskalla sanoa mitään, miten matsit tulevat päättymään, mutta uskon, että tulemme vielä tapaamaan tällä kaudella.
Joensuun Kataja johtaa korisliigaa kahdeksan sarjapisteen erolla kakkosena tulevaan Honkaan. Katajalla on runkosarjassa jäljellä yhdeksän ottelua, jotka muodostuvat tavalla tai toisella väsytystaisteluksi. Sydäntäsärkevän finaalitappion viime keväänä kokeneella Katajalla kiiluvat silmissä jo pudotuspelit ja mahdollisuus nostella Pantteri-patsasta korkealle ilmaan Suvantosillan mestaruusparaatissa.
Hongalla ei ole hetkeäkään aikaa levähtää, sillä Namika Lahti ja KTP uivat espoolaisten vanavedessä mielien varmasti kotietua välierävaiheeseen. Seuraavaksi Honka kohtaa vieraskentällä Porvoon Tarmon ja KTP:n. Espoolaiset ovat vieneet kolme edellistä ottelua melko vaivatta molemmista vastustajista, mutta kumpaakaan ei ole syytä aliarvioida. Tarmo taistelee sorkin ja räpylöin paikastaan pudotuspeleissä, kun taas KTP mielii varmasti jatkaa pitkään kestänyttä voittokulkuaan.
Puolan pääsarjasta palattuaan neljännen ottelunsa Hongan paidassa pelannut Tim Kisner ei edelleenkään vakuuttanut. Kisner on fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta ennen niin tarkkakätisen pommittajan pelituntuma on tippunut jonnekin matkan varrelle. Tiedossa on, että Petteri Koponen tulee olemaan sivussa Hongan kokoonpanossa kahdessa tai kolmessa puolivälieräottelussa, jolloin Kisnerin niskaan kasataan suuresti vastuuta. Paremmalla tuurilla Kisner saa pudotuspelien avauskierroksella vastaansa Karlton Mimsin tai William Copelandin, huonommalla tuurilla James Wrightin tai Rakim Hollisin.
Kisnerin vaisujen otteiden lisäksi Olli Nikitinin vähäinen – tai olematon – peliaika askarruttaa espoolaisyleisöä. Pudotuspeleissä kokemus tulee olemaan valttia, ja tuolloin Kisnerin ja Nikitinin pelinteon täytyy toimia saumattomasti. Anselmi Vanjoki on väläytellyt osaamistaan uudenvuoden jälkeen, mutta riittääkö kokemus? Jännitysmomentit lisääntyvät lisääntymistään.
Hongan manageri hemmotteli allekirjoittanutta ottelu-dvd:llä, ja tarkoituksenani on iskeä matsin viimeinen kolmeminuuttinen Youtubeen viimeistään sunnuntaina. Pahoittelen jo etukäteen Katajan kannattajia, mikäli he kokevat Hongan loppuhurmion taltioimisen verkkoon nepotismiksi. Se ei kuitenkaan vastaa omaa käsitystäni nepotismista, joka on: ”Juho Neposen yletön suosiminen.”
Espoon Honka – Joensuun Kataja 94-92 (31-16, 47-46, 60-68)
Honka: Jukka Matinen 27/9, Kimmo Muurinen 22/4/3bl, Petteri Koponen 19/3/7sy, Philip Hickey 9/6, Tim Kisner 5/3, Viljami Vanjoki 5/1, Monte Cummings 4/2, Matthew Williams 3/4, Anselmi Vanjoki 0/0, Olli Nikitin, Eldar Skamo, Juho Nenonen. Kahden pisteen heitot 18/33 (54,5%) Kolmen pisteen heitot 14/25 (56%) Vapaaheitot 16/23 (69,6%).
Kataja: Michael Nurse 23/2/6sy, Petri Virtanen 22/2/4sy, Anssi Kinnaslampi 19/2, Marc Axton 9/6, Clifton Jones 9/5/3ri, Luke Lloyd 8/6, Sami Lehtoranta 2/0, Ville Vesala 0/2, Lasse Aavamäki, Turo Sonkajärvi, Janne Kinnunen. Kahden pisteen heitot 22/36 (61,1%) Kolmen pisteen heitot 10/28 (35,7%) Vapaaheitot 18/22 (81,8%).
